Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Tahiti

Heiva I Tahiti myös kulissien takaa

Olimme tulleet tänään laivalla Mo’oreasta takaisin Tahitille ja majoittuneet Papeeten keskustaan. Ilta oli pimentynyt kun lähdimme perjantai-illan Papeeteen ennen kuutta. Kävelimme ensin Prince Hinoita, yhtä Papeeten isoimmista kaduista. Kulku rattaiden kanssa oli paikoitellen aika haastavaa jalkakäytävillä, joissa oli korkeita kynnyksiä ja pitkät pätkät oli täytetty parkissa olevilla autoilla. Rantakadulla rattailla eteneminen oli paljon mukavampaa.  Venesatama oli valaistu ja kaloja näkyi uivan ihan luksusveneiden vieressä vaalean turkoosissa vedessä. Show alkoi klo 18, olimme vähän myöhässä, mutta se ei haitannut, koska ilta olisi pitkä. Heiva on joka vuotinen Tahitilaisen tanssin kilpailu, joka kestää noin kolme viikkoa aina keskiviikosta lauantaihin. Jokaisena iltana esiintyy muutama tanssiryhmä noin tunnin pituisella showlla, johon on harjoiteltu tansseja monta kuukautta.

Papeeten venesatamassa

Place To’ata on aivan keskustan tuntumassa. Matka tuntui kuitenkin tällä kertaa pitkältä. Lopulta tuttu rummutus alkoi kuulua, olimme tulossa perille. Portin eteen oli laitettu myyntikojuja myymässä kamaa, jotka oli jossain vaiheessa tsekattava. Meidän sisäänmenokohta oli areenan toisella puolella. Rattaat jätettiin areenan viereen. Meillä oli paikat ihan eturivissä, josta näki todella hyvin mitä lavalla tapahtui. Menossa oli miessoolo. Liveorkesteri sai minut ihan sekaisin ja kun koko ryhmä punaisissa moreissa (”kaislahameissa”) tuli lavalle, olin hetken pakahtua kateudesta. Se oli nyt vain unohdettava ja keskityttävä miten upeita tanssijoita ja koreoita olimme tulleet katsomaan. Pian kateellinen olo häipyi. Tiesin, etten ikinä pääsisi itse kokemaan näin upeaa showta, mutta se ei voi estää minua silti nauttimasta tästä illasta. Toki tanssijana en tule ikinä olemaan niin hyvä, mutta ainakin minulla voi olla tavoitteita. Mila innostui musiikista ja tanssista ja alkoi itse tanssia aivan innolla. Kun tanssiryhmä Tama No Aimeho Nui lopetti tunnin pituisen shownsa, lavalle tuli Te Noha No Rotui lauluryhmä. Mila innostui tanssimaan myös heidän aikana. Laulut olivat tosi kovalla, joten lähdimme sen ajaksi kiertelemään kojuja. Monissa kojuissa myytiin simpukoista tehtyjä koruja ja muutama vaatekojukin oli.

Reilun puolen tunnin päästä kuulimme lavalta tanssimusaa ja kiiruhdimme takaisin katsomoon. Tanssiryhmä Tamari’i Toahotu Nui oli esiintymässä. Jokaiseen esitykseen kuuluu useampia asuja, melodisia aparima-osioita ja rytmikkäämpiä ’ote’a-osioita, joissa käytetään paljon rumpuja. Ryhmissä on kymmeniä tanssijoita, mutta jokaisessa esityksessä on sekä mies- että naissoolo-osuudet. Eturivissä näki myös jos kaikilla ei pysynyt asut päällä. Vyön putoaminen lavalle ei ollut tavatonta. Valkoinen helmasta rikottu mekko oli kauniissa aparimaosiossa. Finaalikostyymi oli oranssi pitkä more varmaan metrin korkuisten oranssien päähineiden kanssa. Tanssiryhmän jälkeen oli lyhyt tauko.

livebändi

Menimme istuskelemaan katsomon ulkopuolelle ja miettimään loppuillan suunnitelmaa. Mila alkoi olla väsynyt. Lauluryhmä Tamari’i Mahina lauloi pitkään ja odotimme jo kovasti illan viimeistä tanssiesitystä, joka olisi ammattilaisryhmältä Temaeva, joka on Polynesian vanhin tanssiryhmä. Laulu oli niin kovalla, että Antti meni korvia pitelevän Milan kanssa vähän ylemmäs katsomoon ja aikoi lähteä nukuttamaan häntä jos siltä näyttää. Minä jäin eturiviin seuraamaan finaalishowta. Naissoolo oli jotain niin hienoa ja taidokasta, että voin vain unelmoida sellaisesta itse.

Heiva loppui tänä iltana puoli kahdeltatoista. Antti oli nukuttanut väsyneen Milan kärryihin. Meillä molemmilla oli jo kova nälkä, vaikka oltiin hyvin syöty ennen esityksiä. Jäimme paluumatkalla rantakadun  Place Vaieten ruokakärryjen luokse syömään. Mila nukkui tyytyväisenä yöuniaan rattaissa. Kiinalaista ja grilliruokaa tarjoava roulotte oli hyvin suosittu. Sinne tuli koko ajan lisää väkeä. Myöhäiseksi meni, mutta eipähän tarvinnut kämpillä enää tehdä ruokaa, vaan suihkun kautta nukkumaan klo 2.

Roulotte

Lauantai meni Papeetessa shoppaillessa. Minulle löytyi Marquesas-saarilla kaiverrettu puinen kippo, tahitimekkoja ja kaiverrettu simpukkakoru. Papeete on minulle melkeinpä shoppailuparatiisi.

Place To’ata

 

Milallekkin löytyi mieluinen paikka

Sunnuntai olin menossa Milan kanssa seuraamaan entisen Tahitituttumme Margitin pojan, Tevan, tanssiryhmän treenejä sillä aikaa kun Antti on hakemassa mustetta ihon alle. Sunnuntaina ei mikään kauppa ole auki, joten kaupungilla pyöriminenkään ei olisi ollut kovin mielekästä. Papeete oli todella hiljainen sunnuntaina ja päivä näytti pilviseltä. Kohta alkoikin sataa. Minua ja Milaa tultiin hakemaan keskustasta. Margit oli nyt kiireinen Heivan vuoksi. Tevan ryhmällä on heiva-show keskiviikkona ja sitä varten on vielä tehtävä asuja ja treenattava kovasti. Usein koko perhe on mukana tavalla tai toisella heivassa, jos ei tanssimassa niin asuja tekemässä ja taustajoukkona.

Tulimme urheiluhallin pihalle. Astuin sisälle aivan uuteen maailmaan, joka samalla oli minulle hyvin tuttu. Sisällä suuressa hallissa porukka ahkeroi asujen kimpussa. Tanssijoille sovitettiin uusia tummia kaislahameita. Tanssijoita oli kymmeniä. Siihen lisäksi perheenjäseniä ja muuta tukijoukkoa ja bändi, niin aikamoinen porukka. Paikalla oli myös Margitin luona viikkoja asunut Zing Taiwanista. Hän on tanssinut hulaa ja tahitilaista yli kymmenen vuotta ja on järjestämässä Heivaa Aasiaan. Hän on nyt ollut tutustumassa Heivaan kolmen viikon ajan ja palaa pian kotiin. Margit jatkoi asujen viimeistelyä. Zing letitti käsihuiskiin rannelenkkejä. Minä päätin tehdä samaa. Mila söi kiltisti miniporkkania. Milasta ja Zingistä tuli pian parhaat kaverit. Minä pystyin hyvin kiertelemään katsomassa asuja kuvaamassa kun Mila keskittyi vain uuteen ystäväänsä. Zing oli tosi mukava. Olin jo melkein suunnittelemassa matkaa Taiwaniin. Olisihan meillä siellä myös Hawaiin tuttuja honuprojektista.

Teva ja Zing viimeistelivät asua. Mila meni katsomaan läheltä ja olisi halunnut osallistua. Hän oli tyytyväinen kaislanaruun, jota sai hiplattavaksi. Bändi oli aloittamassa. Bändissä oli noin kymmenen henkeä pahu- ja to’ere-rumpujen kanssa. Mila vähän tanssahteli kun rummut soivat. Vaikka olin toki koko ajan pienessä jännityksessä, kun olin vieraiden ihmisten seurassa, minä jotenkin viihdyin todella hyvin. Musiikki ja fiilis saivat minut tuntemaan itseni kotoisaksi, ihan kuin olisin kuulunut joukkoon. Ja niinhän minä kuuluinkin,  tahitilaisen tanssin joukkoon.

Naisten asu

 

Uudet vyöt viimeiseen tanssiin

Mila tutustui myös hallissa aikaansa viettäviin lapsiin. He olivat Milaa vähän vanhempia, mutta ei montaa vuotta. Kaksi miestä harjoitteli ison leikkihain kanssa, johon sisään mahtui ihminen kuljettamaan sitä lavalla. Lapset menivät kiinnostuneina katsomaan ja kurkkimaan hain sisään. Mila meni mukaan joukkoon. Sitten Mila sai uuden parhaan ystävän, tytön, joka oli ehkä alle vuoden Milaa vanhempi. He pitivät toisiaan kädestä ja menivät yhdessä istumaan ilmeisesti tytön omaan leiriin. Milaa oli vaikea saada takaisin meidän leiriin kun näytti siltä, että show alkaisi pian.

Kaveruus ei vaadi yhteistä kieltä

 

Haita tarkastelemassa

Esitystä harjoiteltiin oikeilla asuilla

Soolo

Seurasimme katsomossa  showta. Ihan niin kuin muissakin heiva-esityksissä show koostui useasta osasta, aparima- ja ’ote’a-osuuksista. Esitys oli kuitenkin yhtenäinen tarina lapsen syntymisestä ja perheestä. Mila alkoi olla väsynyt ja nukkui päikkärit minun sylissä. Livebändin rummutukset eivät haitanneet.

Unien jälkeen teki taas mieli Zingin syliin.

Shown jälkeen aloimme suunnitella lähtöä, mutta sateinen päivä oli muuttunut ihan kunnon kaatosateeksi ja odotimme vähän aikaa jos se lakkaisi. Minä en ollut aamiaisen lisäksi syönyt mitään joten nälkä alkoi olla hirmuinen. Milalle oli ollut välipalaa mukana. Tanssijoilla jatkui treeni ja monet jäivät tekemään asuja. Margit ja Zing olivat väsyneitä ja nälkäisiä, joten hekin halusivat kotiin. Sade ei helpottanut, joten lähdimme vain. Kello oli jo yli viiden. Mila oli ollut hienosti koko päivän ja saanut uusia ystäviä.

Hyvä, että reissun sateisin päivä oli saatu hyvin vietettyä sisätiloissa ja mielekkäässä puuhassa. Antin tatu ei ollut vielä valmis. Huomenna viimeisenä päivänämme Tahitilla, se jatkuisi.  Voisimme huomenna viedä matkalaukut ja kaikki Ariitean (tatuäijän) studiolle heti kahdentoista aikaan ja hän oli luvannut, että voimme hengata siellä iltaan asti, kun lentomme lähtisi vasta kolmelta yöllä. Kuulosti hyvältä.

 

Tahiti Nuita ja Itiä vuokra-autolla

Lähdimme sunnuntaina Aucklandista Air Tahiti Nuin siivin Tahitille, jonne päivämäärärajan ansioista saavuimme myöhään lauantaina. Saimme elää sunnuntain sitten uudestaan ja herätä siihen Tahitin tutussa Pearl Beach resortin vuokrakämpässä. Kaksi ensimmäistä päivää Tahitilla meni vähän hitaasti käynnistellen. Sunnuntaina olimme lähdössä ruokakauppaan vasta kun kauppa oli mennyt yhdeltä kiinni. Jämäeväillä selvittiin iltaan ja hotellin ravintolaan.

Riittävästi ruokaa koko perheelle.

Maanantaina kauppareissu onnistui bussilla tutussa isossa Carrefourissa. Siellä kierrellessä meni yli tunti ja toki enemmänkin olisi voinut mennä jos vain oltaisiin ihmetelty kaikkea mahdollista. Ehkä suurin outous oli, että kaupasta ei löytynyt kokonaista ananasta, jota olisimme toivoneet. Ehkä kaikki ananakset sitten jäävät naapurisaarelle Moorealle, jossa niitä kasvaa paljon.

Ruokaostoksille menossa

Pienet vihreät banaanit


Tiistaina kuitenkin aktivoiduimme kauemmas kun Avisin shuttle haki meidät hotellin edestä klo 8.30 ja vei Papeeteen Avisin konttoriin, jossa vuokra-automme Dacia Sandero odotti. Sopimusten kirjoittamisessa ja maksamisessa ei mennyt kauan. Hintaa tuli noin 100 € yhden vuorokauden autovuokralle. Jonkun aikaa saimme odottaa kun kolme miestä asensi Milalle turvaistuinta. Sillä aikaa Mila kävi vähän soittelemassa leikki-ukulelea. Puoli kymmeneltä päästiin matkaan.

Lähdimme Papeetesta itään. Teimme nopean stopin kotona vessassa ja hakemassa rattaat. Sitten jatkoimme tuttua reittiä Mahinaan ja Papenoohon, kun lähdimme kiertämään saarta sen itärannalta. Koska Papeeten lähellä oleva Fautaua Falls oli lähes kaikkien tietojen mukaan meidän saavuttamattomissa korkean lämpötilan ja pienen Murumme vuoksi, olimme päättäneet tsekata vanhan tuttumme Trois cascades. Viimeksi (kolme vuotta sitten) pääsy sinne oli lähes suljettu, mutta alueelle kuitenkin pääsi. Ensimmäinen putous kolmesta oli saavuttamattomissa metsätöiden vuoksi, kaksi muuta olivat pienen patikoinnin päässä. Kokeilimme jos nyt ensimmäiselle putoukselle pääsisi.

Aallot tyrskysivät rantaan kauniisti aurinkoisena päivänä ihan saarta kiertävän päätien vieressä. Papenoon jälkeen tulevan lyhyen tunnelin jälkeen oli kyltti putouksille johtavalle tielle. Pienten talojen pihoilta tulevat koirat ja kukot pitivät tietä lepopaikkana. Tieltä saattoi löytyä monen koiran kasa, joka hädin tuskin vaivautui siirtymään auton tieltä. Tien pää oli siistitty sitten viime kerran ja autoille oli selkeä parkkipaikka. Sitten vain lenkkarit jalkaan ja kokeilemaan onnea ensimmäisen putouksen kanssa pikkukiviselle metsätielle. Vaimahuta Falls oli vain parin minuutin kävelyn päässä. Jälkeäkään metsätöistä ja isoista valkoisista tietä tukkivista säkeistä ei ollut. Korkea putous tuli esiin ja laskeutui houkuttelevan näköiseen altaaseen. Näky oli kuin minun unelmasta. Putoukset ovat ihania ja jos ne kutsuvat uimaan rakastun todella.

Vaimahuta falls

Vesikengät jalkaan ja pieni laskeutuminen isoja kiviä pitkin luonnon altaan ääreen. Saimme olla aika rauhassa kun pari muuta turistia oli vain katsastamassa putousta.  Korkealta putoava vesi oli vain niin kaunis. Pitkin korkeaa kalliota tippui pieniä puroja. Lammen jälkeen vesi virtasi pieneen jokeen. Vesi oli virkistävän viileätä, mutta ei kylmää. Vesi tuli korkeimmillaan yli vyötärön. Halusin Milan myös putoukseen uimaan. Vaatteet vain neidiltä pois ja vaippasiltaan veteen. Mila innostui kovasti, ”ui, ui, ui”. Jatkoimme matkaa sitten kun minä ja Mila olimme melkein saaneet tarpeeksemme satumaisessa altaassa nauttimisesta.

Reittimme jatkui Tahiti Nuin itärantaa pikkukylien ja kirkkojen ohi kohti Nuin ja Itin yhtymäkohtaa Taravaota. Mila nukahti aamupäiväunille. Taravaossa oli Mahinan jälkeen seuraava isompi palvelukeskittymä isoine ruokakauppoineen ja mäkkeineen. Viime kerralla olimme Itissä ajaneet saaren keskelle lookout-paikalle. Nyt päätimme ajaa saaren länsirantaa pitkin tien päähän Teahupoon, joka on kuuluisa surffikylä. Itissä lännen ja idän puoleinen reitti ei kohtaa toisiaan, vaan päässä on monta kilometriä ajokelvotonta maastoa. Lounasaika alkoi olla ja katselimme ulos ravintolaa etsien. Matkalla Itin rantaa pitkin ohitimme vain pieniä entisen näköisiä snack-kojuja, jotka eivät näyttäneet olevan toiminnassa. Tällä puolella Tahitia rantatie oli paikoin hyvin lähellä laguunia, metrin päässä.

Teahupoohon päättyvää tietä koristi surffilautataideteos. Musta hiekkaranta ja aallot olivat nyt aika tyhjät, mutta varsinkin toukokuussa kylä ja ranta kuhisevat surffaajia. Vaatimattoman näköisestä ravintolasta löytyi ilmastoitu sisätila ja hyvä ruokalista. Antti valitsi kanaa paikallisella kalasalaatilla ja riisillä, minä otin paistettua tunaa sashimilla ja riisillä. Annokset olivat isoja ja niistä riitti hyvin Milallekkin. Hyvä ettemme joutuneet Taravaon mäkkiin turvautumaan vaan kohteesta löytyi hyvä paikallista ruokaa tarjoava edullinen pikku ravinteli.

Teahupoo Tahiti Itissä

 

Ylitimme häkkyräisen sillan kapean joen yli ja kävimme tassuttelemassa mustalla hiekalla. Kävelytie jatkui asuma-alueelle, jonne emme viitsineet jatkaa.

Ajelimme takaisin päin ja tarkoituksena oli nuin puolelle päästyä bongata muutama karttaan merkitty paikka. Käytössä oleva karttamme oli lasten kartan näköinen epätarkka piirros, joten kovin  hyvää apua siitä ei ollut. Ajoimme nuin länsirantaa pitkin. Vaihiria-putoukselle emme löytäneet opastetta. Sen sijaan opaste Mahaiatean raunioille (Marae de Mahaiatea) löytyi. Puita kasvava pyöreä kiviraunio on ihan rannassa ja sen pääsi kiertämään. Kivet ja korkealle rantaan huuhtoutuneet korallin möhkäleet kiinnostivat Milaa kovasti. Maraen kiertäminen oli kovin verkkaista kun koko ajan löytyi toistaan jännittävämpiä löytöjä.

Marae Mahaiatea

Paean kylän luona bongasimme Maraa luolat (Grotte de Maraa), kätevästi ihan tien vieressä pienen metsäisen pusikon takana. Korkeassa saniaisia kasvavassa kalliossa oli kaksi pimeää luolaa, joiden matala musta vesi olisi houkutellut Anttia uimaan. Luolan viereen oli pystytetty iso koju, jossa myytiin pareoita ja simppukoruja.

Grotte de Maraa

Papeetea lähestyessä vastaan tulevalla tiellä oli kovasti ruuhkaa ihmisten palatessa töistä kotiin. Tie alkoi muistuttaa moottoritietä ja kaistojakin oli enemmän kuin yksi suuntaansa. Mila oli kiltisti nukkunut päikkäriä autossa pitkin päivää, mutta nyt ilmoitti haluavansa pois. Papeetesta päästyämme itään päin ei onneksi ollut samanlaista ruuhkaa. Aloimme tuntea Tahitin jo kuin ”omat taskut” sillä osasimme ajaa suoraan Carrefouriin ilman sählinkejä. Täydensimme juomavarojamme, Antin Hinano-varastoa ja minun mehu-varastoa. Aurinko laski viiden jälkeen, jolloin olimme takaisin kotona. Auton sai kätevästi alakerran autotalliin yöksi.

 

Tämä oli ensimmäinen päivä, joka meni Milalta tosi hyvin. Hän tottui nopeasti meidän autoon ja meni sinne kiltisti monta kertaa päivässä. Kärryraivostakaan ei ollut tänään tietoakaan. Olisikohan alkumatkan turhat kiukut edes vähän vähentyneet.

Youtubesta löytyi englannin kielisiä muumeja.

15.9. Tiistai Viimeinen Ilta

Ysiksi mentiin vielä viimeistä kertaa Tamarikin tanssitunnille. Aamulla oli juuri satanut, niin osasin ennustaa, että hikinen setti on tulossa. Mutta se olikin vielä kosteampaa kuin osasin odottaa. En olisi halunnut hiota uutta tatua heti niin paljon. Antti jutteli Tahakin kanssa, joka oli myös tullut seuraamaan siskonsa Kohain vetämää tuntia. Tunnin lopuksi tanssin Makaun kanssa yhtä biisiä, jotta sain senkin tanssin videolle. Hiukan jännää olla pro-opettajan yksityisopetuksessa hetken aikaa. Ennen kuin lähdimme, otimme vielä yhteiskuvat, me ja Makaun tanssiva perhe. Ensi kerralla sitten taas tanssitunnille kun Tahitille tullaan. Continue Reading

14.9. Maanantai Huomenlahjat

Heräsin pirteänä kellon soidessa. Yhtään ei nukuttanut, vaikka unta oli kerätty vain seitsemän tuntia. Aamupala maistui erittäin huonosti, mutta pakko oli jotain syödä. Menimme ajoissa bussipysäkille, ettemme vain olisi myöhässä. Huomenlahja annetaan yleensä häiden jälkeisenä aamuna, mutta me teimme poikkeuksen olosuhteiden pakosta. Meidän huomenlahjat oli haettava Tahitilta. Mana ’O Tattoo aukesi klo 9.30 ja meillä oli silloin aika. Olimme keskustassa klo 9, joten ehdimme käydä parissa putiikissa.  Minua jännitti tosi kovasti kun tatuputiikki aukesi ja pääsimme eteiseen istumaan. Ihan kuin olisi lääkäriin odottamassa, paitsi että se ei jännitä näin paljon. Continue Reading

13.9. Sunnuntai Papenoo Valley, Tahitin Sydän

Uusi mielenkiintoinen päivä oli taas alkamassa kun menimme hotellin aulaan kymmeneksi. Tanssiystäviemme tuttava Engel tuli hakemaan meitä päivän retkelle. Mukana oli myös hänen kaksi ystävää ja toisen pieni poika. Antti asettui etupenkille, minä naisten kanssa taakse. Suuntasimme Papenoo Valleyyn saaren itäosaan. Porukka tuntui heti tosi mukavalta. Naiset osasivat vain vähän englantia, mutta meksikolainen Engel paremmin. Papenoo Valleyyn vei yksi hyvin päällystetty tie. Ympärille putkahtivat vihreät vuoret. Pysähdyimme pienen kosken luo. Vesi tuli sinne Papenoo Valleyn monista vesiputouksista. Vaihdoimme uima-asut ja pulahdimme ihanan raikkaaseen veteen. Veden lämpötila oli kuin Suomen järvissä kesällä. Naiset pitivät sitä liian kylmänä, mutta Engel, joka on asunut myös Kanadassa, meni reippaasti veteen. Leveyttä pikkujoella oli vain muutamia metrejä ja syvin kohta oli pari metriä. Vuorten ympäröimä makea vesi oli mukavaa vaihtelua ihaniin biitseihin, joita olemme bongailleet lukemattomia. Kiipesin vesikenkien avulla isolle kivelle istumaan keskellä ohutta jokea. Rakastuin maisemaan ja rakastuin tähän laaksoon. Vesi kulki kauniisti kivikkoisena jatkuvaa jokea pitkin. Näimme kaksi ankeriasta kun olimme rantautuneet. Continue Reading

12.9. Lauantai Tahiti Nui ja Tahiti Iti

Saimme vuokra-auton, valkoisen Renault Clion, käyttöön klo 9. Vuorokauden vuokra maksoi 90 €. Lähdimme ensin käymään Piraessa (Papeeten ja Aruen välissä) Nahoatan laaksossa. Olimme saaneet selkeät ajo-ohjeet Margitilta. Siellä oli artistien kylä. Puuveistosten ym. tekijät asuivat siellä ja myivät tuotteitaan kotona. Heillä ei ollut siellä paljon valmiina, emmekä löytäneet etsimäämme, mutta ystävälliset ihmiset kertoivat mielellään esineistään ja olivat vaikuttuneita kaukaa tulevista vierailijoista. Emme kuitenkaan lähteneet sieltä tyhjin käsin, sillä ostin vielä yhden simppukorun itselleni, jonka puin heti päälle. Continue Reading

11.9. Perjantai Vähän Omaa Showta

Menimme kahdeksitoista Papeeteen Tamarikin tanssitunnille. Tämä oli ilmeisesti edistyneempien tunti. Yksi hyvä nuori tanssija siellä oli sama kuin aamutunneilla. Ensiksi oli aparima, joka oli minulle outo, mutta siinä oli kiva koreo ja se olisi kiva opetella. Sitten E Hina ja molemmat lyhyet ’ote’at. Tekniikkaa teimme fa’arapua ja varua salin poikki. Continue Reading

10.9. Torstai Delfiinit Matavai Bayssä

Meitä haettiin delfiiniretkelle klo 8.30. Tämäkin oli scubatekin järjestämä ja tutut sedät olivat siellä. Saimme myös tänään privaattiretken. Puimme tutut märkäpuvut päälle ja kiipesimme vesikasseinemme kumiveneeseen. Emme menneet tänään meren puolelle, joten matkanteko oli rauhallisempaa kuin valasretkellä. Lähdimme veneellä meidän hotellille päin. Siellä edustalla on yleensä delfiinejä, mutta sen verran kaukana rannasta, että ei kannata lähteä uimalla bongailemaan niitä. Pian näkyi muutama delfiini. Koska delfiinit uivat paljon nopeammin kuin me, opas yritti asettaa venettä niin, että osuisimme heidän reitilleen. Pulahdimme veteen, mutta ilmeisesti delfiinit lähtivät saman tien menemään. Vettä oli meidän alla 10-30 metriä. Ympärillä näkyi vain sinistä vettä. Kaukana meidän alla näkyi kaksi vaaleata hahmoa uimassa, kaksi delfiiniä. Kohta niitä näkyi kauempana. Uimalla niitä oli vaikea saada kiinni joten nousimme pian takaisin veneeseen. Continue Reading

9.9. Keskiviikko Uusia Elämyksiä Papeetessa

Tänään oli niin ihana nukkua pitkään. Meillä oli suunnitteilla shoppailupäivä ja illemmalla Antin ekat tanssireenit. Se sopi hyvin, sillä tänään oli sadepäivä. Suunnitelmaan tuli kuitenkin hienoinen positiivinen muutos kun tanssiystäväni tuttu, Paeassa asuva Margit, ilmoitteli facessa minulle, että voisimme tavata tänään. Hän tuli hakemaan meitä autolla hotellin edestä. Hän on entinen tanssija ja tanssin opettaja. Hän tuntui tietävän paljon tanssiryhmistä ja sisäpiirin juttuja kulissien takaa. Hän suositteli minulle A Ori Mai -ryhmän tunteja. Ihan kokemuksen vuoksi olisi kiva käydä muuallakin tunneilla. Continue Reading

8.9. Tiistai Vähän Scubaa

Pääsimme aamureeneihin tänään yhden siellä tanssivan kyydissä kun hän huomasi meidän olevan bussipysäkillä. Reeneissä tanssimme tänään aparimakoreon loppuuun, mikä olisi voitu minusta tehdä jo eilen, koska olin varautunut nopeampaan opettelurytmiin. Tanssimme myös yhtä kivaa nopeaa ’ote’aa, jossa fa’arapu (lantion ympyrä) sai kovasti kyytiä. Antti kävi sillä aika tutustumassa Championiin, isoon ruokamarkettiin keskustan laidalla. Continue Reading