Hintataso Maltalla

Olimme Maltalla viimeeksi 4 vuotta sitten ja on hauskaa verrata, minkalaista oli ennen ja miten asiat on nyt. En voi tietenkään varman päälle väittää, mutta tuntuu, että ainakin ruokien hinnat ovat nousseet täällä ja ruoan taso on puolestaan laskenut. Viime kerralta muistan tosi hyvin, kuinka me joka ravintolassa vain ihmeteltiin sitä, kuinka hyvää ruoka oli. Nyt sen fiiliksen sai viikon aikana, ehkä muutaman kerran korkeintaan. Taso on kuitenkin edelleen ihan hyvä verrattuna moniin muihin turistipaikkoihin, mistä saa lehtipihviä ja ranskalaisia tai lihapullia muusilla, mutta ei se enää huimannut päätä, kuin joskus aikoinaan. Ehkä korkeammat hinnat, saavat aikaan sen, että odottaa enemmän, tai sitten, kun jo tiesi mitä odottaa, niin odotukset olivat muuten korkeammat. Sen voin sanoa, että söin sillä reissulla ehkä elämäni parhaimman pastan, se oli niin hyvää, että voisin pohtia matkaa Maltalle ihan vain sen takia. Mikä liittyy hintatasoon, melkein kaikissa ravontoloissa pääruokien hinnat on noin 20€ pintaan, riippumatta ravintolan tasosta tai tyylikkyydestä.

Juomat oli taas mielestäni suunnilleen samoissa hinnoissa kuin ennenkin. Ravintoloittain hinnat vaihteli melko paljon,  jossain lasi skumppaa oli alta 2€, kun taas jossain sama juoma oli voinut olla 4€. Toisaalta eihän sillä oo väliä, onko joku 2 vai 4 euroa, mutta kuitenkin ajatus siitä, että jotkut tavalliset kuppilat pyytää tuplahintaa muihin kuppiloihin nähden, sai tuntemaan itsensä huijatuksi. Ja mikä hassuinta, myöskään tässä tapauksessa paikan taso ei mitenkään käsi kädessä kulkenut hintatason kanssa.

Portomaso -sataman läheisyydessä ravintoloiden hintataso on myös jonkun verran kalliimpaa, syynä siihen varmasti alueen asukkaiden maksuvalmius. Sataman alue on vierailun arvoinen paikka, tosi idyllinen ja suojaisa, missä rauhallisesti kelluu valkoiset botskit sinisessä vedessä.  

Saarella ei toimi Uber, mutta sen sijasta on taxify. Vaikka tavalliset taxit eivät olleet mitenkään kalliita ja kyyti kentältä hotellille St. Juliansiin oli 20€ pintaan, on vain superkätevää tilata kyyti äpillä, kun ei tarvitse kaivella käteistä lainkaan. Itseasiassa kun pidettiin sadetta ravintolassa, eikä se millään meinannut loppua, pyysin tarjoilijaa soittamaan taksin meille, hänen vastauksensa oli se, ettei hän tiedä taksifirmojen numeroita, eikä kukaan käytä tavallisia takseja, vaan taxify -kyytejä.

Reissu-urani hienoin uima-allas?

Meillä oli Taipeissa tosi nätti hotelli ja siinä oli hieno katto-allas, niin rupesin vähän miettimään, että missä kaikkialla on ollut tosi hienoja altaita ja mieleeni tuli ykkösenä hotelli Bangkokissa. Vaikka Bangkok ei muuten oo oma suosikkikaupunkini, mutta se hotelli oli vaan tosi hieno ja allas todella lungi.

Monet hehkuttaa Marina Bay Sandsin allasaluetta, mutta itse en siellä ollut ja taas monilta kuulee, että se on niin ruuhkainen, että siitä on nautinto kaukana. Sen täytyy tietenkin joskus testaa itsekin.

Mun mielessäni täydellinen allas on lapseton, siinä on näkymää ja soi rento musa ja palvelu toimii. Infinity pool toimii aina.

Kakkosena taitaa tulla nyt viimeisimmän reissun Taipein hotellin allas. Hotellina oli Ceasar’s Park New Taipeissa ja vaikka hotelli on melkoisen iso, allasalue ei oo ollut mitenkään valtava. Siitä huolimatta se toimi hyvin, eikä ruuhkaa ollut. Plussana se, että drinksujen ja ruokien hinnat olivat melko edullisia.

Ja kolmosena hotellimme Kambodzan Phnom Penhissä, tää hotelli oli ihan tosi edullinen ja altaalla oli kiva viidakkomainen tunnelma, ruoat ja juomat oli tosi edullisia.

 

Maltalla, hotellivalinta oli osoittautunut hyvin huonoksi, mutta allasalue oli varmaan ainut kiva asia siitä hotellista ja siitäkin paras asia taisi olla altaalta avautuva näkymä St. Juliansin ylle.

Ja sitten pari kivaa allasta Singaporesta. Tämä ensimmäinen on Hotel Naumi, allas on pieni, mutta näkymät kohdallaan.

Ja tämä toinen on Hotel Jen Orchard Roadilla. Se oli yksinkertaisuudessaan toimiva.

Näitä kuvia, kun katselin huomasin, että itselleni kattoaltaat ovat lähempänä sydäntä, kuin mitkään muut. Vaikka monissa muissakin hienoissa hotelleissa on käyty, niin allasalueet ei aina tee vaikutusta. Esimerkiksi yksi suosikkilistan hotelleistani on Bangkokin Lebua -hotelli, mutta sen allas sijaitsee melko matalalla ja on muutenkin melko mitäänsanomaton. Peninsula -hotelli Manilassa oli aivan älyttömän hieno, mutta sama homma altaan kanssa – nothing special.

