Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Matka omaan taloon

Talossa on jo lattiat, seinät ja katto!

Kun perustukset olivat valmiina, Jopera alkoi rakentaa meidän tontilla. Ensin tuli valmiiksi katto. Katto perustusten päällä oli hauska näky. Meidän matala majamme. Seiniä tehtiin tontilla pari viikkoa. 17.5. kattomme kohosi korkeuksiin, sillä talomme oli vihdoinkin saanut seinät paikoilleen! Kylläpä se näyttikin korkealta ja komealta, varsinkin metsän puoleisella reunalla, jossa se on korkean sokkelin päällä.

Kattorakenteiden tutkimista

Matala majamme

Siinä hän on!

Pian pääsimme uuteen kotiimme sisälle ensimmäistä kertaa. Lattia oli vielä kivimursketta, seinissä komeilivat eristykset, maasta sojotti vesiputkia, yläkertaa oli alettu jo rakentaa. Se oli upea fiilis. Ikkunat olivat kohdillaan, isoina seinässä olevina aukkoina. Tulevan olohuoneen isoista ikkunoista paistoi aurinko ja viereisen metsän puiden vihreys sisään. Oli ihmeellistä käppäillä tulevassa kodissa. Katsella, että tähän tulee keittiö, ruokailutila ja olohuone, tuonne tulee minun huoneeni… Meidän itse piirtämämme pohjaratkaisu alkoi toteutua.

Viikon päästä vesikiertoisen lattialämmityksen putket oli asennettu koko alakertaan. Touko-kesäkuun vaihteessa lattiavalut oli tehty. 5.6. pääsimme ensimmäistä kertaa kiipeämään meidän yläkertaan tikapuita pitkin. Siellä pääsimme katselemaan minkälaiset maisemat ovat meidän tulevasta master bedroomista, lasten huoneesta ja ”spa-osastosta”.

Tähän tulee lasten huone

Tähän tulee meidän King Size Bed.

Ystävät ovat kovasti kiinnostuneita.

Olohuoneessa

Tyttöjen huoneessa

Iskän ja Äidin makuuhuoneessa

 

Kalustesuunnitelmat Puustellin kanssa ovat lähes valmiita. Lopullisen hinnan ja valmiiden kalustekuvien toimittaminen viimeisen tapaamisen jälkeen vei Puustellilta kuitenkin jopa 2 kuukautta. Kahden hiljaisen kuukauden jälkeen, jolloin yritimme kyllä tavoittaa kalustesuunnittelijaamme, meitä hoputettiin tekemään viimeisiä päätöksiä kahden viikon sisään. Meiltä puuttuivat vielä pukeutumishuoneen kaappien pinnat. Niitä olisi pitänyt mennä vielä katsomaan kesäkuussa, kun lopullinen tilaus lähtee eteenpäin juhannusviikolla. Me olisimme mielellämme päättäneet viimeiset pinnat jo toukokuussa, mutta kukaan ei vastannut kyselyihimme. Nyt joudutaan sitten kuvien avulla tekemään viimeiset päätökset, koska me lähdemme huomenna lomalle. Ja arvasihan sen, että ylimääräistä kustannusta tuli, kun suunnitelmamme olivat valmiit. Meille ei riittänyt pelkät pakettiin liittyvät kalusteet. Tarvitsimme mm. keittiöön enemmän ja korkeammalle kaappitilaa kuin peruspaketissa, samoin lasten huoneisiin. Pukeutumishuoneemme oli peruspaketissa täysin kalustamaton, joten sen kalustaminen teki useamman tonnin lisäkustannuksen. Toki vaihtoehtona olisi ollut hankkia sinne kalusteet jostain muualta, esimerkiksi Ikean versiolla olisimme säästäneet. Mutta emme halunneet Ikeaa uuteen kotiimme.

Kodinhoitohuonetta

Yläkerran vessaan tulee kaksi lavuaaria.

Suunnitelma pukeutumishuoneesta

 

Jopera tekee lattia- ja seinäpintojen osalta yhteistyötä K-Raudan kanssa. Toukokuussa kävimme suunnittelemassa niitä asiantuntijan avustuksella. Aluksi vaihtoehtoja tuntui olevan liikaa ja päätöksenteko mahdotonta. Pienen alkutahmeuden jälkeen pääsimme kuitenkin vauhtiin. Aloitimme meidän tulevasta spa-osastosta. Ajatuksena oli saada sinne laguunifiilistä meille ikuisille matkakuumeilijoille. Suunnittelu lähti shampoosyvennyksen turkoosista mosaiikkilaatasta. Ruskea väri kiehtoi meitä myös. Vähän aikaa laattoja pyöriteltyämme, keksin, että vaalea aaltokuvioinen Cello Appeal (20×50 cm) laatta laitetaan isolle seinälle turkoosin syvennyksen kanssa ja ruskea sileä laatta pienemmälle ikkunaseinälle. Lattiaan tulisi myös ruskeaa laattaa erittäin tärkeällä yksityiskohdalla eli glitterisellä epoksisaumalla. Olimme saaneet idean kimalteiseen saumaan ystäväpariskuntamme kylppäristä. Molempiin vessoihin tulee laattaseinä lavuaarin puoleiselle seinälle. Niihin valitsimme myös kimalteista mosaiikkilaattaa yksityiskohdaksi. Pienen bling blingin lisäksi marmorikuviot puhuttelivat. Yläkerran vessaan valittiinkin valkoista marmoria laatoitettuun seinään.

