Suomen suurin matkablogiyhteisö

Maailmalle vielä tänä vuonna – saako toivoa?

Kesä vierähti Suomessa. Aika, jona meidän piti olla Etelä-Afrikassa tuli ja meni. Etelä-Afrikka uhkasi pysyä kiinni jopa tämän vuoden loppuun asti.  Kesä oli monessakin mielessä hyvin raskas meille. Mutta mahtui siihen monia kivoja kaverisettejä ja jopa rentoutumista Naantalissa. Matkan odottelu jatkui syksyllä ja tuntui välillä tuskastuttavalta. Koska me siirsimme lomamme tältä kesältä jouluun, odotukset edes jonkun kiinnostavan kaukokohteen avautumisesta olivat suuret. Samalla kun tutustuin vaihtoehtoisiin kohteisiin, mietin, milloin matkapäätöksiä on viimeistään tehtävä. Kuinka kauan odottaisin Etelä-Afrikan avautumista, kunnes päätämme valita b-suunnitelman? Vaihtoehtoisen suunnitelman miettiminen ei ollut pelkästään kurja juttu. Saahan siinä kuvitella itsensä muihin ”omalla listalla” oleviin tai olemattomiin kiinnostaviin paikkoihin. Fiilikset ovat aaltoilleet kovasti. Jos Afrikka ei kutsukaan ihan vielä, niin olen kuvitellut itseni Australian Tasmaniaan, joka on ollut kohdelistallani jo kauan, Fijin Yasawa-saarille ja Aasiaan, jossa en ole Antin kanssa matkaillut vielä lainkaan. Suunnitelmat ja unelmat lähtivät helposti käsistä. Kun tsekkasin netistä maiden avautumistilanteita, jouduin ikävä kyllä palaamaan maan pinnalle. Näistä lennokkaista b-suunnitelmista huolimatta Australia ja Fiji ovat vielä toistaiseksi kiinni kansainvälisille turisteille eivätkä ole ilmoittaneet avautumisaikeistaan.

Perinteeksi muodostunut kesäreissu Naantaliin.

 

Malediivit, joka ilmoitti avautuvansa heinäkuussa kaikille kansallisuuksille, sai minussa aikaan toivoa ja intoa suunnitella taas jotain uutta. Olen mielessäni jopa matkustanut ihan yksin Malediiveille. Tiedän, ettei se mitenkään voisi olla mahdollista, mutta ajatus kertoo siitä, kuinka epätoivoinen olin viime kesänä. Ajatus omasta rauhasta, omalla valkoisella rannalla, jossa turkoosi vesi hiipii varpaisiin, on ollut pako epätietoisuudesta, puuduttavasta ja työntäyteisestä Suomi-kesästä sekä liian usein hermoja raastavasta pikkulapsiarjesta.

Viime kesänä vietettiin paljon aikaa lähiluonnossa – unelmat mielessä.

 

Maailman avautumisen odottaminen on ollut minulle varsin yksinäistä. Antti menetti mielenkiinnon reissujen suunnitteluun, kun mikään ei näyttänyt läheskään varmalta. Kaikki kaverit tuntuvat ottavan matkustamattomuuden melko säyseästi. Lähipiirissäni tai töissä ei ole ketään, jota tämä tilanne raastaisi yhtä paljon kuin minua. Toisaalta voin olla onnellinen, kun korona ja sen tuomat rajoitukset eivät ole meidän perheen elämää tämän pahemmin sotkeneet. Vielä syyskuussa näytti melko varmalta, että jouluna päästään matkaan. Pahentuva koronatilanne Suomessa ja kiristyvät rajoitukset näyttävät kuitenkin tukahduttavan joulun matkailua. Somesta saa lukea, että talvelle ostettuja lentoja on nyt jo peruttu. Pieni epätoivo tulee joka kerta kun joutuu sellaista lukemaan. Entä jos meidänkin lennot perutaan taas? Vieläkään ei olla saatu edellisistä lennoista rahaa takaisin. Mielikuvitus ei riitä ajattelemaan kuinka paljon jo toisen matkan peruuntuminen harmittaisi. Toivo reissuun pääsemisestä saa kolhuja koko ajan, mutta se elää yhä. Suomen matkustusrajoitukset ovat Euroopan tiukimpia. Yleinen ilmapiiri on, että ”nyt ei ole sopiva aika matkustaa” ja ”matkaillaan sitten kun on rokote”. Tällaisessa ilmapiirissä on melko ahdistavaa elää. Ei kai niitä lentoja kannata lentää, jos ei ole matkustajia. Mutta minulla ja muutamalla muulla matkailua rakastavalla ei välttämättä ole hermoja odottaa, että tämä koronapsykoottinen kansa uskaltaa taas lähteä maailmalle.

