Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Yleinen

Kohti Costa Ricaa

Costa Rica on ollut haaveena jo monta vuotta, mutta tähän asti se on saanut väistyä muiden matkasuunnitelmien tieltä. Osittain sattuman kautta se kuitenkin päätyi meidän kohteeksi tänä vuonna. Saimme varattua Mexicosta RCI-lomaosakeviikot ja siihen kylkeen oli jokseenkin helppo laittaa tämä kauan haaveiltu maa toiseksi kohteeksi. Costa Rica, kunhan sinne pääsemme, jää merkitykselliseksi maaksi minulle maabongausmielessä. Se tulee olemaan minulle ensimmäinen uusi maa, johon matkustan Antin kanssa. Kaikissa maissa, joissa olemme tähän asti matkustaneet yhdessä, ovat olleet minulle jo tavalla tai toisella tuttuja. Se on myös ensimmäinen uusi maani sitten vuoden 2014 ja ensimmäinen uusi Euroopan ulkopuolinen maa sitten vuoden 2006. Tämä meidän juniorimme tuleva ensimmäinen maa on siten juhlimisen arvoinen monessa mielessä.

Pelkkää malttamatonta odottamista ja innostusta tämän matkan suunnittelu ei kuitenkaan ole ollut. Vielä muutama vuosi sitten olin erittäin fiiliksissä tulevista reissuista. Lentolippujen ostamista seurasi innokas hotellien ja muiden majoitusten etsintä, mahdollisten retkien suunnittelu ja arjen kurjempia puolia jaksoi lähinnä tulevaa matkaa ajattelemalla. Perheen myötä olen pikkuhiljaa menettänyt tuon innon ja tänä vuonna huomasin menettäneeni sen lähes kokonaan. Se tuntuu jopa vähän pelottavalta, koska se tuntuu valtavalta muutokselta itsessä. Fiilistelyn sijaan ajatukset ennen tätä reissua ovat olleet lähinnä pelkoa ja ahdistusta. Pystynkö nauttimaan ollenkaan? Mitä matkasta tulee, kun olemme ensimmäistä kertaa kahden lapsen kanssa? Mila ei todellakaan ole vielä päässyt yli uhmastaan ja Aavan sopeutumista matkalle emme voi tietää. Meille on pikkuhiljaa valkenemassa mitä rajoituksia pienet lapset matkoihin asettavat ja mistä on luovuttava ettei matka olisi pelkkää stressiä.

Lähtöä vaikeutti vielä se, että Milalla oli vuoden pahin kiukkupäivä juuri kun meidän piti pakata ja yrittää pitää ajatuksemme koossa kaikesta mitä pitäisi ottaa mukaan. Ennen lähtöä molemmilla on ollut jossain kohtaa se olo, että tästä ei tule mitään, ei kannata lähteä. Minulla se oli juuri silloin kun piti pakata, mutta molemmat tytöt huusivat tyytymättömyyttään.

Meidän piti lähteä yöllä. Mila sai nukuttua neljä tuntia ja Aava parisen tuntia, koska tapansa mukaan meni nukkumaan vasta puolen yön aikaan. Lähdön aika koitti kahdelta yöllä. Unessa oleva Mila nostettiin sängystä. Hän oli niin löysänä, että ihan kuin olisin isoa vauvaa pukenut laittaessani mekkoa ja housuja hänelle. Siitä hän sitten hetken päästä piristyi. Aava oli onnistunut kastelemaan petinsä ja pääsi vielä pikaiseen bodysuihkuun ennen lähtöä. Matka Helsinki-Vantaalle alkoi klo 2.30. Olimme viime vuodesta oppineet, että lentokentälle on varattava kolme tuntia. Eli aikataulumme näytti olevan ihan hyvä kun lento lähtisi klo 7.30.

Aava jatkoi heti uniaan autossa, mutta Mila kukkui koko matkan, ihastellen suurta kuuta ja kuulemma isoja maisemia. Eilisen kiukusta ei ollut onneksi tietoakaan. Olimme perillä neljän jälkeen. Check-in -aulassa oli täysi tohina päällä. Saimme vielä yhden jäsenen reissuporukkaamme, Antin äiti oli viettänyt yön lentokenttähotellissa kun ei olisi millään mahtunut meidän autoon.

Se, ettemme saaneet tsekattua itseämme lennolle itsepalvelupisteessä, oli meille enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Tälläkin kertaa jouduimme tekemään sen tiskillä, jonne ei onneksi ollut pitkää jonoa. Ilman mutkia se ei kuitenkaan sujunut tiskilläkään. Aavan lentolippu oli varauksessa nimellä A Mäntysal, vaikka ihan varmasti olimme kirjoittaneet hänen koko nimen lippuja ostaessa. Meille tuli myös yllätyksenä, että ruumalaukut eivät kuuluneet meidän lippuihin, eli niistä piti maksaa. Mutta mikä kaikkein oudointa, Antin matkalaukku ei maksanut mitään, minun ja Tarjan maksoi 62 € ja Milan (ja Aavan) 177 €. Virkailija ei osannut sanoa syytä tähän. Hän vain laskutti meitä niin kuin hänen tietokoneensa käski.

Matkalaukkujen lisäksi rattaat, Aavan turvakaukalo ja matkasänky lähtivät myös ruumaan, onneksi ilmaiseksi. Eteneminen kohti turvatarkastusta laukkujen ja lapsien kanssa tuntui jo tässä kohtaa hyvin työläältä ja mietin, että mitähän tästä oikein tulee. Tarkastus sujui kuitenkin ihan mallikkaasti ja porttimme 25 oli lähellä, johon oli helppo tehdä tukikohta. Epätoivon fiilikset taisivat kuitenkin enemmän olla peräisin valvotusta yöstä. Väsymys alkoi uuvuttaa minua ja Anttia ihan tosissaan. Kävin ostamassa perinteiset herkut, hääsuklaan (wiener nougatin) ja nallekarkit.

Aavan ensimmäinen lento oli Finnairin siivin Pariisiin. Se sujui oikein hienosti. Pientä touhottamista oli aluksi sylissä, mutta sitten hän rauhoittui nousun ajaksi tissille. Siihen hän nukahti, mikä antoi myös minulle autuuden nukahtaa. Kohta nukkuivat myös Mila ja Antti.  Milan viime vuoden turvavyöraivo näytti kadonneen ainakin tämän yhden lennon perusteella. Oli hän muutenkin kehittynyt paljon viime vuodesta mitä lentämiseen tulee. Hän taisi myös paremmin tajuta, mitä lentäminen on.

