Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

tammikuu 2017

29.4. sunnuntai Ho’okipa Beach ja Haleakala

Vaikka olen hirmuisen aamu-uninen, niin heräsin seitsemältä aivan virkeänä. Tällaista ei Suomessa tapahdu. Muut olivat heräilleet jo kuuden jälkeen. Natalia ryhtyi minun ja Heidin viralliseksi aamupalan laittajaksi. Ensimmäisestä aamusta lähtien lautasellemme ilmestyi tomaattimunakasta ja paahtoleipää.

Meidän Pai'an "koti".

Meidän Pai’an ”koti”.

Naapurin kissa

Naapurin kissa

Aamupäivän aikana tutustuin Natan ja Heidin kanssa Pai’aan. ”Kotikatuamme” reunustivat plumeriapuut. Meiltä Pai’an pieneen keskustaan oli alle puoli kilometriä. Surffi- ja beachputiikit ja Hawaii-galleriat houkuttelivat meitä kovasti. Kävimme kuitenkin ensin fiilistelemässä Pai’an Ho’okipa Beachillä. Koska olimme Mauin pohjoispuolella (eli windward side), aallot olivat välillä aika isoja. Meidän pitkällä rannalla oli ehkä kymmenen muuta ihmistä ja keppiä merestä hakeva koira. Ihana rauha. Tähän ei voinut muuta kuin tottua… Hawaiilla melkein kaikki rannat (hyvät uimarannatkin) ovat hiljaisia, lähes autioita ihmisistä.

Ho'okipa Beachillä

Ho’okipa Beachillä

Ho'okipa Beachillä

Ho’okipa Beachillä

Hawaiian art galleryssa olisin viettänyt vaikka koko päivän. Maisematauluja, kuvia vedenalaisesta Hawaiista, puuesineitä, Hawaiian style –kangasluomuksia ja –koruja. Paikallinen tonnikala on nimeltään ahi ja nautimmekin ahiburgerit ravintolassa Pai’an pääkadulla.

Ahiburgerilla

Ahiburgerilla

Ahi burger

Ahi burger

Plumeriat

Plumeriat

Iltapäivällä lähdimme katsomaan Haleakalan, Mauin korkeimman tulivuoren (ei aktiivinen), auringonlaskua. Kimmo ja Nuppu jäivät kämpille. Sopiva juomataukopaikka oli Makawao, jossa kävimme taas yhdessä Hawaiian art –galleriassa, aiheina mm. Hawaiin kukat ja vesiputoukset. Matkamme jatkui vuorta ylös onneksi vain loivasti kieputellen. Pitkät housut ja takki piti pukea noin puolivälissä matkaa. Tumput olisivat olleet myös tarpeen. Huipulla (3055 m) oli huoneen kokoinen lasikoppi, jossa pystyi lämmittelemään auringonlaskua odotellessa. Pilvet olivat meidän alapuolella. Niiden väleistä näimme Mauin rantaviivaa.

Matkalla huipulle

Matkalla huipulle

Haleakalan rinteellä

Haleakalan rinteellä

Haleakalan rinteellä

Haleakalan rinteellä

Keskellä Mauia

Keskellä Mauia

Haleakala Sunset

Haleakala Sunset

Haleakala Sunset

Haleakala Sunset

Kun aurinko oli laskenut, lämpimään autoon palaaminen oli ihanaa. Paluumatkamme pimeässä sujui hyvin kun tie oli valaistu. Mietin, että Haleakala Sunset on ”näytettävä” myös Antille kun myöhemmin vietämme viikon Mauilla. Eli kullalta tilaukseen Suomesta tuotavaksi tumput, mahalo.

28.4. lauantai Tampere – Helsinki – London – Los Angeles – Kahului – Pai’a

Kahdeksan viikon Hawaiin matka oli vihdoin käsillä. Vuosi oli ahkeroitu töissä ja opiskellessa, palkinto oli nyt edessä. Tein viimeisiä pakkauksia yöllä, pesuaineita minigrip-pusseihin ym. Oli hyvästeltävä kisut ja 2 kuukauden ikäiset pennut, joista osa lähtisi uuteen kotiin matkamme aikana. Jasu täyttää tänään 10 vuotta. Antti lupasi juhlia häntä. Antti tulee vasta kolmen viikon päästä Hawaiille. Tuntui käsittämättömältä, että tapaisimme seuraavan kerran Big Islandilla, ensimmäisen yhteisen matkamme alussa.

Linja-auto Tampereelta Helsinki-Vantaalle lähti klo 3.10. Matka sujui pääosin unessa. Perille saavuimme klo 5.30. Helsinkiläiset matkakumppanit saapuivat pian, tanssiystäväni Natalia, Heidi ja Kirsi sekä Kirsin perhettä Kimmo, alle 2-vuotias Nuppu, Leena ja Japi. Ensimmäiset kolme viikkoa vietämme tässä kahdeksan hengen porukassa. Ensimmäinen lentomme oli Lontoon Heathrowhun ja kesti kolme tuntia. Samaan koneeseen ilmestyivät tätini ja setäni, Tuovi ja Seppo, jotka olivat matkalla Costa Ricaan.

Heathrowssa ei ylimääräistä aikaa jäänyt kun siirryimme tarkastuksesta toiseen ja Los Angelsin koneeseen. Minä, Nata ja Heidi emme saaneet vierekkäisiä paikkoja, mutta meitä lykästi kun Natan viereen ilmestyi vapaa paikka, eikä koko lentoa tarvinnut istua ”yksin”. 11 tunnin lento meni päiväkirjaa kirjoitellessa, rupatellessa, Lonely Planetia lukiessa ja ”Rillit huurussa”-sarjaa katsellessa. Kelloja siirsimme 10 tuntia Suomen ajasta taaksepäin. Los Angelesiin laskeuduimme klo 14.15. Passintarkastusjonossa meni tovi ja erilaisiin viranomaisen esittämiin kysymyksiin saimme vastata. Minulta kysyttiin mitä teen työkseni.
Matkalaukut piti tässä vaiheessa ottaa hihnalta ja kuljettaa seuraavaan lähtöselvitykseen. Näin yleensä aina kun yhteyslento tapahtuu saman maan sisällä.

Olimme tässä vaiheessa jo melko väsyneitä matkalaisia, mutta hirmuisen tyytyväisiä, että yksi lento on enää jäljellä. Nuppukin jaksoi matkustaa vähistä unista huolimatta todella hienosti. Viimeisellä lennollamme Mauin Kahuluihin, meillä oli ruhtinaallisesti tilaa. Saimme jokainen käyttöömme useita istumapaikkoja, joissa pääsimme nauttimaan kunnon unista. Tällä lennolla ei ollutkaan ruokatarjoilua, vain maksullisia sipsejä olisi ollut kaupan. Viiden tunnin lento meni lähinnä nukkuessa. Laskeuduimme auringon laskiessa klo 19.15 taian omaiselta näyttävälle Mauille. Kello oli nyt 13 tuntia Suomen aikaa jäljessä, joten päivämme oli ollut melkoisen pitkä.

Aloha Breeze, lämmin trooppinen tuulahdus tavoitti meidät heti lentokoneesta ulos astuessa. Tarkastuksia ei enää tarvinnut suorittaa. Alamon autovuokraamosta saimme käyttöömme isomman vanin ja normiauton. Pieneen Pai’aan oli Kahuluista noin 15 minuutin ajomatka. Matkalla kävimme marketissa ostamassa ruokatarvikkeita. Kimo’s Vacation Rentals vuokrasi meille sinisen neljähuoneisen talon. Ihan heti emme malttaneet mennä nukkumaan. Olimme niin innoissamme ”omasta” talosta ja TV:ssä pyörivästä Mauin esittelykanavasta. Minä viimeistelin Antille matkustusohjeita, joita olin pitkin matkaa kirjoittanut, matkan jokaisessa vaiheessa. Hän on lentänyt viimeksi 12-vuotiaana, joten ohjeet ”kuinka päästä Tampereelta Hawaiille”, voivat tulla tarpeeseen.