Suomen suurin matkablogiyhteisö

Aruban Vedenalaiset Nähtävyydet

Aruballe lähtiessä minulla oli parhaillaan sukelluskurssi Open Water Diver (OWD) -sertifikaattia varten kesken Suomessa. Vasta yhden allasharjoituksen tehneenä en ollut vielä lähelläkään sertifioitua sukeltajaa, mutta halusin kovasti kokeilla sukeltamista myös täällä. Aiemmat sukellukseni ovat olleet Hawaiilla, Tahitilla, Uudessa-Seelannissa ja Mexicossa eli kaikki Tyynessävaltameressä. Sukellusmielessä nyt tuli bongattua myös uusi meri.

 

Sukeltamisen lisäksi Aruballa kannattaa veden alle katsella myös snorklaten. Sekä sukeltamiseen, että snorklaamiseen on tarjolla useita retkiä ja sukellus-/snorklauspaikkoja. Hinnat pyörivät sadan dollarin tuntumassa. Snorkkeliretkiä tehdään isommilla veneillä ja katamaraaneilla ja tarjolla on usein pientä lounasta ja open bar.

 

Minä osallistuin kahdelle sukellusretkelle. Snorklausretkeä pohdimme myös. Se tuntui kuitenkin hiukan tyyriiltä, kun joutuisimme puolittamaan vesiajan lasten vahtimisen vuoksi. Osalle retkistä myös lapset maksoivat, mikä tuntui järjettömältä, kun he eivät tulisi edes veteen. Antti olisi toki voinut mennä yksin snorklausretkelle, mutta hän mieluummin säästi ne rahat ja snorkkeloi rannasta.

 

Pedernalis-hylyn sukellus 

Vietimme hidasta aamua hotellissa. En olisi millään jaksanut odottaa ensimmäistä sukellustani kahteen vuoteen. Vähän jännitti, mutta tiesin, että tulen myös nauttimaan. Klo 13.15 oli minun retkelle lähtöaikani. Biksut päälle, aurinkorasvaukset, reppuun vettä ja vesikamera. Antti ja tytöt olivat minua respassa saattamassa tutkimusmatkalle, niin kuin Mila sanoi. Palm Beach Diversin sukellusohjaaja tuli minua hakemaan. Ajoimme pohjoiseen Palm Beachille, jossa heidän sukelluskojunsa oli. Sukeltaja-asiakkaita oli tänään neljä. Minun lisäkseni kolmen naisen porukka, joista kaksi oli sertifioituja ja yksi pari kertaa sukeltanut. Peruslomakkeen eli sairauskyselyn (ns. ”no, no, no -täyttö”, sillä jos yhteenkin vastaat ”yes”, niin tarvitset lääkärin todistuksen, jotta saat sukeltaa) jälkeen saatiin varusteet. Vesi oli 27 asteista, joten märkäpukua ei tarvinnut, kuinka ihanaa. Minä otin omat räpyläni ja maskini. Sokkeloisella laiturilla oli näpsäkkä Palm Beach Diversien vene, jossa oli myös 4 hengen sun deck. Tankit seisoivat nätisti penkeillä niille tehdyissä pidikkeissä ja niihin kiinnitettiin meille valmiiksi valitut BCD-liivit.

Sukeltamisen perussäännöt, ”skillsit” ja käsimerkit käytiin läpi ja sitten oli harjoituksen aika. Harjoitus tehtiin venesatamassa, jossa oli hiekkapohja ja syvyyttä noin 1,5 metriä. Vaikka olin pari viikkoa sitten sukeltanut altaassa, niin vajoaminen alas tuntui epämukavalta ja huomasin hengittäväni liian nopeasti. Syy oli kuitenkin uudessa maskissani, joka oli liian uusi ja huurustui. Kummasti sitä menee melkein paniikkiin, kun näköaistimusta heikennetään. Sain toisen maskin, ihan saman merkkisen Skubapron, kuin minulla, mutta huurustumattoman. Sillä veden alle meno tuntuikin paljon mukavammalta. Teimme harjoitukset eli regun (regulaattorin) suusta poistamiset vedessä ja veden poiston maskista.

Menimme veneellä 5 minuuttia kauniin turkoosissa meressä ja olimme perillä sukelluspaikassa. Alapuolellamme oli Pedernalis wreck 25 feetin syvyydessä. Voimakkaan tuulen vuoksi aallokkoa oli reilusti tänään. Vedessä menimme heti pinnalla olevaan keltaiseen köyteen kiinni ja aloimme saman tien laskeutua alas köyttä pitkin, joka yletti pohjalle. BCD:n tyhjennystä pikkuhiljaa ja paineen tasausta korvissa vuorotellen, niin hyvä tuli. En vain meinannut millään pysyä tarpeeksi alhaalla ja minulle piti lisätä painoja, kun leijailin tahtomattani takaisin pintaan. Alkuhankaluuden jälkeen pysyin hyvin alhaalla ja pääsin nauttimaan.

Aivan ensimmäiseksi vaalea green honu ui meidän alta. Seurasin häntä hetken, mutta hän jatkoi pian omille teilleen. Hylyn osia kölli hiekkapohjalla. Monenlaiset korallit olivat vallanneet sen kasvualustakseen. Siellä viihtyivät sen vuoksi kalat ja muut meriotukset. Pääsin kivaan sukellusfiilikseen ja luottavaiseen oloon. Keltaisia raidallisia kaloja oli paljon isoina parvina. Varmaan 40 cm pituinen puffer fish kurkkaili suojastaan. Tummansininen ”kampelakala” keltaisilla pilkuilla ja silmänympäryksillä uiskenteli hetken minun kuvattavana. Sukellusohjaajamme houkutteli pientä hiekan väristä mustekalaa käteensä. Se alkoi jo luikerrella hänen käteensä, mutta vilahtikin pienenä sukkulan muotoisena vesirakettina tiehensä. Mustakeltainen pieni ankerias kurkisteli kolostaan ja aukoi suutaan. Lisää vaaleita kellertäviä kalaparvia ui siellä täällä. Sitten pitikin jo kiivetä narua pitkin ylös, reilun puolen tunnin sukellus oli mennyt nopeasti. Hetkeksi olisi ollut vielä kiva jäädä pohjalle.

Honu siellä

mustekala

eel

 

Antilla & Arashi Sukellus

Heräsin seitsemän jälkeen, kun muut jäivät vielä nukkumaan. Tuttu Robin Palm Beach Diversista tuli hakemaan minua respan edestä klo 8.15. Tänään ei jännittänyt paljoa, koska edellisestä sukelluksesta oli vain pari viikkoa. Tänään tosin oli minun ensimmäinen oikea hylkysukellus, joka vähän jännitti. Tänään sukellusretki oli myös pitempi, sillä tämä oli kahden tankin sukellus.

Meitä oli lähdössä iso porukka veneeseen, 12 sukeltajaturistia ja kolme henkilökunnan sukeltajaa. Meidät jaettiin kahteen kuuden sukeltajan porukkaan. Minä sain parikseni Bostonilaisen miehen, joka on sukeltanut jo kauan (tosin viimeksi yli 2 vuotta sitten). Pääsin viime sukellukselta tuttuun paattiin ja tällä kertaa minä olin ainoa, joka ei pukenut märkäpukua. Menimme veneellä 10 minuuttia pohjoiseen, jossa näkyi California Lighthouse. Asetuimme Antilla hylyn päälle.

SS Antilla rakennettiin vuonna 1939 Saksan ja Karibian alueen kaupankäyntiä varten. Kun Saksa hyökkäsi Hollantiin, niin seurauksena saksalainen laiva upotettiin Hollannille kuuluvan saaren edustalla. Nyt se on alueen suurin hylky ja Aruban suosituin hylkysukelluspaikka. Toisin kuin Pedernalis, Antilla on kokonaisena meren pohjalla.

Meidän ryhmä lähti ensimmäisenä ja minä olin ensimmäisenä hyppäämässä veteen. Uin keltaiselle köydelle ja odotin muita. Näin heti Antillan, jonka päällä räpylöin. Olipa hurjan näköinen! Minulla oli painoa 12 paunaa, mutta heti alussa huomasin, että se on liian vähän. Tyhjensin BCD:ni, mutta jäin hyvin ylös kellumaan. Sukellusohjaajani Jose tuli lisäämään minulle kaksi 2 paunan painoa. Niiden avulla pääsin laskeutumaan. Hylky oli aavemaisen näköinen ylhäältä, mutta kun pääsin alas, se ei ollutkaan niin pelottava. Kiersimme laivan kokonaan. Hylhy oli korallin ja vesikasvin peitossa ja loi kaloille mainioita paikkoja lymytä ja hengailla. Hylyn pinnalla kasvoi monessa paikassa myös putkikorallia. Ajattelin siitäkin etukäteen, että se on pelottava. Oikeastaan keltaiset ja lilat putket olivat aika hauskoja ja niitä oli kiva kuvailla. Minä olin ainoa sukeltaja ilman sertifikaattia, mutta hyvin pysyin porukan mukana. Muut menivät myös pienistä laivan rakenteiden muodostamista ”tunneleista”, kun minä uin päältä. Kohta minäkin olin ”tunneleissa”, kun Jose kysyi käsimerkein, onko se minulle ok. Sekään ei ollut yhtään niin pelottavaa kuin olin etukäteen ajatellut. Olimme yli 15 metrin syvyydessä. Kamerani ilmoitti ”huomioi syvyys”. Olin kamerani syvyysrajalla, mutta hyvin se pelitti koko sukelluksen loppuun. Olin vielä eilen ihan varma, että en mene paria metriä lähemmäs hylkyä, niin kummitusmainen ajatus se oli. Tämä sukellus avasi todella minun silmäni hylkysukelluksista. Voi kuinka onnellinen olinkaan tästä sukeltamisesta. Olin tehnyt jotain ihan uutta ja tykännyt siitä.

Sukeltajien vene

Antilla

 

Me pääsimme mutustamaan keksejä veneeseen, joita oli tarjolla. Lisäilin aurinkorasvaa tuulessa kuivuneeseen ihooni. Paikalle oli tullut myös pari isompaa venettä, josta oli porukkaa tullut snorklaamaan. Toisessa sukellusryhmässä oli eräs nainen, jolta oli ilma loppunut sukelluksen loppuvaiheessa. Ilmeisesti regun säädössä oli jotain ongelmaa. Hän oli käyttänyt omaa regua (eikä Palm Beach diversin). Todella hurja tilanne ja hänen parinsa oli ollut valmis antamaan oman lisäilmansa.

Jatkoimme viisi minuuttia pohjoiseen Arashi reefille Malmok Bayhin. Siellä meidän porukka meni taas ensiksi veteen. Olin sukelluskaverini ohjeesta pyytänyt vielä yhden 2 paunan painon eli minulla oli yhteensä 18 paunaa painoja. Nyt pääsin hyvin laskeutumaan. Pohjalla oli korallia, hiekkapohjaa ja matalaa kasvustoa. Tämän sukelluksen alussa tunsin hengittäväni liian pinnallisesti ja pieni paniikki oli kehittymässä. Miksi nyt, äsken meni ihan hyvin? Olin hetken lähes varma, että minun pitää nousta pintaan. Jatkoin vain sinnikkäästi hengittämistä mahdollisimman rauhallisesti ja keskityin kuvaamiseen. Hetken päästä minulla oli taas miellyttävä ja turvallinen olo. Pääsin nautinnollisesti jatkamaan sukellustani. Meille oli luvattu kilppareita ja ensimmäistä ei tarvinnut kauaa odottaa. Toinen olikin sitten kamunsa kanssa ruoholounaalla pohjalla ja jatkoi siitä omille teilleen. Sininen vähän leopardipilkkuinen kala oli mielenkiintoisen näköinen. Lisäksi tapasimme keltsejä kalaparvia, yksittäisiä punaisia kaloja ja sinisiä kimaltavia kavereita. Paluu-uinnilla tapasimme yhden piikkirauskun ja vielä yhden honun. Kahden tankin sukellus oli ohi ja veneessä pieni makean veden suihku raikasti mukavasti. Näistä sukelluksista jäi ehdottomasti loistava fiilis. Nämä olivat olleet myös hyvää harjoitusta OWD-kurssin loppuun suorittamista varten.

 

Tres trapi -snorklaus

Olin kuullut sukellustyypeiltä, että Tres trapissa asustaa kilppareita. Sinne ajoi vain muutaman minuutin Palm biitsistä pohjoiseen. Paikkaa ei ollut tielle merkitty, mutta olimme katsoneet netistä tarkat ohjeet, missä kohtaa rantatietä piti pysähtyä. Kallioiselta rannalta on muutama kiviporras (trapi) alas hiekkapohjaiselle pläntille, josta on hyvä mennä snorklaamaan. Kävimme täällä snorklaamassa kaksi kertaa.

Laineikas hiekkapohja jatkuu pitkälle, siellä täällä ollen vesikasvia pohjassa. Valtava sinttiparvi ui ohitseni, satoja pikkiriikkisiä kaloja. Täällä tavattiin myös kilpikonna kummallakin kerralla. Korallien hienous jää kuitenkin täällä puuttumaan. Niitä tarvitsee lähteä etsimään vähän kauemmas rannasta.

Tres Trapi

 

Previous Post Next Post

1 Comment

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin tiistai, 13 heinäkuun, 2021 at 17:50

    Näistä sukellus- ja snorklausjutuista on todella hienoa lukea. Mukavasti pääsit näkemään kilpikonnia, ne on aina hauskoja kohtaamisia. Miten vertaisit noita kokemuksia edellisiin sukelluksiin/snorklauksiin?

  • Leave a Reply