Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Venäjä

Kaikki, mitä halusit tietää Pietarista.

Miksi Pietari on ihana?

Olen sieltä kotoisin ja aina välillä minun on pakko käydä siellä, koska joku sisäinen magneetti vaan vetää minut entiseen kotimaahani. Jos ei puhuta minusta, niin kukaan kuka kävi Pietarissa seurassani ei jäänyt kylmäksi kaupunkia kohtaan. Se on kaunis, historiallinen, turvallinen ja yllättävän eurooppalainen.

Mitä erityistä siellä on suomalaismatkailijalle?

No kaikesta eniten ennakkoluulojen murtumista ja yleissivistyksen kannalta kaikkien täytyy tutustua lähimpään suurkaupunkiin. Ei se tarvitse oikeasti tarvitse edes mitään mainontaa, jokaisen kuuluu nähdä sen, erityisesti jos takana on useita kymmeniä reissuja Tallinnaan tai Tukholmaan. Olen vienyt Pietariin, sekä niitä, kenelle Pietari on tuttu esim. 20 vuoden takaa, kuten vaikka appini ja myös niitä, kenelle kaupunki on täysin tuntematon. Kaikki ovat olleet matkoista mielissään, toki tiedostan sitä, että siihen vaikuttaa myöskin hyvät järjestelyni ja halu pitää vieraat tyytyväisenä.

Mitä ensikertalaisen kannattaa kokea Pietarissa?

No se kuuluisa Eremitaasi, kirkkoja. Lähtökohtaisesti kannattaa nähdä kaupunki maasta ja vedestä, eli risteilyn muodossa. Parinkymmenen minuutit helikopterilennot maksaa alkaen 100€ per henkilö. Pietarissa on valtavasti ravintoloita, jotka sijaitsevat upeissa paikossa. Kesäaikaan on tietenkin pakko nähdä avonaiset sillat. Grand Hotel Europa on yksi pietarin kalleimmista hotelleista ja on myös tunnettu brunsseistaan, jotka sisältävät myös free flow alkoholijuomia. (Vinkkejä eremitaasiin)  x    

Mitä ensikertalaisen kannattaa huomioida ennen matkaa Pietariin?

Tietenkin on hyvä ottaa selvää viisumikäytännöistä. Kortti toimii melkein kaikkialla, mut käteistä toki kannattaa varata mukaan. Edullisinta on vaihtaa eurot paikan päällä, silloin saa aina parhaimman kurssin. Liikenteessä on helpointa hyödyntää aplikaatioita, kuten Uber ja Yango. Toki kantsii myös laskeutua maan alle ja vilaista metro, esimerkiksi kuuisa Avtovo. Tarjoilijat eivät yleensä jaa laskuja ravintolassa seurueen kesken, maantapa on, että tilataan yksi yhteinen lasku ja jokainen laittaa siihen oman osuuden käteisellä. Jakaminen tarjoilijan toimesta on myös joskus onnistunut, mutta he eivät tee sitä kovin mielellään. Tämän siis on hyvä muistaa, kun reissaa isommalla porukalla.

Miten paikalliskulttuuri näkyy matkailijalle ja miten siihen kannattaa valmistautua?

Venäläiset on todella vieraanvaraisia ja pääsääntöisesti ravintoloissa saa huipputasoista palvelua. Jos panostaa ja edes yrittää sanoa pari sanaa paikallisella kielellä, antaa varmasti hyvän kuvan itsestään ja murtaa jään. Jos joskus saa tylyä palvelua, sitä ei kannata ottaa liian lähelle sydäntä, suosittelen ottamaan sen hymyllä vastaan ja ihailla, kuinka hartaasti kansa säilyttää Neuvostoliiton aikaisia perinteitään :))

Millainen hintataso?

Löytyy joka lompakolle jotakin, lähtökohtaisesti kuitenkin samalla rahalla, kuin täällä saa paljon tasokkaampaa ruokaa ja palvelua. Joskus huippuhotelleihin, kuten vaikka Kempinkiin pääsee alkaen 150€ yö ja aamiasella saa shampanjaa, samalla rahalla meillä pääsee Sokos -hotelliin. Limusiinitaksit Uberilla ja Yandexilla on tosi edullisia suomalaiseen hintatasoon nähden, S-mersulla tai 7-bemarilla pääsee ajelee reilulla kympillä jo aika pitkän matkan.  Paikalliset pikaruokalat on aivan ilmaisia- esimerkiksi chainaja lozhka (чайная ложка) on mun suosikki.

Monesti kuulen, kuinka Pietaria mainostetaan edullisena kohteena, mutta itse muistan vielä hyvin, aikoja ennen kriisiä, kun kurssista johtuen hinnat on olleet puolet korkeammat, kuin nyt. Silloin mielestäni sellaiset ”laadukkaat” paikat oli vähintään Suomen hinnoissa tai ehkä jopa vähän enemmän. Tällä hetkelle kurssi on meille tietenkin hyvä ja edullinen, mutta ainakin meillä Pietarissa menee jostain syystä tavallista enemmän rahaa, kun näennäisesti kaikki on ”halpaa” silloin saattaa kuluttaa paljon enemmän. Myös kannattaa muistaa, ettei Pietari ole mikään ostoparatiisi, vaikka kaikkia kauppoja siellä on laidasta laitaan. Syy siihen on se, että vaatteet on kalliimpia, kuin meillä, siitä syystä myöskin venäläiset itse tulevat tänne ostoksille.

Millä alueella kannattaa majoittua? Ensikertalaisen näkökulma?

Eremitagelta ihan maksimissaan Nevskin puoleen väliin. Jos ei ole kovin taitava suunnistamaan, silloin myös se Nevsky prospekti on tosi hyvä maamerkki ja sen kyllä löytää sitten. Älä antaudu houkutukselle ottaa hotelli väärästä päästä Nevskyä, se metro ei aina ole mukavin tapa liikkua, ja jos on ruuhkaa, niin pelkästään Nevskin ylittäminen autolla saattaa viedä 30 min. (Hotellisuosituksia)

Oma ehdoton suosikkikohde, mitä suosittelet?

Riippuu aivan ajankohdasta, Baletti toimii aina. Kesällä Peterhof on tosi upea ja ylipäänsä jos on aikaa, niin lähikaupungit kuten carskoe selo, missä on katarinan kesäpalatsi. Kesällä on mainioita yökerhoja Petrovsky avenuella , joissa kannattaa olla niin kauan kunnes aurinko nousee.

Mikä on paikka tai elämys, jota matkailijat ei yleensä löydä, mutta mikä kannattaa käydä kantsomassa?

Erikoinen juttu, mutta tämä liittyy yökerhoihin. Pietarissa on mieletön karaoke kulttuuri ja se tarkoittaa taustalaulajia ja kunnon viihdettä. Pietarilaiset ”karaokekapakat” on siistejä yökerhoja ja melkein kaikkialla on ruokailumahdollisuus. Ensimmäinen Pietari Suuren perustettu museo kunstkamera ei taida olla suosituimpien listalla, mutta on erikoinen paikka käydä. Museossa ei ole taidetta, vaan epätavanomaisia esineitä, joita kansa ymmärsi taidetta paremmin. Pietarissa on konsertteja todennäköisesti joka ikinen päivä ja myöskin on olemassa useita showravintoloita, joissa tarjoilijat saattaa laulaa ja tanssia. Nykytaidemuseoita on perustettu useita, ne on tutustumisen arvoinen paikka, esimerkiksi Erarta ja Etazhi. Rubinsteina katu pursuaa yksi toinen parempia ravintoloita ja baareja ja sijaitsee aivan Nevskin kupeessa, sillä ei kuitenkaan varsinaisesti ole baarikadun mainetta. Baarikatu, jota kannattaa välttää on Dumskaja kadulla, siellä kuulemma sataa tyrmäystippoja laseihin.

Mitä kannattaa maistaa Pietarissa?

