Suomen suurin matkablogiyhteisö

Pikkulapsi ja aikaero.

Tämä oli myös yksi asia, mitä kovasti pohdin ennen meidän reissua Japaniin – 6 tunnin aikaero. Miten lapsi toipuu siitä, että yhtäkkiä olemme ihan eri ajassa. Etsiessäni tietoa, en oikeastaan löytänyt muuta, kuin jotain vanhoja vauvapalstojen keskusteluja. Siksi päätin kirjoittaa kokemuksestamme blogiin.

Periatteessa ajallisesti meidän lento oli ihan inhimillinen, lähdimme illalla ja tulimme aamuun, vaikka yö jäi lyhyeksi itse vuorokausirytmi ei tavallaan mennyt rikki. Meidän oli tarkoitus lentää suoraan Tokioon, mutta epäonneksemme lentomme oli peruuntunut ja uusi reitti meni Fukuokan kautta Tokioon. Yksi ylimääräinen mutka matkalle lisää, jes! Lapsi oli superväsynyt ja onneksi nukkui myös sen koko Fukuoka-Tokio lennon, eli se meni meidän kannalta helposti, vaikka jouduimme hakemaan matkatavarat ja vaihtamaan välissä terminaalia.

Sitten alkoivat ongelmat. Minä itse en nuku lentokoneissa ollenkaan. Oli bisneslento tai ei, en vain osaa nukkua lentokoneissa ja koko ajan koitin seurata, ettei Anni vaan tipahda maahan, eli käytännössä nukuin yksi silmä auki. Kohteeseen saavuttua, Anni oli kuitenkin saanut nukuttua ihan kohtalaiset yöunet ja me emme. Pienellä ei ole mitään käsitystä ajasta ja vaikka valo jonkun verran ohjaa kelloa, niin se muutos ei tapahdu kovin nopeasti. Siinä sitten kävi niin, että hän nukkui ”päiväunensa” iltakahdeksalta paikallista aikaa ja heräsi parin tunnin päästä pirteänä jatkamaan päivää, kun olimmme itse jo ihan valmiina nukkumaan yöunia. Kahteen asti yöllä meidän hotellihuoneessa jatkui ”bileet”.

Heräsimme aamulla olisko noin 10 aikaan ja tulevasta päivän rytmistä ei ollut harmainta aavistusta. Se on kotona niin helppoa, kun tietää aina monelta skidi nukahtaa päivällä ja monelta illalla, mutta nyt kaikki oli ihan auki, emmekä tienneet mihin varautua. Yksien päiväunien sijasta, skidi oli päättänyt nukkua kahdet lyhyemmät ja mennä nukkumaan myöhään, OK. Siinä vaiheessa pohdin, että ehkä meidän on turhaa edes yrittää siirtää Anni paikalliseen rytmiin, koska reissua oli jäljellä noin viikko ja meidän paluulento oli lähdössä just siinä puolen yön aikaan.

Oli kivaa nukkua aamuisin pitkään, kun ei ollut aamiaista hotellissa. Taipeissa ja Singaporessa meillä oli aamiaiset ja se vähän pakotti heräämään aiemmin ja pikkuisen siirsi aiemmaksi sitä nukkumaanmenoaikaa, mutta kuitenkin se oli about puolen yön maissa.

Se aikaero ei loppuen lopuksi ole edes hirveästi haitannut meidän elämää, muuten kuin se ensimmäinen vuorokausi, joka oli ihan helvetistä. Antti nukkui jo ja minä olin ihan nukahtamassa, enkä melkein pystynyt kontroloimaan sitä, kun silmät vaan väkisin painuivat kiinni ja lapsi on ihan titityy ”enmä oo mihinkään nukkumaan menossa”.

Tällöinkin yritin sitä niksiä, että pesin sille hampaat ja annoin tai yritin antaa puuroo, maitoo, mitä nyt äidit tekee, vaihdoin yövaatteet yms ja sen ikäänkuin on tarkoitus saada lapsi tajuamaan, että nyt on aika nukkua. No, hyötyä asiasta täysi 0. Eli ennenkuin Anni rupesi itse näyttämään, että myös haluaa meidän sänkyyn, ei ollut mitään järkeä häntä sinne edes nostaa, koska samantein kuului jäätävä protestihuuto.

Ekana vuorokautena, kyllä kirosin moneen otteeseen sitä, ettei tullutkaan jäätyä kotiin lapsen kanssa, vaan lähdimme yrittämään ja olin niin väsynyt ja kaikki tuntui niin vaikealta. Ja kiva oli Antinkin katsoa sitä, että toi perheensä Japaniin ja vaimo vaan valittaa ja lapsi huutaa, kiva! Varmaan hänkin ajatteli, että ”tälläistäkö tämä lomailu perheen kanssa nyt on”?

Seuraavat päivät meni kuitenkin helposti ja pääsimme kaikki siihen rytmiin ja tiesimme jo suunnilleen mitä odottaa. Se, että lapsi nukkui kahdet päikkärit, oli meille oikeasti tosi kätevää, koska sillä aikaa me aina suuntasimme ravintolaan syömään.

Seuraavaksi, minua rupesi pikkuisen jännittämään paluu Suomeen, koska jo ennen reissua meidän skidillä oli usein tapana herätä aivan epäinhimilliseen aikaan, tarkoitan siis esimerkiksi jo ennen klo 06 kesällä ja syksyllä kyl kuuden jälkeen kuitenkin, mutta silti aikaisin. Jos siihen soveltaa vielä aikaeroa Aasiasta Eurooppaan, kun aikuinenkin rupee herää tavallista aiemmin, niin en tiennyt mitä odottaa.

Mutta siinä sitten kävi niin, että Anni oli lentokoneessa hereillä tavallista myöhempään, heräsi suomen aikaa noin klo 04 yöllä pari tuntia ennen laskeutumista ja kotiin saavuttua, koko perhe nukkui tosi pitkät päikkärit JA yöunille lapsi meni tismalleen samaan aikaan, kuin ennen reissua. Aamulla se heräsi kyllä joskus aikaisin, mutta tyytyväisenä nukkui vielä meidän vieressä, kunnes heräsimme järkevään aikaan kaikki. Eli takaisinpäin tullessa aikaerosta ei ollut lainkaan ongelmaa ja se tasaantui käytännössä vuorokaudessa ja mun mielestä nyt reissun jälkeen, Anni nukkuu paljon pitempiä yöunia, kuin ennen matkaa.

Eli ainakin matkatessa Aasiaan aikaero voi olla perheen mahdollisuus olla pitkään hereillä ja myös nukkua pitkään aamuisin. Olimme matkassa noin 9 päivää ja kaksikin viikkoa menisi helposti sillä samalla rytmillä. Matkan aikana Anni oli noin 1v.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply