Tänään oli aamupalailun ja blogeilun jälkeen suunnitelmissa pingviinien katselu Oamarussa, jonne oli alle 100 km matkaa. Käväisimme Oamarussa ensin Viktoriaanisessa korttelissa. Siellä oli siis hienoja vanhoja taloja 1800-luvulta, joihin oli turistien vuoksi ilmestynyt erilaisia souvenir shoppeja. Kalkkikivestä veistellään täällä muistoesineitä, koru-symboli on hyvin suosittu.
Koska asuimme muutaman kilometrin päässä keskustasta, lähdimme autolla lähemmäksi ja jätimme sen kasvitieteellisen puutarhan viereen, josta keskustaan oli kilometrin verran. Kuvasimme Otagon Yliopiston päärakennuksen. Olin joskus huvikseni katsellut netistä, että jos Uuteen-Seelantiin muuttaisin, niin täällä yliopistossa olisi minulle sopivat pääaineet tarjolla. Ohitimme myös vanhempia yliopistorakennuksia.
Aamun imettelyn, puurottelun, blogeilun ja pakastepizzojen jälkeen lähdimme lähelle keskustaa St. Clair Beachille. Sen toisessa päässä oli lämmitetty maauimala, jossa oli ihan mukavasti väkeä. Me menimme kuitenkin vain pehmeälle biitsille istuskelemaan. Tai ensin Antti kantoi rattaita sata metriä hiekalla. Muutama muukin oli tullut viettämään Tapaninpäivää tai kansainvälisemmin Boxing Daytä rennosti biitsille. Vedessä oli surffaajia märkäpuvuissaan. Aallot näyttivät sopivilta surffaamiseen. Vesi oli niin kylmää, ettei sinne oikein ilman sellaista menisi, paitsi jotkut lapset näyttivät olevan pelkissä uimapuvuissaan. Kävimme kokeilemassa vettä. Milakin sai ensimmäistä kertaa kokeilla merivettä varpaillaan.
Suomessa joululahjat oli vasta avattu. Me heräilimme pikku hiljaa joulupäivän aamuun Milan toimiessa herätyskellona. Mila vietti pitkää tissiaamiaista, jota jatkettiin pian vielä aamupuurolla ja soseella. Minä keitin perunat illaksi ja laitoin imeltymään.
Lähdimme iltapäiväksi Otagon Niemimaalle, ihan Dunedinin kaupungin viereen. Matkaa Taiaroa Headiin, niemimaan päähän oli keskustasta 35 km.
Rauhallisen aattoaamun jälkeen lähdimme kahdeltatoista Pak’n Saveen suorittamaan ruokaostokset pariksi päiväksi. Tänään saatiin oluetkin mukaan. Mila oli mukana kassalla eikä papereita kysytty (ja passi olisi todella ollut nyt mukana). Söimme pikaisesti pakastimesta löydetyt pizzat ja lähdimme jouluaaton nähtävyyteemme 75 km:n päähän.
Kello soi viiden jälkeen. Milalle maistui aamupuuro vaikka olikin vähän aikaista. Kuuden jälkeen hyvästelimme RCI-majoituksemme ja auto starttasi kohti Aucklandia. Tiet olivat vielä hiljaisia. Matkaa oli 275 km ja lähellä Aucklandia pysähdyimme MC-aamiaiselle. Mäkissä ei ollut tarjolla vielä perusburgereita, joten oli vihdoinkin kokeiltava aamiaisbagelia munalla. Tässä mäkissä oli tilausautomaatit, jossa sai tilauksen tehdä rauhassa. Ne sopivat kyllä hyvin mäkkiin. No emme käy mäkissä kuin ulkomailla, mutta siellä on yleensä kova hulina ja meteli ja vaikea kuulla ja tulla ymmärretyksi vieraalla kielellä.
Tänään ei vietetty löysää aamua vaan olimme klo 10 keskustan pikkuruisessa satamassa lähtemässä Taupo-järven risteilylle. Parin tunnin risteilyllä oli yksi nähtävyys ja muuten se oli chillailua pienen laivan pehmeällä sohvalla. Mustikkamuffit saatiin ja ylimääräisetkin kun niitä jäi yli. Mine Bayssä oli 70-luvulla kiveen kaiverretut Maorikaiverrukset.
Aamublogeilun jälkeen kävimme brunssilla, missäs muualla kuin intialaisessa. Lähdimme sitten bongaamaan Unescon maailmanperintökohdetta Tongariron kansallispuistoa Taupo-järven toiselle puolelle noin 70 km:n päähän. Reitti kulki osittain järven vierestä kauniissa järvimaisemissa. Tongariron kolme vuorta lähestyi ja ilmestyivät kohta meidän vasemmalle puolelle. Jossain kohtaa ne jäivät taakse ja aloimme tsekkailemaan reittiä kartasta. Olimme tulleet liian pitkälle, mutta vain muutaman kilometrin. Osuimme oikeaan kun laitoimme naviin visitor centerin osoitteen. Tosin emme me mitään visitor centeriä löytäneet, mutta pääsimme sinne minne halusimme, alpine crossing –reitin aloituskohtaan, joka on lumihuippuisen Maunga Ruapehun ja Maunga Ngauruhoen välissä.
Antti halusi hyödyntää halvan intialaisen lounaan, joten päädyimme Indian Delightsiin. Samalla teimme vielä vähän ostoksia keskustassa. Antti ostikin sitten neljä paitaa. Joskus pienet kaupungit yllättävät.
Taupon shoppailut viimeisteltyinä pääsimme lähtemään päivän nähtävyyteen. Kohteemme oli Kerosene Creek, ilmainen geotermisesti lämmennyt luonnon vesiallas. Siellä kuuma vesi maanalaisesta lähteestä yhdistyy ison puron viileään veteen.
Parin tunnin aamupuuhien jälkeen auto starttasi yhdentoista jälkeen kohti Rotoruaa, tunnin verran Tauposta pohjoiseen. Tamaki Maori Village, johon olimme illalla menossa, oli matkan varrella lähellä Rotoruaa. Taivas oli tänään pilvessä ja sade alkoi alkumatkasta. Välillä satoi ihan rankastikin, mutta onneksi se oli aika maltillista kun pääsimme perille Te Puian geotermaaliseen puistoon.