Heräsin unen pätkien jälkeen kun olimme melkein lentäneet Atlantin yli. Aamupala oli outo makea lettu makean muffin ja onneksi luonnollisen jugurtin kera. Ehdin katsoa yhden frendijakson, mutta en siis yhtäkään leffaa, vaikka olimme maailman toiselta puolelta lentäneet. Liian pieni tämä meidän pallomme. Antti jutteli vieruskaverinsa kanssa. Laosilainen mies asui Mo’orealla ja kyseli meiltä meidän matkasta. Saimme vielä yhden henkilön yllättää tanssijutuilla, se oli kivaa.
Heräsin kahden tunnin unien jälkeen lähes pirteänä. Kävin suihkussa ja päivitin blogia vielä yhden artikkelin. Repun pakkaus oli enää jäljellä ja se sujui pikaisesti. Jääkaappia piti vielä tyhjentää. Pääsimme lähtemään melkein ajoissa, klo 5.30 olimme varanneet taxin. Se olikin sama taxi kuin maanantaina illalla ja hän muisti meidät hyvin. Ennen aamuruuhkia lentoasemalle ajoi 20 minuutissa. Viimeiset setelit saatiin käytettyä taxiin. Me ja kahdeksan laukkua jonoon. Jostain kumman syystä emme olleet näille viimeisillekään lennoille saaneet tehtyä ennakko check-inniä netissä. Jonotus kävi mukavan kivuttomasti. Ei ollut liian kuuma, ei tullut hiki vielä tässä vaiheessa.
Ysiksi mentiin vielä viimeistä kertaa Tamarikin tanssitunnille. Aamulla oli juuri satanut, niin osasin ennustaa, että hikinen setti on tulossa. Mutta se olikin vielä kosteampaa kuin osasin odottaa. En olisi halunnut hiota uutta tatua heti niin paljon. Antti jutteli Tahakin kanssa, joka oli myös tullut seuraamaan siskonsa Kohain vetämää tuntia. Tunnin lopuksi tanssin Makaun kanssa yhtä biisiä, jotta sain senkin tanssin videolle. Hiukan jännää olla pro-opettajan yksityisopetuksessa hetken aikaa. Ennen kuin lähdimme, otimme vielä yhteiskuvat, me ja Makaun tanssiva perhe. Ensi kerralla sitten taas tanssitunnille kun Tahitille tullaan.
Heräsin pirteänä kellon soidessa. Yhtään ei nukuttanut, vaikka unta oli kerätty vain seitsemän tuntia. Aamupala maistui erittäin huonosti, mutta pakko oli jotain syödä. Menimme ajoissa bussipysäkille, ettemme vain olisi myöhässä. Huomenlahja annetaan yleensä häiden jälkeisenä aamuna, mutta me teimme poikkeuksen olosuhteiden pakosta. Meidän huomenlahjat oli haettava Tahitilta. Mana ’O Tattoo aukesi klo 9.30 ja meillä oli silloin aika. Olimme keskustassa klo 9, joten ehdimme käydä parissa putiikissa. Minua jännitti tosi kovasti kun tatuputiikki aukesi ja pääsimme eteiseen istumaan. Ihan kuin olisi lääkäriin odottamassa, paitsi että se ei jännitä näin paljon.
Uusi mielenkiintoinen päivä oli taas alkamassa kun menimme hotellin aulaan kymmeneksi. Tanssiystäviemme tuttava Engel tuli hakemaan meitä päivän retkelle. Mukana oli myös hänen kaksi ystävää ja toisen pieni poika. Antti asettui etupenkille, minä naisten kanssa taakse. Suuntasimme Papenoo Valleyyn saaren itäosaan. Porukka tuntui heti tosi mukavalta. Naiset osasivat vain vähän englantia, mutta meksikolainen Engel paremmin. Papenoo Valleyyn vei yksi hyvin päällystetty tie. Ympärille putkahtivat vihreät vuoret. Pysähdyimme pienen kosken luo. Vesi tuli sinne Papenoo Valleyn monista vesiputouksista. Vaihdoimme uima-asut ja pulahdimme ihanan raikkaaseen veteen. Veden lämpötila oli kuin Suomen järvissä kesällä. Naiset pitivät sitä liian kylmänä, mutta Engel, joka on asunut myös Kanadassa, meni reippaasti veteen. Leveyttä pikkujoella oli vain muutamia metrejä ja syvin kohta oli pari metriä. Vuorten ympäröimä makea vesi oli mukavaa vaihtelua ihaniin biitseihin, joita olemme bongailleet lukemattomia. Kiipesin vesikenkien avulla isolle kivelle istumaan keskellä ohutta jokea. Rakastuin maisemaan ja rakastuin tähän laaksoon. Vesi kulki kauniisti kivikkoisena jatkuvaa jokea pitkin. Näimme kaksi ankeriasta kun olimme rantautuneet.
