Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

pohdintoja

Kuudetta kertaa Singaporeen, miksi ihmeessä?

Näin ihan heti alkuun myönnän, että yritin laskea mahdollisemman oikein, mutta en lähde vannomaan. Kävin Singaporessa noin viisi kertaa ja puolisoni ehkä 9. Meidän kaksivuotiaalle Annille tämä on toinen kerta. Aika hassua, että kuulumme kuitenkin niihin matkailijoihin, ketkä haluaa nähdä mahdollisimman monta maata, mutta taisimme löytää oman ”Espanjan”. Miksi ihmeessä haluamme taas lähteä Singaporeen? Mitä tekemistä siellä muka on?

Kaikki taisi alkaa siitä, kun kävimme täysin ennakkoluulottomina Singaporessa vuonna 2015. Emme odottaneet kaupungilta mitään muuta, kuin sen, että kaikki on kielletty ja on kallista. Ja myös sen, että mitään tekemistä ei mukamas olisi. Oltiinkohan aluksi nelisen päivää siellä ja se riitti, että rakastuimme paikkaan.

Koska kaikki on kielletty – tuli oikein kotoisa fiilis ja Suomessa asuneena arvostan turvallisuutta tosi paljon ja siellä on naurettavan turvallista. Singaporessa asuvalla kaverillamme on tapana sanoa, että jos sammut puistoon satasen seteli otsalla – heräät sieltä satasen seteli otsalla. Singaporessa kaikki toimii, niin kuin Suomessa, mutta kelit on parempia ja myös ruoka.

Meillä oli vahva suunnitelma lähteä Singaporeen asumaan koko perheen voimin, vaikka kuukaudeksi alkuun. Pakoon pimeää marraskuuta, mutta sitten kävi niin, että sain työpaikan ja tämän hetkinen matkustamiseni on luksusta, sillä lomaa minulle ei todellakaan ehtinyt kertyä. Pidemmäksi aikaa minun on valitettavasti ihan mahdotonta irrottautua työstä.

Kaikesta huolimatta täytyy edes välillä olla tyytyväinen siihen, mitä on – kuin miettiä sitä mikä puuttuu. Mä oon nimittäin erittäin hyvä siinä jälkimmäisessä. Kun kysyimme häiden jälkeen neuvoja avioliittoon, appini hetkeäkään ajattelematta kirjoitti muistikirjaan ”Nauti hetkestä, jossa elät”. Tämän parempaa neuvoa voi tuskin antaa.

Mutta Singapore. Miksi taas? Se paikka on meille niin kotoisa, että sinne on pakko päästä uudestaan ja uudestaan. Aina välillä tulee matkakuume Singaporeen. Singaporessa on kaikki hyvin. Siellä on sairaan hyvää safkaa. Kuukauden, jos siellä asustelisimme, niin löisin satasen vetoa, että kummallekin meistä tulisi 5 kiloa kallista läskiä, ei ehkä Annille.

Vaikka moni valittaa, ettei Singaporessa olisi tekemistä, niin minusta todellakin on. Joka kerta, kun olemme Singaporessa pyritään varaamaan hotelli alueilta, joissa emme aiemmin olleet. Singaporessa voi ihailla pilvenpiirtäjiä, voi nauttia rantabaareista Sentosalla, tai tehdä rauhallisia kävelylenkkejä pitkin Singapore-jokea. Singaporessa kannattaa syödä. Me emme onnistuneet löytämään sieltä yhtään huonoa ravintolaa vielä. Paras korealainen, paras intialainen ja paras kiinalainen tuli koettua siellä.

Yllättäen, edelleen on asioita, joita ei olla koettu siellä. Nyt, kun menemme Annin kanssa, niin tulee käytyä Singaporen eläintarhassa ja joka ikinen kerta olen himonnut yhtä tiettyä ravintolaketjua, minkä ravintolat on aina täynnä. Tällä kertaa ilmoitin Antille oikein etukäteen, että en lähde Singaporesta tyytyväisenä, jos en taaskaan pääse siihen ravintolaan.

JUMBO Seafood is famous for its live seafood, prepared in Singapore style. With more than twenty-year experience in serving local and international foodies, Jumbo Seafood is able to touch customers’ pulses and continuously creates distinctive menu items to satisfy any tastes. Jumbo’s award-winning chilli crab is strongly suggested by many locals.”

Tämän lisäksi, olen aina halunnut käydä iltaristeilyllä Singapore-joella ja nahdä maisemat vedeltäpäin. Sentosalla olemme aina tutkineet enemmänkin baaritarjontaa, mutta tällä kertaa aika ihanaa, että meillä on jopa 2 v. tekosyy mukana, kaikkia muita aktiviteettejä varten.

Innolla siis odotan reissua. Oletko käynyt Singaporessa? Tykkäätkö kaupungista?

Niin ahdistava blogihiljaisuus.

Matkustaminen on kivaa ja matkoista kirjoittaminen on kivaa. Kuvien jakaminen on tosi kivaa. Nykyään kuvaajani jo suostuu kantamaan kameransa itse ja ottaa kuvia omatoimisesti, niin kuin taiteilijan kuuluu. Aiemmin bloggaamisen aloittamiseni aiheutti Antissa hieman vastarintaa ja jos halusin jostain jotain kuvaa, niin sain itse kantaa painavan kameran ja komentaa, mitä pitäisi nyt kuvata. Kun pääsimme hyvään vauhtiin bloggaamisen kanssa, elämä kuitenkin yllätti sen verran, että jostain asioista oli pakko luopua. Tästä siis johtui blogihiljaisuuteni.

Pieni lapsi, työ, opiskelu ja parisuhde eivät jättäneet turhaa aikaa. Okei, myönnettäköön, että suurin aikavaras on ollut oma puhelimeni, mutta eihän sellaista saa sanoa ääneen. Olen laiska! Tykkään maata sohvalla ja käyttää päätä vain pienellä säätöliekillä ja sekin tarvittaessa. Erityisesti intensiivisen duunipäivän jälkeen sellainen toiminta on kivaa.

Ensisijaisesti matkustelu ja siitä seurauksena bloggaaminen kuuluivat niihin mukaviin harrastuksiin ja vaikka matkoja ehti tekemään jonkun verranmyös blogihiljaisuuden aikana, niin kirjoittamaan niistä ei valitettavasti ehtinyt.Tykkään tehdä asioita aina jonkun riman mukaan ja kun enää en siihen mielestäni yltänyt, rupesin potea paskaa omatuntoa. Kaiken haluaa tehdä hyvin, mutta joskus on tyydyttävä siihen, mitä pystyy.

Tässä tehtyäni tilannetsekin arvioin, että paskempi fiilis mulle tulee, kun random ihmiset yllättäen kehuu blogiani ja mietin, että en muuten enää kirjoita, kuin se etten vain ehtisi tehdä siitä ihan niin sellaista kuin haluaisin. Eli TA-DAA i’m back in business, häshtäg blogi saa jatkoa.

Olen todella kiitollinen niille ihmisille, ketkä kyselivät tämän perään sillä aikaa, kun en kirjoittanut. Koska jossain vaiheessa varmasti jokaiselle bloggaajalle tulee fiilis, että lukeekohan tätä shittiä kukaan? Ilmeisesti siis lukee ja jotkut yllättäen pitävät sitä jopa hyvänä (tai sitten muuten vain mielistelevät, mutta olen hyväuskoinen).

Kiitos teille, olette olleet minun motiivini palata tämän harrastuksen pariin.

Pienenä teaserina kertoisin, mitä kaikkea nyt sitten kannattaa odottaa.

  • Olemme viettäneet lyhyen kesäloman Baltiassa autoillen
  • Kävimme Sveitsissä viikonloppumatkan ja piipahdimme Lichtensteinissa
  • Antti kävi Nepalissa ja Bruneissa, joten eksoottisempia matkatarinoita on myös luvassa.
  • Voisin kertoa Pietarin uusista trendipaikoista
  • Firenze ja autoilua Toscanassa
  • Yllättäen luvassa on myöskin Singaporea, jossa käydään koko perheen voimin.

Reissu-urani hienoin uima-allas?

Meillä oli Taipeissa tosi nätti hotelli ja siinä oli hieno katto-allas, niin rupesin vähän miettimään, että missä kaikkialla on ollut tosi hienoja altaita ja mieleeni tuli ykkösenä hotelli Bangkokissa. Vaikka Bangkok ei muuten oo oma suosikkikaupunkini, mutta se hotelli oli vaan tosi hieno ja allas todella lungi.

Monet hehkuttaa Marina Bay Sandsin allasaluetta, mutta itse en siellä ollut ja taas monilta kuulee, että se on niin ruuhkainen, että siitä on nautinto kaukana. Sen täytyy tietenkin joskus testaa itsekin.

Mun mielessäni täydellinen allas on lapseton, siinä on näkymää ja soi rento musa ja palvelu toimii. Infinity pool toimii aina.

Kakkosena taitaa tulla nyt viimeisimmän reissun Taipein hotellin allas. Hotellina oli Ceasar’s Park New Taipeissa ja vaikka hotelli on melkoisen iso, allasalue ei oo ollut mitenkään valtava. Siitä huolimatta se toimi hyvin, eikä ruuhkaa ollut. Plussana se, että drinksujen ja ruokien hinnat olivat melko edullisia.

Ja kolmosena hotellimme Kambodzan Phnom Penhissä, tää hotelli oli ihan tosi edullinen ja altaalla oli kiva viidakkomainen tunnelma, ruoat ja juomat oli tosi edullisia.

 

Maltalla, hotellivalinta oli osoittautunut hyvin huonoksi, mutta allasalue oli varmaan ainut kiva asia siitä hotellista ja siitäkin paras asia taisi olla altaalta avautuva näkymä St. Juliansin ylle.

Ja sitten pari kivaa allasta Singaporesta. Tämä ensimmäinen on Hotel Naumi, allas on pieni, mutta näkymät kohdallaan.

Ja tämä toinen on Hotel Jen Orchard Roadilla. Se oli yksinkertaisuudessaan toimiva.

Näitä kuvia, kun katselin huomasin, että itselleni kattoaltaat ovat lähempänä sydäntä, kuin mitkään muut. Vaikka monissa muissakin hienoissa hotelleissa on käyty, niin allasalueet ei aina tee vaikutusta. Esimerkiksi yksi suosikkilistan hotelleistani on Bangkokin Lebua -hotelli, mutta sen allas sijaitsee melko matalalla ja on muutenkin melko mitäänsanomaton. Peninsula -hotelli Manilassa oli aivan älyttömän hieno, mutta sama homma altaan kanssa – nothing special.

Mitkä on ollut teidän suosikki altaita?

Matkakuvat, joita ei kukaan halua näyttää.

Tässä, jonkin aikaa sitten juteltiin muiden matkabloggaajien kanssa matkakuvien todenmukaisuudesta ja siitä, että joidenkin mielestä ”hienosti” kuvattu kuva, jostain temppelistä, ei anna kuvaa minkälaista paikan päällä oikeasti oli. Oma mielipiteeni on asiaan se, että jos jonkun kuvaustaidot on vain parempia, kuin toisen, niin ei se ihminen osaa tahallaan ottaa ”huonoa” kuvaa. Ja siihen vielä lisäisin sen, että valokuvaus, on kuin taide, joku sitä ymmärtää ja joku ei. Jokainen kuvaaja, kuitenkin ”näyttää” kuvissa sen, minkä haluaa näyttää, eikä kaikkia voi miellyttää.

Mutta tästä aiheesta, tulikin mieleeni näyttää sellaisia matkakuvia, jotka todellakin välittää tunnelmaa aika paljon, minkälaista on esimerkiksi matkustaa köyhissä maissa. Monen mielestä se on eksoottista, matkustaa ”ei mainstream” paikkoihin, mutta todellisuudessa, jos johonkin paikkaan kukaan ei halua mennä, niin siihen on yleensä syynsä.

Näen tärkeänä sen, että näkee myös niitä ”huonojakin” paikkoja, yksinkertaisesti siksi, että laajentaa omaa maailmankuvaa ja saa perspektiiviä asioihin. Mutta, kun ne on yhden kerran nähnyt, takaisin ei ole todellakaan pakko mennä takaisin, ainakaan omasta mielestäni. Roskat, rotat ja katukoirat, eivät vain ole niitä asioita, joita haluan lomallani nähdä, saatika kadulla alasti nukkuvia lapsia (niitäkin on nähty).

Meidänkin blogin kuvat on ehkä jonkun verran kiiltokuvamaisia, koska Antti on vain niin taitava valokuvaaja ja hänellä on monesti hyvin taiteellinen näkemys asioihin, vaikka loppupeleissä, se on toki minä, kuka valitsee, mitka kuvat blogiin tulee ja mitkä ei.

Tässä kuitenkin kokoelma siitä, mitä saattaisin jättää kertomatta matkoistamme.

  • Aamuisin Lontoon kadut on täynnä roskia.

  • Tällä reissulla en ollut mukana, mutta kuvat on Antin matkalta Myanmariin. Kuvat nähtyäni olin tyytyväinen, että joku muu raukka joutui sinne, minun sijastani. Tuo ei todellakaan näytä lomakohteeltani, vaikka kuvat ostareista näyttivät, jopa yllättävän moderneilta.

  • Kambodzassa tunnelman pilasivat nimenomaan roskat, vaikka ilmeisesti niitä pahimpia kuvia ei tullut edes käsiteltyä, kadulla nukkuvat lapset ja alaikäiset tarjoilijat, jotka olivat selkeästi myymässä itseään. Teki vaan todella todella pahaa nähdä.

  • Vietnamin Da Nangissa ranta kärsii hiekkakatoa ja vaikka sitä yritetään paikkailla, niin myrsky kuitenkin vie hiekat mereen ja ranta ei oo kovin paljoa paratiisirannan näköinen. Mutta tuo on sentään parempi, kuin Singaporen lähellä sijaitsevilla pikkusaarilla (Batam, Bintan) – siellä vesi on paikoin niin likaista, ettei se käytännössä oo uintikelpoista.

  • Pietarin Eremitaasissa sesonkiaikaan, on aika monta muutakin pällistelijää. Jos menee sinne vielä hieman darrassa, niin taivas varjele sitä turhautumisen määrää.

  • Valitettavasti talvisin Pietari ei ole näteimmillään. Tunnelman aika hyvin pilaa kaikki ne urvot, jotka heittävät roskia jäisiin jokiin ja kanaviin. Ne mukavasti jäävät sinne koko talveksi ja kevään tullen uppoavat, muutenkin niin ”siisteihin” vesistöihin.

  • Hienoimmat kulkuvälineet, mitä Palawanin-saarelta löytyi. Kovin turvallista, tuo kyyti ei myöskään ollut. Palawanilla, oli upeimmat rantamaisemat, mitä olin ikinä nähnyt, mutta katukoirien laumat teki sit se, että koko loman ajan pelkäsin saada madon jalkaani, niin kuin ystäväni joskus sai.

Matkailu ei ole pelkkää kiiltokuvaa ja olen itsekin monesti ollut mukavuusalueeni ulkopuolelle, se tavallaan kuuluu siihen, mutta en näe mitään väärää siinä, että ihmiset, joilla on yksi loma vuoteen, eivät halua lähteä seikkailemaan noihin paikkoihin. Meillä taas matkoja on niin paljon, että voimme sekä lähteä joskus vain olemaan kivassa hotellissa ja viettää perinteistä lomaa, kuin taas joskus voimme lähteä seikkailemaan näihin köyhiin perseenreikiin.

Vaikka en aina mielelläni lähde epämääräisiin paikkoihin seikkailemaan, se kieltämättä tekee hyvää, kun tajuaa, että jossain päin maailmaa, ihmiset elää vuoden meidän päiväbudjetilla ja siitä huolimatta osaavat nauttia elämästään.