 

Tansania poisti kaikki maahantulorajoitukset jo kesällä ja se oli ollut myös toivemaidemme listalla pitkään. Ajatukset suuntautuivat pikkuhiljaa siis sinne ja aloin kunnolla suunnitella reissuamme sinne. Etelä-Afrikka kuitenkin aukaisi rajojaan osalle maista jo 1.10. Kiellettyjen maiden listalle jäi pitkä rivi maita, mutta Suomi ei kuulunut niihin. Etelä-Afrikan avautuminen mullisti minun lähes valmiin suunnitelman Tansaniasta. Etelä-Afrikan hotelleissa meillä on vanhat varaukset olemassa ja rahaa kiinni, joten järkevintä olisi mennä nyt sinne, joka on meidän ykkösvaihtoehto ollut koko ajan. Antti ei ollut kovasti Tansanialle syttynyt, koska piti sitä liian alkeellisena meidän tämän hetkiseen matkustajakokoonpanoomme nähden. Antti riemastui heti, että Etelä-Afrikkaan päästään ja oli innolla ostamassa lentolippuja lähes välittömästi. Koko kesän odottamisen jälkeen olin saanut matkakamuni vihdoin takaisin, ihmisen, jonka kanssa jakaa se kaikki fiilistely ja unelmien toteuttaminen. Minua toki ahdistaa vähän kiellettyjen maiden lista. Mitä jos Suomi joutuukin siihen emmekä pääse matkalle sen takia? Mitä jos lennot perutaan Euroopan pahenevan koronatilanteen vuoksi?

Näihin haastaviin, mutta onnellisiin lentokenttätunnelmiin on ikävä.

 

Välillä lasten kanssa lentäminen on yhtä hymyä ja iloa.

 

Saimme vihdoinkin pankilta kirjeen, jonka mukaan KLM on palauttamassa kesän lennoista menetetyt rahat tilille ensi viikolla. Hakemuksesta rahojen palautukseen meni 4,5 kuukautta. Tänään uskaltauduimme ostamaan lentoliput jouluksi. Nyt sitten jännityksellä odottamaan, että pääsemmekö matkaan.

 

Olen jutellut Milalle Afrikan eläimistä jo pitkään. Kerran hän kysyi, että milloin lennetään katsomaan niitä Afrikassa eläviä kissoja. Minä siihen, että ”ostetaan kohta lentoliput”. Samana iltana olin töissä ja Mila kysyi iskältä, että ”onko nyt ilta”. Kun Antti vastasi siihen myöntävästi, niin Mila oli murheissaan sanonut ”Nyt me ei ehditä enää sinne Afrikkaan”. Mila oli luullut, että lähdemme samana päivänä.

 

Kunpa pääsisimme Afrikkaan vielä tänä vuonna.

Previous Post Next Post

1 Comment

  • Reply Satu tiistai, 2 maaliskuun, 2021 at 14:59

    Viime vuonna jäi kyllä reissut aika vähään, toivottavasti tänä vuonna pääsisi taas johonkin! Olisi ihana taas ajaa auto lentokentälle, parkkiin ja sitten vaan hypätä koneeseen. Afrikka on kohteena houkutellut itseänikin jo pidemmän aikaa. Voi pientä, kun oli luullut pääsevänsä Afrikkaan jo samana iltana!

  • Leave a Reply