Aloha ’o Maui, aloha e (Farewell Maui, farewell)
Ku makou e hele e (We rise to travel)
’O Hawai’i ka ka aina (Hawaii is indeed the land)
chantista Aloha ’o Maui, aloha e
Kahanan Biitseilyä
Maui koostuu läntisestä pienemmästä (iti) osasta ja itäisestä isommasta (nui) osasta, joita yhdistää toisiinsa selkeästi ohuempi kohta. Asuimme Mauin ensimmäisen viikon Kahanassa, Mauin länsipuolella, josta oli aika pitkä matka Mauin kuuluisimpiin nähtävyyksiin kuten Haleakalaan ja Hana Roadille. Kahana oli tullut meille tutuksi jo aikaisemmilla reissuilla, sillä siellä oli ollut meidän RCI-vaihtomajoitukset myös vuonna 2012 ja 2015. Kahana Falls, jossa olimme majoittuneet 10 vuotta sitten, oli huoneiden osalta kokenut kasvojen kohotuksen ja nyt se oli oikein viihtyisä paikka asua. Hotellin allas oli viihtyisä vesiputouksin maisemoitu ja lasten altaassa tytöt aloittivat snorklausharjoituksensa.

Ensimmäinen snorklaustunti
Parin minuutin kävelyn päässä oli pieni ranta, Pohaku Park, jonne menimme snorklaamaan ensimmäisenä Maui-päivänämme. Pieni hiekkaranta oli tunnelmallisen mustan kivikon välissä. Kirmasin heti vesirajaan ja näin kivien seassa liikettä. Siellä oli kilppari (honu)! Oliko tämä todellista, ensimmäinen honu tuli vastaan jo rannassa? Eikä hän ollut ainoa. Kivien seassa oli hengaamassa kolme honua. Rannalta katsoen heistä näkyi välillä kilpi, välillä vedenpinnan yläpuolelle tuleva pää tai räpylä. Vedessä näkyvyys tässä kohtaa oli aika heikko, arviolta pari metriä, pöllyävän hiekan vuoksi. Siksi vedessä honu tuli näkyviin vasta kun se oli todella lähellä ja valtavan kokoisena. Kävimme tässä kohtaa uimassa parikin kertaa ja honut olivat siellä molemmilla kerroilla.
Kapalua
Eräänä iltana lähdimme tutkimaan Kahanaa pohjoiseen. Ajoimme Kapaluaan. Rannan tuntumassa ja siitä kohoavilla rinteillä oli komeita taloja. Niissä kelpaisi viettää lomaa tai asua avarissa merimaisemissa. Jätimme auton parkkiin ja lähdimme Kapalua coastal trailille. Vähän matkaa se kulki puisella boardwalkilla hiekkarannan tuntumassa aivan rantatalojen edessä. Kivikoiden reunustama biitsi oli kutsuva. Kivikot itsessään olivat mielenkiintoiset. Laavavirta oli joskus muinoin muodostanut mitä erilaisempia muotoja niihin. Ne olivat myös suosittu kuvauspaikka. Trailin puskaisen osuuden jälkeen tulimme toiselle kivikkoalueelle, joka muodosti terävän niemekkeen rantaviivaan. Alue oli kuin toiselta planeetalta eri muotoisine, röpyliäisine ja kennomaisine kivineen. Maassa oli myös satoja koloja niukan kasvillisuuden seassa. Ne olivat merilintujen pesiä. Ua’u kani, Wedge-tailed shearwater pesi tällä alueella. Näimme parikin emoa pesässään munaansa hautoen. Lähempänä tyrskyjä maasto muuttui hyvin kivikkoiseksi, sellaiseksi, jonne teki mieli kiivetä katsomaan laskevaa aurinkoa.

U’au kanin pesiä
Kahekili
Muutama minuutti autolla Kahanasta etelään on Kaanapali ja meille viime reissulta tuttu Kahekili beach Westin hotellin edustalla. Se on täydellinen paikka snorklaukseen, koska korallit alkavat sopivan matkan päästä rannalta. Hienoa hiekkaa on myös reilusti biitsifiilistelyyn ja uiskenteluun. Kaloja tuli vastaan taas monenmoisia kuten Parrotfishejä, Humuhumuja, Yellow tangeja (loistavan keltaisia kaloja). Yhden korallirykelmän alta kurkisteli pikkanen ankerias. Koralleja oli erilaisia, keltaisia, liloja, hienoin oli loistavan valkoinen. Kilppareita ei tavattu tänään täällä niin kuin 7 vuotta sitten, mutta onneksi kilpparit olivat kansoittaneet lähibiitsimme. Tuuli aiheutti reippaat aallot ja vähän kauempana rannasta räpylät olivat ehdoton varuste. Rannalla aurinkotuolin alla oli mukava siemailla punkkua metallipullosta. Se puolestaan oli minulle ihan uusi kokemus.
Wailuku River
Iao Valley on terävien vuorten rajaama laakso Wailukun kaupungin vieressä. Varsinainen kohde olikin kiinni tammikuuhun asti, mutta löysimme alueelta ihan uuden paikan. Wailuku-joen rannalla oli paikallisten suosiossa oleva picnic-alue, jossa mm. grillattiin. Meillä oli mukana Taco bellistä haetut brunssieväät. Alueella on myös hyvät vessat.
Joen rantaan laskeuduttiin parin metrin verran kivilohkareista polkua pitkin. Wailuku-joki muodosti pieniä pulahdusaltaita ja niitä toisistaan erottavia matalia putouksia. Pienelle kiviselle rannalle pystyi hyvin jättämään tavaransa. Paikka oli fantastinen löytö, emmekä olleet löytäneet sitä miltään nettisivulta. Tähän yhteen Mauin hienoimmista mestoista kuului toki fotoilut kivillä ja vedessä. Vuoren seinämästä alas päin kasvava puu teki mukavan varjon, jossa Antti tykkäsi lillua. Miniputouksen kivillä oli kiva istua. Pienet putoukset ja joen ympäröivät puut tekivät paikasta todella romanttisen. Vesi oli virkistävän viileätä, eikä sieltä halunnut lähteä pois. Lopuksi siirryin alempaan lammikkoon uimaan, jossa oli tarpeeksi syvää.
Porukkaa oli koko ajan joella, mutta ei liikaa. Kun me olimme lähdössä, rantakiville tuli pieni koululaisryhmä muistiinpanojen kanssa ja heidän opettajansa puhui heille hawaiin kieltä.
Lahaina
Lahaina on Mauin suurin shoppailukaupunki. Lahainan satamasta lähtevät laivat viereisille Lanain ja Molokain saarille. Keskustan valtava Banyan puu on tuotu Aasiasta. Siinä näyttää olevan monta puuta, jotka ovat kietoutuneet toisiinsa, mutta se onkin vain yksi puu, joka on muodostanut oksistaan uusia runkoja ja juuria.
Rantakadulta, First streetiltä, löytyvät souvenirshopit, vaatepuodit, taidegalleriat ja ravintolat. Paikallista ja todella hienoa taidetta täältä löytyy yllättävän paljon lasisista aalloista psykedeelisiin eri värejä kimaltaviin tauluihin. Auringonlaskua on kiva katsella rantakadulta, vaikka kinuski-kookosjäätelöä imeskellen. Yhtenä iltana olimme Captain Jack’s Island Grillissä syömässä.
Mauilla otettuja valokuvia on monen valokuvaajan toimesta tehty metallitauluiksi, joita mekin melkeinpä keräilemme. Niitä myydään useissa kaupoissa, mutta kuvien laaduissa on eroja. Andrew Shoemakerin oma galleria kutsui meitä sisään valtavan suurilla tauluillaan. Tapasimme itse valokuvaajan galleriassa myymässä omia tuotteitaan. Me kävimme pari kertaa galleriassa, kunnes teimme valintamme. Mukaan piti lähteä laavataulu, mutta rakastuin Honu road -nimiseen teokseen.

Honu road
3 Comments
Ihana taulu
Jep, on kyllä hieno taulu!
Taisivat nuo kilpparit olla liemikilpikonia? Usein olen itsekin kilppareita nähnyt, mutta ei ole tainnut koskaan tulla vastaan kilpparia, joka on tuolla tavalla osittain pois vedestä, vaan aina ne ovat olleet veden alla.
Ilmeisesti karettikilpikonniakin tuolla on vai muistanko oikein?
Juu, liemikonnia eli greenejä nämä Hawaiilla tavatut. Hawksbillit käyvät Hawaiilla vain munimassa. Nyt tällä matkalla oli tosiaan erikoisuus nuo rantavedessä hengaavat konnat. En tiedä mikä karettikonna on englanniksi. Onko Hawksbill sama vai eri?