Aaltoa spahan

Span pikkuseinään

Yläkerran vessaan

Vähän valkeata blingiä!

 

Lattiavaihtoehdoista tutkimme ensin vinyylilankku- ja laminaattivaihtoehtoja. Valitsimme alakertaan kuitenkin vaalean hybridilattian. Siinä yhdistyvät vinyylilankun ja laminaatin parhaat puolet, vinyylin vedenkestävyys ja laminaatin puupohjaisuus. Alakerran vaalealla lattialla halusimme luoda avaraa tilaa. Sen kaveriksi keittiöön ja eteiseen valitsimme vaalean kivilaatan. Yläkertaan toiveissa oli tumman ruskea lattia, kodikkuutta ja master bedroomiin myös romantiikkaa tuomaan. Vaikka hybridilattioissa oli miellyttävä ruskea sävy, niin uusi entistä kestävämpi Orient Occidentin Loc Floor buffalo walnut laminaatti kiehtoi minua. Se oli juuri niin syvän suklaisen ruskea kuin olin etukäteen suunnitellut, että valinta oli selvä. Seinien maalipinnan väriksi valikoitui cashmir, hyvin vaalea, lähes puhtaan valkoinen väri. Makuuhuoneiden tehosteseinätapetit jäivät vielä osittain mietinnän alle. Niitä ehtii pohtia vielä matkamme jälkeen.

Siinä vierekkäin alakerran lattiamateriaalit

Yläkertaan ruskeata

 

Projektimme on jo niin pitkällä, että muuttopäivä on kutakuinkin tiedossa. Marraskuun lopussa on tarkoitus päästä uuteen kotiin. Toivon mukaan sinne saadaan joitakin uusia kalusteita jo aiemmin.

Tänä Vuonna Omaan Taloon

Taloprojektimme eli hiljaiseloa koko loppusyksyn ja alkuvuoden. Paperiasioita oli pyöriteltävänä ja naapureilta piti saada allekirjoituksia valmiisiin suunnitelmiin. Joulun ja vuoden vaihteen matka täytti hetkeksi koko maailmamme, joten projekti sai levätä. Kaikki suunnitelmat, lausunnot ja allekirjoitukset olivat Tampereen kaupungin lupapisteessä tammikuun lopussa.

Saimme rakennusluvan 4.3. eli lupakäsittelyyn meni vain reilu kuukausi siitä, kun kaikki liitteet oli saatu toimitettua. Olimme valinneet maanrakentajan, Antti Patakankaan, jo ajoissa. Heti seuraavana päivänä kun lupa oli tullut, hän oli tekemässä maatöitä jo meidän tontilla. Maatyöt valmistuivat viikossa ja 13.3. pääsimme katselemaan tasoitettua maata ja hahmottamaan paremmin alueen, johon talomme nousee. Nyt näimme myös ensimmäistä kertaa tarkkaan, missä tonttimme rajat kulkevat. Maaplänttimme ei ollut enää luonnontilaista ryteikköä, vaan selkeä paikka meidän kodille.

Rakennuslupa saatu!

Maatöitä

Siihen se tulee…

Tontin ostaminen oli meidän kohdalla ollut aikamoista hakuammuntaa. Olimme valinneet tontin havainnekuvan perusteella, josta osasimme tulkita talojen ja metsän sijainnin, mutta emme esimerkiksi tarkkoja korkeuseroja. Meille selvisi vasta myöhemmin, että alueella on suuria korkeuseroja monilla tonteilla. Korkeuserojen vuoksi taloon saatetaan joutua rakentamaan sisälle porrastuksia tai ulkopuolelle tukimuureja.  Olimme maatyöbudjetissamme varautuneet tukimuurin rakentamiseen. Meidänkin tontilla on jonkin verran korkeuseroa, mutta nyt selvisi, että sen saa hoidettua korkeammalla sokkelilla talon toisessa päässä. Meillä kävi todella hyvä onni, että meidän ei tarvitse teettää kallista tukimuuria. Säästimme tässä kohtaa melkein 20 000 €.

Taloprojektistamme kiinnostunut ystävämme tontilla

22.3. Kovapalkki alkoi tehdä meidän perustuksia. Ensimmäisen viikon jälkeen betonisokkelia oli valettu talomme metsän puoleiseen reunaan. Pääsimme tepastelemaan tulevan olohuoneen ja minun huoneeni ”pohjalla”. Jos jonkinmoista letkua ja piuhaa sojotti siellä täällä. Rakentamisesta hiukan enemmän perillä oleva ystävämme kertoi, mikä niistä onkaan puhdasvesiletku, mistä likavedet kulkisivat pois ja mikä on sähköpiuha. Kevät tuntui etenevän pikavauhtia. Lumet sulivat ja aurinko kuivatti valettua betonia. Ennen pääsiäistä perustukset olivat valmiina. Jäljelle jäävän pihan koko jopa yllätti ”suuruudellaan” 531 neliömetrin tontilla. Tässä kohtaa oli kiva ottaa myös Rooni (dronemme) tonttikuvauksiin mukaan. Huhtikuun alussa tehtiin maatäytöt ja seuraavaksi Jopera alkaa tehdä meidän taloa.

Betonia kuivumassa

 

Lapsille löytyy aina kivaa puuhaa työmaalla

 

Valmiit perustukset

Särkijärvi ihan vieressä.

Vuoresin rakentamista

Naapuritonteilla on meneillään maatyöt.

Täytöt tehty.

 

Meidän tehtävämme oli tässä vaiheessa saada myös sähköt tontille. Se ei onnistunut aivan yhdellä sähköpostilla. Ensin piti etsiä sähköurakoitsija, joka asentaisi tontille sähkökeskuksen, tämä onnistui vastaavan mestarin vinkillä helposti. Sähköurakoitsijan mukaan keskuksen asennus kävi helposti. Varsinainen
sähköjen kytkeminen olikin sitten hankalampaa, koska sähköurakoitsija ohjeisti hankkimaan ensin sähköliittymän ja sitten tontille tehtäisiin mittarointi ja liittyminen sähköverkkoon.  Sähköfirma antoi erilaista tietoa ja viestitti että sähkösopimusta ei voi tehdä koska, tontilla ei ole mittarointia. Jonkin aikaa asiaa palloteltiin edes takaisin, kunnes sähkölaitokselta selvisi, että tontille on tehtävä ensin sähkönliittymissopimus, jonka jälkeen voidaan tehdä sähkönmyyntisopimus, jonka jälkeen voidaan tehdä mittarointi ja kytkeä sähköt työmaalle. Tässä asiassa tuntui, että olisi voinut päästä helpommallakin.

Nyt kun taloprojekti on vihdoinkin alkanut kunnolla edistyä, meistä on tullut vähän malttamattomia ja intoilemme tulevaa. Toivoisimme näkevämme talon jo nousevan, suunnittelemme ja kuvittelemme paljon elämäämme uudessa talossa. Muuttointo on aika kova, ehkä minulla enemmän, kun en ole vastuussa niiden painavimpien tavaroiden siirtämisestä kodista toiseen. Aloitin ensimmäiset muuttovalmistelut ja pakkaukset jo maaliskuussa, vaikka h-hetkeen on vielä puolisen vuotta. Kuplamuoviin ja laatikkoon on päässyt jo kasa muistoesineitä odottamaan uuteen kotiin pääsyä.

Aloimme miettiä sisustusasioita alkuvuodesta. Ohjelmassa oli kaksi tapaamista Puustellin edustajan kanssa. Jopera tekee yhteistyötä Puustellin kanssa, joten se oli luonnollinen valinta meille sisustusasioissa. Haluammeko tumman vai vaalean keittiön? Ovatko keittiön tasot laminaattia vai kalliimpaa kiveä? Pintamalleja päästiin hiplailemaan ja tietokoneella meille rakennettiin juuri meidän toivomaamme keittiötä. Puustellin kautta meille tulee myös vessojen ja kodinhoitohuoneen lavuaarit, kaapit ja tasot, sekä maakuuhuoneiden kaapit ja pukeutumishuoneen sisustus. Kaksi neljän tunnin sessiota olivat suunnittelu-unelmien täyttymistä ja ihan pikkuisen vain kompromisseja.

Puustellissa

Paljon laatikostoa keittiöön

Vaihtoehtoja tasojen pintoihin.

Joperan toinen yhteistyökumppani on K-Rauta, jonka puoleen oli käännyttävä mm. lattioita ja kylpyhuoneen sisustusta mietittäessä. Kylppärin värimaailmassa viehätti ruskea raikkaalla yksityiskohdalla. Ajatuksena olisi saada ”spahan” biitsifiilistä hiekan ruskealla ja laguunin turkoosilla sävyillä. Tässä asiassa olemme vasta idean tasolla. Varsinaiset laattavalinnat tehdään toivon mukaan parin viikon päästä.

Talon sähköasioita oli myös suunniteltava ja lyötävä lukkoon tässä vaiheessa. Meille lähetettiin kaaviokuva sähköistä, josta meidän piti itse googlen avulla päätellä mitä mikäkin merkki kaaviossa tarkoittaa. Meillä on jonkin verran toiveita mm. ledeistä olohuoneeseen, keittiöön ja master bedroomiin sekä suihkusyvennyksen valaistukseen. Sähköasioiden hoitaminen menikin sitten mailien lähettämiseksi puolin ja toisin. Aina tuli jotain varmistettavaa ja lisättävää tilaukseen. Valaistuksella voi saada hyvin paljon aikaan kodin tunnelman luomisessa. Mielestäni tähän pitäisi kiinnittää enemmän huomiota eikä vain tarjota ihmisille sitä peruspakettia ja riippuvalaisinta joka huoneeseen. Tässä asiassa olisi ollut hyvä saada oikeata suunnitteluapua niin kuin kiintokalusteissa.

Mielessä alkoi pyöriä myös, että mitä kivaa uutta huonekalua olisi ihanaa uuteen kotiin viedä. Olohuoneeseen tarvittaisiin uudet lasioviset kirja/muistoesinehyllyt. Vanhat olivat eri paria ja samalla seinustalla ne eivät näyttäisi hyvältä ollenkaan.  Tässä kohtaa käännyin suomalaisen Anttiinan (, jota työkaverini oli suositellut) puoleen, joka valmistaa mittatilauksena huonekaluja, käyttäen materiaaleina mäntyä, koivua ja tammea. Eikä mennyt kauaa, kun olin suunnittelemassa meille uusia tammesta valmistettavia vitriineitä. Nykyinen olohuoneen pöytä alkoi yht’ äkkiä näyttää hyvin tylsältä. Listalle tulikin nopeasti myös uusi sohvapöytä ja mielellään kivitasoinen.

Olin myös kyllästynyt kuluneeseen Ikean kirjoituspöytääni. Sitähän ei missään nimessä voisi uuteen hienoon kotiin viedä (, tai ehkä lasten huoneeseen). Siispä guuglailua massiivipuisista pöydistä ja hintatiedusteluita huonekaluvalmistajille. Lopulta tein tilauksen Vankkawood-nimisestä firmasta. Aika pitkän suunnittelun jälkeen kierrätystiikistä valmistuva pöytäni laitettiin tilaukseen toivomieni mittojen mukaan.

Suunnitelma uudesta tiikkisestä kirjoituspöydästä.

 

Muuton yhteydessä on vihdoin tullut aika vaihtaa myös yli 15 vuotta vanha parisänky (perus 160 cm leveä) king size bed jenkki -versioon. Vielä pari vuotta sitten en olisi raaskinut sängystämme luopua. Olin ostanut meidän sängyn ensimmäiseen kotiini Helsingissä, kun muutin opiskelemaan. Hyvin unien lisäksi vähän jo natisevalla sängyllä on toki monenlaista tunnearvoa elämän varrelta.

 

Ensi syksynä pääsemme omaan uuteen taloon, jonne saamme sopivasti vietyä vanhaa, ja sopivasti uutta. Pääsemme tekemään uudesta kodistamme ihan meidän maailman näköisen.

Suunnitelma unelmatalostamme alkaa muodostua

Viime kevät oli taloasioiden suhteen talopakettifirmojen kilpailuttamista, oman pohjapiirustuksen väsäämistä ja pankkien rakennuslainahakemuksia. Sikla, nykyinen Saagatalot, jäi pois meidän kelkasta, koska heidän hinnoilla olisimme saaneet taloomme vain 120 neliötä huoneistoalaa. Kilpailutuksen loppuun asti jatkoivat Jopera ja Designtalo. Pitemmän korren veti lopulta Jopera, joka ”mustana hevosena” tuli meidän kilpailutukseen vähän myöhemmin mukaan. Jopera ei ollut Designtaloa edullisempi, mutta kokonaisuus miellytti enemmän. Designtalon myyjällä tuntui koko kevään olevan kova kiire saada meidän nimet paperiin. Oli kevätkampanjaa ja sen jälkeen kesäkampanjaa. ”Jos tekisimme sopimuksen kuukauden sisällä, niin saisimme usean tonnin edestä etua rakennuttamiseen”. Emme kuitenkaan halunneet tätä, yhtä elämämme suurinta päätöstä, tehdä kiireessä. Pohjapiirustuksen kanssakin pohdimme Designtalon mielestä liian kauan. Kun halusimme vaihtaa pohjaa kokonaan, niin myyjä yritti suostutella meitä pysymään vanhassa. Siinä kohtaa teki mieli kysyä myyjältä, että kenelle sitä taloa tässä ollaan tekemässä, meille vai hänelle. Joperan tarjouksessa oli alun perin paremmat pinnat ja enemmän rahaa kalustebudjetissa. Itsemme tuntien, emme halua pintoihin ja kalusteisiin sitä kaikista halvinta, joten kunnon satsaus jo tässä vaiheessa siihen oli mielestämme paikallaan. Jäi vähän sellainen fiilis, että Designtalo laittaa kilpailukykyisimmän hinnan, mutta sillä hinnalla saa vain ns. karvalakkiversion talosta. Toki lisää rahaa pöytään laittamalla saa Designtaloonkin parempaa laatua.

