Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

kokemuksia

Kokemuksia Nepalista, A-luokan reissu hipstereiden pyhättöön.

Tämä on vieraspostaus, jonka kirjoitti ystävämme Henri Heikkinen hänen ja mieheni yhteisestä reissusta Nepaliin. Heillä on ollut vuosia tapana matkustaa yhdessä ainakin kerran vuodessa ja joskus, jopa enemmän. Nykyään annan siunauksen poikien suunnitelmille, sillä ehdolla, että saan blogiini postauksen Henkalta ja kuvia Antilta. A-luokan reissu tarkoittaa muuten matkaa ilman vaimoja. Heidän aiemmasta reissusta Myanmariin voit lukea täällä

Tässä heidän tarinansa Nepalista. 

Meillä on Antin kanssa tapana käydä aina jossain sellaisessa paikassa jossa emme ole aiemmin käyneet. Kun useimmat “perusmaat” on vähintään jompi kumpi kiertänyt, täytyy mennä sellaisiin paikkoihin jotka eivät ensimmäisenä tule mieleen. Tällä kertaa ohjelmassa olivat Nepal ja Brunei. Tässä on ainakin se hyvä puoli, että Irinaa ei niin innosta käydä näissä paikoissa, jolloin saamme mennä Antin kanssa keskenämme. 

Itselleni Nepalista tulevat päällimmäisenä mieleen vuoret ja brittien puolesta taistelleet Gurkha -sotilaat. Ensimmäiset näkyivät varsin selkeästi horisontissa ja jälkimmäiset katukuvassa kun jokaisesta matkamuistomyymälästä voi ostaa itselleen gurhkien käyttämiä kukri-veitsiä ja baarissa myydään Gurkha -olutta. 

Etukäteen ei tiedetty tarkalleen millaisia ihmisiä nepalilaiset ovat. Paljastui, että siellä on kahdenlaista väkeä. Kiinalaisen näköisiä ja intialaisen näköisiä. Buddhalaisia ja Hinduja. He sitten siellä elävät ainakin näennäisesti sulassa sovussa, joskin jäi sellainen mielikuva, että paikallinen yläluokka koostuu näistä intialaistaustaisista.

Se, mikä Nepalista olisi pitänyt arvata on turistien laatu. Koska Intian ja Kiinan välissä sijaitseva Nepal ei ole “mikään turistikohde” on se täynnä hipsterituristeja. Jo lentokentällä kävi ilmi, että me emme kuulu joukkoon kun olimme ainoat kaksi matkustajaa matkalaukkujen kanssa. 

Sisäistä Cartmaniani kyrsi koko matkan kun joka paikka oli täynnä enemmän tai vähemmän hipin näköisiä hampuuseja reppuineen ja takatukkineen. Pussihousut tulevat Kelan rahoilla eksoottiseen Nepaliin polttamaan pilveä ja kiertämään minibussilla vuorenjuurta, minkä jälkeen mennään sitten Kallion lähikapakkaan kertomaan, että nyt on valaistunut mieli vaeltajalla, eivätkä maalliset murheet enää paina. 

Minibusseista puheenollen, köyhässä Nepalissa oli maailman hienoimmat taksit. Siis hienoimmat sillä tavalla, että kaikki taksit olivat jotain vanhoja japanilaisia Kei -autoja. Kyseinen termi tarkoittaa siis sellaisia mopoauton kokoisia miniautoja. Siinä on jotain hyvin romanttista kun kaksi lihavaa länsimaalaista ahtautuu sellaiseen pölyiseen koirankoppiin. 

Vaikka Nepal on yksi maailman köyhimpiä maita, ei ainakaan pääkaupungissa Katmandussa ollut puutetta kahdesta asiasta – pölystä ja temppeleistä. Autot olivat pölyisiä, huoneet pölyisiä ja ilmassa leijaili pölyä. Temppelit taas olivat ainutlaatuinen sekoitus Buddhalaista ja Hindulaista perinnettä ja pääkaupungin ehkä mielenkiintoisin nähtävyys.

Toisaalta aikalailla myös ainoa nähtävyys. Jos olisi jotain muuta halunnut nähdä kuin vanhoja temppeleitä ja rakennuksia, olisi pitänyt lähteä kiertelemään maata, eikä meillä ollut siihen aikaa, koska Irina ei anna Antin lähteä kovin pitkäksi aikaa matkoille.  

Nepalista sellainen mielenkiintoinen anekdootti, että kruununprinssi päätti 1. kesäkuuta 2001tappaa kaikki ja ampui mm. vanhempansa ja itsensä. Koska kuningas oli yksinvaltias, kruunattiin koomassa maannut prinssi kuninkaaksi. Hänen kuoltuaan valtaan nousi kuninkaan nuorempi veli, jonka satuimme näkemään yökerhossa. Nyttemmin Nepali on jonkun sortin demokratia, jota pyörittävät sosialistit niinkuin kaikissa köyhissä maissa.

Eli summa summarum, jos suunnittelet menevästi Nepaliin, niin ota mukaan sellainen pölysuoja naamalle, käy tutustumassa temppeleihin ja lähde sitten seikkailemaan muualle maahan. Yleisesti ottaen näinniinkuin Intiassa ja Kiinassa käyneenä, Nepal oli vähän kuin Intia ilman paskaa kaduilla ja kerjäläisiä katuojissa. Siellä ei itse asiassa näkynyt yhtään nälkäisiä tai aliravittuja ihmisiä, mikä on aina positiivista kun käy köyhissä maissa. 

 

Lentäminen lapsen kanssa, vauvasta taaperoksi.

Hei!

Elämäni on ollut hyvin hektistä viime aikoina, joten aikaa blogille oli valitettavan vähän. Tässä on kuitenkin ehditty tehdä yksi reissu ja mielelläni kertoisin siitä kokemuksia! En missään nimessä haluaisi blogia lopettaa, mutta näyttää siltä, että minulla tulee olemaan entistä vähemmän aikaa, sillä aloitan uuden työn ja opintojakin on vielä työn alla.

No, itse asiaan. Meidän Anni on lentänyt varmaankin noin 30 lentoa näin puolitoistavuotiaaksi ja heti alkuun kerron, että pääsääntöisesti ne ovat menneet hyvin. Tietenkin valtaosa näistä lennoista on lyhyitä Oulun lentoja, mitkä on muutenkin helppoja, mutta kyllä ulkomaanmatkojakin hän on tehnyt noin 5, joista yksi reissu oli Aasian suunnalla.

Kun lapsi kasvaa, sen tarpeet muuttuu ja niin lentäminenkin muuttuu. Aloitimme lentämään mökille Annin ollessa noin 5kk, koska näin olemme yleensä mökille menneet itsekin. Pari automatkaa yritimme alkuun tehdä, jottei altistuttaisi pikkuvauvaa kaikille koneessa olleille pöpöille, mutta pakko sanoa, että mielestäni se oli yhtä piinaa.

Alle 5kk.

Lentäminen on todella helppoa. Ei tartte, kun olla mukana tissi ja paljon vaippoja. Lapsi nukkuu paljon ja rauhoitettua saa aina tarvittaessa antamalla maitoa. Lentämisen kulta-aikaa, vaarana vain puklut ja paskavahingot.  Ota siis vaihtovaatteita itselle ja skidille myös.

5-10kk

Päikkäreitä on edelleen useita, joten sen puolesta suht helppoa. Skidi kuitenkin tarvitsee jo omaa safkaa ja syöminen on tuolloin todella sotkuista. Myöskin viihdytystä tarvitsee huomattavasti enemmän. Pahimillaan skidin joutuu pompottamaan sylissä koko lentomatkan. Lapsen voi kuitenkin edelleen suhteellisen helppoa tainnuttaa uneen tissin avulla, jos sellainen on käytössä. Varaudu, että flunssat voi seurata lentoja tai jos on flunssassa valmiiksi, niin lentämisestä tulee todennäköisesti helvettiä. Onneksi meidän kohdalla ei ole koskaan sattunut, että olisi jouduttu lentämään flunssassa. Ruokaa on ehkä helpointa antaa sellaisista pusseista suoraan mukulan suuhun. Tässä iässä lasta kiinnostaa suunnilleen ihan kaikki, mutta jos se ei osaa vielä kävellä, niin se on tosi jees. Jos osaa jo, niin se tulee olee vaikeaa pitää se paikallaan lennon ajan ja piirrettyjä on todennäköisesti vielä turha näyttää… Olkoot voima kanssanne.

10-13kk

Tämä on ehkä haastavin aika. Koska skidi tajuaa oman tahtonsa, hän osaa kävellä ja sillä on helkkaristi energiaa. Hän todennäköisesti myös vierastaa. Päikkäritarve vähenee, mikä tarkoittaa, ettei vanhempi enää selviä lennosta vain pitämällä tuhisevaa taaperoa sylissä, vaan paholainen repii kaikkea mihin käpälät yltää. Meidän lapsi, ei vielä osannut tuijottaa pädiä ja piirtämiset ynnä muut ei myöskään kiinnostaneet vielä. Ilman taikatissiä lapsen nukuttaminen poikkeavissa olosuhteissa on erittäin haastavaa. Ottakaa avuksenne pahvimukit ja hypnotisoikaa lapsenne transsiin laittamalla ne sisäkkäin tai muiden taikatemppujen avulla, ehkä ne silmät menee joskus kiinni.

Syöminen on sentään suhteellisen helppoa, sillä skidit periatteessa syö jo kaikkea ja ehkä jopa omin käsin. Jos ruoka ei maistu, niin herkut menee takuulla alas. Ei muutakuin tilaamaan menusta mustikkamuffinssi, niin sillä jo täyttää koko päivän kaloritarpeen. En viitti ottaa morkkista, että lomilla lapsi syö huonosti, kun ei se oikein malta, eikä sitä nyt oikein pakottaakaan voi. Minua ei haittaa, jos syö lomalla mitä syö, kunhan jotain menee alas, niin sillä jo selviää hengissä.

Tähän aikaan koettiin pari painajaismaista lentoa, kun poikkeuksellisesti Anni huusi kuin hyeena KOKO Maltan lennon ajan. Sitä ei saatu nukahtamaan ja kun nukahti väärään syliin, niin alkoi tietenkin turbulenssi ja skidi jouduttiin sitomaan uudelleen mihin hän sitte heräsi kahta vihaisempana. Syyksi huudolle selvisi lennon aikana iskenyt kuume, jonka syyksi paljastui myöhemmin enterorokkotartunta. Lapsella siis oli kipuja, eikä mikään oikein auttanut.

13kk eteenpäin

Olette jälleen lähellä lentämisen kulta-aikaa. Sillä lapsenne jo aivan varmasti rakastaa piirettyjä, osaa sietää vähän omaa väsyäkin. Joskus voi viihdyttää itseään ja selviää ilman pahempia slaageja, vaikka ihan kaikki ei olisikaan täydellisesti. Ruokahalua voi parantaa väsyttämällä ja juoksuttamalla lasta, mutta toki julkisilla paikoilla on pakko olla valppaana, ettei se mukula vain katoa muiden jalkoihin. Itse lentämisen, ehkä ainut hankaluus on se, että lapsi vieläkin matkustaa sylissä. Jos kone on täynnä, se on aika raskasta, mutta jos vain onnaa saamaan perheelle koko rivin käyttöön, niin se on mahtavaa. Lapsi voi omissa oloissaan jo pyöriä istuimellaan ja vanhemmatkit voi ottaa hieman iisimmin.

Lomalla huomattiin, että lapsi oli oikeasti itsekin mielissään uudesta ympäristöstä ja lämmöstä. Jos oli illaksi tarpeeksi väsynyt, niin illallisenkin on joskus onnistunut syömään ravintolassa melkein rauhallisesti. Tässä vaiheessa lapselle voi jo pitää kehityskeskusteluja ja selittää miten maailma pyörii, monet vain esittävät ettei se mee jakeluun, mutta olkaa sinnikkäitä.

Matkustaminen ilman lasta on tietenkin paljon kivempaa, enkä lähe edes asiasta valehtelemaan. Aika ajoin on kohdattu vastoinkäymisiä ja ”loman” jälkeen tarvitsi toisen loman, rentoutuakseen ”lomasta”. Silti sanon, että se on parempaa, kuin olla matkustamatta ollenkaan. Onhan se kivaa nähdä miten lapsi reagoi, kun kone laskeutuu ja maassa ei näykään lunta, vaan palmuja tai, jos olemme Aasiassa ja kaikki näyttää aivan erilaiselta, kuin kotona.

Onneksi nyt tiedän, että vaikeammat vaiheet menee ohi lapsen kasvaessa toukasta ihmiseksi. Toki lapset on kaikki erilaisia ja olen tavannut myös erittäin rauhallisia yksilöitä, mutta omamme ei valitettavasti ole sellainen ja hänenkin kanssaan ollaan selviydytty hienosti. Joskus ehkä vähemmän hienosti, mutta aika kultaa muistot ja olen nyt tosi tyytyväinen, että olemme käyttäneet äitiysvapaani hyödykseen ja matkustimme.

Taipei yllätti positiivisesti.

Tässä postauksessa haluaisin jakaa kokemuksiani meidän matkalta Taipeihin, joka otsikon mukaisesti yllätti meidät kummatkin positiivisesti. Heti saapuessa, huomasimme että melkein kaikki puhuu vähintään kohtalaista englantia, se helpottaa kommunikointia valtavasti. Tilasimme Uberin kentälle ja 45 minuutin kyyti hotellille, maksoi Uber Blackillä ja se oli yllättävän edullista vain noin 40€. Välimatkat ja moottoritiet olivat aivan älyttömiä, teitä meni kahdessa kerroksessa päällekkäin, mutta onneksi ruuhkia ei ole meidän osalle sattunut.

Hotellimme oli aivan upea myöskin, olimme Ceasar Park ketjun hotellissa ja se oli aivan viimeisen päälle, hintaan vain noin 130€ yö. Kivat isot huoneet, ihana infinity allas. Vaikka olimme samaan aikaan, kun Kiinassa oli jokin juhlaviikko, niin en voi sanoa, että hotelli olisi tupaten täynnä. Mukavasti löytyi aina altaalta tilaa ja aamiaisille pääsi syömään jonottamatta. Aamiaiset oli muutenkin todella runsaita, mutta tuntuu että meikäläisille ei oikein ollut mitään syötävää, kun kiinalaisilla oli niin erilainen käsitys siitä, mitä aamiaiseksi oikein syödään.

Otimme hotellin New Taipei Cityn puolelta, koska hintataso oli tosi paljon edullisempi ja kuitenkin metrollakin liikkuminen oli melko helppoa, niin emme nähneet syytä maksaa tuplahintaa hotellista ihan Taipein keskustassa, vaikka ehkä seuraavalla kerralla voisimme menni juuri sinne keskustaan.

New Taipei City on siisti, autenttinen ja vilisee elämää. Ravintoloita oli myös valtavasti ja mikä parasta, niin ruoka on myös ollut tosi hyvää. Vierailimme parissa food court -paikassa, ja ne oli aivan älyttömiä. Tuntuu, että niissä on aina vähintään 50 ravintolaa.

Hintataso Taipeissa on muutenkin edullisempaa kuin Suomessa. Taipeista tuli jännä fiilis, että se on vähän niinkuin Kiina, mutta sellainen länkkäriversio. Eli kuitenkin siisti ja organisoitu ja ihmiset oli mukavia ja kohteliaita, plussana vielä se kielitaito.