Mitkä on ollut teidän suosikki altaita?

Matkakuvat, joita ei kukaan halua näyttää.

Tässä, jonkin aikaa sitten juteltiin muiden matkabloggaajien kanssa matkakuvien todenmukaisuudesta ja siitä, että joidenkin mielestä ”hienosti” kuvattu kuva, jostain temppelistä, ei anna kuvaa minkälaista paikan päällä oikeasti oli. Oma mielipiteeni on asiaan se, että jos jonkun kuvaustaidot on vain parempia, kuin toisen, niin ei se ihminen osaa tahallaan ottaa ”huonoa” kuvaa. Ja siihen vielä lisäisin sen, että valokuvaus, on kuin taide, joku sitä ymmärtää ja joku ei. Jokainen kuvaaja, kuitenkin ”näyttää” kuvissa sen, minkä haluaa näyttää, eikä kaikkia voi miellyttää.

Mutta tästä aiheesta, tulikin mieleeni näyttää sellaisia matkakuvia, jotka todellakin välittää tunnelmaa aika paljon, minkälaista on esimerkiksi matkustaa köyhissä maissa. Monen mielestä se on eksoottista, matkustaa ”ei mainstream” paikkoihin, mutta todellisuudessa, jos johonkin paikkaan kukaan ei halua mennä, niin siihen on yleensä syynsä.

Näen tärkeänä sen, että näkee myös niitä ”huonojakin” paikkoja, yksinkertaisesti siksi, että laajentaa omaa maailmankuvaa ja saa perspektiiviä asioihin. Mutta, kun ne on yhden kerran nähnyt, takaisin ei ole todellakaan pakko mennä takaisin, ainakaan omasta mielestäni. Roskat, rotat ja katukoirat, eivät vain ole niitä asioita, joita haluan lomallani nähdä, saatika kadulla alasti nukkuvia lapsia (niitäkin on nähty).

Meidänkin blogin kuvat on ehkä jonkun verran kiiltokuvamaisia, koska Antti on vain niin taitava valokuvaaja ja hänellä on monesti hyvin taiteellinen näkemys asioihin, vaikka loppupeleissä, se on toki minä, kuka valitsee, mitka kuvat blogiin tulee ja mitkä ei.

Tässä kuitenkin kokoelma siitä, mitä saattaisin jättää kertomatta matkoistamme.

  • Aamuisin Lontoon kadut on täynnä roskia.

  • Tällä reissulla en ollut mukana, mutta kuvat on Antin matkalta Myanmariin. Kuvat nähtyäni olin tyytyväinen, että joku muu raukka joutui sinne, minun sijastani. Tuo ei todellakaan näytä lomakohteeltani, vaikka kuvat ostareista näyttivät, jopa yllättävän moderneilta.

  • Kambodzassa tunnelman pilasivat nimenomaan roskat, vaikka ilmeisesti niitä pahimpia kuvia ei tullut edes käsiteltyä, kadulla nukkuvat lapset ja alaikäiset tarjoilijat, jotka olivat selkeästi myymässä itseään. Teki vaan todella todella pahaa nähdä.

  • Vietnamin Da Nangissa ranta kärsii hiekkakatoa ja vaikka sitä yritetään paikkailla, niin myrsky kuitenkin vie hiekat mereen ja ranta ei oo kovin paljoa paratiisirannan näköinen. Mutta tuo on sentään parempi, kuin Singaporen lähellä sijaitsevilla pikkusaarilla (Batam, Bintan) – siellä vesi on paikoin niin likaista, ettei se käytännössä oo uintikelpoista.

  • Pietarin Eremitaasissa sesonkiaikaan, on aika monta muutakin pällistelijää. Jos menee sinne vielä hieman darrassa, niin taivas varjele sitä turhautumisen määrää.

  • Valitettavasti talvisin Pietari ei ole näteimmillään. Tunnelman aika hyvin pilaa kaikki ne urvot, jotka heittävät roskia jäisiin jokiin ja kanaviin. Ne mukavasti jäävät sinne koko talveksi ja kevään tullen uppoavat, muutenkin niin ”siisteihin” vesistöihin.

  • Hienoimmat kulkuvälineet, mitä Palawanin-saarelta löytyi. Kovin turvallista, tuo kyyti ei myöskään ollut. Palawanilla, oli upeimmat rantamaisemat, mitä olin ikinä nähnyt, mutta katukoirien laumat teki sit se, että koko loman ajan pelkäsin saada madon jalkaani, niin kuin ystäväni joskus sai.

Matkailu ei ole pelkkää kiiltokuvaa ja olen itsekin monesti ollut mukavuusalueeni ulkopuolelle, se tavallaan kuuluu siihen, mutta en näe mitään väärää siinä, että ihmiset, joilla on yksi loma vuoteen, eivät halua lähteä seikkailemaan noihin paikkoihin. Meillä taas matkoja on niin paljon, että voimme sekä lähteä joskus vain olemaan kivassa hotellissa ja viettää perinteistä lomaa, kuin taas joskus voimme lähteä seikkailemaan näihin köyhiin perseenreikiin.

Vaikka en aina mielelläni lähde epämääräisiin paikkoihin seikkailemaan, se kieltämättä tekee hyvää, kun tajuaa, että jossain päin maailmaa, ihmiset elää vuoden meidän päiväbudjetilla ja siitä huolimatta osaavat nauttia elämästään.

Sharing

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail