Heräsimme kahdeksalta pakkaamaan. Pari kosteaa vaatetta roikkui vielä pienessä kuivatustelineessä. Käsipyykillä pestyjen vaatteiden kuivuminen kestää täällä kosteassa ilmastossa kolme päivää. Tunnin päästä olimme valmiita. Nautimme viimeisen aamiaisen parkella ja poistuimme paratiisihotellista receptionin kautta, jossa maksoimme huoneen laskuun ostetut retket ja ruokailut. Lähdimme laukkujemme kanssa kohti Kukulkanin bussipysäkkiä.
Klo 7.25 olimme valmiina aamupalan syöneinä ja aurinkorasvattuina. Minibussi haki meidät ja saimme jatkaa unia vielä tunnin verran kunnes olimme Aventura Mayan toimistolla. Siellä meille kerrottiin, että paikka, jossa honut ovat, ei ole tänään käytössä ja retkifirma oli kuullut siitä vasta aamulla. Kyllä harmitti, honujen takia olimme retkelle lähteneet. Olisimme voineet valita jonkun toisen päivän kun tulisimme, mutta humenna menemme Cozumeliin.
Aamusta meni taas reilusti aikaa retkiselvittelyihin. Netissä oli useampikin Sian kaanin retki, mutta vain yhdessä oli varausmahdollisuus. Emme olleet saaneet maksettua netissä sitä eikä retken järjestäjä ollut sen jälkeen vastannut meidän sähköpostiin. Alakerran retkimyyjä ei myöskään ollut ihan ajantasalla retkistä ja kun hän alkoi soittelemaan firmoihin, hänelle selvisi, että juuri mikään firma ei tee sinne retkiä. Calakmulista oli luovuttu kun ainoa retken järjestäjä ei ollut vastannut minun useisiin maileihin. Päädyimme varaamaan huomiselle Aventura Mayas -firman retken, johon kuuluu honujen kanssa snorklausta, ziplinea ja luolacenote.
Heräsin puoli tuntia ennen Anttia kirjoittamaan. Jugut napaan vedettyämme lähdimme r1 bussilla (kulkevat yhtä usein kuin r2 ja pysähtyvät zona hotelerassa samoilla pysäkeillä), kun pääsimme ns. mantereelle Cancuniin, linja-autoasemalle oli vain muutama kortteli ja bussi jätti viereen. Ei mikään selkeä asema, jossa olisi ollut selvät kyltit, mutta ihmettelevän näköisiltä turisteilta nopeasti kysytään. Adon luukulta saimme kätevästi meno-paluuliput Playa del Carmeniin, hinta 116 pesoa/henkilö eli noin 7 €.
Meillä ei ollut suunnitelmaa tälle päivälle. Lähdimme Satun suosittelemalle El Rey raunioille. Sinne oli vain pari kilometriä matkaa, mutta puoli välissä hyppäsimme bussiin, koska emme siinä vaiheessa tienneet kuinka kauan joutuisimme paahteessa kävelemään. Sisäänpääsy oli 50 pesoa eli noin 3 €/henkilö. Alue on melko pieni, pienen ympäröivän metsän suojassa isolta tieltä.
Ennen yhtätoista lähdimme r2 bussilla zona hoteleran pohjoisosaan playa tortugasiin, pieneen satamaan, josta ostimme meno-paluuliput Isla Mujeresiin (island of women). Kustansi 250 mx eli noin 15 €/nuppi. Keltainen katamaraani kulki tunnin välein ja oli ilmastoitu. Isla Mujeres näkyi satamasta pitkänä saarena, jolla on pituutta noin 6,5 km, mutta leveyttä vain muutaman korttelin verran. Matka kesti noin 20 minuuttia. Jo laivassa meille mainostettin golfautoa, jolla on halpa ja kätevä liikkua saarella. Tarvitsisimme joka tapauksessa taxin tai muun kulkuneuvon kilppari sanctuaryyn, joten päädyimme hauskan kuuloiseen golfautoon, jota paikalliset kuulemma vihaavat.
Heräilimme klo 11 aikaan. Söimme pitkän aamupalan partsilla, mm. eilisiä nacoja. Ei olisi oikeastaan yhtään huvitanut lähteä parkelta, niin mukavata siinä oli. Poolilla oli menossa jonkinmoinen ranta-asujen muotinäytös. Me suuntasimme pian rantaan rantatuoleihin ja aaltoihin. Ranta on ihanan hiljainen ja ihmisiä on harvassa. Melkein kuin oma ranta.
Pakkasimme aamulla tavarat ja muutimme kolmen huoneen päähän samaan kerrokseen samanlaiseen huoneistoon, mutta peilikuvaan. RCI-viikkomme vaihtui. Siivoojat päästivät meidät sinne, vaikka uusia avainkorteja meillä ei vielä ollut. Meille oltin infottu, että bell boy tuo ne meille. Häntä ei kuulunut ja lopulta Antti kävi receptionista hakemassa ne. Nautimme nuudeliaamiaisen uudella parvekkeellamme. Viereisellä vanhalla parvekkeellamme oli jo uudet asukkaat.
Herätys oli taas ajoissa klo 6.45. Antilla oli omien sanojensa mukaan helvetillinen olo, kuumetta oli edelleen ja vatsa oli kipeä. Buranan (ibusal) voimin lähdimme kuitenkin retkelle, koska emme olisi saaneet rahoja takaisin. Yaakun experiences järjesti retkiä pienemmälle porukalle. 20 hengen minibussi oli melkein täynnä kun lähdimme hotellimme pihasta kohti etelää. Playa del Carmeniin oli tunnin matka, sieltä yksi nuori pariskunta tuli vielä kyytin. Tulumiin oli vielä tunnin matka. Siellä pääsimme tai jouduimme lähteä kävelemään keskipäivän paahteeseen varjopaikkoja jatkuvasti hakien. Tulumin rauniokaupunkiin meren rannalle oli noin kilometrin kävely.
Aamulla kävimme varaamassa huomiselle Coba-Tulum – retken. Sitten pikaisen mikronuudeliaterian jälkeen klo 11.30 kävelimme 400 metrin päähän meidän hotellista aqua tourn toimipisteelle laguunin rannalle. Pelastusliivit olivat tällä retkellä pakolliset. Jokaiseen minimoottoriveneeseen mahtui kaksi henkilöä. Meille opastettiin käsimerkit, joilla kommunikoimme muiden veneiden kanssa. Antti luonnollisesti ryhtyi ajamaan meidän paattia. Lähdimme viiden veneen ryhmissä ajamaan jonossa oppaamme perässä. Kohta kiihdytettiin arviolta 40 km:iin tunnissa.