Maui Scuba

Popo’i akula ke kai (The sea is breaking)

Aia i na pali ka ilina a ke kai (The sea inundates teh land, reaching the cliffs)

Ho’omakua maila ke kai a Pele (The sea of Pele is overwhelming)

’Eli’eli e kau mai (Descend, deepen the revelation)

chantistä He kai e, he kai

 

Antti lähti heittämään minua aamulla kuuden jälkeen Kaanapaliin. Ulkona oli mukavan freesiä, kun aurinko ei vielä paahtanut. Olimme perillä Kahekilin parkkipaikalla hyvissä ajoin. Dive with Harmonyn Dave odotti siellä valmiina Toyota Tacoman luona. Kaikenlaista elektronista allekirjoitusta ja muuta oli pitänyt toimittaa etukäteen ja ensimmäinen sertifikaatillinen sukellus oli jännittänyt minua aika paljon. Dave oli kuitenkin superrento ja minulle tuli hyvä ja luottavainen fiilis. Meillä oli pieni ryhmä, minun lisäkseni tuli vanhempi pariskunta, Linda ja Jerry Coloradosta, jotka olivat sukeltaneet paljon.

Meillä oli BCD:t ja tankit valmiina. Sain pukea uuden märkäpukuni nyt ensimmäistä kertaa tositoimiin. Laitoimme tankit päälle. Viritin vesikameran ja GoPron riippumaan oikeaan käteeni. Kävelimme rantaan räpylät kädessä ja asetuimme veteen pukemaan ne. Uimme muutaman metrin ja olimme valmiita laskeutumaan. Ei tietenkään mitään harjoituksia ja testejä, kaikki olimme sertifioituja sukeltajia. Laskeutuminen meni hyvin, tosin Dave lisäsi minulle vähän painoa, noin kahdeksaan kiloon asti.

Vastaan tulivat mm. valkopilkkuinen pallokala, Yellow Tangit ja pienet valkoiset reunoistaan mustat kalat, Dascyllus, hawaiiksi alo ’ilo ’i, jotka viihtyivät valkoisen korallin luona. Pienet valkoiset tummapilkkuiset katkarapuset (, vähän niin kuin minikokoiset leopardiotukset) olivat erään korallin alla mutustamassa meritähteä. Semmoisia ihme tyyppejä en ollut ikinä aiemmin nähnyt. Saman korallin luona härvelsi etuosastaan pilkullinen takaosastaan raidallinen Blackside hawkfish, hawaiiksi Hilu piliko’a.

Olimme reilussa 10 metrin syvyydessä. Minua alkoi vähän huolestuttaa vähenevä ilmani. Lähtöpaine oli 3000 psi:tä ja mittarini lähestyi 500 psi:tä, joka oli hälyraja (, meidän 50 baria). Dave kysyi meidän paineista ja piti kyllä huolta. Nousimme pintaan juuri 500 psi:n kohdalla, noin 45 minuutin sukelluksen jälkeen.

Aallokko rannassa teki tankin kanssa vedestä nousuun haasteita, mutta sain itseni ylös omin voimin. Ajoimme puoli mailia Lahainaan päin, Kaanapaliin, Sheraton Mauin luo, Black Rocksiin.

Kävelimme uudet täydet tankit selässä siistiä laudoitettua tietä rannalle. Uimme selällämme jokusen matkaa ja teimme laskeutumisen. Vasemmalla puolellamme oli korkea korallien peittämä kiviseinämä, joka teki pieniä luolamaisia muodostelmia.

Pian meidän takaa ui eagle ray, tumma valkotäpläinen rausku. Se oli melko harvinainen näky täällä. Pieniä ankeriaita oli paljon. He luikersivat pohjassa ja piilottelivat kivien ja korallien alla, välillä kurkkien. Tumma valkotäpläinen oli oikeastaan ihan söpö. Kohta Dave näytti meille koralliseinämässä kiinni olevan ihan kuin meritoukan. Hän oli keltainen valkotäpläinen otus, joka näytti kiinnittyvän seinään valkoisilla palluroilla.

Pitkä ja ohut kala ui ohitseni. Se oli kummallinen, ihan kuin sillä olisi ollut kaksi päätä. Tuttuja kavereita tuli toki myös vastaan, sininen parrotfish, hawaiiksi Uhu, pienet sinikeltaraidalliset sergeantit, hawaiiksi mamot, Hawaiin kansalliskala Humuhumu sekä butterflyfishejä muistuttavat Moorish idolit, kihikihit, joilla on paksut mustat ja keltaiset raidat sekä pitkä ja ohut selkäevä. Harvinaisempia näkyjä olivat blue goatfish, hawaiiksi moano ukali ulua ja keltainen Longnose butterflyfish, hawaiiksi Lauwiliwili nukunuku ’oi’oi.

Kohta seinämän vieressä luolamaisessa syvennyksessä chillasi kilppari, green turtle eli honu. Hän mietti siinä jonkin aikaa ja me katselimme. Lopulta hän päätti lähteä pintaan. Minulla olikin ollut ikävä sitä kaunista näkyä, kun kilppari leijuu ylös pintaan, kohti valoa.

Valtavat haaleaväriset kalaparvet tanssivat meidän edessä ja tekivät uusia muodostelmia sitä mukaa kun me uimme heidän joukkoonsa. Lisää honuja ui meidän ohi. Yksi heistä laskeutui hiekan ympäröimälle korallikasalle. Pienet mustat kalat tulivat puhdistamaan hänen kilpeään ja hän itse nautti kasvisateriaa samalla. Hän vietti siinä hyvän tovin, poseeraten täydellisesti meille. Se oli upea hetki.

Kahden kameran sukellus oli mennyt minulta odotuksia paremmin. Kameran vaihto oli sujuvaa eikä liikkuvia osia tuntunut sittenkään olevan liikaa. GoPron käyttö oli mennyt myös mallikkaasti, vaikka se oli ensimmäistä kertaa minulla sukelluksessa.

Tapasimme vielä Orangeband surgeonfishin, hawaiiksi Na’ena’e, vaalean ankeriaan, Snowflake morayn, Puhu kapan ja mustakeltamaskisen Orangespine unicornfishin, Umauma lei. Mukava virtaus vei meitä oikeaan suuntaan, kohti rantaa. Sen mukana oli ihana vain lillua eteenpäin. Nousimme ylös Sheratonin biitsillä, jossa pääsimme heti suihkuttelemaan pahimpia suoloja pois. Olin jälleen yhtä mahtavaa kokemusta rikkaampi ja niin onnellinen, että ensimmäinen sukellukseni sertifioituna sukeltajana oli mennyt hienosti.