Päivän ohjelmassa oli ensin shoppailua San Miguelin Royal Villagessa. Se oli pieni ostoskeskus, jossa ei juurikaan ollut meille sopivia kauppoja, vain urheilukauppa, josta Antti osti hihattomia paitoja ja Hecho en Mexico, jossa myytin kauniita Mexicossa tehtyjä hopeakoruja.
Mexico 2014
Aamiaisella oli kätevä samalla olla netissä (ja kun sanon netissä, tarkoitan blogipostausta ja kuvien lataamista blogiin, mikä on tosi hidasta tabletilla), tehokasta meininkiä lomallakin. Klo 12 about olimme Reetalla ja Miguelillä. Ajoimme heidän kanssa keskustan lähellä olevaan kivikkoiseen meren rannan kohtaan. Nyt oli puhelimen vesipussille käyttöä kun auton avaimet sai laitettua sinne ja uimahousun taskuun. Lukittuun autoon pystyi melko turvallisin mielin jättämään tavarat, mutta rannalle ei kannata jättää mitään arvokasta.
Heräsimme yhdeksältä vähän liian lämpimässä huoneessa. Ilmastointilaite oli lakannut pörisemästä. Kohta selvisi, että meillä on sähkökatkos ja vettäkään ei parin pöntön huuhtelun jälkeen tullut. Menimme aamiaiselle first clubin terassille. Henkilökohtaisen munakkaan sai itse valituilla täyteillä. Se oli tosi hyvää. Sämppy oli kuivaa, joten katsoin parhaakseni nuolla siihen latomani nutella/peanutbutter-kasan sämpyn päältä. Sähköt eivät olleet palautuneet vielä aamiaisen jälkeen. Toivottavasti palaavat pian. Meillä oli klo 11 sovittu tapaaminen suomalaisen, mutta Cozumelissa asuvan Reetan kanssa hänen kotonaan.
Heräsimme kahdeksalta pakkaamaan. Pari kosteaa vaatetta roikkui vielä pienessä kuivatustelineessä. Käsipyykillä pestyjen vaatteiden kuivuminen kestää täällä kosteassa ilmastossa kolme päivää. Tunnin päästä olimme valmiita. Nautimme viimeisen aamiaisen parkella ja poistuimme paratiisihotellista receptionin kautta, jossa maksoimme huoneen laskuun ostetut retket ja ruokailut. Lähdimme laukkujemme kanssa kohti Kukulkanin bussipysäkkiä.
Klo 7.25 olimme valmiina aamupalan syöneinä ja aurinkorasvattuina. Minibussi haki meidät ja saimme jatkaa unia vielä tunnin verran kunnes olimme Aventura Mayan toimistolla. Siellä meille kerrottiin, että paikka, jossa honut ovat, ei ole tänään käytössä ja retkifirma oli kuullut siitä vasta aamulla. Kyllä harmitti, honujen takia olimme retkelle lähteneet. Olisimme voineet valita jonkun toisen päivän kun tulisimme, mutta humenna menemme Cozumeliin.
Aamusta meni taas reilusti aikaa retkiselvittelyihin. Netissä oli useampikin Sian kaanin retki, mutta vain yhdessä oli varausmahdollisuus. Emme olleet saaneet maksettua netissä sitä eikä retken järjestäjä ollut sen jälkeen vastannut meidän sähköpostiin. Alakerran retkimyyjä ei myöskään ollut ihan ajantasalla retkistä ja kun hän alkoi soittelemaan firmoihin, hänelle selvisi, että juuri mikään firma ei tee sinne retkiä. Calakmulista oli luovuttu kun ainoa retken järjestäjä ei ollut vastannut minun useisiin maileihin. Päädyimme varaamaan huomiselle Aventura Mayas -firman retken, johon kuuluu honujen kanssa snorklausta, ziplinea ja luolacenote.
Heräsin puoli tuntia ennen Anttia kirjoittamaan. Jugut napaan vedettyämme lähdimme r1 bussilla (kulkevat yhtä usein kuin r2 ja pysähtyvät zona hotelerassa samoilla pysäkeillä), kun pääsimme ns. mantereelle Cancuniin, linja-autoasemalle oli vain muutama kortteli ja bussi jätti viereen. Ei mikään selkeä asema, jossa olisi ollut selvät kyltit, mutta ihmettelevän näköisiltä turisteilta nopeasti kysytään. Adon luukulta saimme kätevästi meno-paluuliput Playa del Carmeniin, hinta 116 pesoa/henkilö eli noin 7 €.
Meillä ei ollut suunnitelmaa tälle päivälle. Lähdimme Satun suosittelemalle El Rey raunioille. Sinne oli vain pari kilometriä matkaa, mutta puoli välissä hyppäsimme bussiin, koska emme siinä vaiheessa tienneet kuinka kauan joutuisimme paahteessa kävelemään. Sisäänpääsy oli 50 pesoa eli noin 3 €/henkilö. Alue on melko pieni, pienen ympäröivän metsän suojassa isolta tieltä.
Ennen yhtätoista lähdimme r2 bussilla zona hoteleran pohjoisosaan playa tortugasiin, pieneen satamaan, josta ostimme meno-paluuliput Isla Mujeresiin (island of women). Kustansi 250 mx eli noin 15 €/nuppi. Keltainen katamaraani kulki tunnin välein ja oli ilmastoitu. Isla Mujeres näkyi satamasta pitkänä saarena, jolla on pituutta noin 6,5 km, mutta leveyttä vain muutaman korttelin verran. Matka kesti noin 20 minuuttia. Jo laivassa meille mainostettin golfautoa, jolla on halpa ja kätevä liikkua saarella. Tarvitsisimme joka tapauksessa taxin tai muun kulkuneuvon kilppari sanctuaryyn, joten päädyimme hauskan kuuloiseen golfautoon, jota paikalliset kuulemma vihaavat.