Suomen suurin matkablogiyhteisö

Mpumalangan vesiputouksilla

Etelä-Afrikka on luontomatkailijan paratiisi. Safariscenen lisäksi matkailijoille on tarjolla metsäisiä vaellusreittejä ja useita vesiputouksia, joista suuri osa on juuri Mpumalangan provinssissa. Sabien kaupungin läheisyydestä löytyvät Mpumalangan heinoimmat vesiputoukset, kuten Lone Creek, Horseshoe, Bridal veil, Sabie, Mac Mac pools ja Etelä-Afrikan korkein, 94 metrinen Lisbon falls.

Viimeisen päivän ohjelmassa meillä oli tutustumista putouksiin. Ajoimme ensin kohti Malalanea, sitten kohti Nelspruitia ja sitten vähän pohjoisemmaksi Sabieen, noin kahden tunnin päähän Marloth Parkista. Kun tytöt olivat autossa banaaniaamiaisensa popsineet, Aava nukahti pian päikkärille. Matka vuokra-autossamme sujui siis taas mukavasti. Ennen Sabieta ajoimme vehreissä vuoristomaisemissa. Sabie vaikutti sympaattiselta pikkukaupungilta, ympärillään kohoilevat kauniit vuoristomaisemat. Otimme lounasta KFC Drive thrusta ja söimme hampparit ja tytöt nugetteja näppärästi autossa. Meillä oli myös suklaapirtelöt, mutta lapsille kerroimme, että mukeissa oli kahvia. Sabien R532 on ”vesiputoustie”. Putouksia löytyy molemmin puolin kaupunkia. Me ajoimme noin 9 km päähän tavoitteena 68 metriä korkea Lone Creek Falls. Osittain tie oli erittäin kuoppaista asfalttia eli jonkinmoista labyrinttiajoa sai taas harrastaa. Täällä on tehokkaasti kaupallistettu luonnon nähtävyyksiä. Portti pystyyn ja joku rahastamaan. Jokusen randin saa pulittaa joka paikassa, tosin sisäänpääsymaksut ovat erittäin edullisia.

Roadtrip

Sabiessa

 

Parkkipaikalta päästiin astumaan melkeinpä sademetsään. Kävelyä putoukselle oli mukavat 200 metriä. Putouksen alla oli kutsuva pieni ja matala allas. Vesi oli kuitenkin niin kylmää, että kahlaamista enempää ei tehnyt mieli edetä. Putous tosin kasteli aika tehokkaasti vesisumulla muutenkin. Ihan kuvauspistekin oli rakennettu putouksen viereen. Vaikka tytöt tulivat reippaasti kylmään veteen, niin Aava alkoi pian hytistä kylmästä vesisumusta. Putoukselle tuli myös kahdenkymmenen hengen äänekäs seurue, jonka läsnäolo häiritsi meidän nautiskelua. Lapsilla alkoi olla kiire autolle ja kuiviin vaatteisiin. Parkkipaikan lähistöltä löytyi bajamajoja, niin ei tarvinnut puskaa mennä.

 

Paluumatkalla päätimme käydä katsomassa toistakin putousta. Horseshoe ja Bridal Veil olivat ihan lähellä. Päätimme mennä jälkimmäiseen. Sinne johti päätieltä myös kuoppainen asfalttisokkelo. Nimensä mukaisesti putous laskeutuu vesimäärällisesti pienempänä vähän harsomaisena alas. Parkkipaikalta oli käveltävää enemmän kuin Lone Creekissä. Jokunen 700 metriä tuntui kuitenkin aika pitkältä, kun maasto oli haasteellista ylämäkeä ja Aavaa piti kantaa. Mila käveli tosi reippaasti, 10 pistettä hänelle. Näkymä oli vaivan arvoinen. Putous laski pienen pieneen altaaseen muutama metri meidän alapuolella. Paikka oli jotenkin sympaattinen, pieni luonnon näköalatasanne avautui suoraan raskaan tuntuiselta metsäpolulta. Isolle kivelle oli ihana nousta ihailemaan. Olisin voinut istua siinä koko päivän.

Bridal Veil

 

Paluumatka oli toki helpompi, kun saimme kulkea alaspäin. Mila jaksoi hyvin koko metsäreippailun. Hän oli muutenkin tsempannut hienosti Durbanissa esiintyvien kiukkukohtausten jälkeen. Lähdimme ajamaan takaisin Marlothiin. Pysähdyimme vain kerran, kuvaamaan tien vierellä olevia tulppaanipuurivistöjä.

Etelä-Afrikan tulppaanipuut

 

Ohjelmassa oli sitten enää pakkaukset kotimatkalle ja tämän sakin roudaaminen kolmella lennolla Suomeen. Ilmeisesti tulossa oli tiukennettuja karanteeniohjeita ja ”erityishuomiota” lentokentällä kun tulemme uuden virusvariantin kotiseudulta. Senkin vuoksi, että tämä matka oli pandemian vuoksi jännittävä ja välillä kyseenalainen, niin olimme erityisen onnellisia, että olimme onnistuneet tämän toteuttamaan ja kokemaan. Ikuinen matkailijasielu ei kuitenkaan ole onnellinen paikallaan ja ilman suunnitelmia. Ensi kesän kohde alkaa varmasti pyöriä mielessä heti kun pääsemme kotiin, mikä ikinä se mahtaa ollakaan.

Previous Post Next Post

3 Comments

  • Reply Pirkko torstai, 21 tammikuun, 2021 at 17:37

    Löytyiväthän ne ihanat tulppaanipuutkin♥️

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin lauantai, 23 tammikuun, 2021 at 21:20

    Hienon näköisiä kummatkin vesiputoukset ja itse tykkään sellaisista vesiputouksista, jotka ovat keskellä vihreää kasvillisuutta. Oliko takaisin Suomeen tullessa pakollista koronatestausta?

    • Reply honuanui torstai, 4 helmikuun, 2021 at 22:42

      Se riippui mitä kautta tuli. Amsterdamin kautta tullessa olisi ollut (halusivat neg tuloksen transiteiltakin). Me tulimme Dohan kautta, ei ollut testausta. Suomessa toki oli vahva suositus kentällä kun tultiin.

    Leave a Reply