Suomen suurin matkablogiyhteisö

Blogi muutti uuteen osoitteeseen

Meille vuosi 2020 tulee olemaan suurien muutosten vuosi ja yksi niistä on blogin siirtyminen uuteen osoitteeseen. Samalla alkuperäinen suunnitelma englanninkielisestä Thaimaa-blogista kaatui ja päätimme siirtää Hop Into My Boots-blogin oman sivuston alle.

Blogi muuttaa uudelle sivustolle ja meidät löytää jatkossa osoitteesta www.hopintomyboots.com, jonne pääsee myös tästä.

Rantapallon blogi pysyy tällaisena, ainakin toistaiseksi, mutta emme tule tänne enää sisältöä lisäämään.

Liikenteen turvattomuus Thaimaassa

Tämän postauksen ideana on herättää Thaimaahan matkustavia. Postaus ei sisällä mitään liian rajua kuvamateriaalia, koska se ei ensinnäkään sovi tähän palveluun, eikä kaikkea kuitenkaan pidä nähdä. Jos kuitenkin olet hyvin herkkä kaikelle kolarimateriaalille, kannattaa lukeminen lopettaa tähän ja olla matkustamatta Thaimaahan. Jokainen lukija voi kuvitella millaista matskua löytyy Facebookin Roads Of Koh Samui-ryhmästä, koska tämän blogipostauksen kuvat on ne ns. kesyimmät, joissa ei henkilövahinkoja näy. Thaikut myös tuppaavat olemaan hyvinkin röyhkeitä ja uteliaita, mitä onnettomuuksien kuvaamiseen tulee. Allaolevat kuvat ovat kaikki Koh Samuilla tapahtuneista onnettomuustilanteista, viimeisen vuoden ajalta.

7 Eleven ”drivethrough”. Miten…?

Kypärän käytön vaikeus

Thaimaan liikennekulttuuri ei ole turvallista, senhän tietävät varmasti kaikki. Suuret tilannenopeudet, villit ohitukset, mitä ihmeellisimmät ajoneuvot ja kuskit ilman ajokortteja. Kun nämä kaikki yhdistetään, on sanomattakin selvää että siitä ei seuraa kovin usein mitään hyvää.

Paikallisethan ajavat usein skootterilla niin, että nelihenkinen perhe mahtuu kyytiin, eikä lemmikkejäkään ole jätetty kotiin. Kypärä on korkeintaan itse kuljettajalla, mutta harvoin hänelläkään. Poikkeuksia onneksi löytyy ja paljon, sillä yllättävän monella on jonkinlainen kypärä päässään, jos ajetaan yksin. Syynä tähän ovat kuitenkin enemmänkin poliisin kypäräratsiat, ei niinkään kypärän tuoma turva. Thaimaassa kuitenkin on laissa säädetty kypäräpakko ja kypärän käyttämättä jättämisestä saa 500 bahtin sakon. Miten tätä sitten valvotaan, on aivan eri asia, mutta kuitenkin.

Paikalliset myös uskovat, että jos pienelle lapselle laittaa kypärän päähän, tulee hänen päästään epämuodostunut, eikä hän kelpaa yhteiskunnassa kenellekään. Siispä parempi sitoa pieni amuletti skootterin kahvaan, joka suojaa koko perheen matkaa. Harmi vain, ettei se amuletti anna kovin suurta turvaa kun kahdeksaakymppiä ajetaan vastaantulevan rekan keulaan.

Välillä tiessä saattaa olla pieniä yllätyksiä, kuten skootterin mentävä kuoppa

Olen lomalla, siis turvassa

Mutta se thaikuista. Arvaas kuinka turisti ajaa skootteria? Kypärä päässä, moottoripyöräkortti lompakossa ja nolla promillea alkoholia veressä? No ei aja, vaan juuri päinvastoin. On jotenkin käsittämätöntä, että turistina Thaimaahan tulevat tuntevat olevansa täysin vapaalla kaikista maailman murheista, eikä tehdyllä tai tekemättä jättämisellä ole lainkaan seurauksia. Ollaanhan kuitenkin lomalla. Vaikka skootteria vuokratessa kypärä tarjottaisiin ilmaiseksi mukaan, eivät monet turistit sitä kuitenkaan huoli. Tai sitten he ottavat sen kevyimmän kypärän, joka tässä tapauksessa on styroksinen pyöräilykypärä ja jättävät siitäkin leukaremmin auki. Miksi?

Jos sen kypärän nyt päähän laittaa, niin miksi ei voi laittaa kunnollista ja käyttää sitä oikein? Tätä olemme ihmetelleet useasti, varsinkin kun Facebook-keskusteluissa ja netin palstoilla naureskellaan kuinka ”tyhmät thaikut eivät suojaa päätään kaahaten prätkillä miten sattuu”, mutta niin muuten tekee moni turistikin. Ja usein ajavat vielä täysin holtittomasti, koska eivät osaa myöskään käsitellä vuokraamaansa ajoneuvoa. Monet ottavat ensikosketuksensa moottoripyörään nimenomaan Thaimaassa ja tällöinkin he vuokraavat sen 200-kuutioisen mallin, ihan vaan koska ”täällä voi”.

#awesomethailand

Meidän kokemukset vaarallisesta liikenteestä

Olemmeko me kokeneet vaaratilanteita liikenteessä? Melko vähän, mutta kyllä. Ei täällä asuessa voi niiltä välttyäkään. Mitään vahinkoa ei ole (onneksi) käynyt emmekä ole kertaakaan kaatuneet, mutta lähin kolaritilanne on tainnut olla kahdesta sentistä kiinni. Olimme menossa töihin ja pihatiemme varrella olevasta resortista oli tulossa turistipariskunta skootterilla, eivätkä katsoneet ollenkaan oikealle, josta me olimme tulossa, vaan päättivät ajaa suoraan tielle. Onneksi oikealta tulimme me, eikä iso sorarekka, joka ei olisi ehtinyt väistää mitenkään. Markus ehti juuri tehdä pikaisen väistöliikkeen, jolloin yhteentörmäys vältettiin. Oli kuitenkin sentistä tai kahdesta kiinni, ettei Hannen jalka ja skootterin jalkatuki osunut tähän kaksikkoon, jolloin olisimme olleet nurin koko porukka.

Toinen tapaus oli, kun Hanne ajoi skootteria yksin, Markuksen ollessa Saksassa. Töihin mennessä joku Fishersman’s Villagen kohdalta lähtenyt turistipariskunta päätti sitten lähteä skootterillaan parkista ja kääntyä ihan suoraan Hannen eteen, katsomatta yhtään sivuilleen. Onneksi vahingoilta tälläkin kertaa vältyttiin, mutta kaukana ei tämäkään onnettomuus ollut.

Kolmas mieleenjäänyt tapaus oli kun olimme palaamassa kaupasta kotiin ja joku innokas kulkukoira päätti rynnätä tiensivusta suoraan meidän eteemme, ilmeisesti tervehtimään. Onneksi Clickissä oli jarruhuolto kohdallaan, sillä muuten olisimme ajaneet ihan suoraan tätä isoa koiraa päin ja siitä nurin. Kulkukoirat yleensä osaavat kyllä toimia liikenteessä ja seisoskelevat tien vierellä katsellen ohiajavaa liikennettä ja odottaen sopivaa kohtaa tien ylittämiselle, mutta välillä innokkuus vie voiton. Sinänsä kuitenkin kumma, että kulkukoirat tuntuvat ymmärtävän liikenteen vaarat turisteja paremmin. Yleensäkin turistit ovat ne, jotka aiheuttavat vaaratilanteita muille. Thaikut sen sijaan aiheuttavat vaaroja itselleen, ajamalla satanen lasissa 25km/h nopeusalueella. Ja kuten tämän postauksen kuvista käy ilmi, näinhän siinä sitten käy.

Muista turvallisuus, myös lomalla

Kaikki postauksen kuvat eivät tietenkään johdu kypärättäajosta tai turisteista, mutta sillä kypärällä voitaisiin siltikin pelastaa monta henkeä, sekä välttää useat asfaltti-ihottumat, eli ”Samui-tatuoinnit”. Kuten aiemmin sanottu, tämän postauksen aihe on nimenomaan kertoa se tosiasia, millainen Thaimaan liikenne oikeasti on ja jos yksikin turisti laittaa tämän lukeneena kypärän päähän ja ajaa varovasti, ymmärtäen ja tiedostaen tiellä liikkuvat vaarat, on postaus ollut aiheellinen. Muista siis kypärä ja järjenkäyttö. Ja se, että Thaimaassa on vasemmanpuoleinen liikenne.

Ohjeet skootterilla ajamiseen ja sen ominaisuuksiin

Loppukevennys: Muistathan meidän kuukausittaisen postikortin?

Mitä ulkosuomalaisuus on meille opettanut?

Ulkosuomalainen on vakituisesti Suomen ulkopuolella asuva suomalainen, joka on joko Suomen kansalainen tai suomalaista syntyperää”

Olemme asuneet nyt Thaimaassa noin kahdeksan kuukautta. Vaikka tämä onkin ehkä lyhyt aika, voimme silti kutsua itseämme ulkosuomalaisiksi (vaikka emme itseämme tällaisiksi mielläkään, emmekä termiä käytä).

Täytyy kuitenkin heti alkuun mainita, että emme ole juurikaan tekemisissä muiden täällä Koh Samuilla asuvien suomalaisten kanssa. Työkaverit ovat tietystikin eri asia, vaikka emme vietäkään vapaa-aikaa heidän kanssaan, sillä meillä on varsin erilaiset elämäntyylit ja kiinnostuksenkohteet. Siinä missä muut pelaavat mölkkyä tai petankkia rannalla, me olemme omissa oloissamme milloin missäkin. Jos joidenkin ulkosuomalaisten kanssa olemme tekemisissä, ovat he enimmäkseen muita bloggaajia tai jonkinlaisia somepersoonia.

Vohveliaamiainen tuoreella mangolla, kahvilla ja Laura Reidin videolla höystettynä

Ulkomailla asumisen vapaus

Ulkosuomalaisena on helppo löytää samanhenkisiä ihmisiä, varsinkin sosiaalisen median ja blogin kirjoittamisen kautta. Muiden kotimaansa jättäneiden kanssa on helppo jutella, sillä keskustelunaihe on heti valmiina. On mielenkiintoista nähdä miten muut kotimaastaan muuttaneet elävät, minne he ovat päätyneet, mitä he tekevät työkseen ja millaisissa maisemissa he juovat päiväkahvinsa. Ajatuksia voi jakaa monissa Facebook-ryhmissä ja keskustelupalstoilla, kysyen vinkkejä milloin mihinkin liittyen, sillä moni ulkomaille muuttanut pitää elämästään jonkinlaista blogia, eri muodoissa. Muut vastaavassa tilanteessa olevat ovat hyvinkin avoimia itsestään ja tekemisistään, joten heitä on helppo lähestyä.

Ulkomaille muuttaminen saattaa tuoda myös omaan uraan liittyvää rohkeutta, kun tuleekin otettua selvää muiden elämäntavoista ja uravalinnoista, muuttaen omaa ansioluetteloaan hyvinkin monipuoliseksi, tavalla tai toisella. Eipä sitä tullut itsekään blogia kirjoiteltua, kun vielä asui Helsingissä, saati panostettua Instagramin sisältöön samalla tavalla.

Thaimaassa asuessa on muutenkin tullut otettua selvää useasta työmahdollisuudesta hyvinkin laajasti ja mietitty siipien kokeilua monellakin eri alalla. Ken tietää vaikka meistäkin tulisi joskus vielä ammattibloggaajia. Tällä hetkellä tosin blogiin panostaminen on hieman haluttua heikompaa, sillä meidän vapaa-aikamme tällä hetkellä on turhankin vähäistä. Mikä sinänsä on vähän ironista, että yleensä Thaimaassa asuvilla ulkomaalaisilla tuntuu olevan hyvinkin paljon vapaa-aikaa, mutta itsehän olemme soppamme keittäneet. Lupaamme, että tähän on tulossa muutos ja että se näkyy myös blogin sisällössä, sekä ulkoasussa!

Muutto ulkomaille ei kuitenkaan ole mitään pilvilinnoissa liitelyä (joillekin ehkä on, mutta suurimmalle osalle ei), joten sellaisesta unelmoivan kannattaa palata heti takaisin maanpinnalle. Thaimaan paratiisisaarella asuminen ei tarkoita rantatuolissa makaamista, tuoreen kookoksen hörppimistä ja ihanan rusketuksen keräämistä, sillä rahaakin pitää jostain saada, vaikka sitten siihen kookokseen. Ellet nyt muuta lottovoittajana, mutta se on sitten aivan eri asia. Raha kun ei kasva puissa eikä sähkö tule seinästä.

Koh Samuin pihatie

Ulkomailla asumisen vastuu ja realiteetit

Moni myös tuntuu unohtavan, että kaikki asiat eivät toimi muualla maailmassa kuten ne toimivat Suomessa. Laskuja ei välttämättä makseta verkkopankeissa, saatika kerran kuukaudessa. Monista palveluista saatetaan veloittaa kerralla puolen vuoden tai vuoden sopimusmaksu kerralla, eikä sitä pankkitiliäkään saa välttämättä avattua ihan noin vain. Täällä asuessa on oppinut vähintäänkin sen, että pitää uskaltaa kysyä apua jossei jotain tiedä. Moni ulkomaille muuttava ei tunnu osaavan ottaa vastuuta omista asioistaan, vaan luottaa liikaa että muut hoitavat asiat heidän puolestaan. Thaimaahan tuntuu moni tulevan asenteella ”Thaikuissa voi ottaa aurinkoa Changi kourassa, snorklata kirkkaassa merivedessä ja syödä tuoreita hedelmiä, eläen muiden kadehtimaa unelmaa”, mikä on aivan väärä asenne.

Täällä asuessa on oppinut paljon ympärillä olevasta maailmasta, mutta vielä enemmän itsestään. Varsinkin sanonta ”vähemmälläkin pärjää”, on tullut erittäin tutuksi ja saanut meidän elämässä paljon enemmän merkitystä. Kaiken ei tarvitse olla uutta, eikä asunnossa tarvitse olla hienoa robottipölynimuria, ylitursuavaa vaatekaappia ja viimeisen päälle olevaa viihde-elektroniikkaa.

Lempipaikkojani-blogin kirjoittaja Jonna kirjoitti loppusanat varsin osuvaksi: ”On mielestäni avartavaa olla avuton ja muista riippuvainen. Olla se, joka ei tiedä miten asiat toimivat. Olla se, joka tarvitsee apua. Kohdata uusia asioita. Oppia uutta. Huomata kuinka hyviä ihmisiä maailma on täynnä ja laittaa vuorostaan hyvä kiertämään. Meille kaikille tekisi hyvää astua kielitaidottoman saappaisiin edes kerran”.

Välillä pitää jättää se suomalainen ylimielisyys muita kohtaan sivuun ja ymmärtää, että on muitakin tapoja elää ja asua, kuin vain ne, miten kotimaassa eletään ja asutaan. Jokaisen tulisi joskus ottaa pää pois perseestä ja nähdä mitä ympärillä on.

Tuliaisia ja tulevaisuuden suunnitelmia

Saimme muutama viikko sitten Facebookiin viestin, jossa meihin otti yhteyttä eräs suomalainen pariskunta, joka oli törmännyt blogiimme. He olivat tulossa Koh Samuille pariksi viikoksi lomailemaan ja halusivat tavata meidät, kuullakseen millaista meidän elämä täällä on ja miten meillä menee.

Viime viikonloppuna pyörähdimme heidän resortillaan moikkaamassa ja juomassa perisuomalaiset kahvit. Oluttakin oli tarjolla, mutta kohteliaasti kieltäydyimme, tällä kertaa. Tämä rempseä pariskunta oli vieraillut Thaimaassa jo useamman kerran aiemminkin ja oli nyt etsimässä mahdollista eläkepaikkaa tulevaisuudelle. Kävimme kertomassa millaista täällä asuminen on ja mitä olemme Samuista mieltä ja päivä sujuikin varsin rattoisasti jutellessa siinä niitä näitä.

Uusien tuttavuuksien lisäksi saimme myös oikein miellyttäviä tuliaisia! Nimittäin Fazer Marianne-karkkeja, SINI-tiskiharjoja ja niitä kunnollisia tölkinavaajia! Kyllä sitä voikin ihminen olla pienistä asioista onnellinen. Eipähän tarvitse enää pelleillä tuon amerikkalaismallisen tölkinavaajan kanssa viittä minuuttia.

PS: Nyt viikkoa myöhemmin karkeista on jäljellä enää muistot ja roskakorista löytyvät paperit.

Suuret kiitokset näistä tuliaisista Virvelle, Jarille ja Nikolle!

Meidän ja blogin tulevaisuus

Kuten olemme aiemmin täällä tai sosiaalisessa mediassa vihjailleetkin, loppuiäksemme emme Samuille ajatelleet jäädä, tai Thaimaahan muutenkaan. Alunperin suunnittelimme siirtyvämme jossakin vaiheessa täältä joko Hong Kongiin, Singaporeen tai Taiwaniin, mutta realiteetit viisumeineen ja työkuvioineen hankaavat näissä maissa pahasti meitä vastaan. On vaikea rakentaa pysyvää kotia maahan, jossa et kuitenkaan voi olla vapaasti, vaan joudut kikkailemaan yhtä ja toista oleskelulupien ja muiden vastaavien takia. Tämä on myös Thaimaassa ehkä se ärsyttävin asia. Meillä nyt on tämän vuoden loppuun asti oleskelulupaa passissa, mutta emme ajatelleet sitä enää sen jälkeen uusia. Ensinnäkin siihen menisi huomattava summa rahaa ja vielä enemmän aikaa ja vuoden päästä tilanne olisi taas sama.

Todennäköisesti vuoden aikana ehtisi tulla myös monta uutta viisumisääntöä, jotka vaikeuttaisivat projektia entisestään, varsinkaan kun täällä Samuilla edes asiaan perehtyneet lakimiehet eivät tunnu aina tietävän mitä mihinkin vaaditaan. Voi pyhä elämä, kun kuuntelee esimerkiksi entisen kollegan maanmyyntioperaatiota ja tai toisen tuttavan suunnitelmia perustaa oma yritys. Ei ole helppoa ja valkoista miestä viedään kun pässiä narussa ja rahaa vaaditaan kokoajan vain enemmän ja enemmän.

Katse tulevaisuuteen.

Edellämainittujen maiden jälkeen suunnittelimme siirtymistä joko Indonesian Balille, tai Vietnamiin. Balille elämään freelancereina tai Vietnamiin opettajana. Ajattelimme suorittaa englanninopettamiseen vaadittavat sertifikaatit ja löysimmekin jo useammankin yrityksen, jotka voisivat auttaa meitä tavalla tai toisella työkuvioiden ja asumisen kanssa. Mutta tilanne näissä maissa olisi kuitenkin täysin sama, vaikkakin viisumisäännökset eivät ole (toistaiseksi) ihan niin hankalia ja tiukkoja kuin Thaimaassa. Olemme kuitenkin nimenomaan muuttamassa, emme hyppäämässä ”nomadi-elämään”, jossa paikkaa vaihdellaan useasti ilman varsinaista päämajaa. Ja koska meillä on perheenjäseninä myös kissoja, emmekä aio niistä luopua, joutuu asiaa miettimään vähän pidemmällekin ja monen mutkan kautta.

Usean viikon tilannekartoituksen ja vaihtoehtojen läpikäymisen jälkeen olemme tulleetkin siihen tulokseen, että palaamme Eurooppaan tämän vuoden lopussa, mikäli mahdollista. Euroopassa asuminen on ensinnäkin helpompaa, koska EU. Ei tarvitse miettiä samalla tavalla viisumeita tai maastapoistumisia tai muutakaan vastaavaa ja myös työnteko on huomattavasti helpompaa ja joustavampaa.

Viisumit ja työasiat eivät ole kuitenkaan ainoa syy poismuuttoon Aasiasta, vaan tähän liittyy useampikin eri seikka. Isoimpana ehkä enemmänkin arvot, sillä täälläpäin ne eroavat huomattavasti omistamme, useassakin asiassa. Kaipaamme myöskin enemmän eurooppalaista elämäntyyliä ja vaihtelevuutta. Plus vegaanina oleminen on huomattavasti helpompaa ja miellyttävämpää Euroopassa.

Kalastusveneet palaamassa rantaan. Kuva otettu DJI Mavic Air-dronella.

Mutta ei hätää, emme ole palaamassa maitojunalla Suomeen ”syömään teidän eläkettä”. Todennäköisesti joku tulee tästä vielä johonkin kommentoimaan kuinka ”se paratiisisaari ei ollutkaan niin ihana kun sinne lähdettiin Thaimaata ihannoiden”, mutta tästä ei ole kyse. Tänne muutto on ensinnäkin ollut molemmille parhaita asioita mitä elämässämme on tullut tehtyä, eikä pelkästään kokemuksena, vaan tämä kaikki on avannut silmämme täysin uusille asioille, opettaen meille vaikka kuinka paljon niin muusta maailmasta, kuin myös meistä itsestämme. Vajaa vuosi täällä on kasvattanut meitä molempia ihmisinä paljon enemmän, kuin viimeiset kymmenen vuotta Suomessa, emmekä vaihtaisi näitä kokemuksia täällä mihinkään.

Mutta mihin kengänkärjet tästä suuntaavat?

Hyvin todennäköisesti muutamme täältä Keski-Eurooppaan. Todennäköisin vaihtoehto tällä hetkellä on Unkari, mutta tilanne saattaa vielä muuttua. Olemme tutkineet paljon vaihtoehtoja useastakin eri maasta, liittyen niin palveluiden tarjontaan, asumistilanteisiin, työmahdollisuuksiin, sekä moneen muuhunkin, ja tällä hetkellä Unkari on listan kärjessä. Maan sijainti on myös siinä mielessä varsin ihanteellinen, että siitä pääsee kätevästi ja vaivattomasti vierailemaan myös muissa Euroopan maissa, sekä tarvittaessa pääsee myös kauemmas. Lähellä kun on paljon isoja lentokenttähubeja, joista isot lentoyhtiöt operoivat ympäri maailmaa. Eikä aina tarvitse myöskään lentää, vaan voi kulkea myös teitä tai kiskoja pitkin.

Fischerinsel Berliinissä

Bloggaaminen ei kuitenkaan tule loppumaan, mutta tietystikin tulee muuttumaan jonkin verran. Tällä hetkellä tämä on liittynyt vahvasti nimenomaan Koh Samuihin, mutta jatkossa se tulee keskittymään enemmän meihin ja elämään meidän ympärillä, kuten alunperinkin. Todennäköisesti myös matkailuaiheista sisältöä tulee enemmän, sillä ensi vuonna meillä on enemmän aikaa panostaa itseemme ja tähän blogiin, mutta kerromme tästä vielä tarkemmin joskus tulevaisuudessa kunhan saamme käytännönasiat järjestymään.

Emme myöskään osaa kirjoittaa enää Samuista ihan hirveästi. Tietysti jos teillä on jotain mitä haluaisitte täältä tietää, niin kertokaa ihmeessä vaikka kommenteissa. Toteutamme toiveita parhaamme mukaan, vielä kun pystymme. Tulemme kirjoittamaan vielä ainakin elefanttien turvapaikasta, kunhan vain pääsemme käymään siellä.

Itävallan Wien marraskuussa, Hannen ikuistamana

Ystävänpäivä-special

Kuten varmaan tiesit, tänään on Ystävänpäivä, eli se nimestään huolimatta oleva vaaleanpunainen ”rakkaudenjuhla”, joka yleisesti liittyy jotenkin enemmän rakkauteen ja parisuhteisiin, kuin varsinaisesti ystävyyteen. Niinpä ajattelimme mekin heittää oikein makeaa siirappia kehiin ja kirjoittaa aiheeseen liittyvän postauksen.

Kuinka tapasimme?

Nykyinen elämäntilanne ja tämän matkan alku on varmaan jo käynyt selväksi useammassakin postauksessa, joten ei nyt ainakaan lähdetä siitä taas kertomaan. Mutta mistä tämä kaikki oikein alkoi?

Tapasimme vuonna 2013, kun päädyimme työskentelemään samassa työpaikassa. Hanne oli ollut aikaisemmin töissä S-Marketissa, ja halusi vaihtelua uralleen. Niinpä hän päätyi Helsingin Verkkokauppa.comiin töihin, samaan työpisteeseen, jossa Markus oli ollut jo pari vuotta.

Olimme molemmat tuolloin parisuhteessa, Hanne jopa naimisissakin. Kävimme kuitenkin välillä kahvittelemassa ja jopa lounaalla yhdessä, mutta kuitenkin pelkästään kavereina. Aikaa kuitenkin kului muutamia vuosia ja molempien silloiset parisuhteet alkoivat kariutua ja näyttää lopun merkkejä. Myöhemmin jäimme molemmat sinkuiksi.

Juhannuksen 2018 jälkeen päätimme, että menemme keskenämme ”Kalliokierrokselle”, eli ravaamaan Helsingin Kallion kaupunginosan baareja läpi ja ottamaan selvää niiden tarjonnasta. Tässä vaiheessa ei ole varmaan kovin vaikea päätellä mihin tämä sitten johti, sillä Markus jäi Hannen luo yöksi, kännissä kun oli eikä kotiinmenosta tullut mitään. Aamulla herätessä pää oli kipeä ja viimeyön tapahtumat pyörivät jotenkin vielä päässä. Tuliko tässä nyt ryssittyä kaverisuhde ja millaista on mennä töihin maanantaina?

Salailusta viralliseksi

Tämän illan jälkeen pari päivää vierähti, kun laittelimme toisillemme vain kaverillisia viestejä, eikä asiassa sen kummemmin edetty. Aluksi aihe ehkä jotenkin sivuutettiin täysin ja pidettiin jonkinlaisena ”kännikoheltamisena” tai jonakin. Markus kävi jopa kahvittelemassa Hannen luona, pelkkinä kavereina. Jossain vaiheessa asia kuitenkin eteni sen verran, että päädyimme katsomaan jotain elokuvaa tai sarjaa Netflixistä ja kuten aiheeseen kuuluu, mukaan tuli myös se ”chill”.

Aika äkkiä tilanne kuitenkin eteni siihen pisteeseen, että kävelimme jo käsi kädessä Helsingin keskustassakin, mutta asiasta ei kuitenkaan oltu huudeltu pitkin kyliä tai kerrottu kellekään, ei edes työkavereille. Eikä tarvinnutkaan, sillä eräs kollegamme sattuikin näkemään meidät yhdessä istuessaan sporassa, eikä mennyt kauaakaan kun sana lähti leviämään. Tässä vaiheessa se oli sitten pakko virallistaakin (eli muuttaa Facebookin parisuhdetilanne).

Jakakaa lovee

Tällainen oli siis meidän tarinamme alku lyhyesti, josta tähän tilanteeseen olemme päätyneet. Yhteiseen elämään uudessa maassa, jossa niin moni asia on vielä ihmeellistä, mutta silti niin tuttua. Ja tästä matka jatkuu vielä eteenpäin, toivottavasti pitkään <3

Olisi mukava kuulla myös teidän lukijoiden tarinoita, kuinka olette päätyneet nykyiseen parisuhteeseenne? Mikäli ette ole parisuhteessa, voitte toki kertoa vaikka kuinka tapasitte parhaan ystävänne. Mukavaa Ystävänpäivää!