Suomen suurin matkablogiyhteisö

Laosin Vientiane

Postauksen kirjoitti Henri Heikkinen. 

Meillä on ollut Antin kanssa tapana ainakin kerran vuodessa käydä jossain päin maailmaa – yleensä tavoitteena saada molemmille jokin uusi maa plakkariin. Tällä kertaa matkan kohteena oli suurelle yleisölle verrattain tuntematon Laos, ja sen hiljainen pääkaupunki Vientiane.

Laosiin pääsy ei ainakaan tällä kertaa ollut erityisen haastavaa. Vientianeen ei tietääkseni mene Suomesta suoria lentoja, mutta esimerkiksi Bangkokin kautta sinne pääsee näppärästi ja matkalla voi käydä katsomassa myös Thaimaan tarjonnan. Maahan tarvitaan passi ja muutaman kympin viisumi, jonka saa lunastettua itselleen lentokentältä.

Taustaa

 

Vanhoina hyvinä aikoina moni nykyinen kehitysmaa oli Euroopan suurvaltojen siirtomaina, kuin myös osana Ranskan Indokiinaa ollut Laos.  Heti toisen maailmansodan jälkeen maa pyrki itsenäistymään ja vuonna 1954 Laos saavuttikin täyden itsenäisyyden. Valitettavasti Laos joutui pian osaksi niin Indokiinan sotaa kuin sitä seurannutta Vietnamin sotaakin.

Koska Yhdysvallat hävisi Vietnamin sodan, jäi myös Laos kommunistien kynsiin ja sen huomaa paitsi pitkään jatkuneesta köyhyydestä, myös kaikkialla katukuvissa näkyvistä pahaenteisistä lipuista. Maassa on vain yksi laillinen puolue, Laosin kansan vallankumouspuolue, jonka tunnus on käytännössä identtinen Neuvostoliiton lipun kanssa.

Tyhjät ostoskeskukset ja katumaasturit

 

Kuin lähes kaikki muutkin kommunistien hallitsemat maat, on myös Laos pyrkinyt viime vuosina avautumaan ainakin kiinalaisten liiketoimille. Pienehköön Vientianeen onkin noussut kiinalaisille turisteille kohdennettuja ostoskeskuksia ja viihdekeskuksia kuin sieniä sateella.

Mystisesti kaikki uudet ostoskeskukset olivat käydessämme tyhjiä kuin Redi arkipäivänä. Ihmettelimme tätä tyhjyyttä ääneen paikalliselle tuktuk -kuskille, joka kertoi, että niissä käyvät vain kiinalaiset turistit, eikä juuri nyt ole turistisesonki. Hiljaa mielissämme mietimme, kuinkahan monta sataa tuhatta kiinalaista täällä oikein sesongin aikana käy, kun paikat on mitoitettu aika paljon Vientianea isommalle väkimäärälle.

Hauskana yksityiskohtana myös ostoskeskuksissa liehuivat puolueen viralliset liput. Näin länsimaisesta näkökulmasta se luo aika hauskan kontrastin, kun sirpin ja vasaran alla myydään länsimaisia luksusmerkkejä.

Keniassa käydessäni luulin nähneeni paljon katumaastureita, mutta Vientiane vei tässä ykkössijan. On todella outoa matkustaa yhteen maailman köyhimmistä maista ja todeta, että pääkaupunki on täynnä Suomessa sata tuhatta euroa maksavia maastureita. Tuntui, että joka toinen vastaan tuleva auto on uusi Toyota Land Cruiser. Emme tiedä mistä moinen autokeskittymä johtui, mutta ehkäpä pääkaupungin virkamiehillä on paremmat edut kuin Suomessa.

Torakkahotellista Mekong -joen rantabaariin

 

Ensimmäinen varoitusmerkki tuli hotellissa, jossa kaikki muut kuin me olivat selvästi reppumatkailijoita, eli matkailun alempaa kastia. Torakoita, jotka parveilevat eksoottisissa kohteissa joita ei suuri yleisö ole ”löytänyt” – eli joihin ei kannata oikeastaan edes matkustaa kun siellä ei ole mitään tekemistä.

Kehitysmaissa ei kannata yleensä liikaa odottaa hotellilta, mutta tässä tapauksessa pääsimme huoneeseen, joka haisi myrkylle ja josta oli patja kannettu pihalle. Oletettavasti sieltä oli myrkytetty jotain luteita tai muita. Emme antaneet sen juuri häiritä, koska meillä oli parempaakin tekemistä kuin olla hotellissa. Tai näin ainakin ajattelimme.

Vientianea voi parhaiten kuvata termillä unelias. Hiljaisessa pääkaupungissa ei sesongin ulkopuolella tunnu oikein tapahtuvan mitään. Kaupungissa on muutama museo ja jokunen temppeli, jonka kävimme kiertämässä. Kun on nähnyt yhden buddhalaistemppelin, on nähnyt ne kaikki, joten mitään erityisen mielenkiintoista viralliset nähtävyydet eivät meille tarjonneet. Hauskana yksityiskohtana kaupungista löytyy kehitysapubetonilla rakennettu valtava riemukaari, jonka raaka-aineella oli ilmeisesti tarkoitus rakentaa aikoinaan lentokenttä.

Kaupunki on sen verran kompakti, että kaikki nähtävyydet on kierretty kävellen muutamassa tunnissa, jonka jälkeen on hyvä etsiä joku mukavan näköinen terassi ja mennä sinne nauttimaan aivan hyvää paikallista olutta. Tosin sellainen varoituksen sana täytyy antaa, että samassa oluessa tuntui jostain syystä olevan suuria laatuvaihteluita paikasta riippuen. Ehkä kyse on säilytyksestä, päivämääristä tai jostain. Yleisesti ottaen paikallinen Beerlao on aivan juomakelpoista.

Vientianen ehkä parasta antia oli illalla avautuva rantakatu ja sen eläväinen markkinapaikka. Mekong -jokea baarin ikkunasta oluttuopin pohjan läpi katsellessa näimme, kuinka auringon laskiessa unelias pikkukaupunki herää henkiin ja ihmiset kerääntyvät torikadulle. Torilla toki myytiin samaa krääsää kuin kaikkialla muuallakin. T-paitoja, lippalakkeja ja avaimenperiä, eikä sieltä mitään mielenkiintoista ostettavaa löytynyt, mutta ainakin oli mukava nähdä ihmisiä.

Muutamaa varsin miellyttävää baaria ja ravintolaa lukuun ottamatta totesimme pari päivää kaupunkia kierrettyämme, että paras paikka on hotellin uima-allas, johon saa kannettuna kylmää olutta.

Muualla olisi parempaa

 

Vientiane itsessään oli siis verrattain tylsä paikka matkalaukkumatkaajalle, joka nauttii lähinnä mielenkiintoisista nähtävyyksistä ja hauskasta tekemisestä. Internet tietää kuitenkin kertoa, että kaikki mielenkiintoinen tekeminen Laosissa tapahtuu pääkaupungin ulkopuolella esimerkiksi Vang Viengissä tai jossain mystisessä viidakkotemppelissä.

Tai siis mielenkiintoinen jos pitää sellaisesta reppumatkailusta ja paskaisista rotankoloista, joissa on vain muita reppumatkailijoita. Me viihdymme paremmin paikoissa, joissa löytyy näkemistä, tekemistä ja baarissa voi maksaa American Expressillä. Vientianesta lähdimmekin seuraavaksi Kuala Lumpuriin ja Singaporeen.

Previous Post Next Post

1 Comment

  • Reply Nong Khai tiistai, 5 helmikuun, 2019 at 04:30

    Muutaman visarun tuonne tehty ja Swedish Pizza and Bakery on MUST!

  • Leave a Reply

    Sharing

    Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail