Suomen suurin matkablogiyhteisö

Saas nähdä, koska ja minne seuraavaksi. Sillä välin vanhojen muistelua ja haaveilua......

Päivät
0
-192
-2
Tunnit
-1
-7
Minuutit
-3
-9
Sekunnit
0
-7
Browsing Tag

matkailu

CARTAGENA, COLOMBIA: ÄRSYTTÄVÄ MYYJÄ JA MUITA SHOPPAILUKOKEMUKSIA

Kyllä ärsytti vanhankaupungin muurilla, kun perulais-oletettu myyjä lätisi puhelimessa, vaikka olin valitsemassa rannekorua. Hän puhui ja puhui ja puhui ja minä odotin, odotin ja odotin, että pääsisin kyselemään hintoja. Ei ollut herralla mitään kiirettä palvella.

Siihen toimipisteelle eli viltille kerääntyi jo muitakin ihmisiä ja kun heppu vihdoin lopetti puhelimeensa horisemisen, pääsin kaupoille ja valitsin hinnat kyseltyäni itselleni rannekorun. Todella todella todella harmikseni unohdin täysin setelipussini laukun pohjalle. Mulla on kolme rahapussia: yksi kolikkopussi vessarahoja ja näitä tilanteita varten, joissa on pienen näpäytyksen paikka. Toinen on pikkusetelipussi, joka otetaan esille, kun on tietynlainen, vähän erikoinen tunnelma ja halutaan esiintyä vähävaraisena ja sitten vielä isompien rahojen pussi, jota ei levitellä kadulla. Tähän lisäksi tietysti niin sanotut ”tissirahat”, mutta niistä myöhemmin, muuten tämä homma ei ikinä etene) ASIAAN !!!!!! Otin siis esiin kolikkopussini ja sieltä ihan reippaaseen tahtiin kolikoita, mutta kun voin aina esittää, että en oikeastikaan tunne pikkupesoja suvereenisti, meni siinä aikansa. Korun hinta oli 5 000 pesoa ja kun sitä alkaa kerätä pienimmillään 50 peson kolikoista, niin siinä tovi vierähtää. Meinas ukolla mennä hermot odotteluun. Hän ei arvannut, että koko nimeni on Hannele Hammurabi.
Selvennyksenä, että korun hinta oli karvan yli 1 euro, joten tämä esittämäni show oli kaikinpuolin ylimitoitettu hintaan nähden. Kun sille päälle satun, ei mikään ylilyönti ole liikaa.

Näitä ihania värikkäitä taloja riitti ihmeteltäväksi. Omkohan muuten niin, että paikalliset ei osaa arvostaa, mitä kauneutta heillä on ympärillään? Itselläni lenkkimaisemat on Hämeen linnan ympäristössä kauniin järven rannalla ja usein havahdun siihen, että kuljen ”silmät kiinni”, vaikka ympärillä on niin paljon kauneutta. Silmä tuppaa vaan tottumaan. Ehkä nykyisestä ” instagrammaamisesta” on ainakin se hyöty, että ollaan opittu katsomaan erilailla ympärillemme.

Ja sitten ne jo mainitsemani tissirahat. Ne on rahat, jotka on ohuissa pellavapusseissa sullottuna rintaliiveihin. Mukana on päiväbudun lisäksi kahden seuraavan päivän budut: päivä/tissi. Nämä sellaisina vararahoina, että jos ne menettää, niin sitten on kyllä taphtunut jotain pahempaakin kuin rahojen pölliminen. Nämä toimivat rahoina, joita käytetään harkiten, kun sattumalta puikahdetaan johonkin parempaan liikkeeseen ja on aivan pakko saada joku iiiiiihana mekko. Vainvihkaa rahat siirretään rahapussiin jo pukukopissa, kun päätös ostosta on tehty. Kuten näillä leveysasteilla usein, myös nyt olin tilanteessa, että rahat oli vähän kosteat. Vaikka en siedä ollenkaan valehtelua enkä sitä itse harrasta, teen lomalla säännöllisesti poikkeuksia. Eilen mm. selitin rahojen olevan ”mojadoja”, koska ne oli kastuneet altaalla. Sinänsä totta. Mulla kastui rahat altaalla, mutta se tapahtui jo viikko sitten, ihan eri paikassa ja ihan eri rahoille.

Toinen asia missä säännöllisesti valehtelen on se, että en aina halua kaikille kertoa olevani yksin matkalla. Usein olen mukamieheni ja kahden mukapoikani kanssa. Käytän lähes aina samaa tarinaa ja samoja ikiä, niin luikuri tulee sulavammin. Syy siihen, miksi olen yksin juuri siinä hetkessä on yleensä poikien turistiripuli. Poikaparat, hehe…..

La Chevicheriassa herkuttelemassa. Voisin syödä joka päivä chevicheä ja juoda kookosjuomia. Ravintola oli oikein kiva, mutta vähän liian turistinen.

Jouduin myös uimalasi-ostoksille, kun vanhat oli jo niin huonossa kunnossa. Samalla reissulla päätin ostaa uudet uimabikinit,sellaiset toppiyläosalla, kun nyt kerran liikkeellä ollaan. Mietin, että miksi pitää olla yläosassa toppaukset. Tietysti, jos uima-altaan pohjalla sattuu olemaan peura, ja sinä uit siellä pitkät päällä…..
Pehmusteita ei nyt kuitenkaan enää ole, sillä testiuinnin jälkeen noustuani altaasta oli kumpikin niistä liukunut rintojen väliin möykyksi. Wau! Kolmirintainen nainen! How cool is that???? Taas löytyi uusi tapa nolata itsensä…..

Loppuun pieni 360-video, jossa nähdään jotain, mitä en ikinä suostuisi tekemään miehelle kadulla kaikkien nähden!!!

Ja heti perään toinen 360-video, jossa sain ruokaa, enkä ollut enää ärsyyntynyt:)

PURKUTAIDETTA KERAVALLA

Vierailin Taiteen kotitalossa Keravalla. Odotin paljon ja sain rutkasti enemmän. Ylhäällä nopeutettuna youtube-videolla koko vierailu.

Faktat lyhyesti:
Auki ti- su klo 10-17
Liput 6€
Lipunmyynti sulkeutuu klo 16. Itse jonotin 1,5 tuntia. Itse näyttelyyn kannattaa varata ainakin 1,5 tuntia, vaikkei kaikkea kunnolla nuuskisikaan.

Lisää tietoa saat täältä: http://www.purkutaide.com/taiteen-kotitalo/

Jos 360-videot kiinnostaa, pääset kurkkimaan niitä:
kas tästä,
tuosta noin
sekä tosta
Ja olkoon meenneeksi tuoltakin.

KORONAKEVÄÄN BLOGIAHDISTUS, KUNTOLOMA JA UNELMIEN TOTEUTUS

Taustamusiikki soljumaan tuosta ylhäältä……

Koronakevät aiheutti yllättäin sen, että vaikka aikaa olisi ollut kirjoittaa enemmän, lopetin kirjoittamisen lähes kokonaan ja siirryin opettelemaan muita juttuja mm. videoeditointia. Jätin kesken vuoden alun Colombia-blogini kuin seinään, koska en halunnut ajatella matkustamista, reissuun pääsyn tultua ensin mahdottomaksi ja nyttemmin ”sittenjoskusehkä” mahdolliseksi.
Matkojen suunnittelu on tällä hetkellä sellaista sisällön suunnittelua ”haamupäiville”, jotka voi rajojen auettua ja kenties viruksen rauhoituttua toteuttaa. Olen aina tiennyt, että matkustaminen on parasta, mutta yllättävää oli, miten ainoa asia mikä sai ahdistumaan koronakeväänä oli tuo epävarmuus tulevista reissuista.
Vaikka ei ollut töitä, ei päässyt keikoille (okei, sekin ahdisti vähän), ei nähnyt ystäviä (itse asiassa näki enemmän kuin ennen, mutta zoomissa), ei päässyt harrastuksiin (vain mielikuvitus on rajana, mitä voi toteuttaa kotonaan), vietin ihan parasta aikaa, sillä pidin kunnon kuntoloman, liikuin enemmän kuin koskaan ja söin terveellisesti sekä opettelin kaikennäköisiä uusia juttuja.
Pidin kiinni yhdestä rutiinista koko ajan: heräsin klo 6 aamulla eli ainoastaan puoli tuntia myöhemmin kuin normaalisti. Yleensä en seuraa tv-sarjoja, mutta nyt aloin kerätä listaa sarjoista, joita tulen katsomaan sitten, kun tylsyys iskee. Tekemistä riitti kuitenkin niin, että tulin katsoneeksi tasan yhden sarjan. 10x 45 minuuttia eli 7,5 tuntia 3 kuukaudessa!
Selvisi myös yksi iso haave, jota en ole ajatellutkaan toteuttaa, sillä olen pitänyt sitä itselleni liian vaikeana. Paitsi että mistä voin tietää, jos en ole koittanut. Siispä kun Australia päästää turret maahansa, siellä joukossa keulii yksi suomalainen kovaa naurava blondi, joka on valmiina nielemään litroittan merivettä, polttamaan nahkansa ja kaivelemaan bikineistään hiekkaa…..tai Nicaraguakin passaa….
Selvisi itsellenikin, miksi ostin vuoden alussa Colombiasta surffipaidan vaikken surffaa.

CARTAGENA, COLOMBIA: LENKKIÄ, UIMISTA, JOOGAA JA HIERONTAA

Laita taustalle tuosta ylhäältä soimaan legendaarinen On the beach!

Peruutin aamulle aikomani vulkaanisen mutakylpyreissun. Ei aavistustakaan miksi. Tuli vaan sellainen tunne. Tämä oli ehdottomasti se minne halusin. Kunnes yhtäkkiä en vaan halunnut. Joten peruin. En myöskään lähde saarihyppelyille. Ei vaan huvita. Olen nähnyt ja kokenut tällä reissulla niin paljon, että nyt huvittaa ainoastaan seuraavat asiat:
Aamulenkki rannalla, uiminen, jooga, hieronnat ja auringonotto nenä kiinni kirjassa. Väleihin ripoteltuna ihania ruokia. Kuulostaa lomalta, eikö?

Ihan parasta on aamulenkit rannalla. Siellä on auringon noustessa kalastajat, linnut ja lenkkeilijät sekä valokuvien ottajat. Minä kuulun noista ryhmistä kahteen viimeiseen. (Youtube-pätkä rannalta) Esimerkiksi tämän aamun saaliina oli mahtava sateenkaari ( ei täällä ei ole satanut pisaraakaan), lehmä- ja olisko-ollut-jalohaikaroita aivan vierestä kuvattuna, pelikaaneja, muita mitättömämpiä lintuja, koiruleita ja Rosalinda, joka ei millään meinannut lakata vatvomasta niskaani, kun halusi antaa näytteen taiturimaisesta hierontatyöstään. Jouduin lopulta ihan sanomaan Rosalindalle, että jos teit vaikutuksen, palaan luoksesi hierottavaksi ja mummoni sanoin ”Nyt tämä tyttö lähtee”.

Löysin hyvän joogasalin: Soma yoga, jossa olen käynyt jo muutamilla tunneilla. Oikein hyvät tunnit, kiva vetäjä ja mukavia naisia joogaamassa. Sali on Bogagranden alueella erään kahvilan sisäpihalla. Olin opettajaan yhteydessä jo Bogotásta ja hän lähetti oikein kuvat, että osaan oikeista rappusista ja ovista, kun tulen kiireellä heti suoraan lennolta tunnille. Hyvä palvelu siis.

Olen ollut jo muutaman kerran myös Day Spassa nimeltä Isabel K. Suosittelen, jos haluat oikean hieronnan siisteissä ja laadukkaissa tiloissa. En itse tykkää mennä rosalindojen rantapedeille hierottavaksi, sillä se lentävä hiekka ja kuumuus ja yleensä kauhea kalkatus ei ole minun käsitykseni rentoutumisesta.

Muita päivän suuria tapahtumia oli pyrstötön tukaani joka hyppelee eteenpäin ja laiskiainen. Laiskiaiset on kyllä ihania. Miten niin ruma voi olla niin söpö?

Youtube-videonpätkä pyrstöttömästä tukaanista hyppelehtimässä

P.s. Se, että mainitsen jonkun paikan nimeltä, ei tarkoita, että olisi kysymyksessä minkäänlaista kaupallista yhteistyötä. Minä kehun hyviä paikkoja selän takana ja täysin ilman lupaa!