SEURAAVA KOHDE LONTOO, MUTTA KOSKA

Päivät
0
-175
-7
Tunnit
0
-7
Minuutit
-4
-1
Sekunnit
-3
-6
Browsing Category

COLOMBIA

BOGOTA, COLOMBIA: RUOKAA, RUOKAA, RUOKAA

Suurena ruoan ystävänä ilmoittauduin ilmaiselle (totta kai siitä maksettiin tipit 9€) ruokakierrokselle ja se todella yllätti. Olin kirjoitellut ylös ruokia, joita haluan maistaa jossain vaiheessa lomaani ja tässä ne tulikin melkein kaikki testattua. Ryhmässä oli ympäri maailmaa ihmisiä ja sen lisäksi, että saimme maistella ihania ruokia eri paikoissa, pääsin keskustelemaan samanhenkisten ja paljon maailmaa nähneiden kanssa. Meitä yhdisti tietenkin myös rakkaus ruokaan ja kokeilunhalu, joten juttua riitti.

Istuin jossain vaiheessa parin koiransyöjänkin seurassa. Sitä ei ole ollut vielä minun matkoillani tarjolla. Kävimme kuudessa eri paikassa, joissa jokaisessa söimme kutistetut annoskoot. Tämä oli kuin maistelumenu, mutta paikka vaihtui aina ruokalajien välissä. Välillä istuttiin pöydissä ja välillä syötiin kadulla. Mitään ei ollut pakko ostaa (kaikki maksettin aina itse ja jos jutun lopussa kuola valuu, niin muista hankkia itsellesi pientä rahaa tätä kierrosta varten), joten pystyi passaamaan jonkun ruokalajin, jos se ei soveltunut jostain syystä tai ei jaksanut. Ruoka-allergiat toki kysyttiin aluksi, mutta koska kellään ei mitään rajoitteita ollut, en osaa kertoa miten esim keliaakikko olisi tällä reissulla saanut vatsansa täyteen. Itse tietenkin söin kaiken mitä ehdotettiin ja jaksoin oikein hyvin, mutta täydellä vatsalla sain jatkaa hotellille.

Tässä esimerkkejä:

Söimme empanadat tiskillä ja opimme, miten leivonnaiseen lisätään erilaisia sooseja. Täällä oli tarjolla noin kymmenen lajin valikoima ja siinä sitä sitten pyörittiin tiskillä ees taas lusikoiden empanadan päälle erimakuisia ja ulko-ovelta sisäänpäin miedontuvia kastikkeita. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin meille ehdotettin, ettei heti hyökättäisi tulisimman kimppuun ettei tule ikäviä yllätyksiä heti kärkeen (polttaa kahteen kertaan, you know). Empanadat ovat suolaisia (ja ihanan rasvaisia) pasteijoita, joissa on usein erilaisia täytteitä. Niitä on yleisesti Etelä-Amerikan maissa aina vähän erilaisina. Minä olen saanut ehdottomasti herkullisimmat (ja rasvaisimmat) Buenos Airesissa. Ei todellakaan mitään terveysruokaa, mutta lomalla ei kannata ihan joka käänteessä kursailla.
Hinta 90 snt

La Puerta de la Catedral -ravintolassa söimme ajiato-keittoa. Perusraaka-aineena on peruna ja pöydässä lisättiin kananpalat, ranskankerman tyyppinen kastike ja kaprikset. Toimi erittäin hyvin. Kun kyselin aiemmin taksikuskilta hänen ykkössuosikkiaan minulle ehdotettavaksi, se oli nimenomaan ajito.
Hinta 1,20 e

Seuraavassa paikassa nautimme kolumbialaisen barbequen ja pääsin maistamaan täysin uutta eläintä: vesisikaa Hyvää oli.
Samassa paikassa söimme vielä arepat eli maissileivät, jotka oli täytetty juustolla. Arepat oli aika kuivakat minun makuuni. Pöytäseurueessa todettiin, että samanlaisia ne on muuallakin, joten ei lähde jatkoon kulinaarisella matkallani.
Huuhtelin ruoat alas lulo-mehulla. Lulo on hedelmä, joka tunnetaan Ecuadorissa ja Panamassa naranjilla-nimellä (”pikkuappelsiini”). Lulo on jo sanana niin kiva, että mehua tuli myöhemmin tilattua useastikin. Pehmeät ällät ja pikkuisen avoin uu…….Eli ei huudeta, että ”Jaffat tulloo” kuten entinen mummo mainoksessa, vaan otetaan ”lulot pois”.
Hinta 3e

Matka jatkui kadulle ja kärrystä ostimme traditionaaliset oblea-vohvelit, joihin sai oman makunsa mukaan koota erilaisia kastikkeita, tahnoja, kermaa, juustoa, kinuskia, kookosta, jopa purkanmakuista sinistä mönjää,jota oppaamme kehotti välttämään. Muutama meistä (aivan oikein, minä olin se toinen nuija) halusi maistaa kuitenkin pienen nokareen. Hirveä moka. Piti oikein naamaa vääntää, kun oli niin pahaa. Naurettiin ihan kippurassa toisen uhmakkaan maistelijan kanssa. Vohvelit eivät muutenkaan juuri eronneet käsintehdystä paperista, joten eipä ollut kummoinen kokemus. Tosin käsintehty paperi on tyyristä, joten jos haluat arkkeja, voin neuvoa kojun.
Hinta 90 snt

La Chapolerassa, traditionaalisessa kaakaomestassa, joimme hot chocolate with cheese eli paksun kaakaon, johon itse palasteltiin lautasella tuotu juustonokare. Sitten alettiin muina herkkusuina hörppiä kaakaota ja kun noin puoleenväliin mukia oli ehditty juoda, oli juusto ”valmis” kaiveltavaksi lusikalla ääntä kohti. Ihan hauska kokemus. Juusto oli aika mauton, mutta sen suolaisuus toi kivan twistin kaakaon makeuteen.
Hinta…… en muista yhtään. Tällaistakin käy kun on oikein kaakaopäissään pyörimässä Bogotássa.

Lopuksi menimme drinkeille Arte y Café -kahvilaan. Paikka oli listallani, joten ilahduin kovasti.
Joimme aquardientet, jota kuvailisin lähinnä vedellä jatketuksi pastikseksi. Vähän tylsä.
Tämä kahvila on myös barista-koulu ja huipennukseksi saimme kuulla, että oppaamme opiskelee tuolla baristaksi ja saa siksi pitää meille esityksen. Hänen kerrottuaan kahvista ja miten varovaisesti sen kanssa pitää toimia, totesin, että pitää siis alkaa heräämään aikaisemmin aamulla tai alkaa juomaan teetä. Tuntui, että en ole kyllä tiennyt kahvinkeitosta yhtään mitään, vaikka pavut aina itse myllyttelenkin kotona. Espressossa ei kuulemma ole kofeiinia nimeksikään eli jos väittää, että ei ole nukkunut illalla juodun espresson jälkeen silmäystäkään, on vaan luulottelija.
Hinta 2,80

Koko homma kustansi siis…odotas kun äkkiä ynnään…yhensänkyt…ykskakskyt….kolme, toinen yheksänkyt……jotain: laitetaan siihe ufferilla vaikka ykskakskyt….ja vielä kakskaheksankyt tekee…öööö… 10 euroa. Siis tasan kymppi!
Voimakas suositus tällä retkelle. Vaikkei ihan kaikki ruokalajit herkku-listalleni päässeetkään, oli kiva kun pääsi maistelemaan pieniä annoksia ja voi sitten mennä itsekseen jonnekin syömään oikeat annokset. Kävelläkään ei tarvinnut paljoa, pyörittiin Candelarian alueella, jossa asun. Käytän muuten aina sanoja ”asua” ja ”kot”i, vaikka kuuluisi sanoa majoitun ja hotelli. Where ever I lay my hat…..

Tämän nimenomaisen retken sivuille pääset tästä.

Retkenjärjestäjän nettisivut tästä.

Klikkaa tuolta ylhäältä pieni videonpätkä ruokakierrokselta.

BOGOTÁ, COLOMBIA: BARRIO EGIPTO

Musat soimaan tuosta ylhäältä, tarjolla ihan uusinta uutta Shakiralta!

Menin sovitusti eräälle aukiolle ja siellä tapasin Breaking Bordersin väkeä ja lähdin heidän kanssaan Barrio Egiptoon.Tapaaminen oli sovittu facebookin messengerin kautta ja minulle ei ollut ihan selvää, missä nähdään tai tuleeko sinne ketään, mutta päätin seistä keskellä olettamaani aukiota ja luottaa, että kyllä joku huomaa minut. Kannatti.

He kertoivat omia tarinoitaan ja slummin historiaa sekä totta kai pääsin kuvaamaan minulle niin rakkaita graffiteja.

Barrio Egipto on paikka, josta ennen lähdettiin ainoastaan puukon, aseen, yliannostuksen tai poliisin (jos he ikinä sinne uskalsivat, sillä se oli heillekin liian vaarallinen paikka) avustuksella, on nyt paljon siistiytynyt ja entiset jengiläiset toimivat oppaina turisteille, joiden on heidän seurassaan turvallista liikkua osassa alueesta. Jos aiemmin turistihölmöläinen kiipesi slummiin, hän tuli sieltä täysin ilman kantamuksia takaisin. Poliiseja kohdeltiin kovemmin, sillä heitä ammuttiin. Kumpikin tapaus kai ilman poikkeuksia.

Breaking Bordersin liideri Calabazo on aikoinaan kärsinyt viisi tuomiota. Asteltuaan vapauteen viimeisimmältä reissultaan, hän huomasi olevansa ainoa elossa oleva vanhempiensa jälkeläisistä. Kahdeksan sisarusta oli kuollut. Eikä kukaan luonnollisesti. Hän päätti, että nyt aletaan muuttaa asioita, sillä hän ei halua omille lapsilleen samaa kohtaloa. Ajan myötä lopputuloksena liuta jo huumeiden, rikosten ja väkivallan parissa puuhastelevia lapsia ja nuoria saatiin pelastettua ja lopulta heille tarjottiin mahdollisuutta toimia oppaina turisteille. En uskalla kovin paljon tähän faktoja kirjoitella, silä ihan kaikesta en saanut selvää ja juttua tuli aikamoisella vauhdilla ja paljon. Kiinnostava yksityiskohta oli se, että kaikki katsoivat kunnolla silmiin puhuessaan kääntämättä katsetta pälyilemään. Normaalia pidempi silmiin katsominen ei tuntunut yhtään häiritsevältä tai kiusalliselta. En tiedä oliko se harjoiteltua vai oikeaa avoimuutta, mutta taivun uskomaan jälkimmäiseen.

Ostin nuorilta avaimenperän ja pipon. Tykkään ajatuksesta, että ei kerjätä rahaa, vaan myydään jotain. Oli ne sitten oikeasti itse tehtyjä (kuten sanoivat) tai lähikaupasta kipaistua (joka on oma oletukseni) on ainakin tehty jotain.

Ainoa ärsyttävä asia reissulla oli se, kun menimme tapaamaan Selenaa, joka on paikan ”kasvot”. Hän oli aikoinaan barriossa se, jonka luokse mentiin, kun tarvittiin apua sairauteen tai paikkausta,jos oli tullut puukosta tai luodista. Alueelle ei ambulanssia tuolloin haluttu ja/tai uskallettu lähettää. Vanha nainen olisi saanut minut kyllä ostamaan jotain, mutta mokasi totaalisesti roikkumalla kiinni ja kerjäämällä rahaa heti kun en kuvannut. Bogotássa, kuten muuallakin, suositellaan että rahaa ei anneta, sillä seuraukset on tietenkin ne, että kaikki kerjäävät ja kaikkien pitäisi antaa jne.Eri asia on, jos haluaa antaa ruokaa, vaatteita ym. Minulla nousee karvat pystyyn muutenkin pienestäkin painostamisesta ja niinpä päätinkin yllättäen, että nyt me vaan jatketaan eteenpäin. Kun vähän matkan päässä pysähdyttiin juttelemaan uudelleen, vilkuilivat nuorisolaiset taakseni ja olisi ollut hauska nähdä, mitä siellä elehdittiin.Tai sitten ei.

Tähän väliin nousee muisto Haitilta. Meitä oli kolme toisilleen tuntematonta pariskuntaa jotka olimme vuokranneet kuskin ja pakun, jotta pääsemme ajelulla. Oli ehdottomasti kiellettyä antaa rahaa kenellekään. Käveltiin ulkona ja piti pysyä koko ajan yhdessä. Meissä roikkui lapsia ja heille olisi kelvannut kuumaksi lämmennyt vesipullon tippakin. Olin viimeisenä menossa autoon ja muutamaa metriä ennen pakulle saapumista edessäni kävellyt porukkaamme kuuluva mies alkoi yhtäkkiä jakaa pikkuseteleilä rintataskustaan ja siitä alkoi melkoinen vilinä ja vilske, kun porukkaa alkoi juosta joka puolelta rahanjakotilaisuuteen. Mies itse pääsi autoon, mutta minä jäin lapsilauman taakse. Joku siten haki ja veti mut autoon, mutta ehdin jo vähän hätkähtää, kuten mummoni olisi sanonut. Kannattaa toimia ohjeiden mukaan. Ne laatii yleensä joku, joka tietää paremmin.

Takaisin asiaan ja kierroksen summa summarum: Rahaa meni tähän huviin: kierros 9e + tipit, pipo 4,5 e, avaimenperä 3e. Totaalisesti 16,50.
HUOM! Älä turhaan varaa netistä mitään kolmannen osapuolen retkeä, sillä siitä pulitat 41-46 dollaria eli käsi käyp siinä välissä aika kahmaisulla. Itse menin Breaking Bordersin facebook-sivuille, lähetin iMessagen, että tulossa ollaan ja niin järjestimme treffit. Kuten alussa kerroinkin: sitten vaan tapaamispaikkaan eikä siinä neilikoita rinnassa tarvittu, kun nuoret tuli huutelemaan aukiolle, että onko Breaking Bordersiin osallistuja paikalla. Kättä pystyyn ja menoksi.

GRACIAS, PAPI❤️

Klikkaa tästä ja pääset heidän Facebooksivuilleen.
Instagramin kuvia näet tästä.
Lue tästä enemmän, jos kiinnostuit asiasta.

Jos haluat nähdä 360-videota Barrio Egiptosta,klikkaa Virtual travelleriin.

Tässä vielä jonkun muun tekemä youtube-video Egiptosta. Videolla esiintyy puolitoista vuotta nuorempana sama Junior, jonka kanssa juttelin. Tällä videolla on kuitenkin ihan eri tunnelma kuin minun käydessäni. Olin nimittäin ainoa turisti.
Onko tässä videossa lavastettu kaikki jotenkin iloisemmaksi? Vai oliko minun käydessäni kaikki lavastettu autiommaksi ja surkeammaksi? Paha sanoa.

Eteeni sattui myös tässä muistellessani video vuoden takaisesta uutisvideosta, jossa samaiseen paikkaan tehtiin sadan poliisin toimesta rynnäkkö. Eli kyllä siellä siistiytyneessä Egiptossa taitaa edelleen tapahtua normaaleja sunnuntaimarkkinoita enemmän.

COLOMBIA: 360-VIDEOITA TARJOLLA, OLKAA HYVÄT

Heipsut ja kotona ollaan onnellisena ihanasta matkasta. Vieläkin on puhelin sökönä, eikä kuvia luvassa hetkeen, mutta nyt on osa 360-videoistani julkaistu Virtual Travelleriin Kolumbian matkaltani. Käykää kurkkimassa.

Virtual Travellerilla on paljon muitakin aivan huikeita reissaajia ja reissuvideoita ympäri maailmaa. Sieltä saa hyviä ideoita, minne mennä tai kun ei pääse reissuun, voi aina lämmittää saunan, lyödä Pina Coladan käteen, bikinit päälle ja fiilistellä. Tai laittaa ovet auki pakkaseen, pipon syvälle päähän ja filistellä. Ihan kaikkiin ilmastoihin pääsee:)

-Shoppailua Karibialla

-Rantaelämää Karibialla San Andresin saarella

-Urheiluselostajana San Andresin saarella

-Heipat Bogotasta

-Barrio Egipto, slummivierailu

-Breaking Bordersin vieraana Barrio Egiptossa

-Bogotan kadulla laama ja yllätysmummo

BOGOTÁ, COLOMBIA: TAIDETTA JA VAROITUS TUNTEMATTOMALTA

Museo Botero, Museo de arte Miguel Urrutea eli MAMU ja Bogotá Museum of Modern Art Siinä oli päivän suunnitelmani.

Naurattaa, kun on vähän suunnitellut, että tuonne kävelen niin ja niin kauan, mutta todellisuus on aina jotain ihan muuta. Vaikka askeleeni on pitkä ja reipas, on silmäni ja korvani niin uteliaat, että joka nurkan taakse pitää kurkkia ja jokaisen, joka tulee kyselemään alkuperääni, kanssa pitää alkaa juttusille.Siinä päivä kuluu leppoisasti ja näkee kaikenlaista. Ja täällä näkee kyllä koko ajan jotain. Mietin, että voisin vaan ottaa jakkaran, istua johonkin nurkkaan ja katsella koko päivän realityä. Ja antaa haastatteluja. Aivan mahtavaa!

Kun kerron, että olen suomalainen, kiinnostus herää ja kulmat ja suupielet nousee poikkeuksetta. Meitä ei vielä niin kovin paljon näy, että ollaan eksoottisia täälläkin. Kiva! Mahtava mahdollisuus näyttää, että olemme kivoja ja iloisia tyyppejä, emmekä mitään jurottajia ja mörrimöykkyjä.

Museo Botero oli ilmainen ja herralla oli laaja kokoelma. Hän on itse myös taiteilija ja olikin hauskaa, kun tunnistin myöhemmin toisessa museossa hänen töitään jo kaukaa.

Nykytaiteen museon näyttely ei ollut kummoinen, mutta pääsin seuraamaan joidenkin (ilmeisesti ) muotinäytösharjoittelua. Aina näkee jotain kivaa ja hyvin usein jotain ihan muuta, mitä tuli katsomaan.


Joudunko #metoo-ryöpytykseen, jos pyydän näitä kahta riisumaan? Siis nuo jumppatossut?

Oli tarkoitus mennä kuvaamaan yksille pienille kaduille ja olin siinä käsityksessä, että ei olisi erityisen huonoa aluetta. Olin jonkun aikaa siellä pyörinyt, kun eräs nainen tuli sanomaan, että susta olla kiinnostuneita, eikä hyvällä tavalla. Jos olet yksin ja ei ole ihan pakko mennä suuntaa , minne olet menossa, hän suosittelisi täyskäännöstä toiseen suuntaan. Minulle riittää, kun sanotaan kerran. Sujautin kameran laukkuuni, vedin uubiduubit eli uukkarit ja lähdin syömään väljemmille vesille.
Kiitos, että on ihmisiä, jotka jeesivät ja välittävät. Yksin reissussa nuo asiat korostuvat. Haluan itsekin olla tuollainen tyyppi❤️

Taimen quinoa-salaatilla ja Columbiana-limulla noin 20€


Tarjoilija tuli jo laskun maksettuani sanomaan, että haluaisivat tehdä minulle vielä jälkiruoan, koska naapuripöydän lapset olivat olleet niin häiritseviä. Lapset konttasivat jaloissani ja hosuivat pöydän vieressä eli kyllä he ihan oikeastikin häiritsivät.
Otin tietenkin tarjouksen vastaan.

Kansallismuseo sattui eteeni, joten hyökkäsin sinne. Vaeltelin ympäriinsä tajuamatta kovinkaan paljon mistään mitään. Historia ei kiinnosta enkä millään jaksa keskittyä yksityiskohtiin, mutta ihan kiva vaeltelu se silti oli.
Vessareissulla joutui laittamaan kättä taskuun.

Muutamien ”mun kadun” jo tutuiksi tulleiden korukaupustelijoiden kanssa vielä turinat ja ihan vaan muutamat ostokset. Ihan muutamat. Muutamat.
Hirvee kasa uusia ihania koruja!

Huomasitko videon jutun yläosassa? Siinä näkyy, miten mukakokenut näyttelyiden kävijä saa muikkarin.