Aamulla Antti vei meidät Nathanille ja lähti itse katselemaan Wailuaa.
Kävimme vielä läpi genealogyn ajatusta ja omien esivanhempien tuntemusta. Sitten Nathan opetti meille Aloha Chantin, joka voidaan lausua tervetuliaisiksi vieraille.
”Onaona i ta hala (kuvainnollisesti mies)
me ta lehua (kuvainnollisesti nainen)
E hala lehuanoia na ta noe
E tau no ia, e ano i nei, e a li’a nei
ho’io Tahiti (far away) mai
A hiti mai no’oe
A kip u no me te aloha
Aloha e, aloha e, aloha e.”
Lähtiessämme ja hyvästellessämme saimme mukaan Nathanin laulukokoelmakirjan ja hänen cd:n.
Ajoimme Wailuan pienen keskustan Brick Oven Pizzaan. Isot täysjyväpohjaiset pizzat otettiin puoliksi ja olivat tosi hyviä.
Wailua biitsillä keräilin Natan kanssa hiekasta löytyviä mustavalkoisia kukuita. Nata ja Heidi jäivät rantaan. Antti ja minä menimme hyppimään aaltoihin. Aalloissa Antti muuttui pikkupojaksi, hauskempaa tekemistä hän ei tiedä.
Hauskanpidon jälkeen oli lähdettävä autolla eteenpäin, noin 10 mailia rantatietä Anaholaan. Olimme menossa Nathanin serkun, Punan hulatunnille. Jonkun oppilaista piti hakea meidät sovitussa paikassa marketin luona. Odotimme puoli tuntia ja lopulta Punan tsekkiläinen (3 vuotta Hawaiilla asunut) hulaopiskelija tuli autolla näyttämään meille tien Punan taloon. Pihassa Punan lapsenlapset 5- ja 10-vuotias poika pyysivät Anttia leikkimään jotain taisteluleikkiä kepillä. Ja kohta Antti oppi taas uuden sanan, imua eli eteenpäin.
Me muut kokoonnuimme Punan olohuoneeseen. Oppilaita oli eri ikäisiä ja eri maista. ”Ka Ipo Lei Manu” kertoi rakkaudesta ja Kaua’in kauniin luonnon yllä lentävästä linnusta. Minä ja Nata yritimme ”apinoida” tanssia muiden takana Heidin kuvatessa tanssia meille videolle. Muut hulaoppilaat olivat kiinnostuneita minkälaisessa porukassa harrastamme hulaa Suomessa. Puna vaikutti aika tiukalta kumulta. Hän ei antanut kaikkien oppilaidensa käyttää vielä käsiä tanssissa ollenkaan. Jalkojen liike oli ensin opittava täydellisesti.
Lihueen palasimme Safeway-ruokakaupan kautta.
No Comments