Päiväretki Gibraltarinvuorelle

21.12.2018

Espanjan aurinkorannikolla lomaillessa kannattaa hyödyntää mahdollisuus vierailla Gibraltarilla. Reilun tunnin automatkan päässä sijaitseva Iso-Britannialle kuuluva Gibraltar on tunnettu vuorestaan ja sillä asuvista apinoistaan. Tässä meidän kokemukset päiväreissulta Gibraltarinvuorelle.

 

 

Meillä oli aurinkorannikon reissullamme auto käytössä koko loman ajan, joten päiväretki Gibraltarille oli helppo toteuttaa. Ajomatkaa kertyy reilu sata kilometriä kauniissa maisemissa. Matkan varrella on muutamat tietullit ja Gibraltarin rajalla passintarkastus, muuhun yllättävään ei oikeastaan tarvitsekaan varautua.

Päästyämme Gibraltarille lähdimme suoraan etsimään sopivaa parkkipaikkaa vuoren läheisyydestä. Maksullinen parkkialue löytyykin ihan kaapelihissin lähtöpaikan tuntumasta. Vuoren huipulla sijaitsevalle näköalapaikalle pääsyyn on muutama vaihtoehtoinen tapa – kaapelihissillä, taxilla tai patikoiden. Olipa valintasi mikä tahansa noista, niin älä lähde tänne tanssikengillä, vaan laita lenkkitossut jalkaan. Me halusimme taittaa matkan kaapelihissillä, pitihän nuo huimat maisemat kokea kunnolla. Edestakaisen lipun hinta oli noin 20€ per aikuinen. Kaapelihissi keinuu sopivasti matkan aikana, joten jos korkeat ja ahtaat paikat huimaavat tämä ei välttämättä ole sinun juttusi. Mistään oikeasta extremestä ei kuitenkaan ole kyse, joten kyllä tuota uskaltaa melko luottavaisin mielin kokeilla.

 

 

Gibraltarinvuoren tunnetuimpia asukkaita ovat magotit. Tämä Euroopan ainoa luonnonvaraisena elävä apinalaji tuli tutuksi heti kun kaapelihissi saapui näköalatasanteella sijaitsevaan määränpäähänsä. Muutamat apinat hyppäsivät heti vaunun päälle ja kaiteille, tässä vaiheessa reissua nämä näyttivät vielä hyvin söpöiltä otuksilta…

Noin neljänsadan metrin korkeudessa sijaitsevalta näköalatasanteelta on upeat näkymät vuoren länsipuolelle. Näitä maisemia voisi ihastella pidempäänkin! Näköalatasanteella sijaitsevassa kahvilassa voi nauttia ylihintaista purtavaa ja napata mukaansa alueen kartan. Lähdimme jalkaisin jatkamaan matkaa vuoren pienille teille.

 

 

Vuorella elävät apinat ovat tottuneita ihmisiin, ja niitä pääseekin näkemään hyvin läheltä. Alueella on paljon varoituskylttejä apinoihin liittyen, niitä ei saa ruokkia eikä niihin saa koskea. Leikkisän oloiset apinat ovat kuitenkin melko viekkaita ja toisinaan yrittävät napata turistien kädestä laukkuja, takkeja, sipsipusseja ja muuta evästä. Muistakaa siis että magotit ovat luonnonvaraisia, eivätkä kesyjä. Ne saattavat olla aggressiivisia ja hyppiä ihmisten päälle – me saatiin tästä vähän turhan läheinen kokemus.

Vuorella sijaitsevat tiet ovat asiallisessa kunnossa patikoimista ajatellen, mutta korkeuseroista johtuen eteneminen jalkaisin on melko hidasta ja hikistä. Ehdottomasti reissulle kannattaa ottaa hyvien kenkien ja kameran lisäksi reilusti vettä.

 

 

Alueen tunnetuin patikointireitti Välimerelliset portaat kiertävät vuoren eteläpuolella. Reitti on melko vaativa, eikä sovi huonokuntoisimmille tahi pahasta korkeanpaikan kammosta kärsiville. Jos reitille kuitenkin lähtee, ovat maisemat vaivan arvoiset.

Portaita löytyy myös vuoren länsipuolelta. Alla kuvassa olevat melko hurjan näköiset portaat toimivat kätevänä oikopolkuna vuorella menevän kapean serpentiinitien sijaan – tai näin me etukäteen ajattelimme. Askelmia on vähintään riittävästi, joten hikeä alkoi puskea sopivasti päälle. Noin portaikon puolivälissä koimme matkan kuumottavimmat hetket. Kapeiden portaiden reunuksella istui muutamia magotteja, jotka päästivät meistä ensimmäisenä kulkeneen kiltisti ohitseen, mutta jälkimmäisenä kävellyt vaimo koki yllätyshyökkäyksen. Yksi kaiteella istuneista magoteista hyppäsi ennalta-arvaamattomasti olkapäälle yrittäen samalla repiä käsilaukkua. Rouvan suusta päässeiden kiljahdusten myötä käännyin katsomaan taaksepäin ja aloin jo miettiä pitääkö tilanteen purkamiseksi hakea otteluasentoa. Määrätietoinen rimpuilu ja kiljahdukset kuitenkin saivat apinan irrottamaan otteensa, selvisimme säikähdyksellä ja pääsimme jatkamaan matkaa eteenpäin.

 

      

 

Muutaman tunnin patikoimisen ja magottihyökkäyksen jälkeen pääsimme turvallisesti takaisin näköalatasanteelle väsyneinä mutta onnellisina. Gibraltarinvuori on ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka jo maisemien takia!

Vuorelta jatkoimme matkaa takaisin Espanjan puolelle, kaupunki itsessään jäi siis tällä erää vielä näkemättä. Ehkä joskus toisella reissulla…

 

Horisontti @ instagram

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply