Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

matkustaminen vauvan kanssa

Lentäminen lapsen kanssa, vauvasta taaperoksi.

Hei!

Elämäni on ollut hyvin hektistä viime aikoina, joten aikaa blogille oli valitettavan vähän. Tässä on kuitenkin ehditty tehdä yksi reissu ja mielelläni kertoisin siitä kokemuksia! En missään nimessä haluaisi blogia lopettaa, mutta näyttää siltä, että minulla tulee olemaan entistä vähemmän aikaa, sillä aloitan uuden työn ja opintojakin on vielä työn alla.

No, itse asiaan. Meidän Anni on lentänyt varmaankin noin 30 lentoa näin puolitoistavuotiaaksi ja heti alkuun kerron, että pääsääntöisesti ne ovat menneet hyvin. Tietenkin valtaosa näistä lennoista on lyhyitä Oulun lentoja, mitkä on muutenkin helppoja, mutta kyllä ulkomaanmatkojakin hän on tehnyt noin 5, joista yksi reissu oli Aasian suunnalla.

Kun lapsi kasvaa, sen tarpeet muuttuu ja niin lentäminenkin muuttuu. Aloitimme lentämään mökille Annin ollessa noin 5kk, koska näin olemme yleensä mökille menneet itsekin. Pari automatkaa yritimme alkuun tehdä, jottei altistuttaisi pikkuvauvaa kaikille koneessa olleille pöpöille, mutta pakko sanoa, että mielestäni se oli yhtä piinaa.

Alle 5kk.

Lentäminen on todella helppoa. Ei tartte, kun olla mukana tissi ja paljon vaippoja. Lapsi nukkuu paljon ja rauhoitettua saa aina tarvittaessa antamalla maitoa. Lentämisen kulta-aikaa, vaarana vain puklut ja paskavahingot.  Ota siis vaihtovaatteita itselle ja skidille myös.

5-10kk

Päikkäreitä on edelleen useita, joten sen puolesta suht helppoa. Skidi kuitenkin tarvitsee jo omaa safkaa ja syöminen on tuolloin todella sotkuista. Myöskin viihdytystä tarvitsee huomattavasti enemmän. Pahimillaan skidin joutuu pompottamaan sylissä koko lentomatkan. Lapsen voi kuitenkin edelleen suhteellisen helppoa tainnuttaa uneen tissin avulla, jos sellainen on käytössä. Varaudu, että flunssat voi seurata lentoja tai jos on flunssassa valmiiksi, niin lentämisestä tulee todennäköisesti helvettiä. Onneksi meidän kohdalla ei ole koskaan sattunut, että olisi jouduttu lentämään flunssassa. Ruokaa on ehkä helpointa antaa sellaisista pusseista suoraan mukulan suuhun. Tässä iässä lasta kiinnostaa suunnilleen ihan kaikki, mutta jos se ei osaa vielä kävellä, niin se on tosi jees. Jos osaa jo, niin se tulee olee vaikeaa pitää se paikallaan lennon ajan ja piirrettyjä on todennäköisesti vielä turha näyttää… Olkoot voima kanssanne.

10-13kk

Tämä on ehkä haastavin aika. Koska skidi tajuaa oman tahtonsa, hän osaa kävellä ja sillä on helkkaristi energiaa. Hän todennäköisesti myös vierastaa. Päikkäritarve vähenee, mikä tarkoittaa, ettei vanhempi enää selviä lennosta vain pitämällä tuhisevaa taaperoa sylissä, vaan paholainen repii kaikkea mihin käpälät yltää. Meidän lapsi, ei vielä osannut tuijottaa pädiä ja piirtämiset ynnä muut ei myöskään kiinnostaneet vielä. Ilman taikatissiä lapsen nukuttaminen poikkeavissa olosuhteissa on erittäin haastavaa. Ottakaa avuksenne pahvimukit ja hypnotisoikaa lapsenne transsiin laittamalla ne sisäkkäin tai muiden taikatemppujen avulla, ehkä ne silmät menee joskus kiinni.

Syöminen on sentään suhteellisen helppoa, sillä skidit periatteessa syö jo kaikkea ja ehkä jopa omin käsin. Jos ruoka ei maistu, niin herkut menee takuulla alas. Ei muutakuin tilaamaan menusta mustikkamuffinssi, niin sillä jo täyttää koko päivän kaloritarpeen. En viitti ottaa morkkista, että lomilla lapsi syö huonosti, kun ei se oikein malta, eikä sitä nyt oikein pakottaakaan voi. Minua ei haittaa, jos syö lomalla mitä syö, kunhan jotain menee alas, niin sillä jo selviää hengissä.

Tähän aikaan koettiin pari painajaismaista lentoa, kun poikkeuksellisesti Anni huusi kuin hyeena KOKO Maltan lennon ajan. Sitä ei saatu nukahtamaan ja kun nukahti väärään syliin, niin alkoi tietenkin turbulenssi ja skidi jouduttiin sitomaan uudelleen mihin hän sitte heräsi kahta vihaisempana. Syyksi huudolle selvisi lennon aikana iskenyt kuume, jonka syyksi paljastui myöhemmin enterorokkotartunta. Lapsella siis oli kipuja, eikä mikään oikein auttanut.

13kk eteenpäin

Olette jälleen lähellä lentämisen kulta-aikaa. Sillä lapsenne jo aivan varmasti rakastaa piirettyjä, osaa sietää vähän omaa väsyäkin. Joskus voi viihdyttää itseään ja selviää ilman pahempia slaageja, vaikka ihan kaikki ei olisikaan täydellisesti. Ruokahalua voi parantaa väsyttämällä ja juoksuttamalla lasta, mutta toki julkisilla paikoilla on pakko olla valppaana, ettei se mukula vain katoa muiden jalkoihin. Itse lentämisen, ehkä ainut hankaluus on se, että lapsi vieläkin matkustaa sylissä. Jos kone on täynnä, se on aika raskasta, mutta jos vain onnaa saamaan perheelle koko rivin käyttöön, niin se on mahtavaa. Lapsi voi omissa oloissaan jo pyöriä istuimellaan ja vanhemmatkit voi ottaa hieman iisimmin.

Lomalla huomattiin, että lapsi oli oikeasti itsekin mielissään uudesta ympäristöstä ja lämmöstä. Jos oli illaksi tarpeeksi väsynyt, niin illallisenkin on joskus onnistunut syömään ravintolassa melkein rauhallisesti. Tässä vaiheessa lapselle voi jo pitää kehityskeskusteluja ja selittää miten maailma pyörii, monet vain esittävät ettei se mee jakeluun, mutta olkaa sinnikkäitä.

Matkustaminen ilman lasta on tietenkin paljon kivempaa, enkä lähe edes asiasta valehtelemaan. Aika ajoin on kohdattu vastoinkäymisiä ja ”loman” jälkeen tarvitsi toisen loman, rentoutuakseen ”lomasta”. Silti sanon, että se on parempaa, kuin olla matkustamatta ollenkaan. Onhan se kivaa nähdä miten lapsi reagoi, kun kone laskeutuu ja maassa ei näykään lunta, vaan palmuja tai, jos olemme Aasiassa ja kaikki näyttää aivan erilaiselta, kuin kotona.

Onneksi nyt tiedän, että vaikeammat vaiheet menee ohi lapsen kasvaessa toukasta ihmiseksi. Toki lapset on kaikki erilaisia ja olen tavannut myös erittäin rauhallisia yksilöitä, mutta omamme ei valitettavasti ole sellainen ja hänenkin kanssaan ollaan selviydytty hienosti. Joskus ehkä vähemmän hienosti, mutta aika kultaa muistot ja olen nyt tosi tyytyväinen, että olemme käyttäneet äitiysvapaani hyödykseen ja matkustimme.

Taipei yllätti positiivisesti.

Tässä postauksessa haluaisin jakaa kokemuksiani meidän matkalta Taipeihin, joka otsikon mukaisesti yllätti meidät kummatkin positiivisesti. Heti saapuessa, huomasimme että melkein kaikki puhuu vähintään kohtalaista englantia, se helpottaa kommunikointia valtavasti. Tilasimme Uberin kentälle ja 45 minuutin kyyti hotellille, maksoi Uber Blackillä ja se oli yllättävän edullista vain noin 40€. Välimatkat ja moottoritiet olivat aivan älyttömiä, teitä meni kahdessa kerroksessa päällekkäin, mutta onneksi ruuhkia ei ole meidän osalle sattunut.

Hotellimme oli aivan upea myöskin, olimme Ceasar Park ketjun hotellissa ja se oli aivan viimeisen päälle, hintaan vain noin 130€ yö. Kivat isot huoneet, ihana infinity allas. Vaikka olimme samaan aikaan, kun Kiinassa oli jokin juhlaviikko, niin en voi sanoa, että hotelli olisi tupaten täynnä. Mukavasti löytyi aina altaalta tilaa ja aamiaisille pääsi syömään jonottamatta. Aamiaiset oli muutenkin todella runsaita, mutta tuntuu että meikäläisille ei oikein ollut mitään syötävää, kun kiinalaisilla oli niin erilainen käsitys siitä, mitä aamiaiseksi oikein syödään.

Otimme hotellin New Taipei Cityn puolelta, koska hintataso oli tosi paljon edullisempi ja kuitenkin metrollakin liikkuminen oli melko helppoa, niin emme nähneet syytä maksaa tuplahintaa hotellista ihan Taipein keskustassa, vaikka ehkä seuraavalla kerralla voisimme menni juuri sinne keskustaan.

New Taipei City on siisti, autenttinen ja vilisee elämää. Ravintoloita oli myös valtavasti ja mikä parasta, niin ruoka on myös ollut tosi hyvää. Vierailimme parissa food court -paikassa, ja ne oli aivan älyttömiä. Tuntuu, että niissä on aina vähintään 50 ravintolaa.

Hintataso Taipeissa on muutenkin edullisempaa kuin Suomessa. Taipeista tuli jännä fiilis, että se on vähän niinkuin Kiina, mutta sellainen länkkäriversio. Eli kuitenkin siisti ja organisoitu ja ihmiset oli mukavia ja kohteliaita, plussana vielä se kielitaito.

Mulla ei oo hirveän montaa tuttua, ketä olis käynyt Taiwanissa, mutta voin kaikille suositella sen lämpimästi. Todella mukava paikka ja harmittaa, että olimme siellä vain muutaman päivän, koska nähtävää ja tekemistä muutenkin olisi riittänyt. Ja joo, ilman skidiä ensi kerralla 😀

Lapsen kanssa Aasiaan, mihin varautua?

Tässä postauksessa ajattelin käsitellä asioita, joita kannattaa pitää mielessä matkatessa (pienen) lapsen kanssa Aasiaan. Tietenkin Aasiassa on monia maita ja niiden välillä on vaihtelua, mutta yritän keskittyä niihin, missä kävin lapsen kanssa tai ilman. Jotkut huomiot saattaa olla yleispäteviä, kuin taas jotkus varmasti hyvin maakohtaisia, mutta näilläkin pääsee hyvin alkuun, kun suunnittelee reissua kauemmas.

Kävimme lapsemme kanssa Tokiossa, Taipeissa ja Singaporessa. Kyseessä oli lyhyt reissu, mutta siitä sai tarpeeksi käsitystä, miten lapsen kanssa pärjää.

  • LIIKKUMINEN

Suurkaupungeissa liikkuminen rattaiden kanssa ei ole tehty kovin helpoksi, vaikka hissejä ja ramppeja löytyy, niin opasteet saattaa olla epäselviä. Esimerkiksi Tokiossa, missä metroasemat on muutenkin valtavia useine linjoineen etsiessä hissiä olimme usein eksyksissä reitiltä. Jos lapsi kävelee jo tai on niin pieni, että voi kantaa kantorepussa, niin se on paljon helpompaa. Kantoreppuja Tokiossa käytetään paljon, enemmän kun rattaita.  Meiltä reppu jäi pois, kun ajattelimme, että matkarattailla pärjää hyvin ja ettei Anni muutenkaan viihtynyt niissä enää pitkiä aikoja – mutta se oli virhearvio, repun olisi kannattanut ottaa mukaan.

  • RUOKA

Ravintoloissa ei ole lasten annoksia ja vauvaruokaa oli miltei mahdotonta löytää Tokiossa/Taipeissa tai Singaporessa. Sitä ei myydä perusmarketeissa. Vauvaruoka löytyy joko lastentavaraliikkeistä tai suurista marketeista (ei löydy keskustasta). Missään ravintolassa Tokiossa ei ollut lasten istuimia tai jos oli, niin sellaista mallia, joka vain korottaa tuolia, muttei tue lasta lainkaan – eli siis pienelle vaarallista. Onneksi, Anni oli jo sen ikäinen, että hän sai periaatteessa syödä mitä vain. Sanon kyllä heti, ettei reissun aikana ruokavalio ollut mitenkään terveellinen, oli vaan mahdotonta syöttää lapselle jotain Suomesta tuotuja purkkiruokia, samaa aikaa kun se leikkii lattialla, koska sylissä pitäminen ei myöskään auttanut mitään. Ostettiin sille siis jotain leipiä/pullia/hedelmiä/valmiita annoksia (jotka näyttivät, että kehtaa antaa lapsen maistaa).

  • VAIPAT

Samoin, kuin ruokaa vaippoja ei löytynyt mistään. Toimme mukanamme sen verran, että pärjäsi ainakin muutaman päivän, eikä pitänyt tulla hätä, muttei niitä vaippoja vaan ollut missään. Jotkut Watsonit myivät YKSITELLEN pakattuja vaippoja, jotka saattoi olla vain kahta eri kokoa. Eli tavarataloissakin kannattaa etsiä lasten osastolta, eikä ruokaosastolta niin kuin Suomessa.

  • VANHEMPIEN OMA AIKA

Tästä tulee kyllä puutetta reissussa, koska matkailu lapsen kanssa on lapsen hoitamista, eikä matkustamista. Homman voi kuitenkin helpottaa sillä, että aina kun lapsi nukahtaa, menette syömään tai juomille, tai mitä ikinä haluattekaan. Meidän iloksi lapsemme oli päättänyt nukkua reissussa kahdet päikkärit, jolloin saimme mahdollisuuden olla kahden ja rentoutua hetkeksi.

  • AIKAERO

Paljon helpompaaa, kuin pelkäsin. Ainut ongelma oli se, että ekana päivänä Anni meinasi olla aivan Suomen ajan mukaan, mutta me olimme todella väsyneitä, kun emme saaneet koneessa nukuttua. Koitimme pitää lapsen Suomen ajassa loppumatkankin, mutta se pakolla vähän siirtyi. Suomeen palatessa ongelmia ei myöskään esiintynyt, eikä lapsi ruvenut lainkaan heräilemään liian aikaisin. https://www.rantapallo.fi/hoponhopoff/2018/10/22/pikkulapsi-ja-aikaero/

  • LENNOT

Tämäkin meni todella helposti, vaikka pelkäsin. Kummatkin lennot oli yölentoja ja vaikka lapsi vaatikin riehumista hetken aikaa, pääsääntöisesti kuitenkin nukkui todella hyvin. Tässä postauksessa kaikki vinkit pitkille lennoille. https://www.rantapallo.fi/hoponhopoff/2018/10/20/pitka-lento-vauvan-kanssa/ 

  • HÄTÄTILANNE

Kaikki mahdolliset lääkkeet kannattaa ostaa Suomesta mukaan, jos jotakin sattuu, ei tarvitse sitten paikan päällä etsiä apteekkia ties mistä ja selittää mitä oikein tarvitsee. Jos vauva on ihan pieni, kannattaa ottaa hyvin selvää kaikista rokotteista, mitä saattaa tarvita ennen matkaa ja samoin tarkistaa, että oma vakuutus on kunnossa.

Pikkulapsi ja aikaero.

Tämä oli myös yksi asia, mitä kovasti pohdin ennen meidän reissua Japaniin – 6 tunnin aikaero. Miten lapsi toipuu siitä, että yhtäkkiä olemme ihan eri ajassa. Etsiessäni tietoa, en oikeastaan löytänyt muuta, kuin jotain vanhoja vauvapalstojen keskusteluja. Siksi päätin kirjoittaa kokemuksestamme blogiin.

Periatteessa ajallisesti meidän lento oli ihan inhimillinen, lähdimme illalla ja tulimme aamuun, vaikka yö jäi lyhyeksi itse vuorokausirytmi ei tavallaan mennyt rikki. Meidän oli tarkoitus lentää suoraan Tokioon, mutta epäonneksemme lentomme oli peruuntunut ja uusi reitti meni Fukuokan kautta Tokioon. Yksi ylimääräinen mutka matkalle lisää, jes! Lapsi oli superväsynyt ja onneksi nukkui myös sen koko Fukuoka-Tokio lennon, eli se meni meidän kannalta helposti, vaikka jouduimme hakemaan matkatavarat ja vaihtamaan välissä terminaalia.

Sitten alkoivat ongelmat. Minä itse en nuku lentokoneissa ollenkaan. Oli bisneslento tai ei, en vain osaa nukkua lentokoneissa ja koko ajan koitin seurata, ettei Anni vaan tipahda maahan, eli käytännössä nukuin yksi silmä auki. Kohteeseen saavuttua, Anni oli kuitenkin saanut nukuttua ihan kohtalaiset yöunet ja me emme. Pienellä ei ole mitään käsitystä ajasta ja vaikka valo jonkun verran ohjaa kelloa, niin se muutos ei tapahdu kovin nopeasti. Siinä sitten kävi niin, että hän nukkui ”päiväunensa” iltakahdeksalta paikallista aikaa ja heräsi parin tunnin päästä pirteänä jatkamaan päivää, kun olimmme itse jo ihan valmiina nukkumaan yöunia. Kahteen asti yöllä meidän hotellihuoneessa jatkui ”bileet”.

Heräsimme aamulla olisko noin 10 aikaan ja tulevasta päivän rytmistä ei ollut harmainta aavistusta. Se on kotona niin helppoa, kun tietää aina monelta skidi nukahtaa päivällä ja monelta illalla, mutta nyt kaikki oli ihan auki, emmekä tienneet mihin varautua. Yksien päiväunien sijasta, skidi oli päättänyt nukkua kahdet lyhyemmät ja mennä nukkumaan myöhään, OK. Siinä vaiheessa pohdin, että ehkä meidän on turhaa edes yrittää siirtää Anni paikalliseen rytmiin, koska reissua oli jäljellä noin viikko ja meidän paluulento oli lähdössä just siinä puolen yön aikaan.

Oli kivaa nukkua aamuisin pitkään, kun ei ollut aamiaista hotellissa. Taipeissa ja Singaporessa meillä oli aamiaiset ja se vähän pakotti heräämään aiemmin ja pikkuisen siirsi aiemmaksi sitä nukkumaanmenoaikaa, mutta kuitenkin se oli about puolen yön maissa.

Se aikaero ei loppuen lopuksi ole edes hirveästi haitannut meidän elämää, muuten kuin se ensimmäinen vuorokausi, joka oli ihan helvetistä. Antti nukkui jo ja minä olin ihan nukahtamassa, enkä melkein pystynyt kontroloimaan sitä, kun silmät vaan väkisin painuivat kiinni ja lapsi on ihan titityy ”enmä oo mihinkään nukkumaan menossa”.

Tällöinkin yritin sitä niksiä, että pesin sille hampaat ja annoin tai yritin antaa puuroo, maitoo, mitä nyt äidit tekee, vaihdoin yövaatteet yms ja sen ikäänkuin on tarkoitus saada lapsi tajuamaan, että nyt on aika nukkua. No, hyötyä asiasta täysi 0. Eli ennenkuin Anni rupesi itse näyttämään, että myös haluaa meidän sänkyyn, ei ollut mitään järkeä häntä sinne edes nostaa, koska samantein kuului jäätävä protestihuuto.

Ekana vuorokautena, kyllä kirosin moneen otteeseen sitä, ettei tullutkaan jäätyä kotiin lapsen kanssa, vaan lähdimme yrittämään ja olin niin väsynyt ja kaikki tuntui niin vaikealta. Ja kiva oli Antinkin katsoa sitä, että toi perheensä Japaniin ja vaimo vaan valittaa ja lapsi huutaa, kiva! Varmaan hänkin ajatteli, että ”tälläistäkö tämä lomailu perheen kanssa nyt on”?

Seuraavat päivät meni kuitenkin helposti ja pääsimme kaikki siihen rytmiin ja tiesimme jo suunnilleen mitä odottaa. Se, että lapsi nukkui kahdet päikkärit, oli meille oikeasti tosi kätevää, koska sillä aikaa me aina suuntasimme ravintolaan syömään.

Seuraavaksi, minua rupesi pikkuisen jännittämään paluu Suomeen, koska jo ennen reissua meidän skidillä oli usein tapana herätä aivan epäinhimilliseen aikaan, tarkoitan siis esimerkiksi jo ennen klo 06 kesällä ja syksyllä kyl kuuden jälkeen kuitenkin, mutta silti aikaisin. Jos siihen soveltaa vielä aikaeroa Aasiasta Eurooppaan, kun aikuinenkin rupee herää tavallista aiemmin, niin en tiennyt mitä odottaa.

Mutta siinä sitten kävi niin, että Anni oli lentokoneessa hereillä tavallista myöhempään, heräsi suomen aikaa noin klo 04 yöllä pari tuntia ennen laskeutumista ja kotiin saavuttua, koko perhe nukkui tosi pitkät päikkärit JA yöunille lapsi meni tismalleen samaan aikaan, kuin ennen reissua. Aamulla se heräsi kyllä joskus aikaisin, mutta tyytyväisenä nukkui vielä meidän vieressä, kunnes heräsimme järkevään aikaan kaikki. Eli takaisinpäin tullessa aikaerosta ei ollut lainkaan ongelmaa ja se tasaantui käytännössä vuorokaudessa ja mun mielestä nyt reissun jälkeen, Anni nukkuu paljon pitempiä yöunia, kuin ennen matkaa.

Eli ainakin matkatessa Aasiaan aikaero voi olla perheen mahdollisuus olla pitkään hereillä ja myös nukkua pitkään aamuisin. Olimme matkassa noin 9 päivää ja kaksikin viikkoa menisi helposti sillä samalla rytmillä. Matkan aikana Anni oli noin 1v.