Kierros itäistä O’ahua

Aloha ka nohona o ke Ko’olau (I love living at Ko’olau)

Huli aku nana i ke kuahiwi (To turn and look out the mountains)

 

O’ahulla vuokrasimme auton yhdeksi päiväksi. Antti lähti muutaman korttelin päästä hakemaan vuokra-autoa. Sillä aikaa minä laitoin päiväretken pakkaukset valmiiksi. Klo 9.30 olimme alhaalla, jonne Antti oli tullut harmaalla Dodge Journey -katumaasturilla. Oli mahtavaa päästä ilmastoidun ”oman” auton kyytiin muutaman kävellen hikoillun päivän jälkeen. Antti oli hankkinut puhelimeensa pre payd -reissunetin. Pian huomasimme, että ilman sitä emme olisi pärjänneet autoillessa. Ensimmäinen kohteemme oli Aloha Hula Supply Pearl Harborin läheisyydessä Lawehana streetillä. Aloha Hula Supply oli muuttanut 10 vuoden takaisesta pikkuputiikista isompiin tiloihin pois ydinkeskustasta. Sen yhteydessä oli myös liikkeen tehdas, jossa valmistettiin tällä hetkellä ipu heke -rumpuja ja uli uli –”marakassihuiskia”. Minulla oli lista mitä kaikkia ja kuinka monta pinkkiä, punaista, valkoista ja vihreätä leitä ja seppelettä meidän tanssijat tarvitsevat. Yhdelle kaislahameellekin olisi ollut tarvetta, mutta niitä ei ollut varastossa lainkaan. Monista leistä otin kaikki viimeistä kappaletta myöten ja ostettavaa kertyikin aikamoinen kasa. Tytöt innostuivat valitsemaan itselleen simpukkakaulakoruja. Ihania hiuskukkia oli myös katseltava ja parit sieltäkin tarttui mukaan, minulle ja tytöille.

 

Onnistuneiden ostosten jälkeen jatkoimme retkeä saaren itäosaan. Kohta ajoimme vuoren sisään tehdyn tunnelin läpi ja sekös oli lapsista hauskaa. Kasvillisuuden peittämät vuoren poimut kohosivat aivan meidän vieressä.

Kohteemme oli Ahuimanun alueella Valley of the Temples. Vastapäätä oli mäkki, jonne pysähdyimme lounastamaan. Tytöt popsivat meidän ranskalaiset valtavalla ruokahalulla ja ottivat loput evääksi.

 

Valley of the Temples on Ko’olau vuoriston juurella. Vuoren poimut kohoavat kauniisti laakson takana. Alue koostuu suurelta osin kauniisti hoidetusta hautausmaasta. Eri uskontojen ihmisiä on haudattu sinne omille alueilleen. Blessed mother -patsas on siellä kristittyjen hautojen ympäröimänä. Omalla rinteellään kohosivat myös japanilaisten säntillisissä riveissä olevat hautakivet. Tämän alueen päänähtävyys on kuitenkin Byodo In, vuonna 1968 rakennettu,  moniuskonnollinen temppeli, jonne oli aikuisilta 5 dollarin pääsymaksu. (Lapset olivat ilmaisia.) Byodo tarkoittaa tasa-arvoista ja in temppeliä. Temppelialueelle johti kaareva silta ja pian olikin fiilis kuin Aasiassa. Temppelin vieressä oli valtava kello, jota sai isolla puupötköllä (shumoku) kumauttaa. Temppeliin mennessä otettiin kengät pois. Sisältä löytyi iso istuva Buddha ja suitsukkeista tuleva ihana tuoksu, joka toi Antille mieleen Bora Boran hyttyssavut. Aluetta ympäröi lampi, jossa ui karppeja. Osa niistä oli valtavia oranssipunaisia vonkaleita, jotka saivat lapset innostumaan. Karppilaumojen lisäksi tapasimme suojaisammassa lammen osassa parittelevan sammakkopariskunnan. Temppelialueen vieressä rinteessä oli kiinalaisten hautoja. Tämä ns. Ocean view terraces tarjosikin hienot maisemat Kaneohen lahteen. Ajelimme sen läpi ja pistäydyin ulos autosta ottamaan parit fotot.

Seuraavaksi googlemapsiin laitettiin Nu’uanu pali lookout. 20 minuutin matkalla Aava ehti simahtaa päikkärille. Olimme myös löytäneet oikean radiokanavan, sen Hawaii reggae -kanavan, jota aina kuuntelemme täällä autossa. Lookoutilla tuuli valtavasti, se on vuorten rinteiden välissä tuulitunnelissa. Se sai tytöt riemastumaan ja kikattamaan.

Sitten kohteeksi laitettiin Lanikai Beach, tämän saaren kuulemma kaunein ranta. Sinne ajettiin Kailuan läpi, jossa pysähdyimme mäkkiin vessatauolle ja pehmiksille. Lanikaihin johdatti matoilla päällystetty hiekkatie mukavan näköiseltä asuinalueelta, jossa oli viihtyisän näköisiä matalia omakotitaloja. Biitsi oli erinomainen ja suosittu. Ei mikään suuren suuri. Hiekka oli valkoista ja pehmeää, vesiraja virheetön ja meri turkoosin ja sinisen sävyissä. Minä menin lasten kanssa uimaan. Vaikka Mila oli Suomessa sanonut, ettei halua uida meressä, niin kyllä hän täällä innostui. Rantaan tulevat aallot olivat juuri sopivan kokoisia, jotta tytöt voivat leikkiä niissä. Kauempana mentiin outriggereillä ja jotkut snorklasivat. Tytöt eivät millään tahtoneet pois merestä, kun olivat päässeet aaltojen makuun.

Kun lähdimme takaisin päin, Antin reissunetti alkoi prakailla ja heittäytyi pian täysin kelvottomaksi. Onneksi emme enää tarvinneet sitä tänään. Ajoimme Honoluluun päin Makapu’u majakalle. Siellä olisi kuitenkin ollut liian paljon käveltävää lapsille, joten päätimme skipata sen. Siinä kohtaa lapset olivat juuri ehtineet innostua majakasta ja nostivat itkut, kun emme sinne menneetkään. Siitä huolimatta onnistunut retkipäivä oli takana.