No niitä oikeita blinejä, zakuski eli alkupaloja, georgialaista keittiötä eli shahslik. Mari Vanna ravintola on täydellinen, jos haluaa viettää iltaa, niin kuin venäläisen babushkan luona. Kantsii myös tilata sokkona ruokia niin paljon, ettei niitten alta näe pöytää ja siihen pyytää rohkeasti tarjoilijalta apua analysoimatta ruokia liikaa. Krapulassa kannattaa tietenkin maistaa jotain laatupontikkaa tai tosi hyvää itsetehtyä makuviinaa. (ravintolavinkkejä)(ravintolavinkkejä)(ravintolavinkkejä)

 

 

Näin ymmärrät venäläisiä paremmin.

Ajattelin, että tosi harvoin kirjoittelen mitään omasta venäläisyydestäni, koska itselle se on niin luonnollinen asia, että en tajua siitä edes muita valaistaa. Olen asunut Suomessa vuodesta 2002 ja vaikka pitkä aika on ehtinyt kulua, taidan olla ainakin muiden mielestä silti umpivenäläinen ja vähintään outo. Usein huomaan ihmisten järkyttyvän sanomisistani, mutta en voi sille mitään – olen mestari päästämään sammakoita. Omasta mielestäni olen omaksunut monia tapoja ja jopa jonkun osan Suomalaista mentaliteettia, mutta siitä huolimatta, silloin tällöin meille tulee mieheni kanssa sellaiset ”Sä et nyt vaan ymmärrä” – tilanteet puolin ja toisin, vaikka olemme jo kahdeksatta vuotta yhdessä.

On asioita, mitä en tule tavoissani ikinä muuttamaan ja on myös asioita, joihin en voisi palata. Karuna esimerkkinä voisin heittää, että esimerkiksi en voisi ikinä mennä kenenkään luokse tyhjin käsin (tai jos näin kävisi, olisin kuollaakseni häpeissäni). Kun ystäväni ilmoittaa tulevansa meille kahville tai drinkille, varaudun elättämään sen (heidät) vähintään 3 päivää :D. Talostani ei lopu ruoka, eikä juoma ja sängyt on valmiina, jos kotiin ei jaksa lähteä.

Suomessa en enää odota ihmisten kusettavan, vaan olen oppinut, että suomalaiset ovat rehellisiä ja luotettavia. Tämä jälkimmäinen on ehkä tehnyt itsestä liiankin sinisilmäisen, vaikka epäilykselle voi olla aina tilaa.

Suomalaisilla on monia mielikuvia ja ennakkoluuloja venäläisistä, mutta tässäpä on jotain, mitä ette välttämättä tienneet, taikka tulleet ajatelleeksi.

  • Venäläiset inhoo sääntöjä, siellä sääntöjen rikkominen on kunniatehtävä.
  • Meille hyvät ystävät ovat yhtä, kuin perheenjäseniä.
  • Venäläisten lempiaskarre on maata sohvalla ja pohtia omaa mahtavuuttaan ja maailmankaikkeutta.
  • Jos tulet juhliin venäläiseen kotiin, varaudu siihen, että saat niin paljon ruokaa, että joko räjähdät tai pyörit pois paikalta. Kieltäytyminen on epäkohteliasta.
  • Venäläiset arvostaa avokätisyyttä, jos tarvitset, voimme tarvittaessa antaa, jopa viimeisen leivänpalan. Se on myös yksi tärkeimmistä kriteereista kumppanin valinnassa, pihi ei saa olla.
  • Älä yritä järjellä ymmärtää venäläisiä, siellä insinöörit pelkää, että ilman papin siunausta raketti ei välttämättä lennä avaruuteen asti.
  • Ihmiset ovat luonnostaan välinpitämättömiä: emme säästä rahaa, emme välitä muusta maailmasta, emmekä välitä liikaa juomistestakaan.
  • Ihmiset ovat hyvin ylpeitä, äläkä kehtaa kyseenalaistamaan mitään Venäjään liittyvää. Ihan sama mitä asiasi koskee, mutta ÄLÄ.

  • Ihmiset ovat tunteikkaita, vaikka pääsääntöisesti tunteensa on tapana pitää sisällään.
  • Venäläiset ovat epäkorrekteja. Mielipiteet sanotaan suoraan ja kaunistelematta.
  • Nainen ei ikinä maksa treffeillä. Ei ikinä. Venäläisille miehille on loukkaus nähdä naisen kaivavan lompakonsa. Ja miesseurassa taas saatetaan tapella siitä, kuka saa tarjota. Kännissä ei ole köyhä eikä kipeä – se pätee venäläisiin tosi hyvin.
  • Jos juot venäläisen kanssa, joudut juomaan yhtä paljon kuin hän. Kieltäytyminen on epäkunnioittavaa.

  • Venäläiset riehuu kännissä, ei pahalla, mutta joskus ne tunteet täytyy purkaa.
  • Venäläiset uskoo sähkömagneettisiin myrskyihin, jos jollain on iltapäivällä pää kipeä, se todennäköisesti syyttää jotain sähkömagneettista myrskyä tai huonoa säätä voinnistaan.
  • Venäläiset on taikauskoisia. Tyhjiä pulloja ei jätetä pöydälle, eikä ovikynnyksen yli halata – täytyy mennä joko sisään tai ulos.
  • Tykkäämme kaikesta hienosta.

 

Pietariin lentäen vai junalla?

Suosituin tapa matkustaa Pietariin on tietenkin juna, mutta loppuen lopuksi, lentäminen Pietariin on oikein mukava kokemus. Etenkin jos matkustaa toisesta kaupungista Suomesta, niin että joutuu tulemaan Helsinkiin lentäen – on paljon helpompi vain vaihtaa kentällä konetta ja jatkaa matkaa.

Lento on aika lyhyt, vajaa tunti ja vuoro lennetään pikkuisella potkurikoneella. Kentälle tietenkin joutuu saapumaan ajoissa ja Pietarin kentältä on reilu matka kaupungin keskustaan. Mutta kyllä hyvin todennäköisesti juna-asemaltakin joutuu ottamaan taksin joka tapauksessa.

Pietarin lentokenttä on hyvin uusi ja sujuva. Passintarkastukset ja tavaroiden nouto hihnalta onnistuu hyvin nopeasti. Suosittelen muuten liikkumaan Pietarissa Uberilla, se on aivan mainio. Autoja on runsaasti ja vaikka valitsisi hienomman Uber black -kyydin, niin keskustamatkasta saattaa maksaa helposti alle 10 euroa ja lentokentältä keskustaan maksaa noin 20-25€

Halvimmat junaliput maksaa yleensä 39€ suunta, kuitenkin jos valitsee mukavammat matkustusajat, hinta nousee helposti yli 140€ menopaluulta. Finskin lennot on halvimmillaan 175€. Loppuen lopuksi se hintaero ei todellakaan ole merkittävä. Jokaisen oma asia on, kuinka tykkää matkustaa enemmän. Me mennään varmasti 90% matkoista junalla, joka on meille hyvin mukava vaihtoehto, kun asutaan juna-asemalta kävelymatkan päässä. Mutta varmuudella voin sanoa, että yhtä mukavaa se on lentääkin. Kentällä voi kuluttaa aikaa loungessa, jos sellaiseen on pääsyä ja taittaa matka mukavasti lentäen. Pietari on muuten ilmastapäin aika nätti.

Lähtiessä, huomasimme että Pietarin kenttä oli yllättävänkin hiljainen. Etenkin huomioon ottaen sen, että olimme siellä venäläisten lomakauden aikana. Tietty voi olla että iso osa ulkomaan lennoista menee Moskovan kautta ja silloinhan niitä matkailijoita ei näe Pietarin ulkomaanlentojen terminaalissa.  Pietarin kenttä on täynnä ravintoloita joka makuun ja shoppailtavaakin löytyy. Lounge oli hienon näköinen, mutta tarjoilut aika köyhiä, tosin jos haluaa vetää lärvit, siellä se onnistuu 🙂 Nimittäin huomasimme, että maan tapaan ilmeisesti kuuluu ottaa pöytään koko pullo viiniä, ettei tarttis koko ajan laseja täytellä.

Kesä ja alkusyksy ovat minusta ehdottomasti parasta aikaa matkustaa Pietariin!

 

Tätä et tiennyt Pietarin Eremitaasista.

Vuonna 1852 Pietarin Eremitaasi avasi ovensa ensimmäistä kertaa museona. Tässä muutamia mielenkiintoisia faktoja, mitä kaikki eivät välttämättä tiedä.

Eremitaasissa elää 70 kissaa.

Eremitaasin kissat suojaa taideteoksia jyrsijöiltä. Heidän hajunsa takia, jyrsijät eivät edes ilmesty varastoihin. Jos näet museon ulkopuolella kissan, hän saattaa olla siellä niin sanotusti palkkalistoilla. Kissoilla on omat passinsa ja heidän käytössään on koko museon alue, vain näyttelytiloihin heillä ei ole pääsyä.

Eremitaasissa oli autotalli.

Nikolai II rakasti autoilua ja autokokoelmaa varten oli tietenkin lämmitetty autotalli pesuloineen ja tankkausasemineen. Ensimmäisen autonsa hän osti vuonna 1905 ja jo muutaman vuoden päästä hänen kokoelmaansa kuului yli 50 eri merkkiä. Bolshevikit varastivat kaikki autot vallankumouksen jälkeen.

Eremitaasi toimi pommisuojana.

Pietarin pommituksen aikaan, teokset evakuoitiin. Työntekijät pakkasivat teoksia ympärivuorokautisesti ja jopa nukkuivat saleissa. Suurimman osan (noin 2 miljoonaa teosta) onnistuttiin viemään museosta pois, loput vartioitiin paikan päällä. Sodan aikana Eremitaasissa oli 12 pommisuojaa ja tilat sadalle potilaalle.

Eremitaasin museokompleksi koostuu seitsemästä rakennuksesta. 

Jos haluaa mennä jokaisen salin läpi reitin pituudeksi tulee noin 24 km, jos pysähtyy jokaisen teoksen kohdalle – aikaa kuluu 11 vuotta. Sen on varmasti kuullut moni, mutta harva tietää ettei Eremitaasi ole vain se kauniin vihreä talvipalatsi. Eremitaasin museokompleksi koostuu 7 rakennuksesta, joihin kuuluu: uusi eremitaasi, vanha eremitaasi, pieni eremitaasi, eremitaasin teatteri, talvipalatsi, Menshikovin palatsi ja hallinnon päämaja.

Eremitaasin loputtomat varastot.

Tietenkin tämä ei ihan pidä paikkaansa, mutta vielä 60- luvulla varastosta kirjaimellisesti löydettiin teos, jonka olemassaolosta ei tiedetty. Hollantilainen taideasiantuntija oli teellä museon työntekijöiden kanssa, kun hän huomasi kaapin alla jotakin, mikä osoittautui Hendrik Goltziuksen teokseksi. Joskus tosiaan piilossa ovat teokset, jotka ovat kaikkien tiedossa. Vasta vuonna 1995 Eremitaasissa esiteltiin kokoelman joka oli palautettu Saksasta jo vuonna 1945, mutta siitä asti se säilytettiin lukkojen takana.

Eremitaasissa on suurin kokoelma hollantilaista taidetta Hollannin ulkopuolella. 

Rembrandtin sali on vähän niin kuin museo museon sisällä. 24 teosta ovat todellisia mestariteoksia, jotka kerää kiinnostuneita ympäri maailman.

Eremitaasi kiinnostaa ei pelkästään museona, vaan myös hallitsijoiden asuinpaikkana. 

Esimerkiksi talvipalatsin toisen kerroksen ikkunalla löytyy Keisarinna Aleksandran jättämä jälki. Hän kirjoitti timantilla ikkunan lasiin ”Nicky 1902 looking at the hussars. 17 March”. Silloin Romanovit vietti viimeisiä vuosia palatsissa. Sodasta ja ajasta huolimatta, ikkuna on ehjä, mutta piilotettu yleisön katseilta.