Yhdeksältä oli herättävä pakkauspuuhiin. Kun olimme tsekanneet itsemme ulos ja laittaneet laukkumme säilöön, pystyimme lähtemään viettämään viimeistä Brisbane-päivää.
Browsing Category
Australia 2015
Tämän päivän retki vei meidät paikallisbussilla Lone Pine Koala Sanctuaryyn, jossa nimestä huolimatta on myös muitakin aussieläimiä. Koalia siellä on enemmän kuin missään muualla eläinpuistossa. Antilla kuitenkin oli tavoitteena nähdä tänään vesinokkaeläin, jota on hyvin vaikea luonnossa nähdä. Useamman eri koala-aitauksen ja lyhyen koalaesittelyn jälkeen menimme Platypus-taloon katselemaan paria omissa tankeissaan uivaa ”urosväpää”.
Keskustan kupeessa kiemurteleva Brisbane River oli parin korttelin päässä Albert Streetin kävelykadusta. Sitä pääsee ylittämään monesta kohtaa eri siltoja pitkin. Vastarannalla oli kaupungin ainoa biitsi, Southbank. Ison uima-altaan kokoinen hiekkapohjainen vesi, jota ympäröi hieno hiekkaranta. Siellä oli paljon porukkaa viettämässä lämmintä talvista vapaa päivää. Lähinnä vain lapsia oli uimassa.
Meillä oli tunnin verran aikaa Yularassa kun olimme tsekanneet itsemme hotellista. Laukut säilöön ja mättämään muhkeaa aamiaista taas nassuun. Sitten viimeiset shoppailut ja lentokentälle vievä bussi tuli hakemaan meitä klo 11.30. Uluru ja Kata Tjuta piti hyvästellä. Niihin oli ehtinyt kehittää jo jonkinmoisen suhteen (sellaisen kun kiveen voi muodostaa).
Tänään pääsimme hotellin aamiaiselle, joka oli ensimmäinen kunnon hotelliaamiainen tällä reissulla. Seisovassa pöydässä oli tarjolla lämpimiä aamuruokia, hedelmiä, salaattia, luonnonjugurttia marjojen ja mangososeen kanssa, sekä pannukakkua vaahterasiirapilla ja suklaakastikkeella. Söimme itsemme hyvin täyteen, iltapäivällä edessä oli rankka kävely melkein helleolosuhteissa.
Valtavaan väsymykseen oli herättävä kun kello soi taas hirmuisen aikaiseen puoli kuuden jälkeen. Eväät mukaan reppuun ja menoksi. Uluru Expressin minibussi haki meitä klo 6.15. Kuljettajalta sai ostettua 3 päivän National Park –liput 25 audilla per henkilö (18 €). Unia pystyi jatkamaan vielä hetken autossa kun meidät vietiin Uluru Lookout –paikalle katsomaan Uluru auringonnousua. Siellä oli arvatenkin muutama muukin, joista suurin osa japanilaisia. Tilaa oli kuitenkin niin paljon, ettei Ulurua tarvinnut kenenkään takaa kurkkia. Aurinko nousi. Uluruun osuvat auringon säteet muodostivat valoisia kohtia kiveen ja ne lisääntyivät ja laajentuivat auringon noustessa.
Kuuden jälkeen väsytti kovasti kun piti herätä. Kohta selvisi, että minun matkalaukkuni sisältö oli Sydneyssä paisunut niin paljon, että uusi Billabong-kassi piti ottaa käyttöön. Matka kadun yli juna-asemalle ja siitä T2-junalla suoraan Domestic terminaaliin vartissa oli erittäin helppoa. Baggage Drop –jono lentokentällä oli harvinaisen pitkä. Pientä sisällön järjestelyä piti tehdä vielä tiskillä kun minun laukullani oli 2 kg ylipainoa. Meillä oli kyllä oma pieni näppärä laukkuvaaka mukana, joka oli aamulla näyttänyt laukkuni painoksi 25 kg (eli ihan oikein), mutta ajattelin, että jos tuurilla menisi läpi niin kuin viimeksikin (tosin silloin oli vain 1 kg ylipainoa).
Heräsimme viimeiseen päiväämme Sydneyssä jo klo 10. Tänään oli tarkoitus käydä niissä kaupoissa, jotka olivat aina ennen olleet kiinni. Utopia-metallimusakauppa oli melkein hotellimme alakerrassa. Van Halen-paita tarttui sieltä mukaan. Ihmeellisen vähän siellä oli mitään suomalaista musaa tai paitaa, ottaen huomioon suomalaisten ansiot metallimusiikin saralla. Rip Curlista löysimme molemmat ostettavaa.
Aamupäivä kulutettiin Abbey’s –kirjakaupassa ja Town Hall –asematunnelissa. Mukaan tarttui kirjakaupasta Richard Dawkinsin The Greatest Show On Earth. Söin lounaaksi sushia ja Antti haki viereisestä kojusta kinkkiä. Kahden jälkeen lähdimme harjoittelemaan paikalliseen lähiöön kulkemista. Kohteenamme oli St. Peters, jonne pääsi T3-linjan junalla noin vartissa.