Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

tammikuu 2017

Marietas & Majahuitas – kauneutta vesillä

Kaksi viikkoa Puerto Vallartassa uhkasi olla pelkkää kaupunkikävelyä, shoppailua ja altailua lasten kanssa kun aktiviteetti toisensa perään lykkääntyi ja peruuntui huonon tuurin, ajoituksen ja yleisen mahdottomuuden takia. Tälle päivälle oltiin kuitenkin saatu varattua retki, joka myös toteutui. Sisäinen kelloni herätti jo ennen kuutta ja kello oli soimassa kuudelta. Kyllä harmitti nousta, vaikka olemme saaneet tällä reissulla nauttia ruhtinaallisesti pitkään nukkumisesta eikä aikaisia herätyksiä ole ollut kuin pari Costa Ricassa. Herätin Aavan imemään ja hän onneksi jatkoi sen jälkeen heti unia. Olimme seitsemältä valmiita, mutta Milaa ja mummia ei näkynyt missään. Heidän piti tulla meidän kämppään päiväksi. Antti kävi sitten herättelemässä heidät unesta. Mila kannettiin unisena ja peiteltiin laiskiaisen kanssa meidän sänkyyn. Mila jäi onneksi kiltisti. Ulkona oli vielä pimeä niin oli helppo uskotella hänelle, että on vielä yö.

Nyt oli melko helppo lähteä kahdestaan kun molemmat muksut näyttivät nukkuvan tyytyväisenä. Olin enemmän eilen jännittänyt tätä päivää ja meidän pitkää retkeä. Vaikka aamu alkoi väsyneesti kuuden tunnin unilla, niin eiköhän tämä tästä ja cofitabu alkoi kohta vaikuttaa. Lyhyen taximatkan aikana tuttuun satamaan, aurinko alkoi nousta. Continue Reading

Manuel Antoniossa

Manuel Antonion kansallipuiston kainaloon on kerääntynyt hotelleja, joista yhdessä mekin asuimme. Alue on muutaman minuutin ajomatkan päässä Queposin pienestä kaupungista. Niinkuin edellisessä postauksessa mainitsin, usein kulkevalla paikallisbussilla pääsi kätevästi muutamassa minuutissa ylempää rinteeltä (, jossa suurin osa hotelleista oli) alas rannalle ja kansallispuistoon. Meidän lähin biitsi Espadilla oli netin mukaan yksi parhaimpia täällä. Se on kansallispuiston portin vieressä. Rantatuolin vuokraajat hyökkäsivät heti meidän luo ja kohta huomasimmekin, että sellainen olisi järkevä ottaa tukikohdaksi, jossa vähintään yksi vahtisi kamoja. Mila lähti mummin kanssa kävelemään rantaa pitkin. Hiekka oli jalkojen alla silkkisen pehmeää. Tämä oli ihana ranta kävellä, mutta myös hyppiä aalloissa. Antti karkasi aaltoihin heti kun vahtivuoroltaan pääsi. Papukaijapillien ym. krääsän rantamyyjiä kävi meidän luona silloin tällöin. Aava otti unitissiä ja jatkoi siitä päiväunille. Mieli sai nauttia merestä ja aalloista Costa Rican vehreyden kainalossa. Pieni hetki yksin kun Aava nukkui ja Mila oli mummin kanssa. 

Continue Reading

Manuel Antonio National Park

Arenal-vuoren juurelta olimme tulleet viiden tunnin bussimatkan Tyynenmeren rannikolle Manuel Antonion kupeeseen. Ensimmäisenä päivänämme halusimme tutustua alueen päänähtävyyteen. Aamupalalla pienehkössä ehkä 2,5 tähden Divisamar-hotellissa oli ananasta ja melonia itse otettavana. Aikuisille tuotiin keittiöstä lautaset, joissa oli munakasta, riisipapumössöä ja paahtista. Se oli netissäkin olevan kuvauksen mukaan ”typical breakfast”.

Jälleen kerran pakattiin reppua ja mietittiin mitä kaikkea lapset tarvitsevat tämän päivän retkellä. Kunhan repussa oli ainakin vaippoja molemmille, molempien vesipullot, Aavan soseet, naksut ja lusikka, niin aika hyvin menee. Lähdimme paikallisbussilla Manuel Antonion kansallispuistoon, muutaman minuutin päähän. Bussilla kulkeminen on täällä onneksi hyvin halpaa ja helppoa lastenkin kanssa. Bussiin mennessä meillä oli selvä työnjako. Antti huolehti rattaat, mummi Milan ja minä Aavan. Bussi vei meidät alas Espadilla biitsille ja siitä minuutin matkan päähän päättärille. Manuel Antonion portti oli hiukan kämäsen kujan päässä. Lippuluukulla oli teksti, että passi pitää olla mukana. Eihän meillä ollut ja nopean pähkäilyn jälkeen päätimme, että Antti lähtee niitä hakemaan hotellista. Me muut menimme siksi aikaa hiukan viileään kauppaan viettämään aikaa. Olin jo tässä vaiheessa ihan limassa kuumuudesta ja tämä viivytys jotenkin masensi totaalisesti. Aava sentään oli nukahtanut rattaisiin eikä hankaloittanut tilannetta enempää. Continue Reading

Costa Rica Zipline

Costa Rican ziplineja oli kehuttu kovasti ja muutaman päivän pohdiskelun jälkeen päätimme mennä zipline-retkelle. Lähdimme suoraan aamiaiselta pieneen retkibussiin. Turisteja haettiin vielä yhdestä hotellista ja sen jälkeen ajoimme parisenkymmentä minuuttia pelipaikalle, toiselle puolelle Arenal-vuorta kuin missä me asuimme. Aamu oli ollut kirkkaampi kuin eilen, mutta sateet innostuivat tulemaan kun me pääsimme kohteeseen. Hiukan huonot olivat ohjeet, mutta oletimme, että kun reppu oli laitettu lukolliseen laatikkoon ja käyty vessassa, oli haettava varusteet. Sitten piti jonottaa ehkä jopa puolisen tuntia, että pääsimme sky tramillä (kaapelivaunulla) nousemaan ylös. Vähän jännitti, että pelottaakohan minua kohta. Meidän kokemat ziplinet Hawaiilla ja Mexicossa taisivat olla aika pikkuruisia tähän verrattuna. Sade ehti hellittää monta kertaa ennen kuin oli meidän vuoro mennä vaunuun.

Ready to Fly

Continue Reading

La Fortuna Waterfall

Mila ja mummi olivat käyneet aamiaisella kun me olimme heräilemässä. Aava oli valvottanut meitä yöllä tunnin ja siksi nukuimme tänä aamuna jopa puoli yhdeksään. Sitten pääsimmekin nauttimaan aamiaisesta kahdestaan kun veimme Aavankin mummille aamuimun jälkeen. Se oli luksusta. Ei syömisestä kiukuttelevaa Milaa eikä sylissä venkoilevaa Aavaa. Nautin pannareita paistetun banaanin ja tuoreiden ananaspalojen kanssa. 

Aamu oli ollut kovin sateinen, voimakkaita sadekuuroja oli ehtinyt tulla jo monta. Se ei saanut haitata suunnitelmia. Kävimme pakkaamassa tavarat ja otimme Aavan reppuun. Mila pääsi viettämään mummin kanssa kahdestaan allaspäivää. Me ajoimme taxilla noin vartin matkan La Fortuna putoukselle. Kyydillä oli kiinteä turistihinta, 15 $. Sisäänpääsy oli 18 $. Sade oli taas hellittänyt. Nyt oli hyvä lähteä kiputtelemaan alas portaita sademetsässä. Sitä ennen näimme vilauksen putouksesta näköalapaikalla. Aava nukahti melkein heti reppuun, hän oli aika mukava reppumatkustaja. Portaita alas putouksen altaalle oli 500. Ilma oli tänäänkin mukavasti viileämpi, joten kovin pahaa hikeä ei tullut. Olimme alhaalla noin vartissa.

La Fortuna putosi komeana, runsaana ja äänekkäänä. Se oli vesimäärältään reilusti isompi kuin Tahitin lempiputouksemme. Muutamat fotot lookoutilla ja sitten uimaan. Vesiallasta ympäröi isot kiviröykkiöt. Aavan kanssa sinne ei ollut asiaa, joten meidän piti käydä vuorotellen. Vesikengillä olin jo vanha tekijä liukkailla putouskivillä. Vesi oli juuri sopivan raikasta. Sinne oli kiva pulahtaa. Putous aiheutti melkoiset aallot suhteellisen pieneen altaaseen mikä hankaloitti uimista. Kuvaamista sen sijaan hankaloittivat muut turistit. Putous oli hienompi ja isompi kuin etukäteen kuvittelimme. Siellä sai lillua raikkaassa vedessä sademetsän kohotessa joka puolella ympärillämme. Continue Reading