Maui osa 1

Kirsi ja Kimmo kävivät joka aamu Nupun kanssa viettämässä aamua rannalla kun vielä nukuimme. Meidän aamupäivä meni pakkaillessa. Valmiit laukut jäivät odottamaan kun lähdimme vielä hengaamaan Ho’okipa Beachille. Pelkkä veden rajassa kävely, kun jalat uppoavat märkään hiekkaan ja aallot lyövät nilkkoihin, on niin ihanan rentouttavaa. Paikallinen mies tuli juttelemaan meille. Hän oli innoissaan kun kerroimme käyvämme Hawaiin eri saarilla.Kävimme shoppailemassa muutamat souvenirit muistoksi niin ihanan sympaattisesta Pai’asta. Honolua Surf myy surffivaatteiden lisäksi rantavaatteita ja t-paitoja. Mm. sinisillä hibiscus-kukilla varustettu tummansininen t-paita tarttui minun mukaan. Maui Hands –galleriasta ostin kolme honutaulua, joita olin kaivannut siitä lähtien kun ne ensimmäisen kerran näin sunnuntaina.

Jääkaapin tyhjennystalkoiden jälkeen lähdimme ajamaan Lahainaan, Mauin toiselle puolelle, jonne ajoi noin tunnin. Lahaina vaikutti alohashoppailijan paratiisilta. Kaikenlaista Hawaii-kamaa eri muodoissa, pareoita, leitä, kukkahiuskoristeita, aloha-valokuvakehyksiä ja –puuesineitä, eri tuoksuisia kosteusvoiteita, hibiscusmekkoja. Pienessä keskuspuistossa sataman vieressä kasvoi monirunkoinen puu, joiden oksat kasvoivat toisissaan kiinni (oliko se sitten yksi vai useampi puu?)

 

Kun miehet lähtivät palauttamaan vuokra-autojamme, me muut jäimme matkalaukkuinemme satamaan istumaan (ja syömään banaania). Se vaikutti jonkinlaiselta eläkeläisparkilta, kun vaihtelevan kuntoiset mummo- ja pappaturistit kokoontuivat sinne odottamaan retkensä alkamista. Kalastajaravintolassa oli jutteleva papukaija. Siellä söimme lounaaksi mahimahi-tacot.Laivamme Moloka’ille lähti klo 18. Alkumatkan vietin Natan ja Heidin kanssa kannella auringonlaskua katsellen. Laiva oli aika pieni. Kaiteista oli pidettävä kaksin käsin kiinni, jos halusi pysyä mukana kaatumatta. Matka kesti yhteensä kaksi tuntia. Jälkimmäinen tunti meni merisairautta potiessa (kaikki pysyi kuitenkin sisällä).Moloka’in satamassa meitä oli vastassa nainen, jonka talon saimme käyttöömme viideksi yöksi. Mahduimme kaikki tavaroinemme hänen isoon autoon. Hän esitteli meille Kaunakakain keskustan, noin 200 metrin kadun pätkän… ja se oli siinä. Ruokakaupassa Nata ja Kimmo tekivät pikaiset ostokset, joilla pärjäämme aamuun. Seuraava kotimme sijiaitsi noin 10 minuutin ajomatkan päästä keskustasta. Pihalla meitä oli vastassa mustavalkoinen ja punatabby kissat. Saimme käyttöömme 1,5 kerroksisen talon, jossa oli kuusi huonetta. Nainen esitteli meille keittiövempainten toiminnat ym. tärkeät asiat ennen kuin jätti meidät asettumaan kodiksi. Minä, Nata ja Heidi majoituimme ylempään kerrokseen ja muut alakertaan. Heidi sai oman huoneen. Minä ja Nata jaoimme yhteisen parisängyn. Päädyimme tähän ratkaisuun, koska Heidi oli herkkäunisena hieman häiriintynyt Mauilla yöllisistä päiväkirjan kirjoituksistani.

 

Lähdimme tänään jo kahdeksalta. Ohjelmassa oli Road to Hana, 109 km, lähes koko ajan kiemuraista rantatietä Mauin itäpäähän, Hanaan. Ensimmäisenä pysähdyimme Pai’an lähelle seuraamaan surffareiden aamutreenejä. Toinen pysähdyksemme oli eukalyptyspuumetsässä, josta hyvin kiharainen tie alkoi. Oikealla puolellamme sademetsä kohosi korkealle, vasemmalla puolellamme se laskeutui jylhästi meren rantaan. 9. mailimerkin jälkeen pysähdyimme kävelemään Waikamoi Trailille. ”Liaanipuut” kohosivat korkealle. Puiden juuret kohosivat jopa yli metrin korkeudelle maan pinnasta. Maisemapaikalta näimme pyöreälehvästöisten bambupuiden levittäytyvän mattona alapuolellamme. Löysimme muutaman kukui-pähkinän. Olimme innoissamme, koska kaupasta ostettuja kukuita käytämme esiintymisasuissa.

Noin puolen tunnin trailin jälkeen jatkoimme matkaa. Ylitimme kymmeniä pieniä yksikaistaisia puu- ja kivisiltoja, joiden ali pienistä putouksista muodostuvat purot ja kapeat joet lirisivät. Vielä reilun tunnin kieputtelun jälkeen saavuimme Hanaan, pieneen kylään, joka todella oli muulta maailmalta suojassa sademetsän takana. Pienellä Hana Bayn mustalla hiekkarannalla kävimme uittamassa jalkoja. Lounastimme thaimaalaisessa ulkoilmaravintolassa.

Paluumatka sujui nopeammin kuin tulo. Kimmo ja Japi ajoivat nyt tuttua tietä vähän kovempaa. Siinä vauhdissa ja niissä kiemuroissa meinasi matkapahoinvointi yllättää. Maisemat olivat niin huikean kauniita, että olisi ollut sääli oksentaa… onneksi vältyin siltä juuri.Ilta sujui rennosti kämpillä Kirsin ja Kimmon ollessa katsomassa gospel hulaa. Me nautimme kookos-suklaakeksijätskit pihalla.

Aamupäivällä kävimme bikinikaupassa ostamassa Heidille lilat bikinit. Sitten lähdimme koko porukka kohti Mauin länsiosaa, Kahuluin läpi Iao Valleyyn.

Saaren sisäosaan ajettaessa vehreät vuoret kohosivat tien molemmin puolin. Iao Valleyn tunnetuin huippu on Iao Needle, 686 metriä korkea. Koskimainen puro laskeutui vuorilta Iao Valleyyn.

Matkan varrella takaisin Kahuluihin, pysähdyimme Tropical Gardensiin, jossa oli mm. monia erilaisia orkideoita. Kahuluista lähdimme ajamaan Mauin eteläpuolelle Maui Ocean Centeriin, melko lähelle Lahainaa. Tuuli kävi kovasti satamassa. Viimeiset aurinkovoideostokset pystyimme tekemään sataman kaupassa. Pieni katamaraanimme Pride of Maui lähti pian mukanaan noin 20 turistia eli mukavasti oli paatissa tilaa. Seilasimme jonkin matkan päässä Mauin etelärannikosta.

Minä, Nata, Heidi ja Kimmo pulahdimme snorkkeleinemme veteen. Minä vedenpitävällä pussilla varustetun pokkarikamerani kanssa. Mustia valkoraitaisia kaloja näkyi ensin. Sitten bongasimme kaksi merikilpikonnaa, joka on honu hawaiin kielellä. Honuista puhun jatkossa. Se on syrjäyttänyt täysin merikilpikonna-sanan meidän perheessä.

Honujen näkeminen on aina hieno kokemus. Tämä oli minun toinen kerta. Silloin ymmärtää mikä matkustamisessa on niin upeata. Puolen tunnin snorklauksen jälkeen kiipesimme takaisin paattiin, jossa hampurilaiset odottivat meitä. Toki nälkä oli tullut, uidessa tulee aina. Laivan keinuminen paikallaan aiheutti minulle vähän merisairautta, mikä onneksi helpottui kun tuijottelin merta ja lähdimme pian takaisin päin.

Rantaan päästyämme ajoimme Kahuluin ruokamarketin kautta Pai’aan. Minä, Heidi ja Nata jäimme istuskelemaan Baldwin Beachille ja katselemaan laskevaa aurinkoa. Samalla tuuli kuljetti hiekkaa viinimukeihimme.

Matkaa Pai’an keskustaan ja meidän kämpille oli noin kilometri. Jatkoimme iltaa mansikoiden ja kuohuviinin kanssa.

 

Vaikka olen hirmuisen aamu-uninen, niin heräsin seitsemältä aivan virkeänä. Tällaista ei Suomessa tapahdu. Muut olivat heräilleet jo kuuden jälkeen. Natalia ryhtyi minun ja Heidin viralliseksi aamupalan laittajaksi. Ensimmäisestä aamusta lähtien lautasellemme ilmestyi tomaattimunakasta ja paahtoleipää.

Aamupäivän aikana tutustuin Natan ja Heidin kanssa Pai’aan. ”Kotikatuamme” reunustivat plumeriapuut. Meiltä Pai’an pieneen keskustaan oli alle puoli kilometriä. Surffi- ja beachputiikit ja Hawaii-galleriat houkuttelivat meitä kovasti. Kävimme kuitenkin ensin fiilistelemässä Pai’an Ho’okipa Beachillä. Koska olimme Mauin pohjoispuolella (eli windward side), aallot olivat välillä aika isoja. Meidän pitkällä rannalla oli ehkä kymmenen muuta ihmistä ja keppiä merestä hakeva koira. Ihana rauha. Tähän ei voinut muuta kuin tottua… Hawaiilla melkein kaikki rannat (hyvät uimarannatkin) ovat hiljaisia, lähes autioita ihmisistä.

Hawaiian art galleryssa olisin viettänyt vaikka koko päivän. Maisematauluja, kuvia vedenalaisesta Hawaiista, puuesineitä, Hawaiian style –kangasluomuksia ja –koruja. Paikallinen tonnikala on nimeltään ahi ja nautimmekin ahiburgerit ravintolassa Pai’an pääkadulla.

Iltapäivällä lähdimme katsomaan Haleakalan, Mauin korkeimman tulivuoren (ei aktiivinen), auringonlaskua. Kimmo ja Nuppu jäivät kämpille. Sopiva juomataukopaikka oli Makawao, jossa kävimme taas yhdessä Hawaiian art –galleriassa, aiheina mm. Hawaiin kukat ja vesiputoukset. Matkamme jatkui vuorta ylös onneksi vain loivasti kieputellen. Pitkät housut ja takki piti pukea noin puolivälissä matkaa. Tumput olisivat olleet myös tarpeen. Huipulla (3055 m) oli huoneen kokoinen lasikoppi, jossa pystyi lämmittelemään auringonlaskua odotellessa. Pilvet olivat meidän alapuolella. Niiden väleistä näimme Mauin rantaviivaa.

Kun aurinko oli laskenut, lämpimään autoon palaaminen oli ihanaa. Paluumatkamme pimeässä sujui hyvin kun tie oli valaistu. Mietin, että Haleakala Sunset on ”näytettävä” myös Antille kun myöhemmin vietämme viikon Mauilla. Eli kullalta tilaukseen Suomesta tuotavaksi tumput, mahalo.

Kahdeksan viikon Hawaiin matka oli vihdoin käsillä. Vuosi oli ahkeroitu töissä ja opiskellessa, palkinto oli nyt edessä. Tein viimeisiä pakkauksia yöllä, pesuaineita minigrip-pusseihin ym. Oli hyvästeltävä kisut ja 2 kuukauden ikäiset pennut, joista osa lähtisi uuteen kotiin matkamme aikana. Jasu täyttää tänään 10 vuotta. Antti lupasi juhlia häntä. Antti tulee vasta kolmen viikon päästä Hawaiille. Tuntui käsittämättömältä, että tapaisimme seuraavan kerran Big Islandilla, ensimmäisen yhteisen matkamme alussa.

Linja-auto Tampereelta Helsinki-Vantaalle lähti klo 3.10. Matka sujui pääosin unessa. Perille saavuimme klo 5.30. Helsinkiläiset matkakumppanit saapuivat pian, tanssiystäväni Natalia, Heidi ja Kirsi sekä Kirsin perhettä Kimmo, alle 2-vuotias Nuppu, Leena ja Japi. Ensimmäiset kolme viikkoa vietämme tässä kahdeksan hengen porukassa. Ensimmäinen lentomme oli Lontoon Heathrowhun ja kesti kolme tuntia. Samaan koneeseen ilmestyivät tätini ja setäni, Tuovi ja Seppo, jotka olivat matkalla Costa Ricaan.

Heathrowssa ei ylimääräistä aikaa jäänyt kun siirryimme tarkastuksesta toiseen ja Los Angelsin koneeseen. Minä, Nata ja Heidi emme saaneet vierekkäisiä paikkoja, mutta meitä lykästi kun Natan viereen ilmestyi vapaa paikka, eikä koko lentoa tarvinnut istua ”yksin”. 11 tunnin lento meni päiväkirjaa kirjoitellessa, rupatellessa, Lonely Planetia lukiessa ja ”Rillit huurussa”-sarjaa katsellessa. Kelloja siirsimme 10 tuntia Suomen ajasta taaksepäin. Los Angelesiin laskeuduimme klo 14.15. Passintarkastusjonossa meni tovi ja erilaisiin viranomaisen esittämiin kysymyksiin saimme vastata. Minulta kysyttiin mitä teen työkseni.
Matkalaukut piti tässä vaiheessa ottaa hihnalta ja kuljettaa seuraavaan lähtöselvitykseen. Näin yleensä aina kun yhteyslento tapahtuu saman maan sisällä.

Olimme tässä vaiheessa jo melko väsyneitä matkalaisia, mutta hirmuisen tyytyväisiä, että yksi lento on enää jäljellä. Nuppukin jaksoi matkustaa vähistä unista huolimatta todella hienosti. Viimeisellä lennollamme Mauin Kahuluihin, meillä oli ruhtinaallisesti tilaa. Saimme jokainen käyttöömme useita istumapaikkoja, joissa pääsimme nauttimaan kunnon unista. Tällä lennolla ei ollutkaan ruokatarjoilua, vain maksullisia sipsejä olisi ollut kaupan. Viiden tunnin lento meni lähinnä nukkuessa. Laskeuduimme auringon laskiessa klo 19.15 taian omaiselta näyttävälle Mauille. Kello oli nyt 13 tuntia Suomen aikaa jäljessä, joten päivämme oli ollut melkoisen pitkä.

Aloha Breeze, lämmin trooppinen tuulahdus tavoitti meidät heti lentokoneesta ulos astuessa. Tarkastuksia ei enää tarvinnut suorittaa. Alamon autovuokraamosta saimme käyttöömme isomman vanin ja normiauton. Pieneen Pai’aan oli Kahuluista noin 15 minuutin ajomatka. Matkalla kävimme marketissa ostamassa ruokatarvikkeita. Kimo’s Vacation Rentals vuokrasi meille sinisen neljähuoneisen talon. Ihan heti emme malttaneet mennä nukkumaan. Olimme niin innoissamme ”omasta” talosta ja TV:ssä pyörivästä Mauin esittelykanavasta. Minä viimeistelin Antille matkustusohjeita, joita olin pitkin matkaa kirjoittanut, matkan jokaisessa vaiheessa. Hän on lentänyt viimeksi 12-vuotiaana, joten ohjeet ”kuinka päästä Tampereelta Hawaiille”, voivat tulla tarpeeseen.