Omassa Uudessa Talossa

Talomme valmistui marraskuun alussa, täysin aikataulussa. Saimme avaimet käteen 11.11. Se oli taianomainen hetki. Talo, jota olivat monenlaiset tiimit (perustuksista kalusteiden asentajiin) valmistaneet, luovutettiin nyt meille. Talo, joka oli ollut meille puolen vuoden ajan mielenkiintoinen nähtävyys, olikin meidän koti, jonne saisimme vihdoin tuoda oman elämämme.

Toimme ensimmäiset tavarat uuteen kotiin jo samana iltana ja pääsimme nauttimaan omasta sadesuihkusta ensimmäistä kertaa. Tytöt olivat aivan innoissaan sadepesusta.

Seuraavana päivänä saimme vuokrapakun käyttöön, niin saimme tuotua mm. sohvan ja ruokailuryhmän. Tarviketta oli sen verran, että pystyimme nauttimaan jo muuttoetkoista ensimmäisenä saapuneen muuttotiimiläisen kanssa. Tuona iltana meille saapui myös kauan odotettu uusi sänky. Ensimmäinen yö uudessa kodissa ja uudessa 2-metrisessä sängyssä oli kuin hienossa hotellissa olisimme nukkuneet.

Muuttotiimi täydentyi varsinaisena muuttopäivänä 13.11. seitsemällä henkilöllä. Säätilauksemmekin oli mennyt putkeen, kuiva pikkupakkanen. Minun 80-kiloinen massiivipuinen vitriini oli muuton jännittävin siirrettävä, mutta sekin saatiin kolhuitta vanhasta yläkerrasta uuteen yläkertaan kantoliinojen ja vahvojen miesten avulla. Vaikka muutto oli tällä kertaa hyvin organisoitu, niin tuli sekin vaihe, että tavaramäärä ei tuntunut pienenevän vanhassa kodissa ollenkaan. Kun yläkerrasta ja terassilta tuotiin olohuoneeseen tavaraa ennen pakuun vientiä, olohuone täyttyi, jos jonkinmoisesta lootasta ja kassista.

Huonekalujen kanssa muuttolaatikot sulautuivat uskomattoman hyvin uuteen kotiin. Missään vaiheessa ei tuntunut siltä, että olisi ahdasta missään huoneessa. Pua aiheutti jännitystä kesken muuton, kun olimme pakanneet jo muut kissat bokseihin. Häntä ei löytynyt mistään ja pelästyin, että hän oli karannut ulos ulko-oven ollessa välillä auki. Pua oli kuitenkin paniikissa kömpinyt yhden vitriinilaatikon taakse, josta sain hänet tongittua pois.

Kun suurin osa omaisuudesta oli tuotu, oli muuttajien ruokkimisen aika. Pizzat tilattiin Vuoresin Rok ravintolasta. Minä olin huolehtinut jälkkäristä jo pari viikkoa sitten. Olimme Aavan kanssa leiponeet ison satsin muuttopullia pakkaseen eli herkkukorvapuusteja, joissa on suklaata mukana.

Loputkin tavarat oli muutettu kahdeksaan mennessä, jolloin menimme pienellä porukalla siivoamaan vanhaa kotia ja Antti palautti pakun. Olimme jättäneet aika monta kattolamppua seuraaville asukkaille, joten näimme hyvin siivota, vaikka olikin vuoden pimein aika.

 

Siivouksien jälkeen oli muuttojatkojen aika; juomaa, uuden saunan testaamista ja musiikkia uusista kaiuttimista ilman huolta, että naapurit häiriintyvät. Mahtava päivä oli takana, timanttisen muuttotiimin kanssa.

 

Seuraavana päivänä heräsimme siihen, kun kissat, jotka oli laitettu eilen yhteen huoneeseen, olivat avanneet oven ja aloittaneet tutustumisen uuteen kotiinsa. Tiare kömpi makuuhuoneeseen meidän sänkyyn. Vaikka muutto, ainakin Pualle, oli ollut stressaava kokemus, niin kissat tuntuivat sopeutuvan uuteen kotiin hetkessä. He tutkivat paikat läpi ja asettuivat asumaan, ihan kuin mitään muutosta ei olisi tapahtunut. Eniten kissat tuntuivat nauttivat meidän yläaulasta. Lasikaiteen vierestä on hienot maisemat alakertaan ja isojen ikkunoiden kautta ulos.

 

Kävimme vielä vanhassa kodissa tekemässä viimeisimmät siivoukset ja hyvästelemässä sen koko perheen voimin. Olin pelännyt, että lähdön hetki vanhasta kodista olisi ollut vaikeampi. Siellä olivat seitsemän vuoden ihanat muistot. Tyhjä koti ei kuitenkaan tuntunut enää meidän kodilta, kun olimme muuttaneet elämämme uuteen.

 

Heti muuton jälkeen tuli talvi ja täysin laittamattoman pihan sai unohtaa paksun lumipeitteen alle moneksi kuukaudeksi. Muuton jälkeisiä tavaroiden järjestelyjä riitti vielä moneksi viikoksi, mutta hyvissä ajoin ennen joulua kaikki olivat paikkansa löytäneet.

Kotimme täydentyi talven aikana ihanilla sisustuselementeillä. Jouluksi pihaan tuotiin Anttiinasta tilatut valkotammiset ja massiivipuiset olohuoneen vitriinit. Olihan siinäkin työtä, että ne saatiin kahdestaan sisälle, kun näihin kuljetuksiin ei ikinä kuulu sisään kantoa. Ihanaa joulupuuhaa olikin järjestellä kirjoja ym. uusiin vitriineihin.

 

Tammikuussa saimme olohuoneeseen  pöydän. Valkea kvartsinen pöytä oli tilattu Ylämaan Graniitista. Sekä Anttiinan että Ylämaan Graniitin kanssa mittatilaustyön teettäminen ja kommunikointi oli erittäin sujuvaa. Kotiin tuli juuri sitä mitä oli tilattukin. Näitä firmoja voin lämpimästi suositella, jos massiivipuiset huonekalut tai erilaiset kivitasot ovat etsinnässä.

Saimme odottaa yläkerran vessan peiliä jonkin aikaa, koska tarvitsimme sen asentamiseen sähköhenkilöä. Olimme tilanneet peilin Artformalta jo ajoissa syksyllä. Muut wc-kalusteet olivat tulleet Puustellista, mutta he eivät toki eri firman peiliä lähteneet asentamaan. Tammikuussa tuo niin meidän näköinen peili saatiin vihdoin asennettua, kun saimme sovittua sähkärin paikalle.

 

Yksi tuparilahjamme oli Eurokankaassa teetetyt verhot master bedroomiin. Kangas saapui Keski-Euroopasta ja verhot ommeltiin Eurokankaassa. Ihan perusverhojen ompelu sujuu minulta, mutta halusin priimaa ja verhot renkailla tankoon kiinni. Verhojen ja vastapäisen seinän tapetin myötä makuuhuoneemme sai kauniin violetin sävyn.

Olen päässyt nauttimaan keittiön ”leipomissaarekkeesta” jo monet kerrat. Siinä on ehditty loihtia jo monta kakkua ja herkkua. Aluksi se oli myös minun ”työpöytäni”, kun omani oli vasta matkalla Suomeen. Vietimme ensimmäisiä tupareita helmikuussa Vuores Gaala -teemalla. Tarkoitus oli pukeutua kuin Oscar Gaalan punaiselle matolle, sillä pitkä punainen matto oli todellakin hankittu. Levonnaisia koristivat mm. syötävä lehtikulta ja hopeaspray.

Minun uusi tiikkipuinen työpöytäni saapui monen kuukauden odottelun jälkeen maaliskuussa. Se oli tilattu Wankkawoodista. Se saapui Thaimaasta ja oli vahingossa jäänyt Singaporeen pariksi kuukaudeksi kesken matkan. Toimituksen hitauden ja työn laadun perusteella en kuitenkaan suosittelisi tätä firmaa. Pöydän pinta on kaunis, mutta laatikoissa on säröjä ja ne pitävät kovaa ääntä avatessa.

Talomme sai toisen maalikerroksen juuri ennen toista Vuores Gaalaa, jota juhlittiin toukokuussa.  Toinen maalikerros syvensi uskomattoman paljon talon sinistä väriä. Maalarimiehet ystävällisesti myös poistivat talomme seinältä Joperan lipun, joka oli komeillut siellä ”mainoksena” koko talven.

 

Olemme asuneet uudessa kodissamme nyt puoli vuotta. Uusi kotimme on ainakin tähän asti täyttänyt kaikki odotuksemme. Koko prosessi tontin saamisesta muuttovalmiiseen kotiin kesti lähes tasan 2 vuotta. Mukaan kuului valtavasti uutta opittavaa. Aluksi vaikeinta oli parhaan pohjan piirtäminen, kun mikään valmis pohja ei sellaisenaan sopinut. Alun rasittavien ”paperihommien” ja sopimusasioiden jälkeen saimme keskittyä melkein kokonaan sisustusasioihin ja sisustuksen valintaan. Kun talo alkoi nousta, meidän ei tarvinnut kuin käydä katselemassa joka kerta edistynyttä kotia, niin usein kuin halusimme.

 

Keväällä tekemätön pihamme paljastui lumen alta ja oman pihan suunnittelu alkoi ymmärrettävästi pyöriä mielessä. Aloimme miettiä jo terassimateriaaleja ja nurmikkovaihtoehtoja. Tämä kesä mennään nyt kuitenkin näin ja ensi keväänä on toivottavasti vuorossa terassin ja pihan laittoa. Terassiavajaisia jo odotellessa!