Suomen suurin matkablogiyhteisö

Tokio-Taipei-Singapore

Upea reissu takana, katsokaa vaikka itse! Tämä reissu ei pelkästään sisältänyt mutkia matkan varressa, vaan suorastaan alkoi heti isolla mutkalla, kun sovittu lapsenhoito peruuntui ja 1,5 vuorokautta ennen reissua yritettiinkin saada lentolipun myös pienelle matkustajalle. Olisihan vaihtoehtona ollut myös minun kotiinjääminen, mutta se tuntui melko pahalta ajatukselta jäädä omalta synttärimatkalta pois, mitä olen odottanut melkein puoli vuotta, niin Anni sitten tuli mukaan.

Lennot meni helposti, kenenkään yöunia emme häirinneet. Aikaeroistakin lapsi toipui yllättävän helposti. Monet asiat oli hankalia, mutta kyllä on pakko myöntää, etten silti jäisi kotiin, vaikka täällä onkin helpompaa hoitaa lasta. Tosi harmi, ettei reissu mennyt niin, kuin sen alunperin piti mennä, saisimme niin paljon enemmän irti näistä paikoista, jos olisimme ilman lasta. Ja toisaalta jos heti tiedettäisiin, että Anni tulee mukaan, niin se suunnitteltaisiin erilaiseksi.

Mutta silti voi kyl sanoa, että sen verran mielenkiintoa herättivät sekä Japani, että Taiwan, että sinne on ihan pakko mennä takaisin joskus. Rakastuin Tokioon, se oli niin siisti ja hallittu kaaos, ruoka hyvää ja ihmiset ihan superkohteliaita. Japanilaiseen kulttuuriin tekesi mieli myös tutustua paremmin. Taipei oli myös yllätyksekseni ihan todella siisti ja tosi hyvää ruokaa kaikkialla ja kaikki puhui kohtalaisen hyvää englantia.

Vaikka olemme aiemminkin matkustaneet Aasiaan näihin aikoihin ja aina on ollut sadekuuroja, mutta ne tosiaan oli kuuroja. Tällä kertaa sateen määrä yllätti, emmekä olleet oikein varautuneet siihen. Monena päivänä tihkutti melkein aamusta iltaan, se on aika tylsää – voin sanoa ja ostarit ovat tulleet tutuksi.

Ja Annille oli siis tullut reissun aikana 5 lentoa mittariin ja lentojen yhteissumma meni yli kahdenkymmenen. Hän on kyllä tosiaan jo melko kokenut matkustaja. Ja oli hauskaa seurata mihin asioihin lapsi kiinnittää huomiota. Olisi aivan mainoita saada tietää, mitä hänen päässään liikkui.

Ja pieni oodi miehelleni jälleen kerran upeista matkakuvista! Onneksi kirjoitan tätä blogia, niin muutkin voi nähdä hänen otoksiaan.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply