Suomen suurin matkablogiyhteisö

BOGOTÁ, COLOMBIA: PAIKKA JONNE EN IKINÄ HALUNNUT. KUNNES HALUSIN

Onneksi mielipiteitään ja suunnitelmiaan voi aina muuttaa. Nehän ovat ihan ikiomiani.

Lähtiessäni San Andresin, Caribialla köllöttelevän pienehkön saaren, lentokentällä oli melkoinen meininki ja kiire ja hössötys. Minua meinattiin vähän sorsia ja etuilla, mutta pidin pintani. Kun minua sitten yritettiin jonon ihmeellisesti leventyessä työntää varikolle kerroin olevani tuossa edessä olevan kolmen argentiinalaisen herrasmiehen seurueessa, joten tsot-tsot!!!! Argentiinot nauroivat ja pelasivat mukana. Tavallaan olinkin heidän seurueessaan, sillä olinhan jutellut heidän kanssaan jo muutaman kokonaisen lauseen aiemmin jonossa. Eikö sitten voi jo ”alkaa oleen”😂

Ostin San Andresin lentokentältä itselleni lahjaksi tiikerinsilmä-korun tuomaan rohkeutta ja itseluottamusta Bogotaan. En oikeasti usko noihin ”voimiin”, mutta olipahan hyvä tekosyy ostaa taas uusi killutin. Korut ovat minulle myös matkamuistoja. Jos töissä rasittaa, voin katsoa ranteeseeni ja muistella, mikä koru miltäkin ihananalta reisulta on ja mistä niihin on saatu rahat -työnteolla!

Saavuin Bogotaan myöhään iltapäivällä ja taksilla hurauttelin kentältä 40 minuuttia hotellille. Hinta noin 60€. Taksikuski kertoi laajasti kaikesta, mitä keksin kysellä ja kielsi menemästä tuonne ja tuonne ja tuonne, mutta tuolla ja tuolla voit liikkua vapaasti, kunhan olet tarkkana. Olin tietenkin valehdellut, että ystäväni ovat jo hotellilla enkä suinkaan ole yksin. Vanha virsi jota veisaan aina. Toinen tarina on mies ja kaksi poikaa, toinen on 18 ja toinen 16, isoja poikia jo😂😂😂. Kaikilla näillä on yleensä vatsatauti ja siksi olen yksin liikkeellä.

Asun Candelariassa eli historiallisessa keskustassa. Hotelli on aivan uskomaton. Asun kuin jossain upeassa museossa. Sain valita kahdesta eri huoneesta, sillä jokainen on täysin erityylinen. Aloin huutamaan täyttä kurkkua ja taputtamaan käsiäni, kun huoneeni ovi avattiin. Äärettömän hienotunteinen hotellin työntekijä totesi hymyssä suin tulkitsevansa, että valinta on tehty.

Illalliselle tupsahdin vaan ufferilla johonkin ravintolaan ilman suunnitelmaa ja pääsin keskellä upeasti sisustettua miljöötä. Pidättelin kyyneleitäni, sillä en vaan meinaa kestää mitään niin kaunista.

Fine dining -tason ruoka. Empanadat goldenberry-hillokkeella. En tiennytkään ennen kuin googlaamalla, että se on sama kuin ananaskirsikka! Pääruoaksi mito de cthullu (jättimäiset katkaravut, platanot, sitruunassa maustetut kasvikset, kookosta ja juustoa. Jälkiruoaksi suklaakakku ja kaffe. Koko setti n 28€. Täällä jopa suositeltu appelsiinimehu ensin maistatettiin shottilasista, että kelpaileeko rouvalle.

Ylhäällä videolla pieni vilkaisu illallispaikkani avokeittiöön

Ensimmäisen illan jälkeen jäi fiilis ”Buenos Aires meets Paris”. Ja se on hyvä fiilis!
Nyt alkaa siis muutaman päivän kaupunkilomaosuus ja siihen oli kyllä mainio idea käydä hakemassa rentoutta Karibian kautta. Nyt olen valmis kävelemään, kävelemään, kävelemään…mutta rennosti.

Siitäpä tulikin mieleeni, että illalla videokuvia tutkiessani ihmettelin, että miksi huohotan ja muistin samassa, että ai niin: Bogotáhan on 2630 merenpinnasta!

Ohjelmaa olen rakentanut aika tavalla, joten tylsää ei tule olemaan. Jännittää kivalla tavalla, millaista tulee olemaan yhdessä -ainakin maineeltaan- vaarallisimmista kaupungeista ja miten siellä otetaan pohjoisen tyttö vastaan.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

24 Comments

  • Reply Merja PP 17.1.2020 at 17:26

    Pidähän hyvää huolta itsestäsi pohjoisen tyttö! Niin ja tiedän kyllä, että pidät! ❤️

    • Reply Hannele 18.1.2020 at 03:18

      Eipä muu ole käynyt mielessäkään. Kiva kun luet♥️

  • Reply Stenvikinpia 17.1.2020 at 17:50

    Kuulostaa ihan sinulta! Mä en pystyisi lähteen tonne, koska en voi käyttää taksia🤣 Me ei vaan tulla toimeen. Pitää olla bussi, metro tai juna. Tai parhaat on jalat, mutta saattaapi olla että lentokenttä on liian kaukana! Kiitos kun pääsen reissuun.

  • Reply Hannele 18.1.2020 at 03:22

    Kivaa, Pia, kun seuraat! Kyllä tää on parin taksinmatkan vörtti on. Sen verran kannattaa joustaa:)

  • Reply Terhi 10.2.2020 at 19:27

    Tuollahan tuli muutama päivä tallusteltua, sää ei tosin ollut niitä parhaita. Jos Bogotan keskustassa hengästyttää niin vielä enemmän puhkut jos matkaat funikularilla vuorelle.

    • Reply Hannele / Hipaisuja maapallolla 17.2.2020 at 20:06

      Puhkuin todella, kun kivuttiin Egipton slummiin….. hauska fiilis kyllä, kun tuntuu, että onko tässä kunto romahtanut hetkessä:)

  • Reply anmariencfc 11.2.2020 at 15:18

    Ihanan näköinen hotelli! Yksin reissaavana on tosiaan välillä hyvä kertoilla tarinoita olemattomista matkakumppaneista, jottei päädy epämiellyttäviin tilanteisiin. Harmillista tosin, että tätä joutuu yhäkin tekemään.

    • Reply Hannele / Hipaisuja maapallolla 17.2.2020 at 20:09

      Juu ja toinen kohta on, kun saavun lentokentältä taksilla uuteen paikkaan, olen aina ollut siellä muka aiemminkin ja droppailen jotain opettettelemiani paikannimiä. Ja TOTTA KAI minulla onn tässäkin kaupungissa ystäviä:):) Pikku narraus sallitaan, jos se tuo turvallista (edes näennäisesti) oloa.

  • Reply Jenni | Boarding Time 11.2.2020 at 18:29

    Aika rohkea olet kun yksin uskallat lähteä Bogotaan! Toivottavasti kaikki menee hyvin, mielenkiinnolla jään seuraamaan retkeäsi.

    • Reply Hannele / Hipaisuja maapallolla 17.2.2020 at 20:12

      Olen kyllä onnellinen, että lähdin. Lähipiiri ei kovin ilahtunut ollut kuullessaan aikeistani ja vaihdoinkin jo kertaalleen matkakohteen Puerto Ricoon, kunnes tajusin, että eihän tätä elämää rajoiteta muiden pelkojen takia. Tolkun ihmisenä osaan olla varovainen ja loppu on sitten onnea tai epäonnea. Hyvin kävi! Kotona ollaan ilman minkäänlaisia ongelmia.

  • Reply Stacy Siivonen 12.2.2020 at 15:37

    Hienoa, että gätköilijät kirjoittavat matkablogeja, siis muutkin kuin minä. Mitä tulee matkamuistoihin, olen tyytynyt jääkaappimagneetteihin. Intiasta sain kyllä kaulanauhankin ja puisen ankan. Bogota on vielä matalissa korkeuksissa ja niin matalalla helposti unohtaa sen, että sielläkin ilma on jo vähän ohuempaa kuin meren pinnan tasolla.

    • Reply Hannele / Hipaisuja maapallolla 17.2.2020 at 20:16

      Haa, sinäkin kätköilet! Kiva! Olen joskus ollut hyvinkin aktiivinen, mutta nykyään riittää usein yksi ”maapiste”. Tosin nyt suunnittelen Lontoon matkaa kesäksi ja josko menisinkin muutaman päivän ihan vaan kätköjen mukaan ja katsoisin, mihin ne johtavat. Usein olen nähnyt paikkoja, joihin en ikipäivänä olisi muuten mennyt, kun reittiä onkin ohjanneet kätköt.

  • Reply Susu | Susu al Mare 13.2.2020 at 10:05

    Jännittävä kohde yksinmatkaajalle! Jään mielenkiinnolla odottamaan seuravaa postausta.

    • Reply Hannele / Hipaisuja maapallolla 17.2.2020 at 20:18

      Yritän saada kirjoiteltua postauksia. Ehdon jo niitä julkaistakin, mutta laitoinkin yksityisiksi takaisin, kun en ollut tyytyväinen ja halusin kirjoittaa enemmän. Olen näet ihan aloitteleva bloggaaja, joten kompastelen vielä joka kohdassa:) Nimitän itseäni bloggaaja-harjoittelijaksi, niin voin antaa mokat anteeksi-itselleni:)

  • Reply Pirkko / Meriharakka 14.2.2020 at 10:17

    Kolumbia on vielä kokematta, vaikka kerran oli jo lähellä. Oltiin mietitty purjehduslomaa ja tarjolla olisi ollut paikat yhdessä veneessä San Blasin saaristossa. Mutta silloin Kolumbia oli vielä paljon nykyistä levottomampi ja mukaan oli lähdössä sisarentytär ja jotenkin ajatus ei edes omasta lapsesta ja matka Bogotan kautta ei silloin tuntunut idealta, jonka olisin saanut sisarelleni myytyä.
    Mutta ehkä vielä tässä joskus …

    • Reply Hannele / Hipaisuja maapallolla 17.2.2020 at 20:22

      Kyllä minuakin jännitti nimenomaan tuo Bogotan osuus, mutta esim Buenos Airesissa kohtasin paljon enemmän hämärän oloisia tyyppejä. Bogotassa sattui eteeni vaan mukavia ihmisiä. Huomioida pitää toki se, että en ole baarikärpänen, joten yöelämän jännitykset ja kuumotukset on poissa laskuista jo lähtökohtaisestikin.

  • Reply Lotta-Maaria / Dolphin Perspective 14.2.2020 at 13:24

    Kuulostaapa ihanalta! Ja toi hotelli 😍 uskaltaisikohan sitä vihdoin lattareihin…

    • Reply Hannele / Hipaisuja maapallolla 17.2.2020 at 20:23

      Uskaltaisi! Tuo hotelli oli oikea turvasatama aivan Candelarin keskustassa. Jäi oikein haikeus siihen tunnelmaan. Oletko ollut muualla Etelä-Amerikassa?

  • Reply Periaatteen Nainen 14.2.2020 at 22:06

    Mahtavat peitetarinat! 🙂
    Oli pakko tallentaa tämä postaus; Kolumbia on nyt pidempään houkutellut ja tässä oli ainakin ravintola- ja hotellivinkki heti kättelyssä.

  • Reply Emilia/Merkintöjä maailmasta 15.2.2020 at 10:27

    Turvallista ja ihanaa seikkailua!😊 Kiva, että alkufiilikset ovat niin hyvät. Kolumbia kiinnostaa täälläkin!
    Mahtavia noi selitykset. 😄 Ja mullakin tapana on ostaa killuttimia reissuilta.

  • Reply Suvi / Suvin matkassa 16.2.2020 at 11:05

    Kolumbia kiinnostaa itseäni kovasti ja ollaan jo pariin otteeseen harkittu matkaa sinne. Mielenkiinnolla jään seuraamaan juttujasi sieltä!

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.