11.8. Tiistai Korallien Luona

Herätys oli pirun aikaisin, jo ennen kuutta, koska klo 6.30 meidän piti olla Lahainan satamassa snorkkelit messissä. Ihan kohtuullisen pirteinä olimme. Meitä oli noin 30 lähdössä viisituntiselle snorkkeliretkelle Mauin lähivesiin. Molokini crater on Haleakala-vuoren sivuhaara, josta vain toinen reuna on jäänyt veden pinnan yläpuolelle. Sammunut kraateri tarjoaa hedelmällisen kasvualustan koralleille ja niiden seassa viihtyville kaloille. Laihanasta sinne oli yli tunnin laivamatka. Saimme hakea aamupalaksi hedelmää ja muffinssin puolikkaita. Meidän istumapaikka tarjoilupöydän vieressä oli hyvä osuma kun valitsimme omaa paikkaa.

Molokini oli meille tuttu paikka kolmen vuoden takaa. Siellä saimme tunnin aikaa uiskennella, mikä oli ihan sopiva aika melko pienellä alueella. Molokinissa on erityisen kirkas vesi, jolloin korallien kauniit värit näkyvät hyvin. Eräs punertava iso kala kulki koko ajan pienempi sininen sateenkaarikala kintereillään. En tiedä minkälainen symbioosi heillä oli.

Kun lähdimme takaisin päin, meille koottiin itsepalvelu sandwich-pöytä, jossa saimme tehdä makumme mukaiset lounasleivät. Ruokaa oli aika naftisti kun perunasalaatti loppui kesken. Olisin ottanut sitä lisää. Tunnin matka takaisin päin sai meidät uneliaaksi ja nukahdimme molemmat hetkeksi, kunnes olimme saapuneet rannan lähistölle Coral Gardensiin. Meillä oli siellä myös tunnin verran aikaa snorklata. Siellä täällä kauniin laineikkaasta hiekkapohjasta kohosi eri kokoisia korallimuodostelmia. Tarkoitus oli etsiä honuja. Lähdimmekin reippaaseen honuetsintään, mutta pian alkoi tuntua siltä, että onnemme honujen kanssa oli päättymässä. Ei sittenkään, jossain kaukana ihmiset huusivat, että honu oli löytynyt. Sitten vain rivakasti kauhoen sinne päin. Pieni honu uiskenteli rauhassa ja ehdimme hyvin seurata sitä jonkin aikaa. Hän oli varmaan nuori kun oli selvästi pienempi kuin Halekilin honut. Pian löytyi toinen pikkuinen honu. Yksi idiootti turisti sukelsi ihan sen viereen ja yritti saada selfietä honun kanssa keppikameransa avulla. Honu selvästi pelästyi ja lähti uimaan pakoon, mutta se ei turistia haitannut, joka yritti samaa vielä kahdesti uudestaan. Teki mieli mennä puhuttelemaan sitä pöljää.

Tunti meni nopeasti kun honuetsintä oli kyseessä ja pian meitä käskettiin jo palata takaisin laivaan. Laivan letkusuihkulla sai kätevästi suurimman osan suolasta huuhdeltua pois. Coral Gardensista oli enää lyhyt matka Lahainaan. Palasimme tuota pikaa hotelliin ja suihkun kautta päiväunille pariksi tunniksi. Lyhyt yö ja ahkera snorklailu oli saanut meidät umpiväsyneiksi.

Kawililipoassa ei vielä tänäänkään puhdistettu pesää, joten meitä odotti yöllä vahtivuoro. Kävimme illan suussa vastapäisessä sporttibaarissa pasta-aterioilla, koska ne olivat viimeksi niin hirmuisen hyvät. Matkalla volunteering-hommiin, kävimme piipahtamassa Lahainassa. Pacific Whale Foundationin kaupasta olin ostanut viime kerralla honukirjan. Nyt siellä oli aivan ihania paitoja. Sellaisia hienoja polynesialaistyylisiä haiprinttejä, joita on tähän mennessä näkynyt vain miesten paidoissa. Olihan sellainen pakko saada, kun sellaista on tullut haikailtua kolme vuotta. Ostin myös uuden honu-kirjan, jossa kerrotaan honuista tutkimuksen valossa.

Pesän luona oli tänä yönä meidän lisäksi vain kaksi muuta. Muutama lähti juuri kun saavuimme. Saimme heiltä jämäeväinä pari isoa macaron-leivosta. Olenhan minä Suomessakin niitä pari kertaa syönyt (ovat vaan niin hiton kalliita) ja jopa itsekin tehnyt, mutta tämä oli taivaallista. Se maistui ihan lapsuuteni Bebe-leivokselle. Nykyään bebet tehdään minusta eri reseptillä.

Taiwan-mies ja hänen ilmeisesti tyttöystävänsä pitivät meille aluksi seuraa. Taiwan-kamut lähtivät kämpillensä ja pari vapaaehtoista asettuivat nukkumaan meidän vahtivuoron ajaksi. Me jäimme kahdestaan hereille. Poikasten purkautuminen pesästä oli selvästi vähentynyt viikonlopusta. Olisimme toivoneet, että pesän puhdistus olisi ollut tänään. Minusta tuntui, että poikaset ovat siellä jonkun rantakasvin takia jumissa eivätkä pääse kiipeämään pois. Yö todella oli rauhallinen. Meri piti tasaista aaltoilua. Tähdet lensivät silloin tällöin. Pesän pinnalla ei tapahtunut mitään. Uusi rantapyyhe oli juuri sopiva peitto kun pikkuisen jopa paleli yöllä paikallaan ollessa. Viimeinen vahtitunti yhdestä kahteen oli pitkä kun alkoi unettaa niin kovasti. Antti tunnollisesti huolehti pesän tsekkauksen kun minä en kerta kaikkiaan pysynyt enää hereillä.

Ajoimme kahdelta hotelliin. Minun oli pysyttävä hereillä, jotta Anttikin pysyi.

Paikka: Maui, Hawai’i