Suomen suurin matkablogiyhteisö

Marloth Park, eloa eläinten keskellä

Marloth Park on wildlife sanctuary Krugerin etelärajalla. Krugerin eteläreunalla kulkeva Crocodile river erottaa Marlothin Krugeristä. Marloth Park sijaitsee Malalanen (ent. Malelane) ja Komatipoortin kaupunkien välissä ja Krugeriin voi mennä kahdesta portista, 14 km:n päässä olevasta Crocodile Bridgen portista tai 35 km:n päässä olevasta Malelanen portista. Marloth Parkissa ihmiset ja eläimet elävät yhdessä Crocodile riverin rannalla. Eläimet, kuten kudut, seeprat, kirahvit ja impalat kulkevat ihmisten asumusten lomassa. Marlothin sisällä on myös Lions Spruit game reserve, jossa voi tavata vaarallisia eläimiä, kuten leijonia, sarvikuonoja ja puhveleita.

Alun perin katselimme Marloth Parkista asumuksia, koska ne ovat huomattavasti edullisempia kuin Krugerin sisällä olevat rest campit ja lodget. Kahdestaan nuo rest camp -hinnat olisivat vielä menneet, mutta perheenä piti maksaa enemmän (kahdesta huoneesta) ja siksi emme raatsineet olla koko Kruger-alueella viettämäämme aikaa Krugerin sisäpuolella olevassa majoituksessa. Marloth Park tuntui kuitenkin sopivan meille. Eläinfaneina oma talo sen pihalle astelevine seeproineen ja antilooppeineen tuntui mainiolta vaihtoehdolta.

Sanoimme heipat Krugerille, kun ajoimme Crocodile Riverin portista ulos. Se oli tarjonnut taas unohtumattomia elämyksiä. Portin jälkeen Crocodile Riverin ylittävä silta oli melko hasardi. Turvakaiteena oli vain matalat palkit. Navi ei tuntenut seuraavaa kohdettamme, mutta opasteet olivat hyvät. Olipa outoa ajella ihmisen muokkaaman luonnon keskellä, nähdä peltoja ja istutettuja puurivejä, kolmen safarimaisemissa vietetyn päivän jälkeen. Ajoimme Marloth Parkiin noin 20 minuuttia. Portit olivat täälläkin ja saimme kulkulätkän koko oleskeluajalle. Sitten osoitteeseen Soenie Street. Päätieltä Olifant Roadilta haarautui vain hiekkateitä. Marloth Park oli puskaisempi ja hyvin paljon enemmän luonnontilassa kuin olimme kuvitelleet. Täällä ollaan hyvin piilossa. Vaalea kivitalo, Uchawi wa Africa (, the Magic of Africa), odotti pienen hiekkatien päässä. Ketään ei ollut paikalla, mutta Antti soitti talon huolenpitäjälle, joka sanoi tulevansa 20 minuutissa. Sillä aikaa me tutustuimme takapihaan. Isolla terassilla odotti kutsuvat uima-allas. Emmeköhän viihdy täällä vallan mainiosti. Hintaa tällä asumuksella oli 110 €/yö.

Silta yli Crocodile Riverin

Marloth Park

Uchawi Wa Africa -talomme

Olohuone oli valtava. Takaseinällä oli iso seeprataulu ja iso massiivipuinen ruokailupöytä. Open consept keittiö oli iso. Masterissa houkutteli korkea KSB (king size bed), walk in pukeutumishuone ja kylppärissä kaksi lavuaaria ja iso muna-amme. Tytöille oli oma huone ja periaatteessa oma vessa ja kylppärikin. Vierashuone ja parvihuone jäivät meiltä kokonaan käyttämättä. Tänne voisi joskus tulla isommallakin porukalla. Leopard’s Leap punaviinipullo oli keittiössä. Tällaisena aikana kun alkoholia ei saa tippaakaan kaupasta, se oli aikamoinen ilon aihe. (Ja oli kyllä erittäin hyvää viiniä. ;)) Talo oli varmasti yli 100 neliötä. Niin hienossa kämpässä emme ole ikinä majoittuneet. Miten täältä ikinä voi lähteä pois? No, onneksi meille on tulossa oma hieno talo vielä tänä vuonna…

Marloth Parkin keskusta on parin minuutin ajomatkan päässä. Siellä on kaksi pientä ruokakauppaa ja The Tin Shack -ravintola. Meillä on likapyykkejä kertynyt reilusti, koska Cape Townin jälkeen meillä ei ole ollut pesukonetta käytössä. Käsipyykkäys on hidasta, kun sitä tekee neljän ihmisen vaatteille. Vaikka kämppämme oli hyvin varusteltu, niin pesukonetta sieltä ei löytynyt (astianpesukone kyllä), mutta kuivausteline löytyi. Marloth parkista löytyi laundry service, mutta se näytti olevan hyvin kiinni, eikä aukioloajoista ollut tietoakaan. Eli käsipyykkäys jatkuisi matkan loppuun asti. Ainakin on se kuivausteline, johon laittaa kuivumaan. Pienestä kaupasta sai hädin tuskin jugua ja maitoa, mutta niillä pärjättiin seuraavaan päivään. Ravintolasta haimme maistuvat pizzat ”kotiin” viemiseksi.

Marloth Parkin keskusta

Kudut astelevat keskustassa

Kävimme isommilla ruokaostoksilla Malalanessa, jonne ajoi noin puolessa tunnissa. Iso vesitorni, jossa on Spar-mainos, näytti olevan pienen kaupungin maamerkki. Lauantaina iltapäivällä oli hyvin hiljaista. Monet kaupat olivat kiinni. Vain iso Spar oli auki ja siellä riitti viikonlopun ruokashoppailijoita. Meillä oli iso jääkaappi ja kunnolliset ruuan valmistusvälineet, joten kelpasi ostaa lihaa ym. Arkipäivinä pienessä kaupungissa oli enemmän eloa. Sieltä löytyi mm. muutama vaatekauppa, apteekki ja meille tuttu Spur-ravintola.

 

Kwa Madwalassa norsujen luona

Olin varannut elephant interaction -aktiviteetin meille jo Suomessa. Sitä varten ajoimme Malalaneen päin, mutta käännyimme pikkutielle Hectorspruitin jälkeen. Tie oli kuoppaisin, mitä täällä on tullut vastaan. Omaa kaistaa oli mahdoton pitää, vaan tie oli sokkeloa asfaltin, kuoppien ja hiekkareunuksen välillä. Tulimme Kwa Madwalan Game Reserveen. Portilla saimme ohjeet elefanttimestaan, jotka olisivat voineet olla paremmatkin. Kävimme ensin Elephant campissä, jossa oli vain hevosia. Norsut olivatkin elephant walking safaris -kyltin osoittamassa suunnassa. Päivä tuntui todella kuumalta, lämpötila huiteli varmasti yli 30 asteen. Onneksi pääsimme puun alle varjoon.

Paikalla oli kaksi norsua, jotka olivat tulleet lopetusuhan vuoksi tänne asumaan. Öisin he saavat vaeltaa vapaana Kwa Madwalassa. 33-vuotias naarasnorsu, Modjadji, tuli meidän luokse selässään hänen ohjaajansa. Ihan ensimmäisenä pääsimme antamaan norsulle pellettejä, joita hän rakasti. Pelletit laitettiin norsun kärsään, jonka hän vei suuhunsa. Se oli hauskaa. Olin ensin Milan kanssa ja hänkin uskaltautui pian ruokkimaan. Sitten norsun kanssa pelattiin meidän puolelta jalkapalloa ja norsun puolelta kärsäpalloa. Kun otimme kengät pois jalasta, norsu tunnisti jokaisen ja antoi oikealle henkilölle.

Vähän vielä lauhkeampi kaveri oli urosnorsu, Tswale, jota saimme rapsuttaa masusta ja jalasta. Paksu iho oli mudan peitossa ja kovan ”kuoren” alla tuntui pehmeätä. Ihon pinnalla oli kovaa pientä karvaa. Hän oli mielenkiintoisen tuntuinen. Aava innostui erityisesti tunnustelemaan norsun syöksyhampaita (, ja puhui raukka kärsästä koko ajan). Hienoa, että molemmat tytöt uskalsivat silittää norsua. Tämä oli varmasti hieno kokemus myös heille.

 

Eloa Uchawissa

Uimme päivittäin omassa altaassamme. Ihana yksityisyys, privaattiallas pelkkien puskien ja eläinten keskellä. Aava opetteli hienosti polskimaan jaloilla. Jospa hän jo ensi kesänä menisi uimarenkaan kanssa. Altaassa lillui lämpömittarin lisäksi kaksi suodatinpönikkää, joilla Aava leikki ja jotka olivat ankkoja hänen mielestään. Meillä oli kaupasta haettuna iso pellettisäkki. Pihallamme oli usein impalia, jotka tulivat innoissaan syömään pellettiä, kun heitimme niitä maahan. Välillä paikalle tuli myös villiporsaita. Tytöt innostuivat eläinten ruokkimisesta valtavasti. Aava oppi uuden sanan ja hoki ”pellettiä” kymmeniä kertoja. Tämä oli aika ainutlaatuista, lillua altaassa ja ruokkia villieläimiä samalla. Villisikojen röhkinää ja touhua oli kiva seurata. Yhtenä aamuna seepralauma ilmestyi meidän takapihalle. He olivat impalia ja villiporsaita kesympiä ja tulivat syömään kädestä. Seeprat olivat aika ahnaita, näykkivät välillä toisiaan. Pieni varsa ei uskaltanut tulla niin lähelle kuin aikuiset, mutta heitimme hänelle myös ruokaa. Olipas ihana aamu ja tytöillä oli superhauskaa. Pelletit syötiin loppuun.

Privaattiallas ja Aavan uimisharjoitukset

 

Marloth Park ja meidän asumuksemme Uchawi Wa Africa oli ehdottomasti yksi matkan kohokohdista. Sinne tekisi mieli palata vielä joskus.

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, 17 tammikuun, 2021 at 16:19

    Näyttää ja kuulostaa kyllä kivalta paikalta. Onko Marloth Parkin alue jotenkin aidattu vai miten homma toimii?

  • Reply Päivi sunnuntai, 17 tammikuun, 2021 at 17:04

    Onpa teillä ollut ihana matka.

  • Leave a Reply