Asunnossa ja kaupoilla

Arki Thaimaassa on alkanut oikein leppoisasti työkuvioiden parissa, sekä Facebookin myyntipaikkaa ja nettikauppoja selaten. Syynä jälkimmäiseen se, että mehän tosiaan muutimme täysin tyhjään asuntoon. Okei, nurkassa on yksi huonokuntoinen ja ruma vaatekaappi, sekä 1990-luvulta tuttu meikkipöytä. Onneksi pomoltamme irtosi heiltä ylimääräiseksi jäänyt sänky sekä jääkaappi, joten saamme ainakin nukuttua hyvin, eivätkä ruoatkaan mätäne pöydälle.

Kämppä kuosiin

Pikkuhiljaa olemme saaneet asunnontäytettä mm. isosta lipastosta, muutamasta hyllytasosta, pyykinpesukoneesta, sekä kaikista tärkeimpänä; kahdesta riippumatosta. Paljon on vielä hankkimatta, mutta onneksi on tuo nettikauppojen taivas nimeltään Lazada. Kyseessä on käytännössä samanlainen toimintaperiaate kuin Amazonilla, mutta tavara on huomattavasti halvempaa, kaiken saa nopeammin ja sieltä löytyy kaikki mitä ikinä tulet tarvitsemaankaan. Todennäköisesti myös se, mitä et tiennyt tarvitsevasi ennen kuin sellainen tuli vastaan. Vielä kun löytäisi sopivan kokoisen ja mallisen sohvan, television ja kaikkea muuta pientä rompetta, mutta kaikki aikanaan ja pikkuhiljaa.

Tällä hetkellä odottelemme postitse saapuvia terassikalusteita, sekä ruokailuryhmää, jotta voisimme jatkossa syödä aamupalamme ja illallisemme muuallakin kuin japanilaistyylisesti olohuoneen lattialla tai terassin portailla ohimenevää liikennettä ja ylilentäviä lentokoneita ihmetellen. Ainiin, asumme linnuntietä mitattuna 200 metrin päässä kiitoradasta…

Kuten aiemmin mainitsimme, uusi asuntommehan on meille ehkä jopa hieman överi, mutta koska halvalla sai ja vielä äärimmäisen hyvältä sijainnilta ja varsinkin kun naapurissakin asuu tuttua väkeä, niin ei tilaisuuteen voinut oikein muuta kuin tarttua. Asunto on arviolta 80 neliöinen kolmio (vuokrasopimuksessa ei ilmoiteta asunnon kokoa neliömetreissä tai missään muissakaan mitoissa), jossa on kaksi kylpyhuonetta, sekä lisäksi yksi ylimääräinen vessa. Tämän lisäksi talossa on katettu kuisti, keittiöstä lähtevä sivuparveke, sekä isompi terassi, johon olisi tarkoitus tehdä kunnollinen oleskelutila grillaustarpeineen.

Entäs se piha, josta aiemmassa postauksessa mainitsimme? Onhan sitä. Pihalle mahtuisi käytännössä toinen samanlainen tönö viereen ja tilaa jäisi vielä kahden auton parkkikatoksellekin. Pihareunoja ympäröi kiviaita, jossa on jykevä metalliportti estämään kutsumattomia vieraita. Tosin ihan kaikkiin se ei kuitenkaan näytä tehoavan, sillä tänään kotiinpalatessamme pihallamme tepasteli naapurin kanalauma, joka luikki portin alta pakoon kun hurautimme skootterillamme paikalle.

Kärsivällisyyttä kaupassa

Kuten sivumaininnasta voikin päätellä, seuraava kappale liittyy kaupoilla käymiseen ja siellä vaadittavaan kärsivällisyyteen. Mainitsimme aiemmassa postauksessa ohimennen tilanteista, jossa kaupan kassamyyjä saattaa jutella kollegansa kanssa kesken asiakaspalvelun, tai pitää taukoa huonekaluosaston sohvalla tai kaljahyllyjen edustalla istuskellen. Nämä ovat aikalailla jokapäiväinen näky ja joka kerta omalla tavallaan koominen.

Kun käymme HomeProssa (paikallinen Gigantti/K-Rauta/Sotka-hybridi) hakemassa vaikkapa puutarhaletkua, näkyy kaupassa arviolta yli 60 työntekijää, joista ehkä kaksi tekee oikeasti jotain työksi luokiteltavaa. Kaikki loput räpeltävät puhelimiaan, kiusaavat toisiaan tai juttelevat isossa ringissä ties mitä. Yhdessä hyllyvälissä saattaa olla kuusi myyjää kyykyssä puhelimet kädessä, mutta odotas kun asiakas ilmestyy heidän silmäkulmaansa. Samantien alkaa hirveä härdelli, joista neljä suoristaa hintalappuja, yksi pyyhkii lattialta pölypalloa ja yksi esittää järjestelevänsä ensimmäistä esinettä joka käsiin osuu. Kun apua kysyy, yksikään ei joko osaa tai tiedä miten vastata, joten asiakas ohjataan seuraavan viiden myyjän joukkoon.

Parhaiten jonkun tietyn asian etsiminen tai avun saaminen onnistuu, kun näytät googlaamasi asian kuvaa. Muuten saat todennäköisesti vastaukseksi ”No haaave!” vaikka kaveri seisoisi muutaman metrin päässä kyseisestä tuotteesta. Välillä meno on oikeasti kun jostain Kummelista, kun sinut ohjataan kolmen eri myyjän kautta takaisin pisteeseen, josta alunperin lähditkin, etkä vieläkään ole saanut sitä puutarhaletkua, jota tulit hakemaan. Kun sitten kuitenkin viimein sellaisen löydät, perässä seurannut ja englantia osaamaton myyjä haluaa kantaa sen puolestasi kassalle, jossa hän asettaa sen ostoskärryihin, jotta voit työntää sen kahden metrin matkan kassojen läpi ja asettaa kärryt samaan paikkaan, josta myyjä ne kaksi sekuntia sitten otti.

Otetaan toinen esimerkki vaikkapa BigC:stä, joka on hieman kuin Citymarket. Täällähän ei siis itse punnita esimerkiksi hevi-osaston tuotteita, vaan kannat käsissä kaikki keräämäsi hedelmät ja vihannekset punnitustiskille. Siellä jokainen erilainen hedelmä punnitaan, hinnoitellaan ja pakataan jokainen omaan muovipussiinsa, ellet ehdi mainitsemaan asiasta toisin. Kun neljästä lajikkeesta kolme on punnittu, loppuu laitteesta kuittirulla. Thai-herra lähtee etsimään uutta kuittirullaa jostakin takavaraston uumenista, jolloin tiskille saapuu Thai-herra #2, joka ei tiedä tilanteesta, vaan alkaa punnitsemaan hedelmiä uudelleen. Yrität siinä sitten viittilöidä jotain kuitin loppumisesta englantia taitamattomalle henkilölle, joka sitten katsoo sinua kuin hölmöä ja tarjoaa muovipussia. Kahden minuutin jälkeen ensimmäinen herra saapuu uuden kuittirullan kanssa, eivätkä hekään oikein tunnu tietävän mitä kumpikin on tekemässä. Hedelmät saadaan kuitenkin punnittua ja hinnoiteltua, joten suunnataas kassalle.

Kassalla on aina vähintään kaksi, mutta useimmiten kolme myyjää. Yksi piippailee tuotteitasi ja yrittää tunkea niitä viiteen eri muovipussiin sinun näyttäessä että sinulla on reppu, johon haluat ne laittaa. Toinen myyjä juttelee ensimmäisen kanssa jotakin ja yrittää samalla auttaa sinua pakkaamisessa ja kolmas seisoo vieressä mikäli joku, sinä mukaanlukien, tarvitsee apua.

Varsinaisella kassalla oleva henkilö kysyy jossain vaiheessa ”You hääv mempekaad?”, johon näytät puhelimeesi saamaasi koodia (täällä ei käytetä muovikortteja, vaan kaikki kortit ovat tekstareina puhelimessasi). Et tiedä yhtään miksi sitä näytetään ja välillä se saattaa vaikuttaa hintaan alenevasti, mutta yleensä pääset vain ”BigC-tivolin uuteen laitteeseen”, sillä maksuosuuden jälkeen vieressä oleva kolmas henkilö tulee ”tulkkaamaan” (ellei itse kassahenkilö osaa edes kohtalaisesti englantia), että sinulla on tässä joku alennus, joka oikeuttaa jonakin päivänä johonkin, mikäli ostat jollain summalla vielä jotain. Et ymmärrä yhtään mitään mitä tapahtuu, joten katsot näytöstä kokonaissummaa ja tarjoat sopivaa seteliä. Rahaa ei oteta vastaan, koska voisit saada vielä jotain, jos ostat jotain jonakin päivänä johonkin kellonaikaan mennessä. Tätä sitten ihmetellään kolme minuuttia, kunnes toteat että ”aivan sama, tässä raha ja kiitos näkemiin” viiden seuraavan asiakkaan odottaessa jonossa. Ja tämä sama show käydään sitten läpi taas seuraavalla kauppareissulla.

Tässä kaikki tällä erää. Heräsikö sinulla kenties jotain kysymyksiä tästä tai aiemmista postauksista, johon haluaisit vastauksen tai josta haluaisit kuulla lisää? Mikäli vain voimme jostakin kertoa lisää tai on joitain postaustoiveita, niin kerro ihmeessä :)

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Piyya 30.7.2019 at 22:05

    Mukavaa juttua arjestanne 😊
    Seuraavaa odotellessa

  • Reply hopintomyboots 31.7.2019 at 04:56

    Kiitos kommentistasi, lisää juttua seuraa kyllä varmasti! ☺️

  • Reply unnaleks 2.8.2019 at 20:08

    Moikka! Haastoin teidät blogissani. Haaste löytyy täältä: https://www.rantapallo.fi/unnaleks/2019/08/02/en-ole-koskaan/

    Alkuperäinen haaste taas täältä: https://www.rantapallo.fi/cillamaria/2019/07/29/en-ole-koskaan-travel-edition/

    Pohdiskelun iloa ja riemukkaita päiviä toivottelee
    Unna :)

    • Reply hopintomyboots 2.8.2019 at 20:18

      Hei mahtavaa! Täytyy ehdottomasti tehdä tämä tässä lähipäivinä ✌🏻

    Leave a Reply