Pariisin vaihto oli sujuvin pitkään aikaan. Suoritimme vaippojen vaihdot ja muut vessailut heti terminaalissa. Meidän ei tarvinnut mennä bussilla ollenkaan kun siirryimme terminaalista 2D terminaaliin 2F, kävelemistä oli vain reippaanlaisesti. Meillä oli hyvin aikaa ja löysimme Air Francen toimistonkin 2F:n aulasta. Kävimme siellä kysymässä matkalaukkumaksuista. Kaksi laukkua oli mennyt normaalihinnalla, Milan oli mennyt toisen laukun hinnalla, vaikka oli Milan ”ensimmäinen” laukku. Eli siinä kohtaa oli tullut virhe, jota Finnairin virkailija ei ollut tiennyt. Lopputulema oli se, että Finnairiin tarvitsee tehdä oikaisuvaatimus. Se, miksi Antin laukku ei maksanut, ei selvinnyt. Mutta sitten taas paluumatkaan tämän virkailijan mielestä kuuluivat laukut eli silloin ei tarvitse enää maksella ylimääräisiä maksuja.

Ensin turvatarkastuksen, sitten passintarkastuksen kautta portille. Aava vaihtoi minun sylistä mummin syliin. Mila kulki iskän kädessä. Tämä terminaali 2F oli paremmin varusteltu kuin 2D. Täältä löytyi ihan tax free shoppia ja kahvilaakin. Pitkän hiostavan kävelyn jälkeen oli kiva päästä hengaamaan hyvin ilmastoituun tilaan ja syömään eväänä olevat saarioispizzat. Mila kävi mummin kanssa suklaa- ja vesiostoksilla. Antti asettui selälleen lattialle ja Aava pääsi könyämään hänen masulle. Aava kaipasi jo ryömimään. Nuutunut ja uninen olo oli pienillä lentokoneunilla ja cofi-tabsilla vaihtunut optimistiseen virkeyteen. Nautin piristyneestä olosta, elämä hymyili taas vähän aikaa. Noin kolmen tunnin vaihto oli hyvin sopiva. Iso Air Francen lentokone odotteli jo matkustajia. Mila pääsi sitä portin luona katselemaan.

Rentoilua kentällä

Yhdeltä siirryimme toiselle lennolle. Meillä oli kahdet peräkkäiset paikat. Mila meni mummin viereen. Meillä oli Aavan kanssa koppapaikka. Aava istui kiltisti minun sylissä ja nukahdin jo ennen nousua. Kofeiinin vaikutus oli lyhyt. Nousun jälkeen Aava kaipasi unitissiä, jonka jälkeen saimme hänet koppaan unille. Viereisessä kopassa nukuttiin myös, siellä taisi olla hiukan Aavaa vanhempi tyttö. Ihanaa, tässä kohtaa sain hetken omaa aikaa ja kaivoin läppärini esiin. Saimme vähän nukuttua ruuan jälkeen. Luulin nukkuneeni parikin tuntia, mutta lähes yhdentoista tunnin lentoajasta oli vielä yli seitsemän jäljellä. Olin nukkunut ehkä tunnin ja nyt Aavakin heräili jo. Hän ei ollut samanlainen lentokoneessa nukkuja kuin sisko oli saman ikäisenä ollut. Eli Aava nousi syliin, könyämään, pomppimaan, imemään spagettipussiansa, imemään tissiä ja katselemaan maailman menoa. Minä olisin kaikista mieluiten jatkanut unia. Tähän asti hienosti jaksanut Mila alkoi näyttää väsymyksen ja kyllästymisen merkkejä. Aika tuntui matelevan. Yritin saada Aavaa pari kertaa takaisin koppaan nukkumaan, mutta hän ei suostunut. Tissille nukahti kyllä. Katsoin leffaa The Star Is Born.

Vähän aikaa niin ihanasti koppaunilla.

 

Näillä riitti virtaa paljon vanhempia enemmän.

Tämä oli yksi pisimmältä tuntuvista lennoista. Kaukana tuntuivat olevan ne ajat, jolloin yli kymmenen tunnin lennot menivät kirjaimellisesti siivillä omien puuhien, hyvien unien ja leffojen katselun parissa. Nyt vain odotin, että pääsisimme seuraavaan vaiheeseen, siirtymään hotelliin. Ilman hereillä olevaa Aavaa, olisin nukkunut varmasti enemmän enkä nyt olisi totaalisen univajeinen herkästi hermostuva äiti. Lentoa oli jäljellä vielä kolme tuntia, kun Mila kömpi iskän syliin nukkumaan. Umpiväsyneelle neidille kelpasi nyt vain iskän syli. Sain Aavan puoleksi tunniksi nukkumaan koppaan. Hänen piti päästä kyljelle, koska nukkui kotonakin usein kyljellä. Siihen kohtaan sain pikkiriikkiset napsut itsekin.  Ikuisuudelta tuntuva lento alkoi jossain vaiheessa kuitenkin aloittaa laskeutumista. Mila nukkui laskun ajan iskän vieressä. Minä siirryin Aavan kanssa Tarjan viereen. Alhaalla meitä odotti sademetsämaisena, taisimme tulla aika hienoon paikkaan.

Kun laskeuduimme San Joseen Juan Santamarian lentokentälle ja pääsimme sujuvasti passintarkastuksesta, Aava oli vihdoin päässyt ensimmäiseen ulkomaahansa ja minä olin vihdoin päässyt 121. itsenäiseen maahani. Kaikki neljä matkalaukkua, Aavan turvakaukalo, rattaat ja sänky tulivat kiltisti hihnalle kunhan vain odottelimme jonkin aikaa. Antti oli eilen varannut meille kyydin Booking.comista ja ulkona oltiinkin vastassa. Hetki meni, että saimme pakattua itsemme minibussiin. Milalle puhallettiin matkaistuin ja Aava tietysti pääsi matkaan kaukalossa, johon hän heti nukahti. Sopivasti ilmastoidussa autossa oli mukava matkata. Jo pimeäksi ehtinyt San Jose jätettiin taakse ja suuntasimme kohti pohjoista La Fortunaa, jonne oli minun tiedon mukaan kahden tunnin matka. Välillä ajoimme pienien kylien läpi, välillä tuli reippaastikin vettä. Missään kohtaa emme ajaneet kovin lujaa, maksiminopeus taisi olla 80 km/h tällä reitillä. Vastaan tuli rekkoja, mikä oli välillä hiukan hurjan näköistä kapeahkoilla teillä. Uni alkoi painaa, mutta yritin kovasti pysyä hereillä. Mila vaappua sammuili tuolissaan ja lopulta nukahti. Minäkin aloin pilkkiä ja pieniä nukahteluja kertyi varmaan kymmeniä. Vaikka matka vaikutti pitkältä ja olin äärimmäisen väsynyt, olin yllättävän mielissäni. Olin vaihteeksi positiivisella mielellä alkamassa olevasta matkasta.

Automatka San Josesta La Fortunaan kesti lopulta kolme tuntia ja olimme yhdeksältä illalla perillä. Hotel Los Lagos vaikutti lomakylältä ja odotin innolla, että pääsemme tutustumaan siihen huomenna. Nyt olisi ollut ihaninta vain päästä omaan huoneeseen purkamaan tavaroita ja suihkuun ennen kuin uni veisi lopulta. Hotellin ravintola oli auki vielä puoli tuntia, joten järkevintä oli mennä sinne ensin syömään ja jättää lakut siksi aikaa respaan. Mila oli rattaissa sikeässä unessa ja Aava jatkoi uniaan kaukalossa. Kanapasta oli hyvä valinta tähän iltaan. Nälkä oli pieni, pää oli väsymyksestä sekaisin ja olo oli hiukan pöhnäinen. Matkamme omaan kämppään oli vähän erikoinen. Avobussi kuljetti ihmisiä kämppien ja receptionin väliä. Meidän epäilyksistä huolimatta sillä oli tarkoitus kuljettaa myös kaikki meidän kamat. Nousimme joitakin satoja metrejä jyrkälle mäelle, jossa meidän kämppä odotti. Nuoret turistit auttoivat meitä laukkujen kanssa. Olimme vierekkäisissä kämpissä 147 ja 148. Siisti kahden ison sängyn huone odotti meitä. Sain pidettyä itseni sen aikaa pirteänä, että pääsin asettumaan, järjestämään repun sisällön, avaamaan matkalaukun, suihkuttamaan Aavan ja itseni. Olin itseeni erittäin tyytyväinen. Sitten oli vihdoin lupa mennä nukkumaan. Milan sänkyyn laitettiin tuolia ja tyynyä puskuriksi, ettei hän tipu korkealta sängyltä. Hän meni kiltisti nukkumaan omaan isoon petiinsä iltasadun kanssa. Aava oli myös matkasta väsynyt, vaikka oli nukkunut jo koko illan. Saimme hänetkin melko nopeasti nukkumaan. Olimme yhdeksän tuntia jäljessä Suomen aikaa, jossa elettiin jo maanantaiaamua. Meidän viimeiset yöunet olivat perjantain ja lauantain väliseltä yöltä. Unta ei tarvinnut muutamaa sekuntia kauemmin odottaa. Voi sitä peiton alle asettumisen ihanuutta.

Matkakohteiden Aakkoset

Muiden blogien innoittamana minäkin aloin miettiä minkälaisista paikoista meidän matkailun aakkoset koostuvat.

A Australia

Tähän maahan rakastuin jo 11 vuotiaana kun siellä ensimmäisen kerran kävin. Pussieläimet veivät sydämeni ja edelleen otan innolla vastaan raksupussin ja ruokin sillä loikkivia kavereita. Myöhemmillä reissuilla on ollut ilo nähdä aussieläimistöä myös vapaana luonnossa. Australia on meidän laskutavan mukaan minun 50. maa ja olihan se iso ja hieno juttu silloin 11-vuotiaalle neidille.

Sydneyssä toista kertaa vuonna 2008

 

Kenguruita ruokkimassa vuonna 2015

 

Brisbane South Bank 2015

 

B Bora Bora

Häämatkamme romanttisimmalla kohteella on erityinen paikka meidän sydämessä. Se hurmasi meidät kauneudellaan laguunin pinnan molemmin puolin. Haluaisinko joskus palata sinne? Ehkä se olisi kiva. Tai ehkä haluan säilyttää muiston meidän paratiisielämyksestämme sellaisena kuin sen silloin koimme ja pitää sen tarkasti tallessa timanttireunuksisessa rasiassa omassa mielessäni.

 

Meidän biitsillä vuonna 2015

 

Vedenalainen Bora Bora

 

C Cozumel

Meksikon edustalla Karibian meressä sijaitseva Cozumel on meille ensisijaisesti paikka, jossa saimme tutustua ensimmäistä kertaa merikilpparien suojeluprojektiin. Kuoriutuneiden vauvakilpparien kaivaminen hiekasta ja päästäminen mereen on ehdottomasti hienoimpia kokemuksia reissuilla.

Munimisurakan jälkeen matkalla mereen vuonna 2014

D Dunedin

Uuden-Seelannin eteläsaaren Dunedin on toistaiseksi meidän eteläisin piste. Vuosi sitten vietimme siellä ensimmäistä joulua ulkomailla ja myös ensimmäistä joulua perheenä. Jouluisessa Airbnb-kämpässä minä sain aikaiseksi jonkinlaisen perunalaatikonkin, koska ilman sitä ei ole joulua.

Moeraki Boulders jouluaattona 2016

Sandfly Bayn hylkeitä katsomassa joulupäivänä 2016

E Ecuador

Vaikka en 14-vuotiaana ollut ehkä parhaimmassa matkustusiässä niin Ecuadorissa oli pari minullekin mieluista kohdetta. Oli hitsin hienoa päästä seisomaan päiväntasaajalla ja ylittämään sitä edes takaisin. Hyytävä kyyti pakun katolla ja kiipeäminen Cotopaxi-vuorelle olivat myös mieleenpainuvat ja mieluisat aktiviteetit.

Päiväntasaajalla vuonna 1999

Cotopaxille kiipeilyä

 

F Fiji

Fijin Viti Levulla piipahdettiin vuoden 2000 maailmanympärimatkalla. Tuo Melanesian ja Polynesian risteymä jäi kovasti vielä kiinnostamaan ensimmäisen käynnin jälkeen, kun tuli nähtyä lähinnä Nadi. Nyt aikuisena Fiji on vilahtanut parikin kertaa meidän matkasuunnitelmissa, mutta ei vielä toteutukseen asti.

 

G Galapagos

Tämä biologin must-kohde on ollut listalla jo monta vuotta, mutta odottaa vielä toteutustaan.

 

H Hawai’i

Eihän tähän voi mitään muuta laittaa, vaikka Ranskan Polynesian Huahine olisi ollut toinen ehdokas. Jos etsii hiljaisia biitsejä, hienoja snorklausmestoja, vuorelle kiipeämistä, tulivuoria tai kauniita maisemareittejä Hawaiin saaret ovat ehdottomasti oikea valinta. Ensimmäinen matka Hawai’ille oli siemen minun rakkaalle tanssiharrastukselle. Toinen oli sitten mahtava reissu tanssikamujen kanssa ja ensimmäinen yhteinen matka Antin kanssa. Niin Big island, Maui, O’ahu, Kaua’i kuin autenttinen Moloka’ikin ovat jokainen omalla tavallaan ihastuttaneet meitä. Lempparia on mahdoton valita, on koettava ne kaikki.

Road to Hana -maisemissa, Waikamoi trailillä vuonna 2012

 

Moloka’in Kalaupapa trailillä muulien selässä vuonna 2012

 

Haleakala Sunset Mauilla vuonna 2015

 

Na Pali Coast, Kaua’i 2015

 

I Iguassu Falls

Tämä maailman suurin vesiputous ihastutti minua kaikista eniten suurimpien putousten kärkikolmikosta. Kumiveneretki putouksen viereen oli ikimuistoinen, mutta jossain vaiheessa nuo 14-vuotiaana saadut kokemukset tarvitsevat uudistusta.

 

Paattiretki Iguassun viereen vuonna 1999

 

J Jukatan

Mietin tähän myös Japania, mutta otetaan nyt tuoreempi kokemus tähän mukaan. Cancunissa saimme naaaatiskella hotellirivistöelämästä muhkeiden turistiretkien lomassa. Maya-rakennelmat, cenotet ja iguaanit tulivat tuolla reissulla tutuiksi.

