SEURAAVA KOHDE LONTOO, MUTTA KOSKA

Päivät
0
-175
-2
Tunnit
0
-9
Minuutit
-5
-4
Sekunnit
-5
-3
Browsing Tag

san andres

COLOMBIA: 360-VIDEOITA TARJOLLA, OLKAA HYVÄT

Heipsut ja kotona ollaan onnellisena ihanasta matkasta. Vieläkin on puhelin sökönä, eikä kuvia luvassa hetkeen, mutta nyt on osa 360-videoistani julkaistu Virtual Travelleriin Kolumbian matkaltani. Käykää kurkkimassa.

Virtual Travellerilla on paljon muitakin aivan huikeita reissaajia ja reissuvideoita ympäri maailmaa. Sieltä saa hyviä ideoita, minne mennä tai kun ei pääse reissuun, voi aina lämmittää saunan, lyödä Pina Coladan käteen, bikinit päälle ja fiilistellä. Tai laittaa ovet auki pakkaseen, pipon syvälle päähän ja filistellä. Ihan kaikkiin ilmastoihin pääsee:)

-Shoppailua Karibialla

-Rantaelämää Karibialla San Andresin saarella

-Urheiluselostajana San Andresin saarella

-Heipat Bogotasta

-Barrio Egipto, slummivierailu

-Breaking Bordersin vieraana Barrio Egiptossa

-Bogotan kadulla laama ja yllätysmummo

BOGOTÁ, COLOMBIA: PAIKKA JONNE EN IKINÄ HALUNNUT. KUNNES HALUSIN

Onneksi mielipiteitään ja suunnitelmiaan voi aina muuttaa. Nehän ovat ihan ikiomiani.

Lähtiessäni San Andresin, Caribialla köllöttelevän pienehkön saaren, lentokentällä oli melkoinen meininki ja kiire ja hössötys. Minua meinattiin vähän sorsia ja etuilla, mutta pidin pintani. Kun minua sitten yritettiin jonon ihmeellisesti leventyessä työntää varikolle kerroin olevani tuossa edessä olevan kolmen argentiinalaisen herrasmiehen seurueessa, joten tsot-tsot!!!! Argentiinot nauroivat ja pelasivat mukana. Tavallaan olinkin heidän seurueessaan, sillä olinhan jutellut heidän kanssaan jo muutaman kokonaisen lauseen aiemmin jonossa. Eikö sitten voi jo ”alkaa oleen”😂

Ostin San Andresin lentokentältä itselleni lahjaksi tiikerinsilmä-korun tuomaan rohkeutta ja itseluottamusta Bogotaan. En oikeasti usko noihin ”voimiin”, mutta olipahan hyvä tekosyy ostaa taas uusi killutin. Korut ovat minulle myös matkamuistoja. Jos töissä rasittaa, voin katsoa ranteeseeni ja muistella, mikä koru miltäkin ihananalta reisulta on ja mistä niihin on saatu rahat -työnteolla!

Saavuin Bogotaan myöhään iltapäivällä ja taksilla hurauttelin kentältä 40 minuuttia hotellille. Hinta noin 60€. Taksikuski kertoi laajasti kaikesta, mitä keksin kysellä ja kielsi menemästä tuonne ja tuonne ja tuonne, mutta tuolla ja tuolla voit liikkua vapaasti, kunhan olet tarkkana. Olin tietenkin valehdellut, että ystäväni ovat jo hotellilla enkä suinkaan ole yksin. Vanha virsi jota veisaan aina. Toinen tarina on mies ja kaksi poikaa, toinen on 18 ja toinen 16, isoja poikia jo😂😂😂. Kaikilla näillä on yleensä vatsatauti ja siksi olen yksin liikkeellä.

Asun Candelariassa eli historiallisessa keskustassa. Hotelli on aivan uskomaton. Asun kuin jossain upeassa museossa. Sain valita kahdesta eri huoneesta, sillä jokainen on täysin erityylinen. Aloin huutamaan täyttä kurkkua ja taputtamaan käsiäni, kun huoneeni ovi avattiin. Äärettömän hienotunteinen hotellin työntekijä totesi hymyssä suin tulkitsevansa, että valinta on tehty.

Illalliselle tupsahdin vaan ufferilla johonkin ravintolaan ilman suunnitelmaa ja pääsin keskellä upeasti sisustettua miljöötä. Pidättelin kyyneleitäni, sillä en vaan meinaa kestää mitään niin kaunista.

Fine dining -tason ruoka. Empanadat goldenberry-hillokkeella. En tiennytkään ennen kuin googlaamalla, että se on sama kuin ananaskirsikka! Pääruoaksi mito de cthullu (jättimäiset katkaravut, platanot, sitruunassa maustetut kasvikset, kookosta ja juustoa. Jälkiruoaksi suklaakakku ja kaffe. Koko setti n 28€. Täällä jopa suositeltu appelsiinimehu ensin maistatettiin shottilasista, että kelpaileeko rouvalle.

Ylhäällä videolla pieni vilkaisu illallispaikkani avokeittiöön

Ensimmäisen illan jälkeen jäi fiilis ”Buenos Aires meets Paris”. Ja se on hyvä fiilis!
Nyt alkaa siis muutaman päivän kaupunkilomaosuus ja siihen oli kyllä mainio idea käydä hakemassa rentoutta Karibian kautta. Nyt olen valmis kävelemään, kävelemään, kävelemään…mutta rennosti.

Siitäpä tulikin mieleeni, että illalla videokuvia tutkiessani ihmettelin, että miksi huohotan ja muistin samassa, että ai niin: Bogotáhan on 2630 merenpinnasta!

Ohjelmaa olen rakentanut aika tavalla, joten tylsää ei tule olemaan. Jännittää kivalla tavalla, millaista tulee olemaan yhdessä -ainakin maineeltaan- vaarallisimmista kaupungeista ja miten siellä otetaan pohjoisen tyttö vastaan.

SAN ANDRES, COLOMBIA: UUSI URA YLÄILMOISSA?

Vähän jos laitan San Andresia pakettiin, niin kokemus oli positiivinen. 3,5 päivää riitti minunlaiselleni erittäin hyvin. Jos olisin päässyt Johny Cay -saarelle, olisin tähän lisännyt vielä päivän. Täällä on ystävällisiä ja kivoja ihmisiä, turisteja aika paljon, mutta ei ärsyttävästi.

Hotellini oli Casablanca saaren luoteisosassa ja tavoistani poiketen se oli vähän syrjässä keskustasta. Halusin nimittäin aloittaa lomani vähän rauhallisemmin. Ratkaisu osoittautui hyväksi. Keskusta, jonne käveli kuitenkin vaan pari kilometriä oli ruuhkaisempi ja voin kuvitella, että iltaisin on ihan menoakin. Tiedoksi niille, jotka sitä kaipaavat ja niille, jotka eivät.

Vaatetus saarelle kannattaa miettiä niin, että mahdollisimman vähän ja jotain todella rentoa. Jos tänne olisin laittanut hienon mekon, olisin ollut ihan pelle. Uikkarit ja siihen päälle joku riepu riittää mainiosti. Jalkaan läpsyt ja rennolla fiiliksellä matkaan.

Olo tuntui suht turvalliselta, mutta poliisien runsas läsnäolo kielii siitä, että kyllä täällä kannattaa pitää lompakostaan ja puhelimestaan huolta. Hotellini työntekijät neuvoivat käyttämään klo 20 jälkeen taksia kävelyn sijaan.

Näiden päivien aikana aurinko paistoi enimmäkseen, mutta tänään tuli pari kunnon saderyöppyä. Lämmin on kuitenkin koko ajan. Tuuli on niin voimakasta, että rannalla hiekka oikein pistää, kun sitä lentää iholle. Tuulen viilentävän vaikutuksen takia pitää olla tarkkana, ettei polta ihoaan. Isestäänselvyys, jonka luulisi olevan itsestäänselvyys.

Tuolla ylhäällä olevalla videolla pääset kuulemaan suunnitelmistani kookos-alalla. Miehen kiipeilyä seuratessani tuli mieleen laittaa ikkunat yöksi kiinni, sillä ainakin tuo tyyppi pääsisi helposti kiipeämään melkein mihin vaan.

Lopuksi: ostin kassin. Se on hyvä kassi❤️

SAN ANDRES, COLOMBIA: TURVALLINEN SAFETY BOX JA UHKAPELEJÄ

Laita heti kärkeen tuosta ylhäältä musat soimaan.

Tänään lähdin aamiaisen jälkeen äkkiä käymään keskutassa hoitamassa itselleni seuraavalle päivälle laivakulkupelin Johny Cay -saarelle, sillä tuli tarve päästä pienempiin ympyröihin. Kovan merenkäynnin takia mikään yhtiö ei kuitenkaan sinne lähde seilaamaan, joten jäin vähän katselemaan ympärilleni. Olin tietenkin myöhään iltapäivällä vasta kotona, koska tuli kaikkea kuvattavaa ja ostettavaa vastaan. Ei siis ollut tämäkääm chilli allaspäivä. Mutta huomenna on. Ellei sit tule joku muu idea.

Täällä kannattaa mainita olevansa suomalainen, sillä saa heti eksoottisuus-pisteitä ja tuntee itsensä todella cooliksi. Sitten aletaankin kaivella omista puhelimista kuvia ja näytetään mistä haaveillaan. Järjestäen siellä on kuva revontulista lasi-iglujen yllä. Se kuva on heille yhtä kuin Suomi. Tässä voidaan miettiä, onko meidän luulot, ennakoilla tai ilman, aina lähelläkään totuutta. Itse veikkaan, että kun täältä kohta lennähdän eteenpäin mantereen puolelle, ei siellä Bogotassakaan ihan jokainen herrasmies ole minulle huumeita myymässä ja ryöstöraiskaamassa.

Pyörähdin paikallisella kasinolla. Muutama rouva pelasi automaattirulettia ja kyselivät onnennumeroani. Tajusin, ettei minulla ole! Minkälaisella ihmisellä ei ole onnennumeroa?? Onkohan kaikilla muilla ja mistä olen nyt jäänyt paitsi?

Toisen kerran törmäsin uhkapeliin,kun erään talon edustalla oli herrasmiesten domino-pelit käynnissä. Yksi istui vahdissa kadulla moottoripyörän päällä, yksi piti kirjaa pahvinpalaseen ja kolme muuta pelasivat Dominoa. Menin seuraamaan ja kyselemään, saanko kuvata. Ukot pyysi mukaan, kuulemma dollarilla pääsisin rinkiin. Eikiittelin ja kaivelin kamerani esiin. Kuvasin 360-kuvaa ja huomasin vasta myöhemmin, että se moottoripyörän päällä istuva mies viittoili aivan paniikissa muille, että eihän hän vaan näy kuvassa! Minulla oli kamera päällä vielä pois lähtiessäni ja siinä kuului, miten muut nauroivat hänelle, että ei kai se haittaa, jos joku katselee sinua Suomessa. Mikä lie pelko oli. Oliko kotona vaan justiina, jota karpaasi pelkäsi vai jotain jännenpää.

Olen tavannut onnekseni paljon ihmisiä, jotka ovat jo olleet seuraavissa kohteissani ja saanut hyviä vinkkejä ja vahvistuksia suunnitelmilleni ohjelmasta. On hyvä olla aina utelias ja kysellä muilta reissuista, aina oppii uutta ja joskus jopa säästyy turhalta vaivalta ja harmilta. Toinen juttu on sitten blogit. Itsekin olen tälle matkalle valmistautunut lukien nimenomaan blogeja ja saanut tällekin reissulle hyviä vinkkejä. Toivottavasti saan itsekin annettua jotain ideoita tai ainakin kipinän lähteä Kolumbiaan.

Päivähän huipentuu aina ruokaan. Tänään söin Fisherman Place -nimisessä paikassa joka on kalastajien osuuskunnan pitämä. Kyllä oli vastapyydettyä, sitä ei tarvinnut miettiä!

Sillä aikaa kun itse liehuu ympäri saarta on rahat, kortit ja tietokone turvassa. Vai onko? Kurki tästä kaikkien aikojen turvallisin safety box.