Suomen suurin matkablogiyhteisö

Matka uuteen kotiin on alkamassa

Olemme jo kolmen vuoden ajan katselleet uutta kotia, vaikka mahdollisuutta uuden kodin ostoon ei varsinaisesti ole vielä ollut. Se on kuitenkin ollut minulle tärkeää aikaa sopeutua siihen, että tästä ihanasta kodista muutetaan joskus siihen toivottavasti lopulliseen omaan taloon. Yhtäkään meille sopivaa taloa ei kuitenkaan ole tullut myyntiin näiden vuosien aikana, aina on ollut joku pielessä. Usein se on ollut sijainti. Meillä (tai tässä kohtaa pitää ehkä sanoa, minulla) on hyvinkin rajattu alue, josta taloa etsimme. Parin vuoden aktiivisen tsekkailun jälkeen aloin tänä syksynä olla tosissaan sitä mieltä, että meille tarpeeksi sopivaa taloa ei löydy lähitulevaisuudessa. Puoli vuotta sitten olimme vielä lähes varmoja, että tulemme muuttamaan Lempäälään. Syksyllä se alkoi kuitenkin tuntua liian kaukaiselta minun tulevaa työmatkaa ajatellen. Sieltä pääsee yhdellä bussilla vain Tampereen keskustaan, jossa tuleva työpaikkani tuskin on. Toivealueena Tampereelta oli Vuores, joka on mukavasti tässä Hervannan vieressä, parin järven lähellä eikä matka Helsinkiin pitenisi ollenkaan. Vuoreksesta aloin jo alkusyksystä odotella tonttihakuja. Tiesin, että tämän vuoden tonttiarvonta järjestetään syksyllä. Vielä vuosi sitten ajatus rakennuttamisesta tuntui mahdottomalta.

 

Vuoreksen lisäksi olemme katselleet taloja vähän muualtakin Tampereelta. Lintuhytissä ja Hirvikalliossa (, jotka ovat myös Hervannan vieressä) on uusia kivojakin taloja, mutta niiden kohdalla minun kuulemma liian korkeat kriteerit tulevat vastaan. Haluan, että voin kotoa kävellä veden äärelle. Antin mielestä se on aivan tyhmä kriteeri, jos veden äärelle pääsee autolla muutamassa minuutissa. Mutta jos ollaan muuttamassa lopulliseen kotiin, niin onko se niin tyhmä kriteeri tässä kohtaa Suomessa, jossa järviä riittää? Lintuhytti ja Hirvikallio ovat juuri tällaisia paikkoja, joista on minun makuuni hiukan liian pitkä matka järvelle. Minä en kuitenkaan halunnut kriteeristäni vielä luopua ja pian Anttikin alkoi olla sitä mieltä, että minua tyydyttävää taloa ei löydy.

 

Länsi-Tampere ei ole ikinä ollut meidän vaihtoehto, koska sieltä on paljon huonompi yhteys Helsinkiin, niin julkisilla kuin omalla autollakin. Yhtä taloa kävimme kuitenkin katsomassa Pohtolassa. Koska kriteerilistani on pitkä, aloin jopa miettiä, että voisiko Länsi-Tampere olla sittenkin mahdollinen. Voiko tanssiharrastukseni rajoittaa meidän talon etsintää käytännössä yhteen kaupunginosaan? Kaikkien muiden kriteerien kanssa, se tuntui tekevän juuri niin. Annoin siis pienen mahdollisuuden myös Tampereen länsiosalle, vaikka kauhulla ajattelin, että joka viikkoinen treenimatka Helsinkiin pitenisi yli puolella tunnilla, jos muuttaisimme länteen. Päätin kuitenkin pitää mieleni avoinna, toki Vuores oli edelleen toivelistallani ykkönen.

 

Odotettu tonttihaku aukesi vihdoin 28.10. Vuoresista oli arvottavana 28 vuokratonttia ja 4 kiinteällä hinnalla myytävää sekä 4 tarjouskauppatonttia. Yhtä lukuunottamatta kaikki tontit olivat nyt vielä metsäisellä raivattavalla alueella lähellä Särkijärveä. Joitakin tontteja oli myös Linnainmaalta ja Hervannasta. Mielenkiintoisen tutkinnan jälkeen löysimme 10 meidän mielestä hyvää tonttia. Sellaisia, jotka rajautuivat ainakin yhdeltä sivulta metsään. Lähes kaikki olivat kuitenkin tosi pieniä, jopa alle 400 m2. Myytävät tontit olivat hyvillä paikoilla, metsän reunassa. Isoin myytävä oli yli 600 m2 ja sen laitoimme ensimmäiseksi. Arvonta tuntui kuitenkin hyvin epätodennäköiseltä tavalta saada tontti ja siksi aloin puhua sen puolesta, että tekisimme myös tonttitarjoukset. Kaikki neljä tarjouskaupassa olevaa tonttia olivat hyviä, isoin 531 m2 ja pienin lähes 500 m2. Eli niillä oli kokoakin ihan mukavasti Vuoresin pieniin tonttineliöihin nähden. Viime vuonna tontit olivat tarjouskaupassa maksaneet 70 000 -140 000 €, joten hajontaa oli paljon. Se kuitenkin loi toivoa, että mekin ehkä voisimme sellaisen saada, vaikka emme voi mitään huippusummia tarjota. Sain suostutella Anttia viimeiseen asti. Minä ehdotin ysillä alkavia summia, Antti seiskalla. Kompromissiin kuitenkin päästiin.

 

Maanantaina 18.11. umpeutui sekä arvottavien että tarjouskaupassa olevien tonttien haku. Tiistaina olin aika levoton, odotin jo tietoa tarjouskaupasta. Arvonta suoritettaisiin vasta seuraavalla viikolla, kun tarjouskaupassa saaneiden nimet ovat selvillä. Tarjouskaupalla tontin saaneet poistetaan luonnollisesti arvonnasta.

 

Tuntematon numero soitti keskiviikkona (20.11.) aamupäivällä, kun olin vasta heräämässä, enkä viitsinyt vastata. Mielessä kuitenkin kävi, että se oli ehkä tonttiasioista. Soitin numeroon ja hetken päästä sain kuulla juuri sen, mitä olin hartaasti toivonut. Meidän tonttitarjous oli hyväksytty. Olimme saaneet meidän kakkosvaihtoehdon, koko haun toiseksi suurimman tontin, 531 m2. Se tuntui ihan liian hyvältä unelta. Tonttitarjouksia oli jätetty 28, vähemmän kuin olin ajatellut. Se oli ehkä koitunut meidän parhaaksi.

 

Varmasti tästä tulee stressiä ja päänvaivaa rahoituksen ja rakentamisen suhteen, mutta silti tuntui, että olimme nyt melkeinpä liian onnekkaita. Kuinka me voimme saada tontin juuri sieltä, josta sen halusimme ja melkein järven kupeesta, jonne niin kovasti toivoin? Muutama päivä meni ihmetellessä ja sopeutuessa uuteen elämäntilanteeseen. Koko taloasia tuntui oudon vieraalta maailmalta, talon rakennuttaminen oli meille täysin outo käsite. Tätä silti halusimme ja aloimme fiilistellä innolla tulevaa projektia. Erilaisia pohjapiirustuksia tutkimme ihan uudella innolla. Mittailin meidän huonekaluja, niitä, joille pitäisi ainakin löytää paikka uudessa kodissa ennen kuin talopaketti lyödään lukkoon. Kävimme Siklan talonäytössä Vuoresissa, jossa saimme hyvän käsityksen huoneiden koosta, minkä kokoinen on noin 10 m2 jne. Master bedroomin on oltava vähintään 14 m2 ja pukeutumishuoneen tilavuudeksi haluan ainakin 6 m2.

 

Seuraavana viikonloppuna oli pikku pakkanen ja hiukkasen lunta maassa. Päätimme lähteä katsomaan meidän tonttia. Tontti olisi rakennusvalmis vasta ensi vuoden lokakuussa, joten siellä tehdään vielä maatöitä eikä teitäkään oltu vielä tehty. Aava laitettiin rintareppuun ja lähdimme talsimaan kaadettuun metsikköön seisovien työkoneiden ohi. Meidän oma kylttimme, tonttinumerollamme,  löytyi yllättävän helposti. Siellä se seisoi metsän laidassa merkitsemässä aluetta, johon me saisimme ihan oman talon. Se maapläntti oli meidän perhettä varten.

Omalla tontilla

 

Vaikka alue oli vielä täysin keskeneräinen, osasin kuvitella mielessäni sen valmiina (ainakin jotenkin). Olimme innoissamme, kyllä tästä hyvä tulee. Palasimme järven rantaan, jonne olimme jättäneet auton. Ranta olikin paljon lähempänä kuin se oli kartassa näyttänyt olevan. Kävimme pienellä kävelyllä myös viereisellä alueella, jonne oli juuri kohoamassa uusia taloja. Ne tontit olivat olleet vuosi sitten haussa. Bongailimme tuttujen talopakettifirmojen kylttejä, löytyi Designtaloa, Omataloa ja Evesaa. Nousimme loivaa rinnettä ylös alueelle, jossa olemme useampaankin kertaan kävelleet ja haaveilleet Vuoresiin muutosta. Nyt oli ihan erilaista kävellä ja katsella uusia omakotitaloja. Mekin pääsemme sinne ja se tuntui edelleen uskomattomalta. Vuosien unelma oli todella käymässä toteen.

 

Varsinainen tontin osto pitää suorittaa viimeistään 30.9.2020, johon asti varauksemme tonttiin on voimassa. Käytännössä tontin osto kannattaa tehdä ensi keväänä, jos haluamme alkaa rakentaa lokakuussa. Tontin oston jälkeen pitää hakea rakennuslupaa Tampereen kaupungilta ja sen käsittelyyn menee 3 kk. Aikaisempiin pankkineuvotteluihin perustuen, meillä on budjetti suunnilleen tiedossa. Toiveissa on 150-170 m2 huoneistoalaa kahdessa kerroksessa.

 

Ihan ensiksi aloimme vertailla talopakettifirmojen tarjouksia. Kävimme kolmessa juttusilla, Designtalossa, Siklassa ja Evesassa. Kahdessa ensimmäisessä oli oikein mukavaa, vaikka toivomamme talo oli ihan budjettimme äärirajoilla. Myyntimiehet todella osasivat asiansa. Siklan tapaamisessa jutustelimme jopa kahden edustajan kanssa. Evesa oli näin alkutunnusteluissa kalleimman tuntuinen eikä niin miellyttävä kokemus, joten päätimme unohtaa sen. Meidän oma ykkösvaihtoehto on tällä hetkellä Sikla, jonka toimitussisältö on laajin ja tekee talon oikeasti muuttovalmiiksi. Monet muut, kuten Designtalo, jättävät asiakkaan tehtäväksi, järjestettäväksi ja/tai ylimääräiseksi maksettavaksi mm. maatyöt, rakennusaikaiset sähkö- ja vesilaskut, loppusiivouksen ja ulkopinnan maalauksen. Voisihan sitä taloa itsekin sutia, mutta koska kerroksia tulee kaksi niin siihen pitäisi kuitenkin vuokrata jotkut telineet. Siklalla talon lopullinen hinta on parhaiten tiedossa. Se olisi hyvin tärkeää jo alkuvaiheessa. Tammikuussa jatkuu suunnittelu. Jännityksellä odotamme mitä meille ehdotetaan.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply