Suomen suurin matkablogiyhteisö

Cape of Good Hope – Retki Hyväntoivonniemeen

Jouluaaton aattona lähdimme ensimmäiselle kokopäiväretkellemme Cape Townista. Antti oli saanut parin tunnin nettietsiskelyn jälkeen varattua eilen meille vuokra-auton Hertzistä. Joulu oli autovuokraamoissa ilmeisesti sesonkia ja autovuokra olisi kannattanut hoitaa aiemminkin. Mutta onneksi edes joku auto saatiin pariksi päiväksi. Varausvahvistuksessa oli kuitenkin epäselvyyttä, että haemmeko automme Cape Townin keskustasta Loop streetin Hertzistä vai lentokentältä. Koska Loop streetin Hertz oli ihan hotellimme lähellä, kävimme siellä kysymässä varauksestamme. Automme oli lentokentällä, mutta meidän onneksi myös Loop streetillä oli meille käypä auto. Kaiken lisäksi se oli automaatti eli jännitys manuaalin ajamisesta vasemmalla puolella tietä sai jäädä siihen paikkaan. Säästimme myös reippaasti aikaa, kun saimme auton ihan hotellimme vierestä.

 

Tulimme nopeasti käymään hotellissa hakemassa päivän seikkailuun tarvittavat tavarat ja palasimme Hertziin. Tytöt söivät banaanit odotellessa. Vuokraus kävi nopeasti eikä tyyppi ollut edes kiinnostunut Antin kansainvälisestä ajokortista. Saimme kahdeksi päiväksi menopeliksemme valkoisen Volkswagen T-Crossin, ihan hienon semikatumaasturin (crossover). Hetki meni Aavan vuokraistuinta asetellessa. Milalle meillä oli oma puhallettava koroke. Ensimmäiset kilometrit vuokra-autolla ja vielä vasemmalla puolella ajamista olivat aina jännittävimmät, mutta hyvin se lähti sujumaan. Ja navi neuvoi reittiä…

Roadtripille

 

Tämän päivän kohteemme Cape of Good Hope on noin 70 kilometrin päässä Cape Townista. Matka taittui mukavasti hyvää asfalttitietä pitkin. Puolessa välissä ajoimme läpi Muizenbergin kaupungin. Siitä alkoi kaunis merenrantatie, sinistä Atlanttia ja veden turkooseja raitoja. Seuraava mukavan näköinen ranta tuli Fish Hoekin kylässä, josta oli enää muutaman minuutin matka Simon´s Towniin.

 

Muizenberg

Fish Hoek

 

Simon´s Townissa oleva Boulders Beach on kaikkien täällä kulkevien turistien must see -kohde. Biitsi on satojen pingviinien koti ja täällä jos missä pingviinien katselu on helppoa. En muista oliko täällä souvenirshoppia vuonna 1998, mutta nyt oli ja pingviinipehmot kurkkivat siellä. Mila sanoi fiksusti, ”ensin mennään katsomaan pingviineitä, sen jälkeen vasta pehmoja”. Sisäänpääsy oli aikuisilta 255 R (14 €), alle 6-vuotiaat olivat ilmaisia.

 

Afrikan pingviinit ovat ainoita Afrikan mantereella asuvia pingviineitä. Pingviinikolonioita löytyy Namibian eteläosista Etelä-Afrikan rannikkoa pitkin Port Elisabethiin asti. Paras paikka nähdä niitä on juuri tämä Simon’s Townin lähellä oleva False Bayn Foxy Beach ja sen viereinen Boulders Beach. Uhanalaiset pingviinit on vuoden 1982 kahdesta pingviinipariskunnasta saatu lisääntymään yli 2000 yksilöön osittain kalastusta vähentämällä False bayssa, jolloin pingviineille jää enemmän ruokaa. Pingviinit syövät lähinnä kalaa ja mustekaloja. Lisääntymisaika on helmikuusta elokuuhun. Pingviinit ovat monogamisia eli niillä on elinikäinen elämänkumppani, jonka kanssa pesiä. Lisääntymisiän pingviinit saavuttavat 4-vuotiaana. Pingviinin karva uusiutuu vuosittain. Ennen sitä pingviini lihottaa itsensä, koska karvanvaihtoaikana karva ei ole vedenkestävää ja pingviinin täytyy pysyä noin 20 päivää maalla.

 

Puiset kävelyreitit vievät puskien vierestä rannalle. Ensimmäisiä pingviinejä jäätiin ihastuksissa katselemaan, mutta niitä tuli koko ajan lisää mitä lähemmäs rantaa mentiin. Pariskuntia tönötti vierekkäin tai halimassa.  Jotkut olivat puhdistuspuuhissa. Eräät tähystivät pienillä kallioilla. Joku oli pesäpuuhissa ja hiekka vain pöllysi. Jotkut makoilivat hiekalla. Suurin osa hengasi rannalla, jossa pingviinejä oli satoja. Jotkut heistä olivat juuri uusimassa karvoitustaan. Tytöt toki tykkäsivät pingviineistä, mutta välillä keskittyminen meni valkoiseen hiekkaan, joka levisi rannalta kävelyreitille ja sandaaliin sisään. Pingviinishopista tytöt valitsivat omat pehmonsa.

Pesissään

Uimareissulta tulossa

 

Matka jatkui vessatauon jälkeen kohti etelää. Maisemat vain komistuivat. Pienet rantapoukamat kylpivät turkoosissa vedessä. Tie nousi ympäristön muuttuessa vuoristoisemmaksi, kun etenimme kohti Kapin niemimaan kärkeä. Kapin niemimaalla viihtyvät eläimistä erityisesti linnut, kuten kapin suula (cape gannet), Afrikan meriharakka (African black oystercatcher), neljä metsolajia (cormorant) ja kuuluisimpana Afrikan pingviinit, joita jo tapasimme. Joskus alueella nähdään myös vuoriseeproja, mutta useammin vastaan tulee paviaaneja, antilooppeja ja tamaaneja, jotka ovat pienestä koostaan huolimatta norsueläinten lähimpiä sukulaisia. Paviaanivaroituskylttejä oli matkan varrella useita.

 

Pian olimme kansallispuiston portilla. Hyväntoivonniemi on osa Pöytävuoren kansallispuistoa (Table mountain national park), vaikka sijaitseekin melko kaukana itse Pöytävuoresta. Sisäänpääsystä sai maksaa 1000 R (56 €) koko perheeltä. Vuoret jäivät taakse ja maisema kohoili puskaisessa kasvillisuudessa. Autio hiekkaranta kivikon suojassa houkutteli uimaan. Noin 15 minuutin ajon jälkeen saavuimme tyrskyisään Afrikan lounaiskärkeen. Cape of Good Hope (Hyväntoivonniemi) merkitsee alun perin toivoa Intian meritien löytämisestä. Portugalilainen Bartolomeu Dias näki paikan ensimmäisenä eurooppalaisena vuonna 1488 ja antoi sille nimen Cape of Storms, mutta vaihtoi nimen myöhemmin.

Vuokra-automme

Jonkinmoinen kävelyreitti lähti kivikkoiselle vuorennyppylälle. Lähdimme kiipeämään sitä, osittain puisia portaita, osittain kivisiä askelmia pitkin. Tuuli tuiversi melkoisesti jo muutaman metrin korkeudessa. Maasto alkoi olla niin hankalaa pikkuväelle, että päätimme tsekata maisemat korkealta ja palata takaisin alas. Paikalla oli vain muutama ihminen ja välillä olimme ainoat.

Tarpeeksi pitkän fiilistelyn jälkeen lähdimme ajamaan takaisin päin. Pian tien vieressä komeili kaksi strutsia, joita jäin hetkeksi kuvaamaan. Kohta vastaan tuli kolme pysähdyksissä olevaa autoa. Arvelin, että siinä kohdassa on eläinbongaus menossa ja olihan se. Kaksi sarvipäistä antilooppia katselivat alas kukkulan rinteeltä.

 

Paluumatkalla pysähdyimme kauniiseen maisemapaikkaan. Puinen penkki jyrkänteen reunalla kutsui istumaan ja ihailemaan maisemaa viereiselle vuorelle ja alas mereen.

 

Matkalla Simon´s Towniin, tiellä ja tien vierellä tuli vastaan paviaanilauma. Niitä olimme toki osanneet odottaakin. Paviaaneja oli myös kallioisella vuoren rinteellä. Pikkuisia oli paljon, jotka telmivät keskenään.

 

Pikkukylien läpi ajettaessa meillä oli vähän niin kuin ajatuksena pysähtyä päivälliselle. Minun ja Antin lounas oli ollut eiliset mäkin juustohampparit. Tytöt olivat mutustaneet tortillalettuja ja  pussipuuroja. Päivä oli ollut niin hieno, että nälkä ei ollut paljoa vaivannut, mutta nyt jo vähän hiukoi, kun kello oli yli kuuden. Ravintolan etsiminen meni kuitenkin klassisesti, ajoimme vain jokaisen ohi emmekä osanneet päättää. Muizenbergissä bongasimme pizzerian ja Pick`n Payn vierekkäin. Lopulta päätimme käydä vain Pick´n Payssa ruokaostoksilla ja hakea pizzat vasta hotellimme viereisestä ravintolasta. Illalla siis nautimme lähipizzaa omassa kämpässä.

Pick´n Pay, ruokaa ja elintarviketta hotelliin vietäväksi

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply Pirkko lauantai, 26 joulukuun, 2020 at 12:14

    Pingviinit lisääntyneet mutta turistit vähentyneet sitten vuoden 1998.

    • Reply honuanui perjantai, 15 tammikuun, 2021 at 14:33

      Jep 😉

  • Reply Pirkko sunnuntai, 27 joulukuun, 2020 at 12:31

    Ihania kuvia. Onko drone ollut käytössä?

    • Reply honuanui perjantai, 15 tammikuun, 2021 at 14:34

      Aika paljon dronen lennätyskieltoa. Että pariin kertaan jäi droneilu tällä reissulla… Jos ens matkalla enemmän, kuka tietää mihin mennään…?

    Leave a Reply