Suomen suurin matkablogiyhteisö

Lentäminen lapsen kanssa, vauvasta taaperoksi.

Hei!

Elämäni on ollut hyvin hektistä viime aikoina, joten aikaa blogille oli valitettavan vähän. Tässä on kuitenkin ehditty tehdä yksi reissu ja mielelläni kertoisin siitä kokemuksia! En missään nimessä haluaisi blogia lopettaa, mutta näyttää siltä, että minulla tulee olemaan entistä vähemmän aikaa, sillä aloitan uuden työn ja opintojakin on vielä työn alla.

No, itse asiaan. Meidän Anni on lentänyt varmaankin noin 30 lentoa näin puolitoistavuotiaaksi ja heti alkuun kerron, että pääsääntöisesti ne ovat menneet hyvin. Tietenkin valtaosa näistä lennoista on lyhyitä Oulun lentoja, mitkä on muutenkin helppoja, mutta kyllä ulkomaanmatkojakin hän on tehnyt noin 5, joista yksi reissu oli Aasian suunnalla.

Kun lapsi kasvaa, sen tarpeet muuttuu ja niin lentäminenkin muuttuu. Aloitimme lentämään mökille Annin ollessa noin 5kk, koska näin olemme yleensä mökille menneet itsekin. Pari automatkaa yritimme alkuun tehdä, jottei altistuttaisi pikkuvauvaa kaikille koneessa olleille pöpöille, mutta pakko sanoa, että mielestäni se oli yhtä piinaa.

Alle 5kk.

Lentäminen on todella helppoa. Ei tartte, kun olla mukana tissi ja paljon vaippoja. Lapsi nukkuu paljon ja rauhoitettua saa aina tarvittaessa antamalla maitoa. Lentämisen kulta-aikaa, vaarana vain puklut ja paskavahingot.  Ota siis vaihtovaatteita itselle ja skidille myös.

5-10kk

Päikkäreitä on edelleen useita, joten sen puolesta suht helppoa. Skidi kuitenkin tarvitsee jo omaa safkaa ja syöminen on tuolloin todella sotkuista. Myöskin viihdytystä tarvitsee huomattavasti enemmän. Pahimillaan skidin joutuu pompottamaan sylissä koko lentomatkan. Lapsen voi kuitenkin edelleen suhteellisen helppoa tainnuttaa uneen tissin avulla, jos sellainen on käytössä. Varaudu, että flunssat voi seurata lentoja tai jos on flunssassa valmiiksi, niin lentämisestä tulee todennäköisesti helvettiä. Onneksi meidän kohdalla ei ole koskaan sattunut, että olisi jouduttu lentämään flunssassa. Ruokaa on ehkä helpointa antaa sellaisista pusseista suoraan mukulan suuhun. Tässä iässä lasta kiinnostaa suunnilleen ihan kaikki, mutta jos se ei osaa vielä kävellä, niin se on tosi jees. Jos osaa jo, niin se tulee olee vaikeaa pitää se paikallaan lennon ajan ja piirrettyjä on todennäköisesti vielä turha näyttää… Olkoot voima kanssanne.

10-13kk

Tämä on ehkä haastavin aika. Koska skidi tajuaa oman tahtonsa, hän osaa kävellä ja sillä on helkkaristi energiaa. Hän todennäköisesti myös vierastaa. Päikkäritarve vähenee, mikä tarkoittaa, ettei vanhempi enää selviä lennosta vain pitämällä tuhisevaa taaperoa sylissä, vaan paholainen repii kaikkea mihin käpälät yltää. Meidän lapsi, ei vielä osannut tuijottaa pädiä ja piirtämiset ynnä muut ei myöskään kiinnostaneet vielä. Ilman taikatissiä lapsen nukuttaminen poikkeavissa olosuhteissa on erittäin haastavaa. Ottakaa avuksenne pahvimukit ja hypnotisoikaa lapsenne transsiin laittamalla ne sisäkkäin tai muiden taikatemppujen avulla, ehkä ne silmät menee joskus kiinni.

Syöminen on sentään suhteellisen helppoa, sillä skidit periatteessa syö jo kaikkea ja ehkä jopa omin käsin. Jos ruoka ei maistu, niin herkut menee takuulla alas. Ei muutakuin tilaamaan menusta mustikkamuffinssi, niin sillä jo täyttää koko päivän kaloritarpeen. En viitti ottaa morkkista, että lomilla lapsi syö huonosti, kun ei se oikein malta, eikä sitä nyt oikein pakottaakaan voi. Minua ei haittaa, jos syö lomalla mitä syö, kunhan jotain menee alas, niin sillä jo selviää hengissä.

Tähän aikaan koettiin pari painajaismaista lentoa, kun poikkeuksellisesti Anni huusi kuin hyeena KOKO Maltan lennon ajan. Sitä ei saatu nukahtamaan ja kun nukahti väärään syliin, niin alkoi tietenkin turbulenssi ja skidi jouduttiin sitomaan uudelleen mihin hän sitte heräsi kahta vihaisempana. Syyksi huudolle selvisi lennon aikana iskenyt kuume, jonka syyksi paljastui myöhemmin enterorokkotartunta. Lapsella siis oli kipuja, eikä mikään oikein auttanut.

13kk eteenpäin

Olette jälleen lähellä lentämisen kulta-aikaa. Sillä lapsenne jo aivan varmasti rakastaa piirettyjä, osaa sietää vähän omaa väsyäkin. Joskus voi viihdyttää itseään ja selviää ilman pahempia slaageja, vaikka ihan kaikki ei olisikaan täydellisesti. Ruokahalua voi parantaa väsyttämällä ja juoksuttamalla lasta, mutta toki julkisilla paikoilla on pakko olla valppaana, ettei se mukula vain katoa muiden jalkoihin. Itse lentämisen, ehkä ainut hankaluus on se, että lapsi vieläkin matkustaa sylissä. Jos kone on täynnä, se on aika raskasta, mutta jos vain onnaa saamaan perheelle koko rivin käyttöön, niin se on mahtavaa. Lapsi voi omissa oloissaan jo pyöriä istuimellaan ja vanhemmatkit voi ottaa hieman iisimmin.

Lomalla huomattiin, että lapsi oli oikeasti itsekin mielissään uudesta ympäristöstä ja lämmöstä. Jos oli illaksi tarpeeksi väsynyt, niin illallisenkin on joskus onnistunut syömään ravintolassa melkein rauhallisesti. Tässä vaiheessa lapselle voi jo pitää kehityskeskusteluja ja selittää miten maailma pyörii, monet vain esittävät ettei se mee jakeluun, mutta olkaa sinnikkäitä.

Matkustaminen ilman lasta on tietenkin paljon kivempaa, enkä lähe edes asiasta valehtelemaan. Aika ajoin on kohdattu vastoinkäymisiä ja ”loman” jälkeen tarvitsi toisen loman, rentoutuakseen ”lomasta”. Silti sanon, että se on parempaa, kuin olla matkustamatta ollenkaan. Onhan se kivaa nähdä miten lapsi reagoi, kun kone laskeutuu ja maassa ei näykään lunta, vaan palmuja tai, jos olemme Aasiassa ja kaikki näyttää aivan erilaiselta, kuin kotona.

Onneksi nyt tiedän, että vaikeammat vaiheet menee ohi lapsen kasvaessa toukasta ihmiseksi. Toki lapset on kaikki erilaisia ja olen tavannut myös erittäin rauhallisia yksilöitä, mutta omamme ei valitettavasti ole sellainen ja hänenkin kanssaan ollaan selviydytty hienosti. Joskus ehkä vähemmän hienosti, mutta aika kultaa muistot ja olen nyt tosi tyytyväinen, että olemme käyttäneet äitiysvapaani hyödykseen ja matkustimme.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply