Kööpenhaminan Christiania – trippi vapauteen

13.12.2018

Kööpenhaminan ytimessä vallitsee varsin kiireinen globaali tunnelma, mutta nurkan takana Christianshavnin kaupunginosassa kaikki on toisin. Vapaakaupungiksi julistautuneessa Christianiassa voi tuntea ajan pysähtyvän, ruohon haisevan ympäri vuoden sekä unohtavansa olevansa sivistysvaltion pääkaupungissa.

 

Kööpenhaminan reissullamme yksi pakollinen etappi oli tietysti Christianian vapaakaupunki. Tuo mystinen vapaakaupungiksi nimetty alue, josta lähes kaikki ovat jotain huhuja kuullet ja uteliaimmat jopa käyneet.

Aloitetaan faktoilla; Alue toimi aikanaan armeijan varuskunta-alueena. Varuskunnan lakkauttamisen jälkeen asukkaina toimivat lähinnä satunnaiset kodittomat, kunnes hipit ja anarkistit valtasivat alueen. Vuonna 1971 vapaakaupungiksi julistautuneessa Christianiassa eivät ympäröivän maailman lait päteneet vaan elämä alueella oli varsinaista taiteilijaelämää – sanan kaikissa merkityksissään.

Nykypäivänä Christianiassa asuu vakituisesti noin tuhat ihmistä, mukaanlukien lapsiperheitä, sekä siellä vierailee vuosittain miljoona henkilöä. Alueella on lapsille omat päiväkodit ja koulut, täysin nyky-yhteiskunnasta ei siis olla eristyksissä. Asukkaaksi pääsy ei ole kovin simppeli homma, sillä alueen asukkaiden muodostama kyläyhdistys tekee valinnat uusista tulokkaista kun asuntoja vapautuu. Toiset joutuvat olemaan odotuslistalla ikuisesti, kun taas joku muu saattaa päästä nopeastikin sisään. Paljon riippuu siitä millainen tyyppi olet ja miten heimoneuvosto sinuun suhtautuu.

Lähestyimme aluetta jalkaisin, emmekä tienneet mitä odottaa. Jossain vaiheessa siisti kaupungin katukuva alkoi täyttyä talojen seinissä ja aidoissa olevista graffiteista – tiesimme olevamme oikeassa paikassa…

 

 

Ensimmäiset havainnot alueesta oli rauhallisuus ja täysi hiljaisuus, jonka rikkoi ainoastaan lintujen laulu. Normaali suurkaupungin kiire loisti poissaolollaan. Autoja ei ole missään, sillä Christiania on autovapaata aluetta. Liikkuminen tapahtuu jalkaisin tai fillarilla.

Asunnot ovat varsin vaihtelevassa kunnossa ja käytetyt rakennusmateriaalit osittain erittäin kekseliäitä. Tuli sellainen fiilis että kaikki (ilmaiseksi) saatavilla ollut materiaali on käytetty hyödyksi. Rakennusten pihoilla ihmiset nauttivat päiväkahvejaan ja -savujaan, lapset leikkivät ja tunnelma on rennon vapaa. Fiilikseen on helppo tarttua ja Christiania toimiikin mainiona pakopaikkana arjesta. Täällä vierailtuaan on taas aavistuksen verran helpompi ymmärtää ihmisiä jotka päättävät jättää taakseen oravanpyörän ja siirtyvät viettämään vapaaherran tahi -rouvan elämää jonnekin päin maailmaa.

 

 

Christiania on täynnä erittäin näyttävää graffittitaidetta, näitä upeita teoksia tulikin kuvattua aika paljon. Kameran kanssa liikkuminen Christianiassa on muutenkin ok – kuvata saa kaikkialla muualla paitsi pahamaineisella Pusher Streetillä. Ennen matkaa olimme lukeneet eräästä blogista varoituksia, joissa kerrottiin että parhaassa tapauksessa Pusher Streetillä kuvaajilta viedään kamera ja pahimmassa tapauksessa henki. Nämä sanat tuntuvat liioitellulta, sillä ei tuolla mitenkään erityisen turvaton fiilis ollut. Pusher Streetillä käytävä kaupankäynti on hämmentävän avointa, kadun varren molemmin puolin on markkinoilta tuttuja kojuja täynnä erilaisia mietoja päihteitä sekä alan välineistöä. Hinnat ja tuotteet ovat avoimesti näkyvillä ja asiakkaat käyvät myyjien kanssa luonnollista dialogia sekä kyselevät suosituksia eri lajikkeiden välillä. Asiakkaina näkyy ihmisiä jokaisesta sosioekonomisesta ryhmästä, ei siis voida yleistää että ainakaan täällä kaikki päihteidenkäyttäjät olisivat kodittomia narkkareita.

 

 

 

Kierreltyämme alueella muutaman tunnin oli aika jatkaa matkaa. Lähtiessä Christianian porteissa näkyvä teksti muistuttaa kulkijaa siirtymisestä takaisin EU:n alueelle. Todellisuudessahan Christianiassa vallitsee täsmälleen samat lait kuin muuallakin kaupungissa, joten käytännössä elo vapaakaupungissa on yhtä suurta illuusiota vapaudesta.

 

 

Horisontti @ instagram

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply