Tänä Vuonna Omaan Taloon

Taloprojektimme eli hiljaiseloa koko loppusyksyn ja alkuvuoden. Paperiasioita oli pyöriteltävänä ja naapureilta piti saada allekirjoituksia valmiisiin suunnitelmiin. Joulun ja vuoden vaihteen matka täytti hetkeksi koko maailmamme, joten projekti sai levätä. Kaikki suunnitelmat, lausunnot ja allekirjoitukset olivat Tampereen kaupungin lupapisteessä tammikuun lopussa.

Saimme rakennusluvan 4.3. eli lupakäsittelyyn meni vain reilu kuukausi siitä, kun kaikki liitteet oli saatu toimitettua. Olimme valinneet maanrakentajan, Antti Patakankaan, jo ajoissa. Heti seuraavana päivänä kun lupa oli tullut, hän oli tekemässä maatöitä jo meidän tontilla. Maatyöt valmistuivat viikossa ja 13.3. pääsimme katselemaan tasoitettua maata ja hahmottamaan paremmin alueen, johon talomme nousee. Nyt näimme myös ensimmäistä kertaa tarkkaan, missä tonttimme rajat kulkevat. Maaplänttimme ei ollut enää luonnontilaista ryteikköä, vaan selkeä paikka meidän kodille.

Tontin ostaminen oli meidän kohdalla ollut aikamoista hakuammuntaa. Olimme valinneet tontin havainnekuvan perusteella, josta osasimme tulkita talojen ja metsän sijainnin, mutta emme esimerkiksi tarkkoja korkeuseroja. Meille selvisi vasta myöhemmin, että alueella on suuria korkeuseroja monilla tonteilla. Korkeuserojen vuoksi taloon saatetaan joutua rakentamaan sisälle porrastuksia tai ulkopuolelle tukimuureja.  Olimme maatyöbudjetissamme varautuneet tukimuurin rakentamiseen. Meidänkin tontilla on jonkin verran korkeuseroa, mutta nyt selvisi, että sen saa hoidettua korkeammalla sokkelilla talon toisessa päässä. Meillä kävi todella hyvä onni, että meidän ei tarvitse teettää kallista tukimuuria. Säästimme tässä kohtaa melkein 20 000 €.

22.3. Kovapalkki alkoi tehdä meidän perustuksia. Ensimmäisen viikon jälkeen betonisokkelia oli valettu talomme metsän puoleiseen reunaan. Pääsimme tepastelemaan tulevan olohuoneen ja minun huoneeni ”pohjalla”. Jos jonkinmoista letkua ja piuhaa sojotti siellä täällä. Rakentamisesta hiukan enemmän perillä oleva ystävämme kertoi, mikä niistä onkaan puhdasvesiletku, mistä likavedet kulkisivat pois ja mikä on sähköpiuha. Kevät tuntui etenevän pikavauhtia. Lumet sulivat ja aurinko kuivatti valettua betonia. Ennen pääsiäistä perustukset olivat valmiina. Jäljelle jäävän pihan koko jopa yllätti ”suuruudellaan” 531 neliömetrin tontilla. Tässä kohtaa oli kiva ottaa myös Rooni (dronemme) tonttikuvauksiin mukaan. Huhtikuun alussa tehtiin maatäytöt ja seuraavaksi Jopera alkaa tehdä meidän taloa.

 

 

 

Meidän tehtävämme oli tässä vaiheessa saada myös sähköt tontille. Se ei onnistunut aivan yhdellä sähköpostilla. Ensin piti etsiä sähköurakoitsija, joka asentaisi tontille sähkökeskuksen, tämä onnistui vastaavan mestarin vinkillä helposti. Sähköurakoitsijan mukaan keskuksen asennus kävi helposti. Varsinainen
sähköjen kytkeminen olikin sitten hankalampaa, koska sähköurakoitsija ohjeisti hankkimaan ensin sähköliittymän ja sitten tontille tehtäisiin mittarointi ja liittyminen sähköverkkoon.  Sähköfirma antoi erilaista tietoa ja viestitti että sähkösopimusta ei voi tehdä koska, tontilla ei ole mittarointia. Jonkin aikaa asiaa palloteltiin edes takaisin, kunnes sähkölaitokselta selvisi, että tontille on tehtävä ensin sähkönliittymissopimus, jonka jälkeen voidaan tehdä sähkönmyyntisopimus, jonka jälkeen voidaan tehdä mittarointi ja kytkeä sähköt työmaalle. Tässä asiassa tuntui, että olisi voinut päästä helpommallakin.

Nyt kun taloprojekti on vihdoinkin alkanut kunnolla edistyä, meistä on tullut vähän malttamattomia ja intoilemme tulevaa. Toivoisimme näkevämme talon jo nousevan, suunnittelemme ja kuvittelemme paljon elämäämme uudessa talossa. Muuttointo on aika kova, ehkä minulla enemmän, kun en ole vastuussa niiden painavimpien tavaroiden siirtämisestä kodista toiseen. Aloitin ensimmäiset muuttovalmistelut ja pakkaukset jo maaliskuussa, vaikka h-hetkeen on vielä puolisen vuotta. Kuplamuoviin ja laatikkoon on päässyt jo kasa muistoesineitä odottamaan uuteen kotiin pääsyä.

Aloimme miettiä sisustusasioita alkuvuodesta. Ohjelmassa oli kaksi tapaamista Puustellin edustajan kanssa. Jopera tekee yhteistyötä Puustellin kanssa, joten se oli luonnollinen valinta meille sisustusasioissa. Haluammeko tumman vai vaalean keittiön? Ovatko keittiön tasot laminaattia vai kalliimpaa kiveä? Pintamalleja päästiin hiplailemaan ja tietokoneella meille rakennettiin juuri meidän toivomaamme keittiötä. Puustellin kautta meille tulee myös vessojen ja kodinhoitohuoneen lavuaarit, kaapit ja tasot, sekä maakuuhuoneiden kaapit ja pukeutumishuoneen sisustus. Kaksi neljän tunnin sessiota olivat suunnittelu-unelmien täyttymistä ja ihan pikkuisen vain kompromisseja.

Joperan toinen yhteistyökumppani on K-Rauta, jonka puoleen oli käännyttävä mm. lattioita ja kylpyhuoneen sisustusta mietittäessä. Kylppärin värimaailmassa viehätti ruskea raikkaalla yksityiskohdalla. Ajatuksena olisi saada ”spahan” biitsifiilistä hiekan ruskealla ja laguunin turkoosilla sävyillä. Tässä asiassa olemme vasta idean tasolla. Varsinaiset laattavalinnat tehdään toivon mukaan parin viikon päästä.

Talon sähköasioita oli myös suunniteltava ja lyötävä lukkoon tässä vaiheessa. Meille lähetettiin kaaviokuva sähköistä, josta meidän piti itse googlen avulla päätellä mitä mikäkin merkki kaaviossa tarkoittaa. Meillä on jonkin verran toiveita mm. ledeistä olohuoneeseen, keittiöön ja master bedroomiin sekä suihkusyvennyksen valaistukseen. Sähköasioiden hoitaminen menikin sitten mailien lähettämiseksi puolin ja toisin. Aina tuli jotain varmistettavaa ja lisättävää tilaukseen. Valaistuksella voi saada hyvin paljon aikaan kodin tunnelman luomisessa. Mielestäni tähän pitäisi kiinnittää enemmän huomiota eikä vain tarjota ihmisille sitä peruspakettia ja riippuvalaisinta joka huoneeseen. Tässä asiassa olisi ollut hyvä saada oikeata suunnitteluapua niin kuin kiintokalusteissa.

Mielessä alkoi pyöriä myös, että mitä kivaa uutta huonekalua olisi ihanaa uuteen kotiin viedä. Olohuoneeseen tarvittaisiin uudet lasioviset kirja/muistoesinehyllyt. Vanhat olivat eri paria ja samalla seinustalla ne eivät näyttäisi hyvältä ollenkaan.  Tässä kohtaa käännyin suomalaisen Anttiinan (, jota työkaverini oli suositellut) puoleen, joka valmistaa mittatilauksena huonekaluja, käyttäen materiaaleina mäntyä, koivua ja tammea. Eikä mennyt kauaa, kun olin suunnittelemassa meille uusia tammesta valmistettavia vitriineitä. Nykyinen olohuoneen pöytä alkoi yht’ äkkiä näyttää hyvin tylsältä. Listalle tulikin nopeasti myös uusi sohvapöytä ja mielellään kivitasoinen.

Olin myös kyllästynyt kuluneeseen Ikean kirjoituspöytääni. Sitähän ei missään nimessä voisi uuteen hienoon kotiin viedä (, tai ehkä lasten huoneeseen). Siispä guuglailua massiivipuisista pöydistä ja hintatiedusteluita huonekaluvalmistajille. Lopulta tein tilauksen Vankkawood-nimisestä firmasta. Aika pitkän suunnittelun jälkeen kierrätystiikistä valmistuva pöytäni laitettiin tilaukseen toivomieni mittojen mukaan.

 

Muuton yhteydessä on vihdoin tullut aika vaihtaa myös yli 15 vuotta vanha parisänky (perus 160 cm leveä) king size bed jenkki -versioon. Vielä pari vuotta sitten en olisi raaskinut sängystämme luopua. Olin ostanut meidän sängyn ensimmäiseen kotiini Helsingissä, kun muutin opiskelemaan. Hyvin unien lisäksi vähän jo natisevalla sängyllä on toki monenlaista tunnearvoa elämän varrelta.

 

Ensi syksynä pääsemme omaan uuteen taloon, jonne saamme sopivasti vietyä vanhaa, ja sopivasti uutta. Pääsemme tekemään uudesta kodistamme ihan meidän maailman näköisen.