Suomen suurin matkablogiyhteisö

Onko Tretyakovin galleria Moskovassa näkemisen arvoinen?

Elokuussa kun olimme ystäväni kanssa Moskovassa, pakolliseen ohjelmaan kuului vähän kulttuuria ja päätimme vierailla Tretyakovin galleriassa. En ole mikään intohimoinen nähtävyyksien ja museoiden kiertäjä, mutta kun matkustan jotain on aina nähtävä – ei pelkkiä terasseja, yökerhoja ja kauppoja. Vaikka olen jo Moskovassa käynyt aiemminkin, Tretyakovin galleriaan en ole aiemmin eksynyt. Onneksi tällä kertaa otimme sen agendaksi vaikkei mitään odotuksia siitä etukäteen ollutkaan.

Minä itse synnyin ja asuin Venäjällä pikkukaupungissa Pietarin lähellä 1990-2002 vuonna. Vaikka sinä aikana en ole Moskovassa käynytkään , kun vasta aikuisempana – tiesin siitä huolimatta lapsesta lähtien mikä Tretyakovin galleria on. Monet gallerian taulut olivat myös hyvin tuttuja, sillä koulussa jouduimme kirjoittaa monia esseitä kuuluisista tauluista. En arvannutkaan etukäteen miltä tuntuu nähdä tutut maalaukset livenä.

Itse galleria ei ole mitenkään älyttömän iso, kävimme sen läpi tunnissa mikä on musta aika hyvä. Monissa museoissa on tauluja taulujen perään, niin paljon ettei niihin jaksa paneutua. Tretyakovin galleriassa on kuitenkin maalauksia laidasta laitaan ja varmaan paras asia mulle oli niissä just se että tiesin niitä entuudestaan hyvin monta ja se oli ihan mieletöntä tutustua teoksiin ”kasvotusten” eikä kirjojen sivuilta.

En tiedä mistä se johtuu mutta en muista tarkalleen yhtäkään esseen aihetta mitä olisin Suomessa koulussa kirjoittanut. Sillä taas sitä mitä olin ennen sitä kirjoitellut Venäjällä muistan edelleen ja kirkkaasti. Aina luokkaretkillä kävimme monta kertaa vuodessa Pietarin museoissa, näyttelyissä ja teattereissa. Ainakaan omalle perheelleni ne reissut eivät olleet halvimmasta päästä, mutta en jäänyt niiltä ikinä pois. Vaikka kävin ensimmäistä kertaa isossa huvipuistossa vasta teini-ikäisenä Suomessa ja samaan aikaan maistoin ensimmäistä kertaa hampurilaista, olen niin ylpeä että lapsuuteni oli juuri sellainen kuin oli. Rakastan balettia ja Tchaikovskyn musiikkia ja muistan ikuisesti meidän jokaikisen luokkaretken Pietariin.

Ja nyt olimme museossa jossa oli niitä legendaarisia maalauksia mistä olin pikkukersana kirjoittanut aineita, ei kukaan voi olla noin innoissaan tauluista. Sisäinen venäläiseni oli hyvin ylpeänä toisen kotimaani kulttuuriperinteestä. Valitettavasti kaikista tauluista en saanut järkevää kuvaa, eikä niitä varmaan blogini sivuilla kukaan jaksaisi katsoa läpi.

Yhdestä taulusta yritin ottaa kuvaa niin että sen tunnelma välittyisi, mutta en ole onnistunut ja google- kuvahaun perusteella ei ollut onnistunut kukaan muukaan. Nimittäin se taulu oli sellainen jonka minä olen tiennyt entuudestaan erittäin hyvin, mutta en ole siitä mitenkään erityisesti pitänyt. Mutta heti kun näin sen tajusin etten ole eläessäni nähnyt mitään kauniimpaa. Se taulu on Valentin Serovin ”Devochka s persikami” – tyttö jolla on persikoita. En edes viitti laittaa kuvaa siitä tänne koska kuvaa taulusta ja oikeaa taulua, ei tässä tapauksessa edes pysty vertailemaan. Kun kävelimme synkkään harmaaseinäiseen saliin, katseeni kiinnittyi johonkin todella valoisaan, tajusin heti mikä taulu tuo on ja ajattelin että ”helkkari tuo näyttää siltä että sen taakse ois pistetty lamput”, niinkuin nykyäikaiset katumainokset. Mut eihän siinä mitään valaistusta ollut, taiteilija piirsi sen valon, en ole ikinä nähnyt vastaavaa enkä maltannut kävellä sen luota pois.

Jos Moskovaan eksyy, suosittelen kovasti käymään Tretyakovin galleriassa, siihen ei mene montaa tuntia eikä euroa.

IMG_8078 IMG_8081IMG_8059

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply