Madeiran road trip – saaren länsiosa

23.1.2019

Madeiran saareen on paras tutustua autoilemalla omaan tahtiin ympäri saarta. Meillä meni yksi päivä kiertäessä saaren länsipuolisko ihaillen huimia maisemia, mielenkiintoisia teitä sekä sympaattisia pikkukyliä. Tässä meidän kokemuksia vuokra-autolla kruisailusta.

 

Saadakseen täysimittaisen kokemuksen ja fiiliksen Madeirasta, kannattaa saarta lähteä tutkimaan avoimin mielin vuokra-autolla. Bussilla kierros on myös mahdollista tehdä, mutta silloin on edettävä ennalta määrättyjen aikataulujen ja reittien mukaan ja iso osa seikkailusta jää kokematta.

Autoilu Madeiralla on hieman erilaista kuin Suomessa – tieverkosto on erittäin vaihtelevassa kunnossa, osa teistä on todella kapeita, tunneleita on paljon ja paikallinen ajokulttuuri hyppii vuorotellen kaasu- ja jarrupolkimella. Automaattivaihteinen auto on täällä ihan must! Mikään mahdoton taikatemppu täällä ajaminen ei kuitenkaan ole, vaan paikalliseen ajotapaan sopeutuu muutaman päivän ja ajetun erikoiskokeen jälkeen.

Aamupalan jälkeen aloitimme matkan Porto Monizin kylän vuoristosta, josta lähdimme etenemään kohti Ponta da Pargoa. Tällä etapilla tiet olivat verrattain hyvässä kunnossa, joskin korkeuseroja ja tiukkoja mutkia on reippaasti. Noin kymmenen minuutin ajomatkan jälkeen nähtiin tien vieressä ensimmäinen varoitusmerkki lehmistä, joka tuossa vaiheessa hieman hymyilytti. Hymy kuitenkin vaihtui nauruksi kun seuraavan mutkan takana tiellä käyskenteli kourallinen lehmiä. Eläimet vaikuttivat tottuneen autoihin, koska eivät reagoineet meihin mitenkään vaan jatkoivat hidasta taivallustaan keskellä tietä. Vähän matkan päässä lehmät siirtyivät tien sivuun ja pääsimme sujuvasti ohittamaan ne.

 

Tien varsilla näkyy usein kylttejä tekstillä Miradouro, tämä tarkoittaa näköalatasannetta ja näillä kannattaakin käydä räpsimässä muistoksi valokuvat jos aikataulu sen sallii. Ennen Ponta do Pargoon pääsyä kävimme muutamalla Miradourolla, näistä ensimmäinen oli Achadas da Cruzissa. Täällä oli näköalatasanteen lisäksi tarjolla kaapelihissi/köysirata sekä kahvila. Köysirata näytti varsin jyrkältä, eikä meillä ollut aikaa jäädä sitä kokeilemaan. Kyyti olisi kustantanut kolme euroa.

Achadas da Cruzin näköalatasanteelta oli huima näkymä suoraan kalliolta alas rannalle.

Matkan edetessä seuraava Miradouro-kyltti johti meidät Capela Nossa Senhora de Boa Mortelle. Kappeli sijaitsi varsin kauniilla paikalla kukkulan päällä. Sivuille molempiin suuntiin aukesi maisema porrastetuista pelloista. Hienoin näkymä kuitenkin odottaa rannan suunnalla – kappelilta johtaa kapea kulkuväylä, jonka molempia puolia verhoaa lehmien aitaukset.

Herkkä hetki Capela Nossa Senhora de Boa Mortelta alkavalla polulla.

 

Kappelilta matka jatkettiin hetken matkaa lounaaseen päin, kunnes silmiimme osui seuraava Miradouro-kyltti. Määränpään lähestyessä tie kävi varsin kapeaksi, kunnes lopulta muuttui mutaiseksi kinttupoluksi. Tässä vaiheessa auto oli paras jättää parkkiin ja edetä jalkaisin. Polun ympärillä saattoi törmätä kanaloihin, lehmiin, vuohiin ja vapaana kulkeviin koiriin. Maalaistunnelmassa kävelyreitti kesti noin 10 minuuttia ja perillä Miradouro Garganta Fundalla odotti kallion reunamalla oleva näköalatasanne. Tasanteelta aukesi maisema vastapäisen kallion reunaan, jossa oli korkea vesiputous.

 

Miradouro Garganta Fundalta näkyvä vesiputous.

Kapeat tiet jatkuivat edelleen, seuraava kyltti johdatti meidät Ponta do Pargon Miradouro do Fiolle. Näköalatasanteen vieressä toimivan kahvion pihassa on hyvin parkkitilaa autolle. Tasanteelta näkymät avautuivat merelle ja rantakallioille. Matkaa olisi voinut taittaa vielä jalkaisin lehmien laidunmaan vierestä kohti Ponta do Pargon majakkaa, mutta tänne emme jaksaneet lähteä.

Miradouro do Fion maisemat.

Matka jatkui Calhetan läpi kapeita kiemuraisia teitä pitkin. Täällä emme viettäneet ylimääräistä aikaa ja mahdolliset nähtävyydet jäivät näkemättä, koska nälkä alkoi jo kurnia. Lounasta varten päätimme ajaa Madalena do Marin rantabulevardia pitkin Ponta do Solin kylään, vaihtoehtona tässä vaiheessa tarjolla oli myös nopeampi moottoritie-henkinen tunneleilla varustettu autobaana.

Uskomuksen mukaan Ponta do Solin kylä on Madeiran aurinkoisin paikka ja tämän totesimme istuessamme rantaravintolan pöydän ääreen. Päällystakit sai nyt riisua ensimmäisen kerran koko lomalla ja saimme nauttia auringonpaisteesta. Ennen matkaa olimme lukeneet useasta eri lähteestä Madeiralla vallitsevista mikroilmastoista, sekä sääolojen vaihtelusta paikallisesti hyvin voimakkaasti. Liekö vika luetunymmärtämisesssä vai missä, mutta ainakin itselle tämä konkretisoitui kirkkaasti vasta Ponta do Solin auringonpaisteessa. Koko alkumatkan olimme taittaneet varsin syksyisissä tunnelmissa, lämpötila vaihteli +8-10 asteen paikkeilla ja tuuli ei helpottanut asiaa lainkaan. Madeiran eteläisimmillä rannoilla sai nauttia jopa +24 asteen lämmöstä.

Ponta do Solin rannan kuuluisaa mustaa hiekkaa.

 

Ponta do Solista matka taittui sisämaahan Ribeira Bravan kautta kohti São Vicenteä. Siirtyminen tapahtuu pitkin ripeitä ”moottoriteitä” vauhdin ollessa hurjimmillaan lähellä satasta. Vauhdin hurmasta huolimatta teillä tulee olla skarppina, sillä erinäisiä rakennuksia on ihan tien vieressä pitkin matkaa. Jopa kilometrien mittaisia tunneleita on paljon ja niissä nopeusrajoitukset vaihtelevat 50-90 km/h.

Perillä São Vicentessä sää oli varsin kurja ja jälleen kerran sääolojen nopeat vaihtelevuudet löivät vasten kasvoja. Taivaalta tuli vettä ja tuuli tuiversi karusti. Pysähdyimme rantakadulle nappaamaan muutaman pakollisen valokuvan ja jatkoimme matkaa kohti Seixalia.

São Vicenten rantamaisemaa.

Seixalin kylä yllätti kauneudellaan. Kyseessä on melko pieni ja sympaattinen kyläpahanen pohjoisrannikolla. Pitäjän kapeita katuja koristeltiin parhaillaan kukkaiskoristeilla ja valoilla, meille jäi arvoitukseksi onko kylässä tiedossa joku tapahtuma vai koristellaanko mestaa muuten vaan. Seixalissa sijaitsee myös Porto Monizin tapaan luonnon muovaama uima-allas – natural pool eli Piscinas Naturais do Seixal. Täällä sääolosuhteet olivat kaikista karuimmat, vesisade oli melko rankkaa ja merenkäynti tuulesta johtuen todella ankaraa. Allasalue itsessään oli varsin siistin näköinen ja alueella oli hyvin palveluita tarjolla. Uimareita paikalla ei yllättäen näkynyt yhtäkään.

Seixalin katujen kukkakoristeita.

Seixalin natural poolin ympäristöä.

 

Sateen runtelemina jatkoimme pikaisesti matkaa kohti viimeistä etappia Porto Monizia. Kylien välillä on etäisyyttä vajaa kymmenen kilometriä, jonka taittaa nopeasti hyväkuntoista tietä pitkin. Viimeisestä tunnelista poistuessamme tuntui kuin olisimme teleportanneet pitkänkin matkan, koska sää vaihtui yhtäkkiä kirkkaaksi ja jopa lämpimäksi. Jälleen yksi esimerkki paikallisista sääolosuhteista.

Porto Monizissa suuntasimme suoraan kohti alueen tunnetuinta nähtävyyttä – kuvankauniita luonnonaltaita. Täällä altaat ovat suuremmat ja monipuolisemmat kuin Seixalissa. Altaat ovat muodostuneet aikanaan tulivuorenpurkauksesta tulleesta laavasta ja niitä ympäröi mustat basalttikalliot. Näky on erittäin huikea, jota on vaikea saada taltioitua valokuviin. Tänne kannattaa ehdottomasti tulla käymään Madeiran lomalla – joko vuokra-autolla tai bussilla. Vaikka sää olikin kirkkaampi kuin naapurikylässä, ei täälläkään uimareita näin talvisaikaan näkynyt.

 

Horisontti @ instagram

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply