Etelä-Afrikka on luontomatkailijan paratiisi. Safariscenen lisäksi matkailijoille on tarjolla metsäisiä vaellusreittejä ja useita vesiputouksia, joista suuri osa on juuri Mpumalangan provinssissa. Sabien kaupungin läheisyydestä löytyvät Mpumalangan heinoimmat vesiputoukset, kuten Lone Creek, Horseshoe, Bridal veil, Sabie, Mac Mac pools ja Etelä-Afrikan korkein, 94 metrinen Lisbon falls.
Viimeisen päivän ohjelmassa meillä oli tutustumista putouksiin.
Marloth Park on wildlife sanctuary Krugerin etelärajalla. Krugerin eteläreunalla kulkeva Crocodile river erottaa Marlothin Krugeristä. Marloth Park sijaitsee Malalanen (ent. Malelane) ja Komatipoortin kaupunkien välissä ja Krugeriin voi mennä kahdesta portista, 14 km:n päässä olevasta Crocodile Bridgen portista tai 35 km:n päässä olevasta Malelanen portista. Marloth Parkissa ihmiset ja eläimet elävät yhdessä Crocodile riverin rannalla. Eläimet, kuten kudut, seeprat, kirahvit ja impalat kulkevat ihmisten asumusten lomassa. Marlothin sisällä on myös Lions Spruit game reserve, jossa voi tavata vaarallisia eläimiä, kuten leijonia, sarvikuonoja ja puhveleita.
Ensimmäisenä safaripäivänämme ulkona oli todella kuuma. Varmasti oli hiljaisin aika nähdä eläimiä, kun lähdimme klo 11, mutta suunnitelmamme oli olla liikenteessä koko päivä. Olin netistä katsonut, että Skukuzassa ja sen lähellä voi hyvin nähdä leijonia. Hyviä leijonaspotteja olivat myös tiet H1-2 Skukuzasta Tshokwaneen ja H1-3 Tshokwanesta suoraan pohjoiseen Sataraan, jossa olimme viisi vuotta sitten pyörineet. Nopeusrajoitus Krugerin teillä on yleisesti 40-50 km/h.
Krugerin kansallispuisto on Etelä-Afrikan suurin (18 989 m2) ja yksi maailman suurimmista. Siellä eläviä eläimiä ajatellen, se on vieläkin suurempi, sillä se jatkuu Mosambikin puolella Limpopon ja Zimbabwen puolella Gonarezhoun kansallispuistoina. Puistoon pääsee kätevästi yhdeksän portin kautta, jotka ovat pohjoisesta etelään Pafuri, Punda Maria, Phalaborwa, Orpen, Paul Kruger, Phabeni, Numbi, Malelane ja Crocodile Bridge. Pohjois-eteläsuunnassa pitkulaisen muotoinen Kruger sijaitsee pohjoisessa Limpopon ja etelässä Mpumalangan provinsseissa. Ensimmäisellä Kruger-vierailullamme olimme pohjoisessa Limpopon provinssissa ja käytimme Phalaborwan ja Orpenin portteja. Nyt suuntasimme etelään ja meille kaikille uuteen provinssiin Mpumalangaan.
Vuokrasimme auton muutamaksi päiväksi. Ihanaa, että oli taas oma menopeli alla ja viileä sellainen. Koska omalla rannalla biitseilystä ei tullutkaan mitään, pyörimme suunniteltua enemmän Durbanin lähiympäristössä etsien mielenkiintoisia paikkoja, jotka olisivat auki. Usein kävi kuitenkin niin, että googlesta kaivamamme osoite oli väärä, emme muuten vaan löytäneet tai sitten paikat olivat koronan vuoksi kiinni. Yksi tällainen tapaus oli Alverstone Wildlife Habitat, noin 20 km sisämaahan päin. Googlen antama osoite oli vain Alverstone Road, joka oli aika pitkä ja paikkaa piti todella hakea. No sehän oli sitten kiinni eikä heidän nettisivuillaan tietenkään voinut olla ajantasaista tietoa aukioloajoista. Onneksi ihan vieressä olimme tullessa bonganneet PheZulu Safari Parkin, joka oli auki.
Matkan toinen kohteemme ja kaikille uusi provinssimme Etelä-Afrikassa oli KwaZulu-Natal Intian valtameren rannikolla. KwaZulu-Natal rajautuu koillisosassa Swazimaahan ja Mosambikiin. Se perustettiin vuonna 1994 kun Natalin provinssi ja KwaZulun bantustan yhdistettiin. Natal, joka tarkoittaa portugaliksi joulua, sai nimensä, kun löytöretkeilijä Vasco da Gama näki sen rannikon ensimmäisenä eurooppalaisena joulupäivänä 1497. KwaZulu-Natalin suurin kaupunki, Durban on myös maan kolmanneksi suurin kaupunki Johannesburgin ja Cape Townin jälkeen.
Intohimoinen reissushoppailija minussa oli odottanut näitä päiviä Cape Townissa reilusti yli vuoden. Säästäminen Suomessa oli sen verran kantanut hedelmää, että nyt sain nautiskella. Ensimmäisenä kohteena oli mikäs muu kuin ehkä Etelä-Afrikan kuuluisin ostoskeskus, Victoria & Alfred Waterfront, noin 2 km keskustasta. Satojen putiikkien, kymmenien ravintoloiden ja useiden museoiden keskus on kuitenkin muutakin kuin shoppailuparatiisi. V&A Waterfront on Etelä-Afrikan vanhin toimiva satama. Merimaiseman ja venefiilistelyn lisäksi sieltä on komea näkymä Pöytävuorelle.
Cape Townin tunnetuin maamerkki on Pöytävuori, joka kohoaa 1085 metrin korkeuteen meren pinnasta. Sen näyttävin piirre on kolmen kilometrin levyinen tasainen huippu, jota reunustavat itäpuolella Devil’s Peak ja länsipuolella Lion’s Head. Monet kasveista ovat endeemisiä. Eläimistä tyypillisin Pöytävuoren asukki on kalliotamaani. Alue on osa Pöytävuoren kansallispuistoa.
Olimme edellisenä päivänä ostaneet netistä Table Mountain -liput noin klo yhdeksi. Aikuiset maksoivat 180 R (10 €), Mila oli puoleen hintaan ja Aava oli ilmainen. Uber-kyydillä pääsimme vuoren rinnettä ja pitkälle kaapelivaunun lähtöpaikalle. Taivas oli täysin pilvetön. Pöytävuoren päälläkään ei ollut pilven pilveä. Hyvin usein Pöytävuorella on enemmän tai vähemmän ns. pöytäliinaa peittämässä näkymiä.
Jouluaaton retki suuntautui yli 200 kilometrin päähän. Lähdimme aamupäivän aikana, suuntamme oli Cape Townista kaakkoon. Tänään reittimme kulki sisämaassa. Pian moottoritien molemmin puolin lähellä lentokenttää oli köyhän näköistä asumusta. Ajoimme myös valtavien peltihökkelikylien ohi. Sähköjohdot kulkivat aivan ”talojen” yläpuolella ja muuntajat lojuivat maassa. Todella kurjan näköistä asumista. Matka jatkui Somersetin kaupunkiin lahden (False bay) poukamassa. Siitä tie lähti nousemaan. Ylitimme vuoret maisemallista vuoristotietä pitkin.
Jouluaaton aattona lähdimme ensimmäiselle kokopäiväretkellemme Cape Townista. Antti oli saanut parin tunnin nettietsiskelyn jälkeen varattua eilen meille vuokra-auton Hertzistä. Joulu oli autovuokraamoissa ilmeisesti sesonkia ja autovuokra olisi kannattanut hoitaa aiemminkin. Mutta onneksi edes joku auto saatiin pariksi päiväksi. Varausvahvistuksessa oli kuitenkin epäselvyyttä, että haemmeko automme Cape Townin keskustasta Loop streetin Hertzistä vai lentokentältä. Koska Loop streetin Hertz oli ihan hotellimme lähellä, kävimme siellä kysymässä varauksestamme. Automme oli lentokentällä, mutta meidän onneksi myös Loop streetillä oli meille käypä auto. Kaiken lisäksi se oli automaatti eli jännitys manuaalin ajamisesta vasemmalla puolella tietä sai jäädä siihen paikkaan. Säästimme myös reippaasti aikaa, kun saimme auton ihan hotellimme vierestä.