Monthly Archives

tammikuu 2017

Ranskan Polynesia

Ensikosketukseni tähän monien unelmakohteeseen oli 15-vuotiaana vuonna 2000 kun olin vanhempieni ja serkkuni kanssa ensimmäisellä maailman ympäri matkalla. Silloin Tahitista ja päiväreissulla käymästämme Mo’oreasta jäivät parhaiten mieleeni mustat helmet, ihanat kukkapareot ja hotellin uima-allas.

 

Seuraava matkani Ranskan Polynesiaan oli tasan 15 vuoden jälkeen vuonna 2015 toisella maailman ympäri matkallani ja ennen kaikkea meidän häämatkallamme. Se olikin erityisen odotettu käynti, sillä olin seitsemän vuoden ajan kehittänyt suhdettani noihin saariin tanssin merkeissä. Saapuminen Papeeten lentokentälle kaikkien noiden vuosien jälkeen tuntuikin siltä, että olin päässyt vihdoin kadoksissa olevaan toiseen kotiini. 15 vuoden takainen neljän päivän lyhyt visiitti jäi sumeaksi muistoksi, kun toisella kerralla pääsin kasvattamaan tunnesidettäni näihin saariin yli kolmen viikon ajan. Tuo aika Tahitilla, Bora Boralla ja Huahinella tuntui sinetöivän osan elämästämme Ranskan Polynesiaan. Saaret jäivät meille myös muistoksi elämämme suurimmasta muutoksesta, sillä pian kotiin palattuamme saimme tietää, että meistä tulee perhe.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

 

Kolmatta kertaa Ranskan Polynesiaan ei tarvinnut odottaa kuin kolme vuotta, sillä jo vuonna 2018 olimme taas buukanneet itsemme lennolle kohti Tahitia. Tuolloin kohteina Tahiti ja Mo’orea.

 

Ranskan Polynesia kuuluu nimensäkin mukaan Ranskalle, joten se ei ole itsenäinen maa. Se on kuitenkin niin erillinen alue emomaastaan, että mielelläni laskisin sen omaksi maakseen. Se koostuu viidestä saariryhmästä, joista Seurasaaret (Society Islands) on tunnetuin ja joihin myös tunnetuimmat saaret, kuten Tahiti, Mo’orea ja Bora Bora, kuuluvat. Tuamotu Islands, Marquesas Islands, Australis Islands ja Gambier Islands ovat vähemmän tunnetut saariryhmät. Haaveissa on vielä joskus käydä Tuamotun atollisaarilla.

 

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Tahiti

Tahiti on koko Ranskan Polynesian suurin saari, mutta silti sen kiertää helposti autolla päivässä. Käyntiä Tahitilla ei voi välttää Ranskan Polynesiaan matkustettaessa. Kansainväliset lennot menevät Papeeten Faaa-kentälle. Tahiti on niin kovasti erilainen kuin muut saaret, että siellä kannattaa ehdottomasti viipyä kauemmin kuin mitä jatkolento muille saarille vaatisi. Siinä missä muut saaret ovat kuuluisia vaaleista hiekkarannoista, Tahitilla voi nauttia monista mustista pehmeähiekkaisista rannoista. Yhtä rantaa lukuun ottamatta kaikki ovat mustahiekkaisia saaren nuoren iän vuoksi. Tahitilla on myös Ranskan Polynesian ainoa kaupunkimainen kaupunki, Papeete, joka on myös pääkaupunki. Jos muilta saarilta ei löydä tarpeeksi kotiin viemistä, niin Papeetesta kyllä löytyy. Papeeten tori (marche) pursuaa paikallista tavaraa ja syötävää. Alakerrasta paikalliset voivat hakea niin tuoreet vihannekset, hedelmät ja kalat kuin päivittäiset kukat ja ihoa ja hiuksia hoitavat hyvän tuoksuiset öljytkin. Yläkerta on täynnä souvenirshoppeja, joista löytyvät simpukoista ja puusta kaiverretut muistoesineet. Valtavia pareovalikoimia ei tarvitse mennä yläkertaan etsimään, vaan niitä on koju toisensa perään jo torin ulkopuolella.

Tahitilla pääsee helposti myös tutustumaan saaren vehreään keskiosaan kapeiden vuorten keskelle. Jos etsii uitavia vesiputouksia, Tahiti on oikea paikka. Tämä monien vesiputousten saari kätkee sisälleen paljon putouksia, joita voi ihastella vain kaukaa, mutta myös niitä, joiden juurelle voi mennä nauttimaan raikkaasta pulahduksesta kahdestaan luonnon kanssa. Tahitin tarinoihin häämatkalta pääset täältä ja vuoden 2018 reissulta löydä täältä.

 

Bora Bora

Kun ensimmäisen kerran näkee lentokoneen ikkunasta pienen saaren, sitä ympäröivän turkoosin laguunin ja laguunin merestä erottavat motut (saaret), tietää, että tämä paikka tulee jäämään mieleen yhtenä ihmeellisimmistä matkakokemuksista. Lentokenttä on omalla motullaan ja sieltä pikkuveneet hakevat lomailijat omiin hotelleihinsa. Bora Boran uniikista maisemasta ja pääsaarella kohoavasta Otemanu-vuoresta pääsee parhaiten nauttimaan, kun asuu motulla, josta on näkymä pääsaarelle. Rannalla tai vedenpäällisessä bungalossa asuessa se on ensimmäinen asia, jonka näkee aamuisin herätessä ja viimeisin illalla, kun kömmitään bungaloon yöunille. Me olimme lähes ainoita pienessä Motu Pitia’aulla sijaitsevassa hotellissa ja se olikin yksi merkittävimpiä asioita koko kokemuksessa. Olimme rannalla kahdestaan, olimme vedessä kahdestaan, olimme melomassa kahdestaan, pötkötimme laiturin päässä olevalla sängyllä kahdestaan. Ihan kuin pieni motumme ja koko laguuni olisi ollut vain meidän. Ihan kuin olisimme olleet jossain ihan omassa maailmassamme.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Bora Boraa ei kuitenkaan kannata jäädä katselemaan vain veden päältä. Laguunin vedenalaiseen maisemaan ja siellä eläviin eläimiin on helppo tutustua veneretkellä omatoimisesti tai pienessä ryhmässä. Veden kirkkaus ja mataluus takaavat sen, että elämää näkee ihan veneessä istumallakin, mutta parasta on toki pulahtaa itse laguunielämään snorkkelin, maskin ja räpylien kanssa.

Häämatkakohteena Bora Bora on maineensa veroinen. Lisää Bora Bora -honeymoonista täällä.

 

Huahine

Huahine on vähemmän tunnettu seurasaarista ja valitsimmekin sen yhdeksi häämatkan saarista ystävän suosittelemana. Ihan niin kuin Tahitikin, myös Huahine on jakautunut isoon (nui) ja pieneen (iti) osaan kapean kannaksen välityksellä. Huahinessa on vain muutama hotelli. Sinne kannattaa mennä, jos haluaa nähdä aitoa polynesialaista saarielämää. Pienen pienessä kaupungissa, Faressa, on yksi iso elintarvikekauppa ja ehkä pari souvenirshoppia. Motu-picnicin viettoon Huahine on erinomainen. Eli veneillään motulle (pienelle saarelle pääsaaren ympärillä), nautitaan tuore kalaisa ja kanaisa lounas rannassa, varpaat laguunissa ja ihanan maiseman ympäröimänä. Antti ihastui erityisesti juuri Huahinen kauneuteen ja hyviin snorklausmahdollisuuksiin. Enemmän juttua Huahinesta täällä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

 

Mo’orea

Mo’orea on Tahitin ”sisarussaarista” helpoiten käytävä. Muille seurasaarille lennetään, Mo’orea näkyy Tahitin länsipuolella ja sinne pääsee kätevästi laivalla Papeetesta. Mo’orea on hiukan sydämen muotoinen, autolla kätevästi alle päivässä kierrettävä saari. Turismia siellä on selvästi enemmän kuin muilla ”sisarussaarilla” (Bora Bora ollen oma erikoisuutensa). Mo’oreassa on sopivasti kaikkea mitä saarilomalta odottaa. Ravintoloita, souvenirshoppeja, pareoputiikkeja, helmikorupuoteja, hiekkarantoja, laguunimaista uiskentelua, kivoja veneretkiä ja jylhiä vehreitä vuorimaisemia. Mo’oreallakin on jokunen motu, jonne voi tehdä retken, mutta parhaat pääsaarta ympäröivät motut, upeine maisemineen ja motu-picniceineen löytyvät muilta sisarussaarilta, kuten jo mainitsemani Bora Boralta ja Huahinelta. Lisää Mo’oreasta vuoden 2018 reissulta löydät täältä.

Mexico

Ensikosketukseni Mexicoon oli 10-vuotiaana päivän käynti Tijuanassa. Vuonna 2014 tutustuimme kolme viikkoa Caribianmeren puoleiseen Mexicoon, lähinnä Quintana Roon osavaltiossa. Tyynenmeren puolen Jalisco tuli tutuksi vuoden 2019 reissulla.

 

Cancun

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Cancun ei kaupunkina ihastuttanut, mutta turistien ”hotellikaistaleella” pitkine rantoineen viihdyimme erinomaisesti kaksi viikkoa. Toki Cancunin keskustassa kannattaa käydä, ainakin tuliais-shoppailumielessä. Sinne pääsee kätevästi ja edullisesti bussilla. Cancunin Zona Hotelera (”hotellikaistale”) tarjoaa myös loistavat mahdollisuudet hyvissä ravintoloissa syömiseen, shoppailuun ja yöelämään. Cancunista pääsee tekemään myös paljon retkiä, mm. maailman kuuluun Chichen Itzaan, jotka ovat mukavaa vaihtelua päiviin, jolloin kuumuutta paetaan mereen ja altaalle. Usein retkeen kuuluu myös pulahdus cenoteen. Se on ihanaa, sillä retkipäivät ovat usein pitkiä ja vaikka bussit ovat hyvin ilmastoituja, niin nähtävyyksissä saa hikoilla. Cenotet ovat Jukatanin niemimaalle tunnusomaisia maljamaisia vedellä täyttyneitä kuoppia. Niiden syvyydet ja suuruudet vaihtelevat hyvin paljon. Erityisesti Ik-kil cenote oli kokemisen arvoinen. Cancunista käsin pääsee myös tekemään retkiä seikkailupuistoihin, jos esim. ziplinet ja luolassa uiminen kiinnostavat. Enemmän juttuja Cancunista ja Quintana Roosta täällä.

 

Cozumel

Monet käyvät Cozumelin saarella Karibian risteilyn yhteydessä. Me menimme sinne laivalla mantereelta ja viihdyimme viikon, sillä meillä oli käytössä RCI-lomaosakeviikko. El Cielo on Cozumelin pohjoisosassa oleva laguunimainen snorklausalue, jonka vaaleata pohjaa koristavat meritähdet. El Cielo tarkoittaa taivasta. Omanlaisensa taivas se onkin, mutta meressä. Snorklaus olikin paljon antoisampaa täällä kuin Cancunin läheisyydessä. Tosin Cozumelin rannikon koralleja on tuhoutunut paljon laiturirakentamisen myötä. Cozumel jäi meille kuitenkin parhaiten mieleen paikkana, jossa tutustuimme ensimmäistä kertaa merikilppariprojektiin. Se oli sattumien tulosta. Emme tienneet olevamme paikalla kilpparien kuoriutumisaikaan emmekä tienneet mitään kilppariprojekteista. Tutustuimme saarella suomalaiseen (serkkuni kaveriin), joka asui Cozumelissa silloin. Hän tiesi projektista, joka oli ainakin silloin vielä täysin turistien pimennossa. Tuo viikko saarella muutti aika paljon ajatuksiani matkailusta ja haaveita tulevista reissuista. Lisää viikostamme Cozumelissa löydät täältä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

 

Puerto Vallarta

Jaliscon Puerto Vallarta ihastutti keskustan rantabulevardilla ja pienellä idyllisellä venesatamalla. Merihevonen on kaupungin tunnuseläin, ainakin jos uskoo turistien oppaita ja keskustassa olevaa merihevospatsasta, jolla poika ratsastaa. Merta ei kannata jäädä Puerto Vallartassa ihastelemaan pelkästään rannasta käsin. Lukuisat erilaiset laiva- ja veneretket täydentävät matkakokemuksen, ollaanhan sentään Tyynenmeren rannalla. Tarjolla on retkiä ns. merirosvolaivalla ja upeata merenalaista luontoa ihastelemaan. Sukellus/snorkkelointi Marietas-saarilla oli unohtumaton elämys. Isla Majahuitas -vierailu kuuluu moneen retkeen ja siellä kannattaa ehdottomasti käydä. Biitsejä rakastavalle se tuo paratiisimaisen viidakkorannan tunnelmaa. Ympärillä kohoavat vehreät kalliot, rannalla saa tallustaa sopivan upottavassa hiekassa ja meressä kellua mukavasti keinuttavissa aalloissa. Marietas & Majahuitas -retkeen pääset tutustumaan tarkemmin täältä.

Yhdysvallat

Olen tutustunut Yhdysvaltoihin yhteensä kahdeksalla matkalla. Osavaltioista on käytynä 18/50.

 

Floridasta alkoi meidän perheen tutustuminen Jenkkilään vuonna 1993. Tuolta reissulta jäi 8-vuotiaan tytön mieleen parhaiten hotellin aulassa joululauluja laulava valkoinen joulukuusi, Orlandon Disney World, Shamu-miekkavalaan tähdittämä Sea World ja alligaattoriretki. Toinen kertani Floridassa olikin aikuisena, vuonna 2016, äidiksi tulemisen kynnyksellä. Asuimme Miamin North Beachillä reilun viikon. Tuo reissu keskittyi biitseilyyn, Miamin Art Decoon tutustumiseen ja päiväretkeen Key Westissä. Tarkemmin Miamin reissusta voit lukea täältä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

South Beach, Miami

 

New Yorkissa olen käynyt kolme kertaa, vuosina 1994, 2005 ja 2013-14. Ensimmäisellä kerralla New York oli minulle puuduttavaa kävelemistä korttelista toiseen valtavan korkeiden talojen seassa sekä yhdessä maailman kuuluisimmassa lelukaupassa shoppailua. Aikuisena piti toki päivittää kohteet, kuten Vapauden patsas ja Empire State Building, joihin olin lapsena raahautunut puolipakolla. Shoppailua toki unohtamatta, kaupat olivat vain vaihtuneet. Viimeisimmällä New Yorkin reissulla vietimme uuden vuoden Manhattanilla. Kuuluisa Ball Drop koettiin, vaikka emme kovin lähelle tapahtumapaikkaa päässeetkään. Talvinen Central Park oli karun kaunis, ohuen ohut lumipeite laskeutui sen ylle uuden vuoden päivänä. Luonnontieteellinen museo oli toki biologin nähtävyyslistalla ja siellä menikin mukavasti koko päivä. Valasnäyttely isoine valaan luurankoineen oli mieleenpainuvin. Eri alkuperäiskansoja esittelevät osastot olivat myös mielenkiintoisia.

Central Park

 

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Maryland ja kolme seuraavaa osavaltiota ovat hyvin hatarissa muistikuvissa. Tässä kohdassa pitikin kysyä vanhemmiltani, että mitä olemme niissä tehneet. Marylandissä piipahdimme luonnollisesti suurimmassa kaupungissa, Baltimoressa.

 

Virginiassa kävimme Arlingtonin hautausmaalla, mm. Kennedyjen sukuhaudalla.

 

Washington D.C.:ssä katsastettiin Valkoinen talo, National Mall ja tehtiin kierros Capitolissa.

 

Pennsylvanian Philadelphiassa on käyty katsomassa Independence Hall, jossa vuonna 1776 hyväksyttiin Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistus.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

 

Kalifornia oli lempipaikkani maailmalla, kun pääsin siellä vuonna 1995 käymään. Meidän ydinperheen lisäksi matkalla oli samanikäinen serkkuni. Mikä onkaan parasta 10-vuotiaille bestistytöille 90-luvulla kuin alkuperäinen Disneyland Anaheimissa, Sea World miekkavalaineen ja delfiineineen, sekä käppäily Hollywood-julkkisten jalan- ja kädenjäljissä? Erityisen innoissamme olimme myös Roosevelt-hotellimme salaperäisestä peilistä, jossa Marilyn Monroen kerrottiin kummittelevan. San Franciscosta jäi parhaiten mieleen Pier 39 ja sen luona köllöttävät merileijonat sekä jääkaappimagneettikaupat. Ruokaa, kuten suklaalevyä, jätskiä, hampurilaista tai paistettua munaa, esittävät magneetit olivat silloin uusi juttu, jota ei Suomessa oltu vielä lainkaan nähty. Kaliforniaan on monta kertaa tehnyt mieli palata, mutta vielä sitä ei olla toteutettu, vain lentokoneen vaihtoja Tyynellemerelle lennettäessä. Kalifornia elääkin toistaiseksi vain 10-vuotiaan tytön luomissa muistoissa.

 

Nevadan Las Vegas villitsi meidät 10-vuotiaina casinofiiliksellään, vaikka emme casinoissa saaneetkaan pelata. Parasta casinoissa olikin mielettömät buffetit ja lasten peliluolat, joista sai pelissä saatuja merkkejä vastaan kaiken maailman lelukrääsää.

 

Arizonan Grand Canyoniin teimme päiväretken Las Vegasista. Se tuntui silloin siihen astisen 10-vuoden elämäni kuumimmalta paikalta. Mutta toki maisema kanjoniin oli upea, ehkä sellainen, jonka voisi haluta kokea aikuisiälläkin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

 

Hawaiilla olen käynyt kolme kertaa, vuosina 2005, 2012 ja 2015. Jo ensimmäisellä kerralla tiesin sen olevan erityinen paikka minulle ja tunne vain vahvistui seuraavalla kerralla, joka oli minun ja Antin ensimmäinen yhteinen matka. Hawaii oli alku minun nykyiselle tanssiharrastukselle. Hawaii on meille tanssin lisäksi valloittavaa polynesialaista kulttuuria vahvalla jenkkimausteella, ihanaa hawaiin kieltä, upeaa saariluontoa, vesiputouksia, honuja (eli merikilppareita) ja valtavan meren ymmärtämistä. Hawaiin saarista olen käynyt kaikilla neljällä pääsaarella; O’ahulla, Big Islandilla, Mauilla ja Kaua’illa, ja niiden lisäksi myös Moloka’illa ja Lanailla. Hawaii, toinen kotimme, oli luonnollinen valinta myös yhdeksi kohteeksi häämatkallamme vuonna 2015.

 

Texasista on suoritettu parin päivän käynti Dallasissa. Sixth Floor -museum kertoo John F. Kennedyn elämästä ja jäi mieleen erityisesti, koska museo on perustettu tilaan, josta Kennedy murhattiin. Dallasin keskusta oli pieni pettymys. Emme löytäneet muita kuin toimistorakennuksia.

Dallas

 

Illinoisista on käytynä maan kolmanneksi suurin kaupunki, Chicago. Michigan-järven ranta, Sears (nykyinen Willis) Tower ja Millennium Park suurine viheralueineen ja suihkulähteineen jäivät parhaiten mieleen, mutta niin myös shoppailukadut ja mehevät suolaiset ja makeat leipomotuotteet. Äskettäin päiväkirjasta näin merkinnän, jossa olin ihastellut Chicagoa yövalaistuksessa. Parin päivän tutustuminen jäi hiukan lyhyeksi, joten Chicago on pitkään ollut jenkkikaupunkien listalla, jonne haluaisin uudestaan.

Millennium Park, Chicago

 

Wisconsinin Milwaukeessa kävimme junalla päiväreissulla Chicagosta käsin. Muisto siitä on melko sateinen, sillä rankkasade yllätti ja sitten pitikin jo lähteä junalla takaisin.

 

Suurten järvien ympäröimässä Michiganissa piipahdimme kun teimme Detroitista lyhyen käynnin Kanadan puolella. Detroit ei ehtinyt ihastuttaa, mutta hyvää rapeaa kanaa sieltä ainakin sai.

 

Missourin St. Louisiin matkasimme Chicagosta 5 tuntia Grey Houndin kyydillä. Pienehkön tuntuisen kaupungin maisemaa hallitsee suomalaisarkkitehti Eero Saarisen suunnittelema 192 metriä korkea Gateway Arch (, virallisesti Jefferson National Expansion Memorial). Kaari merkitsee porttia Yhdysvaltojen lännen ja idän välissä. Ylös kuljettiin pienissä ja ahtaissa viiden hengen kapseleissa.

Gateway Arch, St. Louis

 

Louisianan New Orleansiin tutustuimme juuri ennen hurrikaani Katrinan tuhoja vuonna 2005. Louisianan ranskalaisuus näkyi hyvin ranskalaisissa kortteleissa pikkuputiikkeineen, joissa hotellimmekin oli. Mississippi-joen rannalla oleva laadukas ja monipuolinen akvaario ja Imax-teatteri olivat erittäin mukavia käyntikohteita. Toki myös shoppailijan paratiisi Riverwalk Mall suihkulähteineen taisi olla New Orleansissa vietetyn viikon kohde useampaankin kertaan. Pieni risteily Mississippi-joella vei meidät Audubon-eläintarhaan. Vaikka tuossa kohtaa eläimet ja shoppailu olivat niitä kiinnostavimpia juttuja, niin tuli sentään maistettua myös paikan kuuluisuutta, ranskalaista munkkia (French beignet) Café du Monde -kahvilassa. Toki perinteinen mississippin mutakakkukin oli kiva kokea Mississippin rannalla, vaikka eri versioita siitä olen maistanut ja itse tehnyt kymmeniä kertoja.

Mississippillä

 

Georgian Atlantassa tutustuimme kokismuseoon, joka oli ihan mielenkiintoinen vaikka en kokista juokkaan. Valtavassa CNN-talossa oli suuren maailman meininkiä ja kaikkien maiden liput edustettuna. Ylemmissä kerroksissa toimistot ja studio. Alakerta oli kahviloita ja CNN-krääsää myyviä souvenir-shoppeja. Olympia-kaupungissa kun oltiin niin toki kävimme myös Olympia-puistossa katsomassa olympiarenkaita ja kastumassa maasta nousevissa suihkulähteissä erittäin kuumana päivänä.

 

New Jerseyn Jersey Gardens Outlet Mall oli kätevä päiväreissu New Yorkista. Se olikin toistaiseksi sitten kaikki siitä osavaltiosta.

 

Paljon on tullut nähtyä eikä läheskään kaikkea muista. Nähtävää olisi vielä paljon jenkeissä, joten ehkäpä sinnekkin kannattaisi joitakin tulevia matkasuunnitelmia tehdä.