Saimme vuokra-auton, valkoisen Renault Clion, käyttöön klo 9. Vuorokauden vuokra maksoi 90 €. Lähdimme ensin käymään Piraessa (Papeeten ja Aruen välissä) Nahoatan laaksossa. Olimme saaneet selkeät ajo-ohjeet Margitilta. Siellä oli artistien kylä. Puuveistosten ym. tekijät asuivat siellä ja myivät tuotteitaan kotona. Heillä ei ollut siellä paljon valmiina, emmekä löytäneet etsimäämme, mutta ystävälliset ihmiset kertoivat mielellään esineistään ja olivat vaikuttuneita kaukaa tulevista vierailijoista. Emme kuitenkaan lähteneet sieltä tyhjin käsin, sillä ostin vielä yhden simppukorun itselleni, jonka puin heti päälle.
Menimme kahdeksitoista Papeeteen Tamarikin tanssitunnille. Tämä oli ilmeisesti edistyneempien tunti. Yksi hyvä nuori tanssija siellä oli sama kuin aamutunneilla. Ensiksi oli aparima, joka oli minulle outo, mutta siinä oli kiva koreo ja se olisi kiva opetella. Sitten E Hina ja molemmat lyhyet ’ote’at. Tekniikkaa teimme fa’arapua ja varua salin poikki.
Meitä haettiin delfiiniretkelle klo 8.30. Tämäkin oli scubatekin järjestämä ja tutut sedät olivat siellä. Saimme myös tänään privaattiretken. Puimme tutut märkäpuvut päälle ja kiipesimme vesikasseinemme kumiveneeseen. Emme menneet tänään meren puolelle, joten matkanteko oli rauhallisempaa kuin valasretkellä. Lähdimme veneellä meidän hotellille päin. Siellä edustalla on yleensä delfiinejä, mutta sen verran kaukana rannasta, että ei kannata lähteä uimalla bongailemaan niitä. Pian näkyi muutama delfiini. Koska delfiinit uivat paljon nopeammin kuin me, opas yritti asettaa venettä niin, että osuisimme heidän reitilleen. Pulahdimme veteen, mutta ilmeisesti delfiinit lähtivät saman tien menemään. Vettä oli meidän alla 10-30 metriä. Ympärillä näkyi vain sinistä vettä. Kaukana meidän alla näkyi kaksi vaaleata hahmoa uimassa, kaksi delfiiniä. Kohta niitä näkyi kauempana. Uimalla niitä oli vaikea saada kiinni joten nousimme pian takaisin veneeseen.
Tänään oli niin ihana nukkua pitkään. Meillä oli suunnitteilla shoppailupäivä ja illemmalla Antin ekat tanssireenit. Se sopi hyvin, sillä tänään oli sadepäivä. Suunnitelmaan tuli kuitenkin hienoinen positiivinen muutos kun tanssiystäväni tuttu, Paeassa asuva Margit, ilmoitteli facessa minulle, että voisimme tavata tänään. Hän tuli hakemaan meitä autolla hotellin edestä. Hän on entinen tanssija ja tanssin opettaja. Hän tuntui tietävän paljon tanssiryhmistä ja sisäpiirin juttuja kulissien takaa. Hän suositteli minulle A Ori Mai -ryhmän tunteja. Ihan kokemuksen vuoksi olisi kiva käydä muuallakin tunneilla.
Pääsimme aamureeneihin tänään yhden siellä tanssivan kyydissä kun hän huomasi meidän olevan bussipysäkillä. Reeneissä tanssimme tänään aparimakoreon loppuuun, mikä olisi voitu minusta tehdä jo eilen, koska olin varautunut nopeampaan opettelurytmiin. Tanssimme myös yhtä kivaa nopeaa ’ote’aa, jossa fa’arapu (lantion ympyrä) sai kovasti kyytiä. Antti kävi sillä aika tutustumassa Championiin, isoon ruokamarkettiin keskustan laidalla.