17.5. torstai Saarikierros Hiloon

Lähdimme Yukin kyydillä kiertämään saarta kohteenamme Hilo saaren toisella puolella. Vuorten takia sinne pääsi vain kahta reittiä, pitempää lähes koko saaren kiertävää tai osan matkaa Saddle Roadia saaren keskeltä. Päätimme mennä pitempää, koska siinä matkan varrella olisi nähtävää toisin kuin keskireitissä. Kaikista lyhyin tie olisi saaren eteläpuolelta, mutta Kilauean tulivuori yltää mereen asti niin tiet puuttuvat sieltä. Maisema oli pitkään kuivaa. Pohjoisosassa oli vehreämpää, olimme tulleet Waimeaan, jossa Bertil ja Kathy asuvat. Se oli highwayn varrelle rakennettu soma pikkukaupunki. Ilmasto oli viileämpää kuin ”alhaalla” Konassa. Kävimme Starbuckissa aamukahvilla ja chai lattella.

Noin puolen tunnin kuluttua tulimme Honoka’an kylään, jossa poikkesimme. Siellä oli vanhoja pieniä taloja, jopa vanha elokuvateatteri. Pari souvenirshoppia oli aarteita täynnä. Siellä oli mm. Kathyn maalaamia hulatanssijatauluja. Ostin kirjan Kumu Hula – Roots and Branches, jossa kerrotaan hulan historiasta, sen merkityksesta ja asemasta eri aikoina sekä hulasta nykyään. Ostin myös värikkään huivin (delfiineineen ja honuineen), jonka kiedoin heti kaulani ympärille kipeää niskaa lämmittämään.

Maisema oli nyt hyvin metsäistä. Nata toimi kartan lukijana Yukille. Muutama u-käännös tuli tehtyä sellaisessa paikassa, jossa sitä ei saanut tehdä. Yuki noudatti lähes orjallisesti Natan ohjeita. Jos Nata sanoi, että seuraavasta oikealle, niin Yuki oli heti kääntymässä vaikka tie ei vielä kääntynyt oikealle. Jonkinlaista kommunikaatiokatkosta oli havaittavissa. Liikennettä ei ollut onneksi kovin paljoa. Poikkesimme Kalopan suojelualueelle, jossa oli majoittautumiseen tarkoitettuja mökkejä. Lähdimme kävelemään viereistä Nature trailia. Saniaisia mattoina ja korkeita puita. Mansikkaguavaa vaaleanpunaisine kukkineen löytyi pitkin trailiä.

Alle tunnin trailin jälkeen jatkoimme matkaa. Heidi puolestaan alkoi tuntea itsensä kipeäksi. Varmaan sama tauti kuin meillä kaikilla tytöillä. Pysähdyimme vielä kuvaamaan Akaka Fallsia, josta oli Hiloon enää tunnin matka.

Hilossa olimme neljältä. Kävimme lounaalla syömässä pad thait (nuudelia, kasviksia, rapua, kanaa). Heidi jäi kuumeisena autoon lepäämään kun me muut kävimme tutustumassa Hiloon. Hilo vaikutti tylsältä hieman ränsistyneeltä pieneltä kaupungilta. Melkein kaikki kaupat olivat kiinni. Nata sai kuitenkin shoppailtua second hand – kaupassa pikkumekkoja. Rantakatua reunusti paksurunkoiset laajalehvästöiset puut.

Lähdimme pian paluumatkalle. Meidän piti mennä Saddle Roadia, mutta se risteys ohitettiin, joten palasimme samaa reittiä kuin olimme tulleet. Antti laittoi minulle tekstarin, että oli päässyt juuri Helsingistä Lontooseen lentävään koneeseen. Matkan pituuden tajusi vasta nyt kun ajattelin, että hän on vasta huomenna illalla perillä. Paluumatka meni nopeasti mm. hawaiilaista reggaeta kuunnellen. Waimeassa pysähdyimme tankkaamaan ja kävimme Foodlandissä ruokakaupassa huomista varten.

Yukilla ei ollut yöpaikkaa, joten hän majoittui Natan ja Heidin kämppään vuodesohvalle yhdeksi yöksi.