Mulla ei oo hirveän montaa tuttua, ketä olis käynyt Taiwanissa, mutta voin kaikille suositella sen lämpimästi. Todella mukava paikka ja harmittaa, että olimme siellä vain muutaman päivän, koska nähtävää ja tekemistä muutenkin olisi riittänyt. Ja joo, ilman skidiä ensi kerralla 😀

Kokemuksia Tokiosta.

Aloitan juttuni sillä, että myönnän rakastuneeni Tokioon. Mun on aivan pakko päästä sinne takaisin ja ilman lasta. Meillä oli mutkia matkassa ja kapula pyörissä, mutta siitä huolimatta pari päivää riitti ihastua. Tokio oli hieman erilainen, kuin odotin sen olevan, mutta sekään ei okeastaan haittanut.

Heti saapuessa Japaniin huomasin, kuinka kohteliaita japanilaiset ovat. Seuraavaksi huomasin, että odottamiani friikkejä ei oikeastaan näkynyt missään, vaan suurin osa ihmisistä on valkokauluskansaa, joskin hyvin tyylikkäitä. Tokio on todella siisti ja hotellimme Unizo Ginzan alueella, oli älyttömän hyvällä paikalla. Ginzan alue muutenkin, sai leukani loksahtamaan. Se on ehkä hienoin ostoskatu, missä olen ikinä käynyt, eikä liikkeet olleet pelkkiä liikkeitä, vaan kokonaisia kerrostaloja.

Ihmisiä on paljon ja etäisyydet suuria, mutta niinhän sen kokoisissa kaupungeissa aina on. Kuitenkin metro kulkee hyvin, eikä meidän reissun aikana se ollut ikinä hirveän ruuhkainen. Rattaiden kanssa liikkuminen oli jokseenkin hankalaa, sen takia hirveästi toivon, että joskus pääsen sinne ilman lasta, niin että meillä olisi kaikki aika vaan kaupungin tutkimiseen, lapsen hoitamisen sijasta.

Toinen tärkeä kriteeri on itselle ruoka. Meillä ei ollut hirveästi varaa valita ravintoloita, eikä kaikkialle lapsen kanssa voinut mennä, mutta huonoa ruokaa emme reissullamme löytäneet, plussana edullisempi hintataso, kuin Suomessa.

Jos olisi enemmän aikaa shoppailuun, ostaisin Japanista kosmetiikkaa ja tekisin jotain ihania designer vintage löytöjä, koska niitä liikkeitä on siellä joka kulmalla. Ehdin nopeasti shoppailla Uniqlon päämyymälässä, joka on 12-kerroksinen. Sinne kun menee, niin käytännössä saattaa tarvita ylimääräisen matkalaukun, koska se on todella halpa. Mä en ikinä tykännyt Uniqlon tavaroista, mitä maailmalla on nähnyt, mutta Japanin valikoima on aivan eri ja hinnat paljon halvempia. Esimerkiksi cashmere neuleet oli siellä 50€ hintaan ja merinovillaiset 20€ hintaan ja laatu todella hyvä. Heti, kun yritin muissa maissa käydä Uniqlon liikkeissä, niin se valikoima ei vaan oo yhtään omaan makuun.

Sateen takia, emme pystyneet näkemään mitään nähtävyyksiä. Sade muutenkin yllätti tällä reissulla, sillä joka päivä jokaisessa maassa tihkutti ainakin vähän tai sitten aamusta iltaan. Aiemminkin reissattiin Aasiassa samoihin aikoihin ja aina sateet on olleet vain lyhyitä kuuroja, mikä ei hirveästi haitannut omia menoja, mutta tällä kertaa ostarit ovat tulleet liiankin tutuksi.

Mutta pointtini kuitenkin on se, että vaikka näimme kaupungista vain pintaraapaisun, niin se kyllä herätti nälän nähdä siitä enemmän. Haluaisin perehtyä Japanin kulttuuriin enemmän ja kokea Tokion villeimmät kuppilat ja huvit.