Suomen suurin matkablogiyhteisö

Matka Afrikan eteläkärkeen

Jouluaaton retki suuntautui yli 200 kilometrin päähän. Lähdimme aamupäivän aikana, suuntamme oli Cape Townista kaakkoon. Tänään reittimme kulki sisämaassa. Pian moottoritien molemmin puolin lähellä lentokenttää oli köyhän näköistä asumusta. Ajoimme myös valtavien peltihökkelikylien ohi. Sähköjohdot kulkivat aivan ”talojen” yläpuolella ja muuntajat lojuivat maassa. Todella kurjan näköistä asumista. Matka jatkui Somersetin kaupunkiin lahden (False bay) poukamassa. Siitä tie lähti nousemaan. Ylitimme vuoret maisemallista vuoristotietä pitkin.

 

Caledonissa käännyttiin isolta tieltä pois. Pientä kaupunkia hallitsivat valtavat siilot ihan keskustassa. Pienet köyhän näköiset ruokakaupat olivat päätien varrella. Ei tehnyt yhtään mieli jalkautua, vaikka olisi ollut tarvetta. Loputtomat pellot dominoivat maisemaa siitä eteenpäin. Mila innostui bongaamaan heinäpaaleja. Välillä nähtiin myös lehmiä ja suuria lammaslaumoja. Tytöt lauloivat muurahaislaulua takapenkillä ja välillä natustivat tortillalettuja. Viimeiset kilometrit tuntuivat pitkiltä.  Bredasdorpissa Antti käväisi liquor shopissa aattoillan viinipullon ostamassa. Matka jatkui nyt suoraan etelään.

Bredasdorp

Struisbaain rantakaupungissa näimme taas ”pitkästä aikaa” merta. Olimme hyvin lähellä eteläisintä kohtaa. Täällä näkyi olevan vähän varakkaampaa asumusta. Navimme oli sitä mieltä, että olemme perillä. Korjasimme vähän määränpäätä ja sen piti olla L’Agulhas (eikä Cape Agulhas National Park), jotta navi neuvoi meidät perille asti. Omakotitalot ja huvilat sen kuin komistuivat. Heillä oli maisemat loputtomasti jatkuvaan mereen.

 

Noin kolmen tunnin ajomatka päättyi L’Agulhasin pieneen kaupunkiin. Siinä kohtaa oli jo kiire vessatauolle. Juuri kun ehdin toivoa vessan kävelevän vastaan, Public toilet ilmestyi ihan viereen. Vessan löytäminen voi välillä olla hyvinkin näppärää. Milakin kävi kiltisti taas vessassa, kun äiti näytti ensin mallia. Houkuttelevan näköiset kalaravintolat näyttivät hyviltä lounaspaikoilta tälle päivälle. Mutta ensin päänähtävyyteen, vielä piti löytää se eteläisin piste. Meillä ei ollut ihan varmuutta siitä, mutta kaupungin laidalla oleva punavalkoinen majakka oli varmasti sitä lähellä. Lähdimme siis kävelemään sinne päin.

L’Agulhas

 

Juuri kun ajattelimme, että täytyy lähteä autolla lähemmäs oletettua pistettä, löysimme kyltin, jonka mukaan kävelyreitti eteläpisteeseen alkaa majakan juurelta. Sinne siis. Puinen kävelytie kivikkoisen rannan vieressä oli ihanan tunnelmallinen ja kaunis. Matkan varrella oli puisia penkkejä, joissa sopi pitää juomataukoa, jälleen kuumana ja aurinkoisena päivänä. Kävelytie oli joitakin satoja metrejä. Antti lähti hakemaan autoa lähemmäs, koska arvelimme, etteivät tytöt jaksa kävellä enää koko matkaa takaisin. Vielä ainakin riitti virtaa ja kävelyintoa yhdessä ja välillä juosten. Nämä ovat niitä äidin arvokkaita pieniä hetkiä, kun kaikki on niin ihanaa ja kaunista. Kunnes joku muksahtaa uusilla sandaaleilla kumoon ja ilo loppuu, onneksi pian ohi menevään murheeseen.

Walk to the southernmost point

 

Eteläisin piste löytyi ja olihan sinne autotieltäkin selkeä kyltti, Southernmost point of Africa. Maahan rakennettu Afrikan kartta oli isona monumenttina juhlistamassa paikkaa. Eteläisimmässä pisteessä oli kivinen monumentti, jossa luki ”You are now at the southern-most tip of the continent of Africa”. Cape Agulhasin niemen pituuspiiri on myös sovittu Atlantin ja Intian valtameren rajaksi. Atlantin suunnalta sinne virtaa Eteläisen jäämeren kylmä merivirta ja Intian valtameren suunnalta lämmin Agulhasin virta, jotka kohtaavat toisensa suunnilleen Cape Agulhasin kohdalla.

 

Välillä Atlantin puolella, välillä Intian valtameren puolella. Samaa vettähän se on, mutta kiva ajatusleikki. On tämä hieno paikka. Takana koko Afrikan manner, edessä pelkkää merta kunnes tulisi vastaan Etelämanner. Tavallaan tämäkin oli yhden unelman täyttymys.

Afrikan kartta, jossa aidot maastonmuodot

 

Pientä jonoa monumentille oli, mutta ei mitään häiritsevää tungosta. Muutama ihminen oli samaan aikaan paikalla. Palasimme autolle ja sillä sitten minuutissa Agulhasin keskukseen. Menimme aattolounaalle Seagully-ravintolaan toiseen kerrokseen, josta näkyi merelle. Odotellessa lapset saivat tarjoilijalta väritystehtävän ja kyniä. Minä otin päivän kalaa, Antti pihviä ja tytöt jakoivat spagettiannoksen. Spagetti kului vaihtelevalla menestyksellä. Jälkkäriä saatiin odotella, mutta jätski olikin sitten toki suuri hitti meidän pöydässä.

Jouluaaton lounaalla

Agulhas

Tähän taloon voisin muuttaa

 

Paluumatkalla pysähdyimme Struisbaain rannalle Struis bayhin kahlailemaan, tytöt ensimmäistä kertaa Intian valtameressä. Kolmen tunnin paluumatka sujui ihan mukavasti. Aava nukahti pienille päikyille, koska ei ollut nukkunut vielä tänään. Tortillat tekivät taas kauppansa takapenkillä. Nekään eivät olleet täysin siistiä syötävää. Aavan penkin alta löytyi murustettua tortillaa, kun tyhjensimme autoa perillä. Aurinko laski kahdeksan jälkeen, kun olimme ylittämässä vuoria ennen Somersetiä. Meidän molemmilla päiväretkillä oli ollut koko ajan hyvät tiet. Ei varsinaista pelkoa rengasrikosta niin kuin viisi vuotta sitten Limpopon provinssissa maan pohjoisosassa.

 

Kotiuduimme yhdeksän aikaan. Koko perhe suihkuun ja sitten lapsille iltapalat. Eilisistä pizzoista oli jäänyt meille hyvin jämiä. Eli pizzaa, punaviintä ja fazerin suklaakonvehteja oli meidän jouluaaton päivällinen kahdestaan sängyssä.

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin keskiviikko, 13 tammikuun, 2021 at 20:18

    Me jätettiin Agulhas omalla reissulla kokonaan väliin. Alun perin meillä oli varattuna valkohaisukellus Gansbaaissa, mutta se peruuntui liian tuulisen sään vuoksi. Jos se olisi toteutunut, olisimme ajaneet Agulhasiin saakka, mutta ei sitten lähdetty vain sen vuoksi, vaan tutkittiin Kapkaupunkia ja sen lähiympäristöä yksi lisäpäivä.

    • Reply honuanui perjantai, 15 tammikuun, 2021 at 14:48

      Kyllähän sinne viä ehtii jos haluaa. Tää oli mulle kolmas kerta E-Afrikassa ja nyt ”vasta” menin eteläkärkeen. 😉

    Leave a Reply