Lähdimme katsomaan hienoja kiviä Flinders Chase kansallispuistoon, joka oli samassa suunnassa kuin Hanson Bay. Tunnin ajamisen jälkeen kansallispuiston visitor center yllätti positiivisesti. Se oli ihan normaali. Siellä myytiin matkamuistoa ja ruokaakin sieltä sai. Tähän asti kaikki saarella on ollut pienempää ja vaatimattomampaa kuin olemme odottaneet, kaikki paitsi luonnon nähtävyydet.
Aamupalan jälkeen lähdimme ajamaan etelään päin ja West End Highwayta Flinders Chase kansallispuiston tuntumassa Hanson Bayn Koala Sanctuaryyn. Eläimen raatoja tuli vastaan monin verroin enemmän kuin autoja. Päivä oli hyvin hiljainen. Tuulinen ja pilvinen sää taisi pitää ihmiset sisällä. Hanson Bayn parkkipaikalla meitä tuli vastaan ja tutustumaan ihana musta koira ruskein merkein. Vähän meidän Jasu tuli mieleen. Kun koira oli paijattu, ostimme edulliset koala walk –liput pienestä infotilasta. Niitä oli myymässä nainen, joka innostui kun kuuli meidän olevan Suomesta. Hän pitää kovasti Marimekko-tuotteista ja haluaisi joskus käydä Suomessa.
Starttasimme jo yhdeksän jälkeen etelärannalle Seal Bayhin, jossa elää Australian suurin merileijonapopulaatio. Lyhyin reitti sinne oli soratietä, menimme sitä vaikka emme oikeastaan olisi saaneet sitä ajaa kun emme olleet maksaneet päällystämättömän tien lisää. Onhan se ihme jos ei katumaasturilla saa soratielle mennä ilman lisämaksua. Seal Bayn yhteyteen oli rakennettu lasinen infomökki, josta merkityt kävelytiet lähtivät alas rantaan.
Aamiaista oli kiva syödä vaihteeksi omassa kämpässä. Päivän ohjelmaan kuului Kangaroo Island Wildlife Park Parndanassa eli kauas ei tarvinnut tänään lähteä. Ajoimme sinne noin 10 minuuttia. Puisto, jossa on vain aussieläimiä, aika ihanaa. Koala-aitauksessa oli kolme puun haarakohtiin nukkumaan kiilautunutta karvaista söpöläistä. Kenguruita, tumman ruskeita ja valkoisia hyppeli isoissa aitauksissa puiston laidoilla. Echidna eli nokkasiili oli kovasti aktiivinen ja lyllersi sinne tänne. Lintuaitauksia oli monia. Löytyi pelikaani, papukaija, kookaburra, kakadu ja muita. Koalaesittely alkoi yhdeltä. Me ja muutama muu halukas pääsimme koala-aitaukseen lähemmin tutustumaan.
Voi kuinka olisi nukuttanut, kun kello soi ennen kuutta. Hetkessä olimme kuitenkin pihalla ja vastapäisellä bussiasemalla suorastaan etuajassa. Siirtyminen Adelaidesta bussilla Cape Jervisiin ja sieltä laivalla Kengurusaareen oli tehty erittäin helpoksi. Bussiaseman luukulla vain sanottiin nimi ja saatiin boarding-lippu sekä bussiin että laivaan. Myös bussin kuljettaja oli erittäin asiantunteva. Hän selitti kaiken selvästi ja kertoi 1,5 tunnin bussimatkalla myös harvoista nähtävyyksistä, jotka ohitettiin. Klo 6.45 bussi oli lähes täynnä, moni muukin oli siis innostunut näkemään Kengurusaaren. Maisemat olivat vehreää ja kumpuilevaa maaseutua. Viime viikolla oli satanut reilusti, jonka vuoksi kaikki oli raikkaan vihreää. Ajoimme pienen pienen kylän läpi, jonka laidoilla näimme matkan ensimmäiset kengurut, kymmeniä hyppijöitä kylän molemmin puolin.
Hiukan heikosti nukutun lentokoneyön jälkeen heräsimme Intian valtameren yllä parin tunnin päässä Aussin länsirannikosta. Aamiaisen jälkeen aloimme pian laskeutumaan tulli- ja ebolalappuja täyttäen. South African Airways käytti vielä monista muista lentoyhtiöistä poiketen teräksisiä ruokailuvälineitä. Haarukka, veitsi ja lusikka lähtivät reppuun matkamuistoksi ihan niin kuin ”ennen vanhaan”. Laskeuduimme noin klo 13 Perthin aikaa, kelloa oli siirretty kuusi tuntia eteenpäin.