Maui osa 2

Klo 10 jälkeen pötkötimme vielä sängyssä. Lepäsimme nyt kunnolla, koska viimeiset pari päivää olemme olleet niin väsyneitä. Aamupala-bagelia söimme Paavo Pesusientä katsellen. Lähdimme viettämään viimeistä Maui-päivää kadun toiselle puolelle pienelle Kahana Beachille. Pehmeässä hiekassa veden rajassa oli ihana makoilla vain. Aallot olivat säyseät.

Ipu piti kylvettää meressä, jotta mahdolliset ötökät poistuisivat siitä.

Kahana Beach

Hotellin kissoja

Kun tuli nälkä, lähdimme hotellihuoneen suihkun kautta autolla Lahainaan. Lonely Planet suositteli ihan keskustassa olevassa pienessä ostoskeskuksessa 50-luvun tyylistä Cool Cat Cafeta. Sieltä sai kuulemma Mauin parhaat hampparit. Antti otti hampurilaisen kahdella pihvillä ja minä otin Marilyn Burgerin. Iso kulho ranskalaisia tuli yhteiseksi. Ainakin minun Marilyn burger oli kyllä matkan paras hamppari. Jälkkäriksi otin brownie sundaen (lämpimän brownien päällä vaniljajätskiä, kermavaahtoa ja suklaakastiketta), aaaaah niin hyvää. Se oli niin iso, että olisi hyvin riittänyt yhteiseksi. Masut tulivatkin niin täyteen, ettei vuosiin. Antti keräili hieman penkillä täyden mahansa kanssa kun minä shoppailin ravintolan kaupasta Cool Cat Cafe- ja Marilyn souvenireja.

Cool Cat Cafe

Lahainan rantakadun Printsellerissä olimme nyt jo kolmatta kertaa ihailemassa tauluja ja miettimässä mitä haluamme ostaa. Päädyin vehreään vesiputousmaisemaan. Mutta siellä olisi ollut vaikka mitä, honuja, rantamaisemia, kukkia, vintagea. Quiksilveristä shoppailimme parit t-paidat. Postimerkkejä Eurooppaan ei löytynyt koko Laihainasta. Kortit jäivät vielä odottamaan lähetystä.

Lahaina sunset

Lahaina Harbor

Aamulla menimme Lanai Ferryn kyytiin, johon olimme ostaneet etukäteen liput netistä. Pitihän tuo pieni Mauin naapurisaari käydä tsekkaamassa. Niin olen sitten käynyt kaikilla Hawaiin asutuilla saarilla yksityisomistuksessa olevaa Ni’ihauta lukuun ottamatta. Matka kesti tunnin Lanain Manele Bayhyn. Shuttle bus vei meidät saaren keskiosan Lanai Cityyn. Saarella oli paljon golfkenttiä ja monet tulivatkin golfbägien kanssa. Nousimme korkealle meren pinnasta ja puusto vaihtui havupuihin. Lanai City oli käytännössä vain pieni kylä, pienet kunnostusta vaativat puutalot ympäröivät havupuista puistoa. Pari hiljaista katua ja muutama omaperäinen souvenir shop. Lonely Planetin suosittelemassa Canoes Lanai – ravintolassa sai kuitenkin perushyvää ruokaa. Pieni Lanain kulttuu- ja perintökeskus esitteli ananasviljemiä. Ainoa pieni ruoka market oli siestalla ja aukesi klo 13.30. Sen aukeamista odotimme puiston penkillä ja taas hirvittävän väsyneinä. Marketista saimme mm. muutaman postikortin isille tuliaisiksi.

Lanai City Park

Lanai City

Yritimme päästä shuttlella takaisin satamaan. Saimme kuitenkin pariin kertaan kiertää Lanai Cityn ja rannan väliä, kun kaikki shuttlet eivät vieneet satamaan vaan hotelleihin. Aasialaissyntyisten kuskien puheesta emme aina saaneet selvää mihin shuttle meni. Pari lisärundia ei ollut haitaksi. Pääsimmkuitenkin hyvissä ajoin satamaan ja sieltä lähtevään laivaan Lahainaan. Paluumatkamme laivassa vietimme sisätiloissa.

Lahaina

Autolle palatessa löysin jonkinlaisesta dive centeristä honuista kertovan ekologisen opaskirjan, Sea Turtle an Ecological Guide. Hotellissa aloitimme illan taas iltaunilla ja heräsimme iltapuuhiin parin tunnin päästä. Unitauti jatkui ja tuntui, että koko päivä oli mennyt puoliunessa. Jospa huomenna olisi virkeämpi olo.

Klo 6.30 piti olla jo auton kyydissä. Ma’alean satamaan, joka sijaitsi saaren tällä puolella. Maui Ocean Center oli viime kerrasta jo tuttu. Satamasta bongasimme nopeasti Quiksilverin paatin, johon meidän lisäksi tuli useamman kymmentä muuta turistia. Meille tarjoiltiin aamupalaksi suklaa- ja mustikkamuffinssia, rypäliä, melonia ja ananasta. Matkanteko meressä olevalle Molokini kraaterille oli tasaisempaa kuin Na Palin reissulla, tosin olimme nyt molemmat ottaneet pahoinvoinnin ehkäisy – pillerit. Puolessa tunnissa saavuimme perille. Molokini on vulkaaninen kraateri Mauin ja asumattoman pienen Kaho’olawen välissä. Veden pinnan yläpuolella kraaterista on jäljellä kuun sirppiä muistuttava kohouma. Vesi on Molokinin kohdalla hyvin kirkasta.

Molokini Crater

Veteen laskeuduttuamme näimme heti koralleja ja parven lähes mustia Humuhumu-Eleelejä (kaloja). Ihan Molokinin vieressä koralleja oli enemmän, lilan ja keltaisen värisiä. Korallien väleissä oli mustia Wana-Long Spined – merisiilejä ja punaisia paksupiikkisiä Punohu Slate Pencil – merisiilejä. Näimme pari Hawaiin kansalliskalaa, keltaisia Lau-Ipala – kaloja, Pennant Butterfly – kaloja, Uhu Bullethead – papukaijakaloja, haalean sinisiä Enuenue Lowfin Chub – kaloja ja monta parvea vaaleansinililaraitaisia.

Tunnin snorklailun jälkeen nousimme ylös laivaan. Kurkkuja, minitomaatteja ja paprikaa tarjoiltiin välipalaksi. 15 minuutin päästä Molokinista olimme lähellä Mauin rantaa (itse asiassa Maluaka biitsiä), Turtle (eli Honu) Townissa. Sitten taas snorklaamaan ja tällä kertaa honuja etsimään vaikka olin vielä vähän kylmissäni edellisestä snorklisessiosta. Olimme syvemmässä ja sameammassa vedessä (vaikka lähempänä Mauin rantaa). Uimme porukan mukana parisen kymmentä metriä riutalle. Yksi henkilökunnasta istui kelluvalla lautalla ja neuvoi oikeaan suuntaan. Kohta näimmekin ensimmäisen honun ja se oli isoin mitä olen ikinä nähnyt. Siellä se liiteli rauhassa vähän meidän alapuolella. Koralliseinämä ylettyi metrin päähän veden pinnasta. Sen takaa löytyi pienempi honu. Hän oli kilpensä puhdistuksessa. Riutalla elää honuja symbionttisesti kalojen kanssa, jotka puhdistavat kilpiä. Kohta vastaan tuli kaksi honua, jotka tulivat hyvin lähelle meitä. Aallot meinasivat viedä meidät kosketuksiin niiden kanssa. Luonnonvaraisia eläimiä ei kuitenkaan saisi meressä mennä koskemaan. Yritin päästä sopivalle katseluetäisyydelle. Honujen silmät olivat läheltä katsoen niin viisaan näköiset ja niiden koko olemus on niin arvokkaan ja pelottoman näköistä hiljaista menoa. Koko muu maailma unohtuu kun näkee niin upean luontokappaleen sen omassa elinympäristössä.

Honu Town

Paluu-uinti laivalle oli melko työläs vasta-aallokon vuoksi. Siinä sai ihan kunnolla räpylöidä. Olimme nähneet yhteensä viisi honua, mikä on hyvä saldo. Laivassa pystyimme suihkuttelemaan meren suolan pois. Sitten hirmuisen nälkäisenä burgerjonoon. Hampparin väliin saimme kanapihvit, juustoa, salaattia, tomaattia ja BBQ-kastiketta. Kyllä maistui taivaalliselle nälkäisiä snorklailijoita kun oli laiva täynnä.

Satamasta lähdimme ajamaan Mauin sisäosaan Kahuluin kautta Iao Valleyyn. Parkkeerasimme sumuisten vuorten väliin laaksossa. Olimme todella väsyneitä. Nukahdimme tunnin napsuille autoon, minkä jälkeen jaksoimme kierrellä minulle jo tutussa Iao Valleyssä.

Ajoimme takaisin meidän puolelle Mauia, Lahainan keskustaan. Kävimme puistossa, jossa oli iso Banyan-puu. Pienessä ostoskeskuksessa oli Mexicolainen pikaruokaravintola, jossa söimme jaulihatacot. Kiertelimme rantakadun kaupoissa. Eräässä kaupassa ihailin valokuvista tehtyjä tauluja. Päätin tulla myöhemmin ostamaan kun olen virkeämmällä mielellä. Jätskin himon taltutimme rantakahvilassa. parilla jätskipallerolla, suklaata ja kookosta.

Olimme hotellissa klo 18.30 ja nukahdimme saman tien. Vasta klo 20.30. heräsimme iltapuuhasteluihin, rantapyyhkeiden pesuun ym. Vedessä oleminen ja täydet matkapäivät olivat varmaan aiheuttaneet tämän järjettömän väsymyksen.

Bagel-aamiaisen jälkeen ajoimme Kahuluin kautta Hana Hwy:lle. Ohitimme Paian. Ihania mutta myös haikeita muistoja tuli mieleen Paiasta. Sinne haluan joskus vielä uudestaan. Kun tie muuttui Hana Roadiksi, aloin seuraamaan tien reunassa olevia amilimerkkejä, jotta osaamme pysähtyä Lonely Planetin suosittelemalla paikalla. Mailimerkkiä 11 ei ollut, mutta 12:n jälkeen tulimme vähän matkaa taaksepäin. Auton sai parkkeerattua tien viereen. Kiipesimme yli metrin korkuiselle kiveykselle ja metsään. Puiden liaaneja olisi ehkä voinut käyttää apuna. Noin 50 metrin päässä sademetsän keskellä oli Haipua’ena Falls, joka pieneen lampeen pudotessaan jatkoi matkaa pientä kivistä jokea pitkin. Vesikengät olivat käytännölliset isoilla liukkailla kivillä kävellessä. Pulahdin viileään altaaseen. Pari muutakin turistia kävi kuvaamassa putousta.

Haipua’ena Falls

Matkalla Hanaan ihastelimme autosta oikealla puolellamme liriseviä pieniä putouksia, pehmeän näköisiä lehvästöpetejä, puiden liaaneja, Etelä-Afrikan tulppaanipuita ja vasemmalla puolellamme alas meren rantaan jatkuvaa raikasta vehreyttä. Satojen käännösten ja 54 kapean sillan ylityksen jälkeen saavuimme Hanaan. Osuimme heti bensa-asemalle, automme oli janoinen. ”Jenkkilaivamme”, joksi Antti meidän Impalaa kutsui, kulutti paljon matkalla tänne. Söimme Hana Bayn rannalla ruokakioskista hakemaamme kotitekoisen makuista jauhelihapihviä, riisiä ja sipulikastiketta. Jälkkäriksi oli suklaajätskiä ja –kastiketta.

Hana Bay

Lähdimme takaisin ja ohitimme omakotitaloja, koulun ja poliisiaseman. Ihmettelimme miten kukaan haluaa asua näin syrjäisessä kylässä. Tänne tulee pelkkä kippuratie. Toki on täällä pieni lentoasemakin ja veneellä pääsee myös. Paluumatkalla pysähdyimme Waikamoi Trailille, jonka olin kävellyt jo väärin päin viime kerralla.

Waikamoi Trail

Alkuillasta päästyämme Lahainaan, kävimme Cannery Mall:issa, joka oli sopivan pieni parin tunnin shoppailuun. Starbuckissa nautin Chai Latten, minun lempparin. Anttikin maistoi sitä nyt ensimmäistä kertaa. Maistui kuulemma joululle.

Illalla Antti kävi hotellin salilla ja vaihtoi matkakuulumisia Idaholaisen turistin kanssa. Kotoisa fiilis tuli Frendejä katsoessa.

Boss Frog’sin toimisto löytyi Ka’anapalista. Varasimme sieltä paikan päältä snorkliretken Molokiniin tiistaille. Ajoimme Mauin etelärantaa pitkin Mauin nui-osaan (isoon osaan), kun asumme iti-osassa (pienessä osassa). Noin tunnin ajamisen jälkeen olimme Makena State Parkissa, rikkaalla hotellialueella, josta löytyi mm. Four Seasons. Jatkoimme Maluaka Beachille. Minkäänlaista kylttiä ei sinne ollut, mutta kartan mukaan ja kysyessämme päädyimme oikeaan paikkaan. Maluakassa oli harvinaisen paljon porukkaa rannalla. Lonely Planetin mukaan tämä oli hyvä snorklauspaikka, mutta aika syvälle olisi saanut mennä, jotta olisi nähnyt vähänkin enemmän. Jokusen humuhumun näin. Istuin rannalla kun Antti kävi snorklaamassa. Hän uskaltautui yksin pitemmälle kuin minä ja näki kalaparvia.

Maluaka Beach

Lähellä Maluakaa oli Wailea Mall, jossa oli Island Style – ravintola. Seinät oli vuorattu vintage-tyylisillä Hawaii-souvenireilla, kuten värikkäillä ukuleleillä, tauluilla hulatytöistä, leillä, kookoskipoilla, vanhoilla valokuvilla. Tarjoilijoilla oli muoviset värikkäät kaislahameet. Kanaburger – aterioiden jälkeen jatkoimme matkaa Maluakan ohi Lonely Planetin mukaan Mauin hienoimmalle biitsille, Oneloaan. Puiden suojassa oleva iso parkkipaikka oli täynnä autoja, mutta isolla biitsillä ihmisiä oli harvassa. Mailin verran hienoa hiekkaa luonnontilaisena ja matkan isoimmat aallot. Uimareita ei vedessä juuri ollutkaan. Surffareita ja ihmisiä muilla laudoilla, sekä tietysti Antti hyppimässä riemusta aalloissa. Yritin käydä uimassa, mutta eihän siitä mitään tullut ja aalloissa kelluminen oli vaikeata. Minä tyydyin lähinnä katselemaan merta rannalla istuen auringon laskiessa. Paluumatka sujui tunnelmallisesti pimenevässä illassa.

Oneloa Beach

Aamulla heräiltyämme juttelimme pahan olon pois. Minä vaadin matkalta liikaa täydellisyyttä. Minun pitäisi muistaa, että on kyllin hienoa olla Hawaiilla 7 viikkoa, jokainen hotellihuone ei voi olla täydellinen. No ehkä tämä oli Sheratonin jälkeen liian suuri pudotus maan pinnalle. Paremmalla mielellä, söimme aamupalaa, Antti kävi salilla ja katsoimme Paavo Pesusientä. Sen jälkeen oli kiva pulahtaa kuumaan jacuzziin ja viileään uima-altaaseen.

Kahana Falls

Kahana Falls Pool

Klo 14.30 lähdimme Haleakala-retkelle. Ajoimme Kahuluihin, jossa lounastimme Panda Expressissä. Kylläpäs maistui hyvältä nuudeli, appelsiinikana ja sienet. Hyvää ruokaa edullisesti ja paljon, se on aina matkalla hyvä niin jaksaa turisteilla.

Panda Express

Haleakalaan oli Kahuluista paremmat opasteet kuin viime kerralla Paiasta. Pääsimme suoraan Haleakala Hwy:lle, jota pitkin ylös asti. Kuuntelimme ostamaani Kaumakaiwan CD:tä. Sopi tosi hyvin tunnelmaan, tyypillistä havaijilaista musiikkia, kahikoineen, rumpuineen ja chantteineen. Lani Kau Keha (meidän ”oma” biisimme) kertoo Haleakalan vuoresta eli sopii reissuumme täydellisesti ja tuntui niin nostalgiselta nyt olla siellä mistä tanssiessa liikkeillä kertoo.

Hyvän matkaa ylhäällä kävimme Visitor Centerissä vaihtamassa pitkät housut ja hupparit päälle. Kohta olimme taas pilvien korkeudella. Monet turistit tulivat shortseissa ja olivat aika kylmissään. Meitä ei palellut liikaa, kun tumputkin olivat tällä kertaa mukana. Pystyimme ihailemaan laskehtivaa aurinkoa yli puoli tuntia.

Matkalla ylös

Laskeutuessamme suunnittelimme tulevia matkoja, minne haluaisimme eniten. Minun top 3 ovat nyt Ranskan Polynesia, Cookinsaaret ja Fiji. Olen ollut siellä vain lyhyen aikaa ollessani 15-vuotias. Antille tämä on ensimmäinen pitkä ulkomaanmatka. Häntä kiinnostavat eniten Amerikat Polynesian ja Australian lisäksi.

Huipulta Kahuluihin ajoi 1 ½ tunnissa ja sieltä Ka’anapaliin 45 minuutissa. Pimeä tuli nopeasti ja hyvin valaistulla hiljaisella tiellä ajaminen oli tunnelmallista. Times Marketissa kävimme Ka’anapalissa kaupassa ostamassa aamu- ja iltapalatarvikkeita.

Parvekkeella syödyn aamupalan jälkeen, siirsimme tavaramme autoon ja chekkasimme itsemme ulos. Lihuen lentokentälle ajoi puolessa tunnissa. Island Airin tiskillä meille sanottiin, että lentomme on peruutettu konevian takia. Toinen lento Mauille selvitettiin melko nopeasti. Kolmen tunnin viivästys tuli kun meidän piti odottaan Go Mokulelen lentoa Honolulun kautta Mauille Kahuluihin. Saimme 10 $ arvoiset ruokakupongit pahoitteluna. Jokaisesta ruumaan menevästä laukusta peritään pikkulennoilla maksu (15 $ ja kolmannesta ”lisälaukusta” 17 $). Käsimatkatavaroita ei onneksi tällä kertaa punnittu, reppuni painoi varmaan enemmän kuin koskaan. Meillä oli aikaa katsella paria souvenir shoppia ja ostaa lähetettäviä kortteja. Välipala syötiin kupongeilla, ranskalaisia ja kanaa. Sitten sain tehtyä ostopäätöksen. Ostin Kaumakaiwa Kanaka Ole CD:n, jossa on myös meidän tanssima Lani Kau Keha ja The Art of Hula – kirjan, joka kertoo hulan kehityksestä ja Pelestä havainnollisin kuvin.

Go Mokulelen kone oli pieni eikä läheskään täynnä. Lentoemäntä sekoili sanoissa ja käyttäytyi muutenkin holtittomasti (, hän oli omalla tavallaan hauska ja rento). Tämä yhdistettynä kuoppaiseen lentoon ja lentokoneen kummalisiin ääniin sai minussa aikaan jännitystä ja olin melko onnellinen kun vihdoin olimme turvallisesti Kahuluissa. Avisin bussi vei meidät Avisin autovuokraamoon, jossa vuokrasimme mustan Chevrolet Impalan (hieman isokokoinen meidän tarpeisiin ja varsinkin Mauin pikkuteille). Viikon hinta oli 400 $, ei paha. Lahainan kylttejä seuraten löysimme hyvin Kuihelani Hwy:lle ja Honoapiilani Hwy:lle, jota pitkin pääsimme Mauin toiselle puolelle. Reggaen sijasta löysimme jenkki rock – radiokanavan. Puolen tunnin ajamisen jälkeen löysimme autosta ilmastointinappulan pelkän puhalluksen sijaan ja olo vähän helpottui autossa.

Lahainassa pysähdyimme Pizza Hutiin. Antti sai sieltä jättipizzan, liian ison jopa hänelle. Osa siitä jäi iltapalaksi.

Pizza Hut

Ajoimme rantaa pitkin Lower Honoapiilani Roadilla. Lahainan jälkeen tuli ostoskeskuksia ja marketteja, sitten Ka’anapalin hotellialue. Pienen sateen jälkeen täydellisen kaunis sateenkaari ilmestyi oikealla puolellamme oleville vuorille. Kahana Falls oli kolmas RCI-hotellimme matkalla, pinkki hotelli, joka koostui useammasta talosta. Receptionin tiskille hyppäsi musta kissa tuttavallisesti, ihan niin kuin meidänkin murut.

Kahana Falls

Hotellihuoneemme (,jonka piti siis olla huoneistohotellihuoneen kaltainen) oli hyvin pieni yksiö. Minikeittiö siitä kyllä löytyi, mutta huoneemme oli käytännössä pelkkää sänkyä. Eikä meillä ollut ikkunaa sisäpihan altaalle niin kuin olin kartasta katsoessani luullut, meillä ei ollut ikkunaa ollenkaan (tai no oli, mutta pieni ja käytävään). Masennuin asiasta enkä jaksanut tehdä sinä päivänä enää mitään, hädin tuskin purkaa kamojani. Toki minulla oli varmaan jonkinlaista matkaväsymystäkin. Antti kävi autolla ruokakaupassa ja yksin iltakävelyllä. Minä makasin vain sängyllä. Jospa huominen päivä tuntuisi jo paremmalta.

Piiitkä