Erilaisia kaksikerroksisia pohjapiirustuksia kävimme läpi kymmeniä. Mikään ei valmiina miellyttänyt tarpeeksi, joten lähdimme muokkailemaan niitä itse. Jotkut palkkaavat tässä kohtaa arkkitehdin. Meillä oli vahvasti sellainen fiilis, että meidän ei kannata sellaiseen laittaa rahaa. Piirustelimme (tai Antti enemmän) kymmeniä erilaisia pohjia, kunnes löysimme sen, joka tuntui omalta, jossa kaikki kriteerimme toteutuivat. Huoneistoalaa saimme toivomamme 160 neliötä. Toki jotain kompromissia oli tehtävä. Meidän kohdalla se oli korkean tilan ja viidennen makuuhuoneen välillä. Olemme tyytyväisiä siihen, että olimme oman talomme ”arkkitehtejä”, tuskin oikea arkkitehti olisi saanut parempaa aikaan. Kun pohjapiirustus oli valmis, pystyimme tekemään talopakettifirmojen kilpailutuksen loppuun.

Meillä oli omat ehkä vähän oudotkin toiveet/vaatimukset. Nykytrendin mukainen avokeittiö olohuoneen yhteyteen oli kuitenkin myös meidän listallamme. Tarpeeksi tilava keittiö-ruokailutila-olohuone oli ykköskriteerimme ja neliöitä siihen kokonaisuuteen saimmekin 47,5. Keittiöön on saatava tarpeeksi säilytystilaa ja laskutilaa. Monissa trendikeittiöissä ainoa laskutila on saareke, mikä ainakin meidän arjessa tuottaisi hankaluuksia. Toki meille tulee myös saareke, jossa voi haukata vaikka aamiaisen ja johon kuvittelen itseni jo leipomaan. Ns. aamiaiskaappi leiville, muroille, puurohiutaleille ja leivänpaahtimelle on myös toiveissa. Sitä varten keittiössä on oltava tarpeeksi monta metriä seinätilaa.

Alakerta

Yläkerta

Halusin oman huoneeni olohuoneen viereen jostain kumman syystä. Halusimme, että kaikki varsinaiset makuuhuoneet ovat ylhäällä. Master bedroomista pitää päästä noin 6 neliön pukeutumishuoneeseen. Tarpeeksi iso master bedroom ja pukeutumishuone ovat sitä luksusta, jota omassa talossa kaipaan enkä suostu siitä tinkimään. Kylpyhuone/sauna -combon sijoitusta mietimme hartaasti. Usein se on sijoitettu omakotitaloissa alakertaan. Meidän perheen pyykkihuollosta vastaavana olen sitä mieltä, että kodinhoitohuoneen on oltava ylhäällä, samassa kerroksessa, jonka huoneisiin kiikutan puhtaat kuivat vaatteet. Kodinhoitohuone on erittäin kätevä pesutilojen vieressä. Sinne pyykkikoriinhan ne vaatteet tulee laitettua juuri ennen pesuun siirtymistä. Jotta suuremmilta talon poikki nakujuoksuilta vältytään, päädyttiin pesutilat sijoittamaan ylös. Toki pesutilat olisivat alhaalla kätevä olla silloin kun tullaan paljusta pesulle, mutta tässä kohtaa arjen toimivuus ratkaisi. Porrastoiveemme oli levähdystasolla oleva portaikko, joka vie pohjassa 2 neliötä enemmän tilaa kuin kierre. Mietimme myös suoraa portaikkoa, mutta se oli liian vaikea sijoittaa kivasti pohjaan. Varastotilaa on oltava paljon. Pukeutumishuone on todellakin pelkille vaatteille. Matkalaukut ja muut sisävarastotavarat saavat oman varastohuoneensa alakerrasta.

Kävimme Tuusulan asuntomessuilla hakemassa ideoita sisustukseen ja ihan vain huvikseen pyörimässä, koska emme olleet aikaisemmin asuntomessuilla käyneet. Pohjapiirustukset oli siinä vaiheessa lyöty lukkoon, mutta eipä mikään pohja messuilla innostanut niin paljon kuin meidän omamme. Eniten ihmetystä messuilla aiheuttivat naftit makuuhuoneet, joihin oli tungettu yhteen vielä avo-pukeutumishuone. Yksi master bedroom – pukeutumsihuone  -combo oli kyllä ihana, siinä vaate- ja pukeutumistilaa oli enemmän kuin mitä meillä tulee olemaan. Innostuin messuilla kuvaamaan erityisen paljon vessojen peiliratkaisuja ja suihkujen ”shampoosyvennyksiä”.

Tuusulan asuntomessuilla

Kesä on ollut myös mukavaa aikaa esitellä meidän tonttia ystäville ja ulkoilla tontin lähellä. Meidän nykyisen kodin ja tontin väliin jää oikeastaan vain järvi ja metsäinen ulkoilualue, joten on ollut ihanaa reippailla useamman kilometrin lenkkiä ”kodista kotiin”.

Kivenheiton päässä järvimaisemista

 

Iso kivi möllöttää vielä meidän tontilla

Tärkeä osuus taloprojektin alussa oli myös vastaavan mestarin valinta. Hänen asiantuntijuus on sitä tärkeämpi mitä enemmän pihalla itse on rakennusasioista ja mehän todella olemme pihalla. Hädin tuskin vasara pysyy kädessä.

Kun laina-asiat oli saatu sovittua pankin kanssa, pystymme elokuussa allekirjoittamaan kauppakirjat tontista kaupungin kanssa. Nyt kun talopakettifirma ja vastaava mestari on valittu ja pohjapiirustus lyöty lukkoon, on seuraavana vuorossa rakennuslupien hakeminen. Tässä kohtaa piti myös pyydellä tonttiasiakirjoja kaupungilta ja liitoskohtalausuntoa vesilaitokselta talofirmaa ja vastaavaa mestaria varten. Nyt suunnitelmamme on vielä Vuores-ryhmässä hyväksyttävänä ja sitten haemme rakennuslupaa kaupungilta. Vastaava mestarimme on hoitanut lupa-asiat eteenpäin ja täsmännyt tontin pohjaa naapureiden suunnitelmiin. Syksy on meidän osaltamme ollut taloasioissa lähinnä mailien lähettelemistä. Vastaava mestarimme on kuitenkin jo tässä vaiheessa ollut todella suureksi avuksi.

Saamme onneksi asua nykyisessä kodissamme talon valmistumiseen asti. Lainadiilimme mahdollisti kahden päällekkäisen lainan rakennusvaiheessa. Jos se ei olisi ollut mahdollista, olisimme varmasti nyt jo asumassa vuokralla johonkin kolmioon ahtautuneena. Olemme hyvin kiitollisia, että saamme asua omassa rakkaassa kodissa varsinaiseen muuttopäivään asti.

Matka uuteen kotiin on alkamassa

Olemme jo kolmen vuoden ajan katselleet uutta kotia, vaikka mahdollisuutta uuden kodin ostoon ei varsinaisesti ole vielä ollut. Se on kuitenkin ollut minulle tärkeää aikaa sopeutua siihen, että tästä ihanasta kodista muutetaan joskus siihen toivottavasti lopulliseen omaan taloon. Yhtäkään meille sopivaa taloa ei kuitenkaan ole tullut myyntiin näiden vuosien aikana, aina on ollut joku pielessä. Usein se on ollut sijainti. Meillä (tai tässä kohtaa pitää ehkä sanoa, minulla) on hyvinkin rajattu alue, josta taloa etsimme. Parin vuoden aktiivisen tsekkailun jälkeen aloin tänä syksynä olla tosissaan sitä mieltä, että meille tarpeeksi sopivaa taloa ei löydy lähitulevaisuudessa. Puoli vuotta sitten olimme vielä lähes varmoja, että tulemme muuttamaan Lempäälään. Syksyllä se alkoi kuitenkin tuntua liian kaukaiselta minun tulevaa työmatkaa ajatellen. Sieltä pääsee yhdellä bussilla vain Tampereen keskustaan, jossa tuleva työpaikkani tuskin on. Toivealueena Tampereelta oli Vuores, joka on mukavasti tässä Hervannan vieressä, parin järven lähellä eikä matka Helsinkiin pitenisi ollenkaan. Vuoreksesta aloin jo alkusyksystä odotella tonttihakuja. Tiesin, että tämän vuoden tonttiarvonta järjestetään syksyllä. Vielä vuosi sitten ajatus rakennuttamisesta tuntui mahdottomalta.

 

Vuoreksen lisäksi olemme katselleet taloja vähän muualtakin Tampereelta. Lintuhytissä ja Hirvikalliossa (, jotka ovat myös Hervannan vieressä) on uusia kivojakin taloja, mutta niiden kohdalla minun kuulemma liian korkeat kriteerit tulevat vastaan. Haluan, että voin kotoa kävellä veden äärelle. Antin mielestä se on aivan tyhmä kriteeri, jos veden äärelle pääsee autolla muutamassa minuutissa. Mutta jos ollaan muuttamassa lopulliseen kotiin, niin onko se niin tyhmä kriteeri tässä kohtaa Suomessa, jossa järviä riittää? Lintuhytti ja Hirvikallio ovat juuri tällaisia paikkoja, joista on minun makuuni hiukan liian pitkä matka järvelle. Minä en kuitenkaan halunnut kriteeristäni vielä luopua ja pian Anttikin alkoi olla sitä mieltä, että minua tyydyttävää taloa ei löydy.

 

Länsi-Tampere ei ole ikinä ollut meidän vaihtoehto, koska sieltä on paljon huonompi yhteys Helsinkiin, niin julkisilla kuin omalla autollakin. Yhtä taloa kävimme kuitenkin katsomassa Pohtolassa. Koska kriteerilistani on pitkä, aloin jopa miettiä, että voisiko Länsi-Tampere olla sittenkin mahdollinen. Voiko tanssiharrastukseni rajoittaa meidän talon etsintää käytännössä yhteen kaupunginosaan? Kaikkien muiden kriteerien kanssa, se tuntui tekevän juuri niin. Annoin siis pienen mahdollisuuden myös Tampereen länsiosalle, vaikka kauhulla ajattelin, että joka viikkoinen treenimatka Helsinkiin pitenisi yli puolella tunnilla, jos muuttaisimme länteen. Päätin kuitenkin pitää mieleni avoinna, toki Vuores oli edelleen toivelistallani ykkönen.

 

Odotettu tonttihaku aukesi vihdoin 28.10. Vuoresista oli arvottavana 28 vuokratonttia ja 4 kiinteällä hinnalla myytävää sekä 4 tarjouskauppatonttia. Yhtä lukuunottamatta kaikki tontit olivat nyt vielä metsäisellä raivattavalla alueella lähellä Särkijärveä. Joitakin tontteja oli myös Linnainmaalta ja Hervannasta. Mielenkiintoisen tutkinnan jälkeen löysimme 10 meidän mielestä hyvää tonttia. Sellaisia, jotka rajautuivat ainakin yhdeltä sivulta metsään. Lähes kaikki olivat kuitenkin tosi pieniä, jopa alle 400 m2. Myytävät tontit olivat hyvillä paikoilla, metsän reunassa. Isoin myytävä oli yli 600 m2 ja sen laitoimme ensimmäiseksi. Arvonta tuntui kuitenkin hyvin epätodennäköiseltä tavalta saada tontti ja siksi aloin puhua sen puolesta, että tekisimme myös tonttitarjoukset. Kaikki neljä tarjouskaupassa olevaa tonttia olivat hyviä, isoin 531 m2 ja pienin lähes 500 m2. Eli niillä oli kokoakin ihan mukavasti Vuoresin pieniin tonttineliöihin nähden. Viime vuonna tontit olivat tarjouskaupassa maksaneet 70 000 -140 000 €, joten hajontaa oli paljon. Se kuitenkin loi toivoa, että mekin ehkä voisimme sellaisen saada, vaikka emme voi mitään huippusummia tarjota. Sain suostutella Anttia viimeiseen asti. Minä ehdotin ysillä alkavia summia, Antti seiskalla. Kompromissiin kuitenkin päästiin.

 

Maanantaina 18.11. umpeutui sekä arvottavien että tarjouskaupassa olevien tonttien haku. Tiistaina olin aika levoton, odotin jo tietoa tarjouskaupasta. Arvonta suoritettaisiin vasta seuraavalla viikolla, kun tarjouskaupassa saaneiden nimet ovat selvillä. Tarjouskaupalla tontin saaneet poistetaan luonnollisesti arvonnasta.

 

Tuntematon numero soitti keskiviikkona (20.11.) aamupäivällä, kun olin vasta heräämässä, enkä viitsinyt vastata. Mielessä kuitenkin kävi, että se oli ehkä tonttiasioista. Soitin numeroon ja hetken päästä sain kuulla juuri sen, mitä olin hartaasti toivonut. Meidän tonttitarjous oli hyväksytty. Olimme saaneet meidän kakkosvaihtoehdon, koko haun toiseksi suurimman tontin, 531 m2. Se tuntui ihan liian hyvältä unelta. Tonttitarjouksia oli jätetty 28, vähemmän kuin olin ajatellut. Se oli ehkä koitunut meidän parhaaksi.

 

Varmasti tästä tulee stressiä ja päänvaivaa rahoituksen ja rakentamisen suhteen, mutta silti tuntui, että olimme nyt melkeinpä liian onnekkaita. Kuinka me voimme saada tontin juuri sieltä, josta sen halusimme ja melkein järven kupeesta, jonne niin kovasti toivoin? Muutama päivä meni ihmetellessä ja sopeutuessa uuteen elämäntilanteeseen. Koko taloasia tuntui oudon vieraalta maailmalta, talon rakennuttaminen oli meille täysin outo käsite. Tätä silti halusimme ja aloimme fiilistellä innolla tulevaa projektia. Erilaisia pohjapiirustuksia tutkimme ihan uudella innolla. Mittailin meidän huonekaluja, niitä, joille pitäisi ainakin löytää paikka uudessa kodissa ennen kuin talopaketti lyödään lukkoon. Kävimme Siklan talonäytössä Vuoresissa, jossa saimme hyvän käsityksen huoneiden koosta, minkä kokoinen on noin 10 m2 jne. Master bedroomin on oltava vähintään 14 m2 ja pukeutumishuoneen tilavuudeksi haluan ainakin 6 m2.

 

Seuraavana viikonloppuna oli pikku pakkanen ja hiukkasen lunta maassa. Päätimme lähteä katsomaan meidän tonttia. Tontti olisi rakennusvalmis vasta ensi vuoden lokakuussa, joten siellä tehdään vielä maatöitä eikä teitäkään oltu vielä tehty. Aava laitettiin rintareppuun ja lähdimme talsimaan kaadettuun metsikköön seisovien työkoneiden ohi. Meidän oma kylttimme, tonttinumerollamme,  löytyi yllättävän helposti. Siellä se seisoi metsän laidassa merkitsemässä aluetta, johon me saisimme ihan oman talon. Se maapläntti oli meidän perhettä varten.

Omalla tontilla

 

Vaikka alue oli vielä täysin keskeneräinen, osasin kuvitella mielessäni sen valmiina (ainakin jotenkin). Olimme innoissamme, kyllä tästä hyvä tulee. Palasimme järven rantaan, jonne olimme jättäneet auton. Ranta olikin paljon lähempänä kuin se oli kartassa näyttänyt olevan. Kävimme pienellä kävelyllä myös viereisellä alueella, jonne oli juuri kohoamassa uusia taloja. Ne tontit olivat olleet vuosi sitten haussa. Bongailimme tuttujen talopakettifirmojen kylttejä, löytyi Designtaloa, Omataloa ja Evesaa. Nousimme loivaa rinnettä ylös alueelle, jossa olemme useampaankin kertaan kävelleet ja haaveilleet Vuoresiin muutosta. Nyt oli ihan erilaista kävellä ja katsella uusia omakotitaloja. Mekin pääsemme sinne ja se tuntui edelleen uskomattomalta. Vuosien unelma oli todella käymässä toteen.

 

Varsinainen tontin osto pitää suorittaa viimeistään 30.9.2020, johon asti varauksemme tonttiin on voimassa. Käytännössä tontin osto kannattaa tehdä ensi keväänä, jos haluamme alkaa rakentaa lokakuussa. Tontin oston jälkeen pitää hakea rakennuslupaa Tampereen kaupungilta ja sen käsittelyyn menee 3 kk. Aikaisempiin pankkineuvotteluihin perustuen, meillä on budjetti suunnilleen tiedossa. Toiveissa on 150-170 m2 huoneistoalaa kahdessa kerroksessa.

 

Ihan ensiksi aloimme vertailla talopakettifirmojen tarjouksia. Kävimme kolmessa juttusilla, Designtalossa, Siklassa ja Evesassa. Kahdessa ensimmäisessä oli oikein mukavaa, vaikka toivomamme talo oli ihan budjettimme äärirajoilla. Myyntimiehet todella osasivat asiansa. Siklan tapaamisessa jutustelimme jopa kahden edustajan kanssa. Evesa oli näin alkutunnusteluissa kalleimman tuntuinen eikä niin miellyttävä kokemus, joten päätimme unohtaa sen. Meidän oma ykkösvaihtoehto on tällä hetkellä Sikla, jonka toimitussisältö on laajin ja tekee talon oikeasti muuttovalmiiksi. Monet muut, kuten Designtalo, jättävät asiakkaan tehtäväksi, järjestettäväksi ja/tai ylimääräiseksi maksettavaksi mm. maatyöt, rakennusaikaiset sähkö- ja vesilaskut, loppusiivouksen ja ulkopinnan maalauksen. Voisihan sitä taloa itsekin sutia, mutta koska kerroksia tulee kaksi niin siihen pitäisi kuitenkin vuokrata jotkut telineet. Siklalla talon lopullinen hinta on parhaiten tiedossa. Se olisi hyvin tärkeää jo alkuvaiheessa. Tammikuussa jatkuu suunnittelu. Jännityksellä odotamme mitä meille ehdotetaan.