Coban metsäisen rauniokaupungin Nohoch Mul-pyramidin huipulla vuonna 2014

 

Ik-kil cenote

 

Chichen Itza

 

Luola-cenote

 

Paras Zipline

 

K Kangaroo Island

Häämatkamme suurin yllättäjä oli tuo Australian eteläpuolella Adelaiden vieressä köllöttävä saari. Olimme siellä Australian talvella, joten sää oli viileä, mutta vain yhtenä päivänä tuli sadetta. Vaikka ravintoloissa ja ruokakaupoissa ei ollut juuri valinnan varaa, niin saari ihastutti meidät nimenomaan maisemillaan, rauhallaan ja villinä elävillä aussieläimillään, joita tapasimme useammin ja enemmän kuin ihmisiä.

 

Stokes Bay vuonna 2015

Seal Bayn hyljevauvat

 

Koalabongaus

 

Nokkasiilin touhuja

 

Remarkable Rocks, luonnon taiteen fiilistelyä

 

L Laos

Laosin pieni Luang Prabang ihastutti söpöydellään ja temppeleillään Mekongin varrella.

 

Munkkien taloja vuonna 2006

 

 

M Machu Picchu

Monet kohteet lapsuuden reissuilta ovat jääneet saavuttamattomiin aivojeni sopukoihin, mutta Machu Picchu on yksi hienoimpia niistä, jotka ovat jääneet mieleen. Vaikka se on kerran koettu ja upeaksi todettu niin mielelläni palaisin sinne hankkimaan tuoreempia muistoja.

 

Vuonna 1999

N New York

Nykissä olen käynyt lapsena, nuorena ja aikuisena. Kyllä sitä aika eri silmin katsoi jokaisella kerralla, mutta kaikilla kerroilla viihdyin. Viimeksi vietimme siellä uutta vuotta ja olihan Time Square silloin hyvinkin kokemisen arvoinen. Manhattanin jouluvalot saivat meidät leffatunnelmaan.

New Year in Time Square, 2014

Central Park vuonna 2014

O Oman

Kun en tähän muutakaan keksinyt, mutta käyty on.

 

P Polynesia

Polynesia, laajimmalle levittäytynyt saariryhmien ryhmä Tyynessämeressä, on monille melko tuntematon. Meille se on kulttuuria, taidetta, tanssia ja tärkeä toinen kotimme. Maantieteellisesti Polynesian kolmion kärjet; Hawai’i, Uusi-Seelanti (Aotearoa) ja Pääsiäissaari (Rapa Nui) ympäröivät monia saariryhmiä, joissa olen käynyt, kuten Ranskan Polynesia, Tonga ja Samoat, mutta osa odottaa vielä käyntiä ja tarkempaa tutkimista, kuten Cook Islands, Tuvalu ja Pitcairn.

Tyynenmeren saaret ja Polynesian ”kolmio”

Naarastiki

 

 

Q Qatar

Kun ei muutakaan tullut mieleen. Mutta olen siellä kerran käynyt ja ensi kesänä tulee lennettyä sen kautta.

 

R Rapa Nui

Rapa Nui (monille tutummin Pääsiäissaari) ja moai-patsaat ovat minun monen vuoden haave. Mutta nyt on lentoliput ostettu ja ensi vuonna päästään kunnolla tarkastelemaan tätä meiltä vielä puuttuvaa Polynesian kolmion viimeistä kärkeä.

 

S South Africa

Vaikka viinitilat olivat minulle 13-vuotiaana tylsyyden huipentuma, niin Etelä-Afrikka osasi ihastuttaa minua siitäkin huolimatta. Cape Town, Hyväntoivonniemi ja sen pingviinit sulattivat sydämeni. Kun palasin maahan 17 vuotta myöhemmin, vanha rakkaus ei pettänyt. Ja sillä kertaa pääsin nauttimaan elämäni toisesta safarista. ”Afrikka ja safari” on jotain maagisen fantastista.

Cheetah walk lion parkissa vuonna 2015

 

Kruger 2015

 

T Tahiti

Tietysti Tahiti, jossa olemme pienen pyrähdyksen päässä laguuniparatiisista. Mutta Tahiti itsekin mustine hiekkarantoineen on monen elämyksen arvoinen. Kun viereisen Mo’orean kupeeseen laskevaa aurinkoa on ihaillut tarpeeksi jalat pehmeään mustaan hiekkaan upotettuna, voi seuraavana päivänä lähteä tutkimaan saaren sisäosaa. Siellä mäkiset hiekkatiet ja välillä myös tiet veden peitossa tuovat haastetta.  Vehreät vuorennyppylät ja vesiputoukset tarjoavat mystisen raikkaan retken, jos vain tarpeeksi hyvä auto on käytössä.

Black Pearl Beach 2015

Tahitin keskellä

 

Les trois cascades

 

U Uluru

Outback oli unelma ihan sieltä ensimmäisiltä Aussireissuilta asti. Neljännellä kerralla se laitettiin täytäntöön ja Outbackin maamerkki, Uluru, lunasti odotukset erinomaisesti yksinkertaisuudellaan, näyttävyydellään ja hiljaisuudellaan. Ulurun kiertäminen oli kuin kevyt pyhiinvaellus ja illan tullen Ulurun takaa ilmestyvä täysikuu oli hieno yllätys.

Uluru Lookout 2015

Uluru sunset 2015

 

V Vietnam

Sielläkin on tullut käytyä ja vahvimmaksi muistoksi taisi jäädä iso kupillinen herkullista nuudelisoppaa.

Saigonissa vuonna 2006

 

 

W Waikiki

Honolulun Waikiki on Hawai’in saarten jenkkilä, eikä minusta huonolla tavalla. Waikiki beach turistikauppoineen ja hulaesityksineen on minusta mielenkiintoinen yhdistelmä perinteitä ja jenkkiä. Biitsiä riittää ja riittää myös oma paikka siellä, kun ihan tupaten täynnä se harvemmin on. Waikikin kokemuksen toki täydentää kiipeäminen sitä toisesta suunnasta reunustavalle Diamond Headille. Tämä on yksi niistä paikoista, joihin liittyy nostalgiaa ja rakkaita muistoja, mieleenpainuvimpana Waikikin aallot, joissa menimme kihloihin.

 

Ku’u Lei auana – hulaa Waikikilla 2012

 

Maisema Waikikille Diamond Headiltä vuonna 2012

 

X X-maat

X:llä alkavissa paikoissa olen ehkä jossain käynyt, mutta olkoon X niille maille, joihin en ole vielä jalallani astunut, jotka usein käyvät kuitenkin mielessä, mutta joiden käymiselle ei olla vielä tarkkaa aikataulua suunniteltu. Uganda, Costa Rica, Nicaragua ja Vanuatu esiintyvät meidän seuraavan kymmenen vuoden matkasuunnitelmissa.

 

Y Yhdysvallat

Ensimmäisen kerran Yhdysvaltoihin pääsin 8 vuotiaana Floridan matkallamme. Tuolloin mieleen jäivät parhaiten Orlandon Disney World, Sea World, alligaattorisuo ja hotellin aulassa soiva joulukuusi. 10 vuotiaana Kalifornia vei sydämeni. Samalla reissulla pääsin tsekkailemaan Las Vegasin ja Grand Canyonin. Osa ihastuksesta taisi kyllä johtua siitä, että sain ensimmäistä kertaa mukaan kaverin, saman ikäisen serkkuni. Nyt käytyjä osavaltioita on 18, paljon olisi vielä nähtävää. Mutta tuntuu, että must-kohteet on kuitenkin aika hyvin nähty. Tulevaisuuden matkasuunnitelmissa Yhdysvallat esiintyy silloin tällöin.

Kymppivuotiaat bestikset San Franciscossa vuonna 1995

 

Ja samaa reissua Arizonassa

 

Chicagossa vuonna 2005

 

Atlantan Olympiapuistossa vuonna 2005

 

Söpöin rantakoppi Miamin south beachillä vuonna 2016

 

Miami south beach vuonna 2016

 

Z Zimbabwe

Zimbabwe oli yksi lemppareistani eteläisen Afrikan rundillamme vuonna 1998. Majapaikastamme jäi lähinnä mieleen kärpästen valloittamat ruuat. Viktorian putoukset ja siltaa pitkin kävely naapuriin Zambian puolelle olivat sitten mukavammat kokemukset. Äiti muisti kertoa, että lodgen kissat taisivat innostaa minua eniten, kun olin niitä hänen mielestään liikaa hypistelemässä.

 

Zimbabwen apinat meidän lodgen lähellä vuonna 1998

 

Tämä olikin A to Z, koska Ä ja Ö olivat liian haasteellisia kirjaimia tähän leikkiin.

22.12. Torstai Maori Rock Carvings

Tänään ei vietetty löysää aamua vaan olimme klo 10 keskustan pikkuruisessa satamassa lähtemässä Taupo-järven risteilylle. Parin tunnin risteilyllä oli yksi nähtävyys ja muuten se oli chillailua pienen laivan pehmeällä sohvalla. Mustikkamuffit saatiin ja ylimääräisetkin kun niitä jäi yli. Mine Bayssä oli 70-luvulla kiveen kaiverretut Maorikaiverrukset. Continue Reading

14.12. Keskiviikko Voihan lehmät!

Tänään oli alun perin tarkoituksena ajaa Cape Reingaan, pohjoiskärkeen. Kiemuraisten teiden vuoksi matka-aika olisi ollut paljon pitempi kuin googlen näyttämä, joten jätimme Cape Reingan mahdolliseen seuraavaan kertaan. Se vähän harmitti. Milan istuttaminen autossa koko päivän tuntui myös kurjalta. Tänään oli sitten taas rento päivä, tai piti olla, kun aioimme tutkia lähiympäristöä. Continue Reading

Matka Polynesian eteläkärkeen lähestyy

Lennot, majoitukset ja autovuokrat on buukattu. Nyt vain on päivitettävä kamerat kuvauskuntoon (ehkä mm. uuden objektiivin muodossa) ja pitäisi keksiä mitä tuolle pikkumatkailijalle tarvitsee ottaa mukaan. Lennämme Hong Kongin kautta Aucklandiin, josta jatkamme samantien pohjoiseen Whangareihin. Hieman alle viikko menee siellä ja jatkamme sitten viikoksi pohjoissaaren keskiosaan Taupoon, maan isoimman eli Taupo-järven kupeeseen. Sieltä käsin käymme ainakin tutustumassa Maori-kulttuuriin Rotoruassa. Lentäen siirrymme eteläsaarelle Dunediniin joulun viettoon, josta sitten uudeksi vuodeksi Christchurchiin. Majoituksina käytämme AirBNB:tä kaikissa paitsi Taupossa, jossa meillä on RCI-lomaosakevaihtoviikko. Blogipäivityksiä tulee netin toiminnasta riippuen, mutta ainakin netin pitäisi toimia kaikissa majapaikoissa.

map31_master

20.4. Keskiviikko Miami Beach South Point

Aamiaisen jälkeen lähdimme käymään South Beachillä. Sinne päästyämme vaihdoimme South Beach Local –bussiin, joka tekee silmukkaa South Beachin sisällä ja maksaa vain 25 senttiä. Sillä menimme ihan eteläpäähän. Biitsin eteläpäässä on pitkä laituri South Point, jonka kävimme katsastamassa. Sieltä on hieno näkymä koko South Beachille. Laiturin vieressä oleva kivikkoinen ja alkupäästä kävelyyn kivetty aallonmurtaja oli vielä kivampi paikka hengata ja fiilistellä vieressä matalasti alkavaa turkoosia merta. Eteläpään biitsi oli erinomainen ja porukkaakin vähän vähemmän kuin muualla South Beachillä.

South Point Pier

South Point Pier

DSC_0440DSC_0463DSC_0488DSC_0494

Söpöin rantakoppi

Söpöin rantakoppi

South Point Walk

South Point Walk

Pienen rantawalk-chillailun jälkeen tulimme local-bussilla takaisin South Beachin keskustaan, matkalla kuvasin Miami Ink –tatuointimestan, jossa kuvataan Miami Ink –ohjelmaa. Lincoln Road Mall on erilaisten putiikkien ja ravintoloiden ympäröimä kävelykatu, jonka kävimme nyt katsastamassa. Pasta tuntui olevan tänään molempien mieleen, joten pysähdyimme Il Bolognese –ravintolaan nauttimaan melkoisen isot annokset Pasta Alfredoa minä kanalla ja Antti ravuilla. Jopa Anttiin ei ihan kaikki mahtunut. Kävimme muutamassa merkkivaatekaupassa, mutta totesimme, että vaatteet olivat hieman liian kalliita meidän budjettiin. Esimerkiksi Guessin vaatteet tuntuivat olevan täällä kalliimpia kuin Hawaiilla.

Lincoln Road Mall

Lincoln Road Mall

North Beachille palattua yritimme mennä vielä omalle biitsille uimaan, mutta kova tuuli teki ilmasta melko viileän ja minä jäin rannalle istumaan kun Antti kävi pulahtamassa aalloissa. Illalla olimme boardwalkilla tavallista myöhempään, boardwalk-kissojenruokailuaikaan. Joku täti toi kissoille raksuja ostoskärryn kanssa. DSC_0524

Kisujen päivällisaika boardwalkilla

Kisujen päivällisaika boardwalkilla

Paikka: Miami

19.4. Tiistai Downtown Miami

Unet jäivät lyhyeksi myöhäisen hotelliin paluun vuoksi. Heräsimme sen verran ajoissa, että olimme palauttamassa autoa klo 8. Siitä oli kuitenkin tarkoitus jatkaa bussilla Miami Downtowniin. Nousimme siis bussiin ja ajelimme sillä lähes Miamin keskustaan ja jäimme pois Omnibus terminaalissa (luulimme sitä päättäriksi). Sieltä oli kuitenkin ilmainen metromover-yhteys ihan keskustaan. Metromover on katujen päällä yläilmoissa raiteella liikkuva automatisoitu vaunu. Miamin keskustaa ympäröi useampi erilaista lenkkiä tekevä metromover. Metromover-kartta on kuin helppo metrokartta, joten sen toiminnasta pääsi nopeasti kärryille. Menimme ensin katsastamaan Bayfront Parkin. Siellä oli matala pyöreä suihkulähde kuin jättikokoinen jacuzzi.

Metromover

Metromover

Metromover-kartta

Metromover-kartta

Miami Downtown

Miami Downtown

Bayfront Park

Bayfront Park

Bayfront Park

Bayfront Park

Kello oli vasta kymmenen ja kaupunki näytti heräilevän uuteen päivään. Keskusta vaikutti kovin hiljaiselta eikä kaupat olleet oikein mistään kotoisin. Tosin emme niitä nyt niin kovasti tarvinneetkaan. Vessaan oli päästävä ja menimme sitten aikaiselle lounaalle tilavan ravintolan kokoiseen Subwayhin. Siellä palvelu olisi ollut varmaan sujuvampaa espanjaksi, englanti ei tuntunut olevan työntekijöiden äidinkieli, mutta ymmärretyiksi tulimme. Jokusen hetken käpsyteltyämme tulimme pinkin katolisen kirkon luo, joka oli tripadvisorissakin mainittu. Kävimme sisällä seuraamassa hetken paikallista messua. DSC_0411DSC_0413DSC_0417Kävimme metromoverilla Business Districtissä ja palasimme pian takaisin. Metromover oli ajoittain kuin hidas vuoristorata pilvenpiirtäjien ja remonttityömaiden keskellä. Kävimme ihan huvin vuoksi Rossissa. Sekalaisten vaatteiden seasta oli mahdoton löytää mitään, mutta löysimme Antille Star Wars –taulun, jonka hän minun kannustuksesta osti.

Business District

Business District

DSC_0429

Honupeili vastapäisestä souvenirshopista

Honupeili vastapäisestä souvenirshopista

Illalla kävimme uudestaan MM69:ssä tällä kertaa Cajun chicken sandwicheillä, joka oli yksi reissun parhaimmista aterioista. Jälkkäriksi yhteinen suklaapirtelö, tai minä sitä join enemmän kun Anttia odotti Kona-oluet jääkaapissa.

Paikka: Miami

18.4. Maanantai Road Trip to Keys

Heräsimme jo seitsemältä pikaiselle aamupalalle. Hotellin respasta olimme saaneet eilen varattua vuokra-auton, mutta koska tarvitsimme sen käyttöömme jo klo 8, meidän piti mennä se vuokraamosta hakemaan. Hotelliin kuljetus olisi onnistunut vasta klo 9. Onneksi bussit kulkevat täällä usein ja vuokraamo oli helppo löytää Collinsin ja 27 th streetin kulmasta. Auton palautus oli tehtävä tänään klo 6, jolloin mesta menee kiinni tai sitten huomenna klo 8, mikä tuntui hyvin kummalliselta. Yleensä palautuksen voi hoitaa virka-ajan ulkopuolella. Saimme käyttöömme Nissan Versan, jolla kohta huristeltiin pitkää siltaa pitkin kohti Miami Downtownia. Satamassa komeili pari isoa risteilylaivaa. DSC_0168

Tarkoituksena oli päästä ykköstielle kohti etelää. Pienen epäröinnin jälkeen onnistuimme ajautumaan Brickell Avenuelle, joka jossain kohtaa vaihtui ykköstieksi. Ensimmäisen tunnin meitä häiritsivät jatkuvat punaiset valot parin sadan metrin välein. Isolla tiellä liikenne olisi voinut olla sujuvampaakin. Olimme jonkinlaisessa markettilähiössä. McDonaldsit ja jostain syystä isot patjakaupat toistuivat katukuvassa erittäin usein. Kun lähiöt oli ohitettu, tie kapeni ja maisema muuttui meriseksi, eteneminen alkoi sujua. Vaalean turkoosi meri ympäröi helminauhana olevia saaria, joista ensimmäinen oli Key Largo. Pitkät sillat yhdistivät saaret toisiinsa.

To Keys

To Keys

Miamista Key Westiin oli ohjeen mukainen ajoaika 4 tuntia. Ensimmäinen etappimme oli kuitenkin suunnilleen saariketjun puolivälissä ja neljä tuntia alkoi olla hyvin jo kulunut matkaan. Meidän oli oltava perillä klo 11.45. Näytti siltä, että emme ehdi pysähtyä välipalalle emmekä vessatauolle, joten eväsleipien syönti oli suoritettava liikkuvassa autossa. Vessakäynti olikin sitten haastavampi juttu. Ei auttanut kuin pidätellä perille asti.

Turtle Hospital on Marathon-saarella, nimensäkin mukaan saarta tuntui riittävän loputtomiin varsinkin kun kello kulki meitä kovempaa. Hiukan taisi olla onnea matkassa kun ehdimme juuri paikalle ja vessojen kautta. Klo 12 alkoi opastettu kierros kilpparisairaalassa, heleän turkoosissa rakennuksessa. Ensin meille kerrottiin sairaalan toiminnasta ja siellä hoidettavista potilaista. Richie Moretti perusti Turtle Hospitalin 80-luvulla ja se toimi aluksi motellin yhteydessä. Lapset olivat kyselleet häneltä miksi hänellä ei ole kilppareita isossa motellin yhteydessä olevassa altaassa. Terveitä merikilppareita ei saanut pitää vangittuna, mutta sairaita sai hoitaa. Siitä oli lähtenyt ajatus sairaalasta, jollaiseen Keysissä olikin suuri tarve. Vuonna 2005 hurrikaani Wilma tuhosi paikan ja sen jälkeen se kunnostettiin kokonaan merikilpparien (honujen) auttamiseksi. Motellihuoneet toimivat toipuvien kilpparien yksityishuoneina.

Turtle Hospital

Turtle Hospital

DSC_0221Keysin alueella elää viittä lajia merikilppareita; Green, Loggerhead, Hawksbill, Leatherback ja Kemp’s Ridley. Meille tutuin green turtle on pääosin kasvissyöjä. Ravintonaan leviä käyttävä green on saanut nimensä siitä, että levä muuttaa sen rasvan vihreäksi. Loggerhead on kovakuorisia selkärangattomia syövä laji. Sen suuri pää ei suinkaan pidä sisällään suuria aivoja (aivot ovat rypäleen kokoiset), vaan suuria puremalihaksia, joilla se saa rikottua mm. ison kotilon. Hawksbill (, jonka vauvoihin tutustuimme Mauilla viime kesänä) kaivaa terävällä nokallaan mm. sienieläimiä ravinnokseen. Leatherback on suurin merikilppari ja maailman suurin matelija krokotiilin jälkeen. Pituutta sille voi kertyä jopa 1,7 metriä ja painoa 250-700 kg. Toisinkuin muut lajit, se elää syvissä vesissä. Sen kilpi ei ole samaa keratiinia niin kuin muiden, vaan kovaa nahkaa. Joustavan kuoren ansiosta se voi sukeltaa syvälle, jopa 1,2 kilometriin. Siinä syvyydessä keratiininen kova kuori hajoaisi. Kemp’s Ridley on valkoinen, ns. kummituskilppari. Se ilmestyy erittäin harvoin ihmisten näkyville.

Kaikki merikilpparilajit ovat uhanalaisia. Niitä metsästetään lähinnä niiden kilven vuoksi. Monilla alueilla metsästys on kielletty ja niitä on alettu suojella. Ihmisten aiheuttamat saasteet ja roskat ovat monin paikoin pahin uhka kilppareille, niin myös Floridan vesillä. Turtle Hospital hoitaa eri tavoilla loukkaantuneita ja sairaita kilppareita ja palauttaa mereen kaikki, jotka toipumisen jälkeen kykenevät itsenäiseen elämään meressä. Kalastusverkkoon takertunut kilppari voi menettää raajansa verkon silmukan kiristyessä sen ympärille. Kilppari pystyy elämään kolmella toimivalla raajalla. Siksi ne voidaan vapauttaa kun ovat saaneet ensin tarvittavan hoidon. Meressä kelluvia roskia kilppari luulee usein syötäväksi, esimerkiksi muovipussi näyttää vedessä meduusalta. Roskat aiheuttavat ummetusta ja suolistoon kerääntyvää kaasua. Kaasun muodostuminen estää kilpparia sukeltamasta. Kilven alle voi joutua ilmaa jos kilppari törmää laivaan tai veneeseen. Ilma kilven alla estää myös sukeltamisen. Tähän ns. bubbletautiin ei ole vielä tarpeeksi tehokasta hoitoa. Kilpeen kiinnitetään painoja, jotta kilpparit pystyvät sukeltamaan. Ne kuitenkin irtoavat aikanaan eivätkä siten ole pysyvä ratkaisu, joten ne kilpparit jäävät sairaalan pysyviksi asukkaiksi. Aikuisten kilpparien yleisimmät pedot ovat hait ja miekkavalaat. Myös hain puraisemia kilppareita tulee sairaalaan hoitoon. Fibropapillooma on kilppareihin leviävä virus, johon terveellä kilpparilla on vastustuskyky. Merivesien myrkyt kuitenkin alentavat vastustuskykyä ja yhä useampi kilppari kärsii fibropapillooman aiheuttamista tuumoreista. Riippuen siitä mihin ne kehittyvät, kilpparin toimintakyky voi heikentyä, esimerkiksi vaikeuttamalla liikkumista tai sokeuttamalla silmän. Sairaalassa tuumoreita poistetaan kirurgisesti. Sen jälkeen kilpparia seurataan vuosi ja jos uusia tuumoreita ei ilmesty, se voidaan vapauttaa mereen. Jos toinen silmä näkee, kilppari on elinkykyinen meressä.

Sitten pääsimme katsomaan ensin yhteisaltaissa uivia honuja ja sitten sellaisia, joilla oli oma allas. Vesi tuotiin altaisiin suoraan merestä, puhdistuksen kautta. On kuitenkin tärkeää, että normaalit bakteerit pidetään vedessä, jotta honujen vastustuskyky ei kärsi. Pari bubbletaudista kärsivää kelluivat suuren osan ajasta pylly pystyssä, voi raukkoja. Monet honuista olivat onneksi aika terveen ja hyvinvoivan näköisiä. Tapasimme sellaisen, jolla ei ollut enää toista silmää ja muutaman sellaisen, joilla oli vain kolme raajaa. Yksityisaltaissa oli fibropapilloomasta toipuvia honuja. Niiden altaiden vieressä oli kuva niistä kun ne oli löydetty. Tuumorit oli hyvin saatu poistettua ja pienet arvet olivat jäljellä. Viimeinen allas oli ison uima-altaan kokoinen, entisen motellin uima-allas. Siellä asuivat pysyvät asukkaat, joilla on bubble-tauti. Puolentoista tunnin kierros oli erittäin opettavainen ja sai minut taas todella pohtimaan ammatinvalintaa. Voi kunpa tänne voisi tulla vakka joksikin aikaa töihin.DSC_0190

Hain puraisema

Hain puraisema green turtle

DSC_0215

Loggerhead

Loggerhead

DSC_0238

Fibropapillooma

Fibropapillooma

Bubblea kilvessä

Bubblea kilvessä

Matka jatkui kohti Key Westiä. Tulimme kohta seven mile bridgelle, seitsemän mailia aaltoilevaa siltaa vaalean meren yllä. Matkaa Key Westiin oli vielä tunnin verran.

Seven mile bridge

Seven mile bridge

Key West

Key West

DSC_0281

Key West

Key West

Perillä meitä odotti turistipaljous ja sympaattisen väriset puutalot. Jätimme auton tunnin parkkiin ja menimme infosta kysymään tietä Ernest Hemingwayn taloon, joka olikin vain muutaman korttelin päässä. Minulla oli hämärä kuva talosta, jossa olin käynyt 8-vuotiaana. Paremmin muistin 6-varpaiset kissat, joita pihalla asusti kymmenittäin. Nykyiset kissat ovat Hemingwayn kissojen jälkeläisiä. Kissoja asuu siellä 40-50, joista puolella on ylimääräinen varvas, yleensä etutassuissa. Sisäsiittoisella saarella kuitenkin monet ja Hemingwayn kissoista kaikki kantavat ylimääräisen varpaan aikaan saamaa mutatoitunutta geeniä. Hemingway oli saanut kuusivarpaisen uroskissan eräältä merikapteenilta, kissa oli sittemmin päässyt hyvin lisääntymään.

Kävimme ensin sisällä katselemassa mm. Hemingwayn olohuonetta, makuuhuonetta ja kylppäriä. Monet huonekalut ovat eurooppalaisia, peräisin siltä ajalta kun hän asui Euroopassa. Olohuoneessa oli paljon tauluja hänen kalastusreissuilta. Pihalla oli kissoille pieniä mökkejä, mutta enemmän he tykkäsivät hengata niiden alla tai runsaan kasvillisuuden suojassa.

Hemingwayn olohuoneessa

Hemingwayn olohuoneessa

DSC_0292

Hemingwayn parvekkeella

Hemingwayn parvekkeella

DSC_0317

Hemingwayn pihalla

Hemingwayn pihalla

DSC_0334DSC_0336Sitten meidän oli tarkoitus lähteä paluumatkalle, mutta tankkauksen jälkeen päädyimme pyörimään ympyrää kun emme tienneet varmasti mistä ykköstie pohjoiseen lähtee. Kartta olisi ollut hyvä. No, kyllähän se oikea tie löytyi lopulta ilman karttaakin. Taco Bellistä ostimme tacoja mukaan. Ajoimme tunnin verran Bahia Honda State Parkiin, matkan varrelle. Menimme päivällispicnicille pienelle hiekkarannalle, jossa saimme nauttia ihan kahdestaan tacot ja mukaan tulleet mansikat ja suklaa chip cookiet.

Bahia Honda

Bahia Honda

DSC_0368Matka jatkui pian seven mile bridgeä ja Marathonin läpi. Aurinko oli kuuden jälkeen tulossa alaspäin. Key Largossa meitä ohjattiin toiselle tielle. Syytä siihen emme tienneet. Seuraavat lähes kaksi tuntia olikin sitten etenemistä lähes kävelyvauhtia tiheän pusikon ympäröimällä tiellä. Lopulta meille selvisi kiertoreitin syy kun ajoimme metsäpalon ohi. Se oli sulkenut Keysiin vievän ykköstien osittain. Mutta sitä emme ymmärtäneet miksi liikenne oli ollut niin hidasta kahden tunnin ajan.

Olimme tulleet markettilähiöön, jossa pysähdyimme yhteen kymmenistä mäkkäreistä iltapalahampurilaisille ja pirtelölle. Liikennevalot olivat nyt myötämielisempiä meille kuin aamulla ja pääsimme aika sujuvasti Miamiin asti. Perillä hotellin luona olimme puoli yhdeltä, vain puolitoista tuntia myöhemmin kuin olimme arvioineet. Olihan siinä kuitenkin paluumatkaa istuttu autossa yli kuusi tuntia.

Metsäpaloa

Metsäpaloa

Paikka: Miami – Keys

17.4. Sunnuntai Ihan Vaan Lomailua

Antin toiveesta pidimme tänään lepopäivän vaikka minusta kaikki päivät olivat olleet aika rentoja. Suuntana aamupalan jälkeen oli siis oma biitsi, jossa yltynyt tuuli oli vielä eilisestä nostattanut aaltoja. Pysyttelin lähellä rantaa. En halunnut, että aalto kieputtaisi minua yhtä rajusti kuin Tahitilla pari kertaa, jolloin päädyin rähmälleni ja biksut jossain ihan muualla kuin pitäisi. Hallitun aaltohyppelyn jälkeen rantauduin veden rajaan nauttimaan hiekasta ja sitä jatkuvasti kastelevasta vedestä. Antti jatkoi aaltojen sisässä kellumista ym. vielä jonkin aikaa. OLYMPUS DIGITAL CAMERAPikasuihkun jälkeen menimme lounastamaan vastapäiseen kortteliin (69th streetin kohdalla), joka oli varustettu erinomaisilla ravintoloilla, eivätkä olleet mitään ketjuja. Tänään oli vuorossa mexicolainen kala- ja katkaraputacoilla. Antti otti kylkeen riisin ja pavut, minä lämpimät kasvit (jossain hyvässä soosissa pehmenneet) edes vähän hiilareita vähentääkseni. Jälkkäriä menimme nauttimaan hotellikorttelimme Sweet & More –kuppilaan, joka nimestä huolimatta tarjosi taivaalliselta kuulostavien jätskiannosten lisäksi suolaisempaakin syötävää. Death by Chocolate (runsaat suklaajätskipallot, suklaakastike, aivopähkinää ja kermavaahtoa) oli sopiva kahdestaan jaettavaksi ja ihan niin kuin oletinkin, taivaallisen namia.DSC_0122DSC_0126Masu pinkeänä nukahdin täyteläisyyden aiheuttamana päikkäreille reiluksi tunniksi. Alkuillasta lähdimme toteuttamaan mukavaksi havaittua boardwalk-kävelyä etelään, tällä kertaa pitemmälle kuin ensimmäisenä iltana. Juuri kuin ajattelin, että kissat olivat paenneet kohtalaisen reipasta tuulta, mustavalkoista ja harmaata kisua alkoi ilmestyä puskista. Olivat kylläkin aremman oloisia kuin ensimmäisen illan kisut.

North Beach

North Beach

DSC_0153

DSC_0136

Collins Avenue

Collins Avenue

Paikka: Miami

16.4. Lauantai North Beach – shoppailua ja biitseilyä meidän makuun

Aloitimme päivän reippaasti omalta biitsiltä. Aallot olivat tänään pikkuisen isompia kuin viime kerralla, mutta vain sen verran, että minäkin viihdyin niissä masun kanssa. OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Boardwalk 71st streetin kohdalta

Boardwalk 71st streetin kohdalta

OLYMPUS DIGITAL CAMERAPikaisen suihkun jälkeen tankkasimme itseemme pienen välipalan, purkkilasagnen, ja suuntasimme bussipysäkille. Meille sattui juuri sopivasti tulemaan sopiva bussi, nro 120, jossa luki Aventura Mall. Olimme valinneet Aventuran ostoskeskusreissua varten, koska se on melko lähellä, vain vartin verran Miami Beachiä pohjoiseen. Toinen vaihtoehto olisi ollut Dolphin Mall (Outlet mall) paljon kauempana lentokentän takana, jonne järjestettiin 30 dollarin kuljetuksia hotellista. Meillä ei ollut kuitenkaan tarkoitus ihan hirveästi shoppailla niin halpa kyyti läheiseen ostoskeskukseen riitti meille. Matkalla tuli vastaan Bal Harbour –hotellikeskittymä, jossa komeilivat mm. Donald Trumpin omistamat hotellit.

Kolmekerroksinen ostoskeskus oli juuri sopivan kokoinen meille kierrettäväksi. Muutamien kalliiden putiikkien lisäksi siellä oli paljon kohtuuhintaisia vaatekauppoja, mm. meidän suosikit Quiksilver ja Guess. Yksittäisten kauppojen lisäksi löytyivät tavaratalot Macy’s, JCPenney, Sears ja Bloomingdale’s.

Aventura Mall

Aventura Mall

Etsimme jonkin aikaa sopivaa lounaspaikkaa. Ravintoloihin, kuten Cheesecake Factoryyn, oli isot jonot. Päätimme sitten mennä vain välipalalle Sbarroon, syömään yhteensä kolme pizzaslicea. Enemmänkin olisi mahtunut ja hetken oli sellainen olo, että jouduin kesken ruokailun lähteä taas shoppailemaan. Ostoskeskusta tuli käveltyä paljon edestakaisin välillä jotain tiettyä shoppia, välillä vessaa etsien. Sisälle tuodut kalliit autot, kuten Lamborghini, Maserati ja Jaguar, toimivat suunnistuksen apuvälineinä. Mukaan tarttui pari mekkoa, Desigual-käsilaukku ja Antille mm. Quiksilver-kello.DSC_0107Paluu kotihuudeille sujui yhtä sujuvasti kuin menomatkakin. Kävimme heittämässä ostoksemme hotelliin ja menimme hotellia vastapäätä sijaitsevaan Little Brazil -ravintolaan syömään. Se oli matkan hienoin ravintola valkoisine pöytäliinoineen, mutta silti meidän budjettiin sopiva. Viinipullo odotti pöydässä (, mutta ei Antti viitsinyt siitä yksin juoda/maksaa). Kanapihvit peruna- ja vihanneslisukkeilla sekä riisillä ja mustilla pavuilla olivat erinomaisia. Sen verran hienossa ravintelissa oltiin, että jälkkkäri oli otettava. Valitsimme yhteiseksi sisältä sulan suklaasufflen jätskillä.

Little Brazil ja souvenir shop meidän hotellia vastapäätä

Little Brazil ja souvenir shop meidän hotellia vastapäätä

DSC_0115Paikka: Miami