Suomen suurin matkablogiyhteisö

Arikok National Park – päiväretki jeepillä

Antti lähti aamulla hakemaan meille vuokra-jeeppiä Eagle beach -hotellista, jonne oli meidän nykyisestä sijainnista, Divi Phoenixista, vartin kävelymatka. Sillä aikaa minulla oli ohjelmassa tyttöjen tukat ja aurinkorasvaukset tuttuun tapaan. Päiväretkemme jeepillä oli alkamassa. Tytötkin olivat innoissaan uudenlaisesta kulkuvälineestä. Lähdimme jälleen ilman navia pyörimään Aruban teille. Kauaa emme kuitenkaan olleet eksyksissä olemattomista opasteista johtuen. Tanki Leendertissä pysähdyimme hakemaan Wendysistä lounaat meille ja sitten olimmekin jo matkalla oikeaan suuntaan, kohti Santa Cruzia, saaren eteläistä keskiosaa. Kartassa ihan kunnon kokoisilta näyttävät kaupungit olivat pikemminkin pieniä kyliä. Niiden pääteiden varrella on joitain kauppoja ja pieniä ravintoloita, mutta ainoa oikeasti kaupungiksi laskettava tällä saarella on Oranjestad. Paikalliset asuintalot ovat viihtyisän näköisiä, osa mukavan pirteän värisiä kivitaloja.

Jeepissä

 

Santa Cruzista oli sitten kunnon opasteet Arikok National Parkiin. Infopisteestä saimme liput kansallispuistoon. Aikuiselta lippu oli 11 $, alle 12-vuotiaat olivat ilmaisia. Puisto sulkeutuu klo 16, joten meillä oli reipas neljä tuntia aikaa. Tiet puistossa ovat pääosin päällystettyjä, mutta tie Conchiin, luonnon altaaseen, on nelivedolla ajettavaa hiekkatietä. Lähdimme sinne ja tie todella paljastui nopeasti hyvin haasteelliseksi. Jeeppi oli tarpeen ja myös Antin pieni kokemus todella pomppuisella tiellä ajamisesta. Lapsilla oli hauskaa, mutta heidänkin tarvitsi pitää kunnolla oven kahvoista kiinni, etteivät putoilleet pitkin takapenkillä. Tie sinänsä oli jo kokemus, meillä oli hauskaa ja pari vähän jännittävää kohtaakin. Maisema oli kuivakkaa harvaa kaktusmetsää. Puolen tunnin pomppukyydin jälkeen olimme perillä.

Infocenter

 

Conchi (Natural pool) on laavakivestä muodostunut allas tyrskyisän meren ympäröimänä. Cura di tortuga (turtle pond) on sen toinen nimi ja juontaa juurensa siihen, kun aiemmin kilpikonnat viihtyivät tässä luonnon altaassa. Tänään meri oli kuitenkin liian myrskyisä altaan ympärillä, että siinä olisi voinut uida. Mukavat kuvat saatiin kuitenkin rannan isoista kallioista, niiden takana riehuvista aalloista ja altaasta, jonne tyrskysi vettä. Olisi altaaseen ollut kiva pulahtaakin, mutta paikka todella oli hyvin hasardin näköinen nyt. Kiipesin isoille kiville ihailemaan komeita aaltoja, jotka tulivat voimalla ja valuivat altaaseen.

Conchi

Conchi

 

Kiipesimme parkkipaikalle ja tulimme pompputietä takaisin. Infocenteristä hain meille pari vesipulloa. Vesipullomme olivat huvenneet hyvin nopeasti, vaikka olimme viettäneet suurimman osan ajasta viileässä autossa. Jatkoimme päällystettyä tietä, suuntana Arikokin eteläisemmät kohteet.

 

Ohitimme Dos Playan, rannan, jossa kaikki Aruballa lisääntyvät kilpikonnalajit pesivät. Tulimme hiekkadyyneille, jossa jalkauduimme hetkeksi. Aavalla alkoi olla väsykiukkua, eikä hän olisi millään jaksanut poistua autosta. Kohta hän kuitenkin oli tekemässä hiekkataidetta Milan kanssa dyyneillä. Dunes of Boca Prins muodostui, kun Boca Prins -lahti kuivui. Dyynit liikkuvat hitaasti pohjoisesta ja idästä tulevien tuulien vuoksi, kohti lounasta. Kasvillisuus hidastaa tätä prosessia.

 

Tulimme Fontein Cave -luolalle. Fontein Cave on arkeologinen kalkkikiviluola ja kalkkikiviterassimuodostelma. Ennen Espanjan kolonisaatiota Aruban saari oli Etelä-Amerikasta tulleen Arawak-alkuperäiskansan asuttama. Sisällä on alkuperäisasukkaiden noin 1000 vuotta vanhoja piirroksia. Luolassa pääsee käymään ja siellä on pieni polku, jota kävellä. Vaikka olimme viettäneet paljon aikaa autossa, niin kamala hikilima oli vallannut meidät. Huh, kyllä teki jo mieli veteen.

Fontein Cave

Ohjelmassa oli vielä yksi luola, aivan tuulivoimapuiston vieressä ja lähellä eteläporttia. Se olikin kiva paikka, Quadirikiri cave, jonka alkuperäinen nimi on säilytetty. Valo tulee luolaan kahdesta isosta aukosta katossa, jotka tuovat valon lisäksi mukavaa tunnelmaa luolan ”huoneisiin”. Muuten luola on täysin pimeä. Luolassa asuu paljon lepakoita ja niitä lentelikin siellä niin nopeasti, että vain vilahdus nähtiin.

Quadirikiri Cave

 

Olimme portilla ajamassa ulos puistosta juuri klo 16. Sitten suunta oli kohti hotellia ja merta.

Previous Post Next Post

1 Comment

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin tiistai, 13 heinäkuun, 2021 at 18:42

    Mukavalta näyttävä päiväretkikohde! Tykkään kovasti tuollaisista karuista maisemista ja luolat on myös aina kivoja! Varsin rauhassakin tyrskyjä sai ilmeisesti katsella, kun ei näkynyt ainakaan kuvissa ainoatakaan toista ihmistä.

  • Leave a Reply